keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Sisäinen suorittaja iski jälleen

Tälläisestä kaava-arkista saisi vaikka taulun? Kehykset vaan ympärille  😄


Ompeleminen tuntui mukavalta,  kun pääsi ompelemaan pieniä vaatteita.  Saimme kutsun ristiäisiin ja päätin hyödyntää ompeluintoani silläkin uhalla, että osa vaatteista taitaa olla sopivaa vasta rippipäivänä. 


Minulla oli vielä tallin yläkerrassa jemma, josta löytyi valmiiksi piirrettyjä kaavoja ajalta, jolloin omat lapsemme olivat pieniä.  Kannoin ne eteiseen, jossa Merri ja Frodo tekivät tarkistuksen. Hajut ovat ainakin kohdallaan tallin jäljiltä. 
Tässä taas esimerkki siitä, miten yhtään MITÄÄN ei kannata heittää pois 😂


Ylimmäinen paita (80cm) on ommeltu noilla  vanhoilla kaavoilla, alempaan (74cm) piirtelin uudet kaavat. Olen käyttänyt  Ottobren ja Parhaat kaavat lapsille -lehtien kaavoja. Kaikki lehdet ovat vanhoja, nyt en ole ostanut yhtään uutta. 
Ompelukoneeni on vain joitain vuosia vanha, mutta napinläpien ompelu on täyttä tuskaa.  Vanhassa oli sellaiset muovikotelot (useita eri kokoja) ja ne toimivat erittäin hyvin.  Nykyisessä koneessa on vain yksi muovikotelo, jossa on mahdollisuus säätää napin koon mukainen aukko.  Homma vaan ei oikein toimi. En ole saanut vielä yhtään kunnollista napinläpeä aikaiseksi! Vähänkö vimpaisee!!  


Näitä bodeja tein jo aiemmin, mutta en voinut välttyä tekemästä vielä yhtä (74cm), kun löysin niin kivan kankaan 😉 Hahmoista löytyy ainakin pteratosaurus, triceratops, tyrannosaurus rex ja diclodopus. En tarkistanut nimiä mistään, vaan kirjoittelin vanhasta muistista, että jos on virheellisiä nimiä, niin älkää hermostuko 😂 Meillä on aikoinaan luetttu dinosauruskirjoja yllin kyllin. 


Tein bodylle vielä kaveriksi housut, joihin piirsin uuden kaavan lehdestä (74cm).  Leveyttä riittää näköjään. Uusista kaavoista ei aina tiedä, mitä niistä syntyy.  Ei ainakaan kannata tehdä mitään sarjatuotantoa leikkaamalla saman tien useita osasia eri kankaista. 


Toiset housut ovat kapeampaa mallia (74cm). Kuvassa saumat vähän vinksottavat, mutta johtuu vain huonosta asettelusta.




Vietin  aikaa parina, kolmena viikkona yläkerrassa ompelemassa useita kertoja. Kissat tulivat usein mukaan viettämään laatuaikaa.  


Hamsteri-/ marsukangasta oli niin vähän jemmassa, että se ei riittänyt bodyksi, joten piirtelin kaavat pieneen paitaan (74cm). Suurensin vähän kaula-aukkoa, että pää varmasti menee läpi helposti. 


Myös dalmatiankoirakangasta  löytyi pieni pala. 


Halusin tehdä myös nk. juhlasetin, jos tätä nyt sellaiseksi voidaan sanoa...  
Liivi on kokoa 74cm. Se on ommeltu yksinkertaisena.  Löysin nauhavarastosta hieman joustavaa vinonauhaa (olikohan edes oikea nimike?), jonka ompelin reunuksiin. Tuli vähän sellainen retromeininki 😂  Vai johtuuko se värimaailmasta?   
Koska ne napinlävet on niin hankalia ommella koneellani, päädyin lyöntineppareihin. 


Housut (92cm) käsityöpuuvillasta. Vasen kuva housun etupuolelta, oikea takaa. Punttien käännöksissä sauma vähän vetää... 


Mikäli vaatteet miellyttävät tulevan käyttäjän vanhempia (koska lapsi tuskin itse vaatteitaan tässä vaiheessa valitsee), voi settiä käyttää vaikka näin. 


Onko tämä nyt taas sitä ylisuorittamista, josta luin? Taitaa se jollain lailla olla. En osannut lopettaa yhteen tai kahteen vaatteeseen, vaan ompelin niin kauan, kuin aikaa ennen ristiäisiä riitti.  Oli minulla omakin lehmä ojassa, koska ompeleminen nyt vaan sattui olemaan mukavaa. 
Ehkä tästä suorittamisvimmasta voisi löytää jotain hyvääkin?  Voiko suorittaminen olla vapaaehtoista tai pakonomaista? 
Onko suorittamista kuunnella äänikirjoja putkeen ties miten monta?  Neuloa sukkia tms. varastoon?  Tavoitella kävelykilometrejä? 
Miksi suorittaminen ei koskaan kohdistu esim. siivoamiseen tai pihanhoitoon?  Onko suorittaminen suorittamista vasta, kun se kohdistuu epämukaviin asioihin?    
Nyt on niin monta kysymystä ilmassa, että niitä on jäätävä miettimään ihan ajan kanssa...

Se on moikut, moikut ja viettäkäähän hyvä päivä!

38 kommenttia:

  1. Ei kai tuollainen suorittaminen voi olla negatiivista, kun siitä itse nauttii ja tuloksena on iso pino kivoja vaatteita 😊 Mutta olet kyllä ommellut paljon. Jännä miten dinosaurukset innostavat sukupolvesta toiseen. Mukavaa päivän jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ajattelin ja ompelin lisää ja lisää :)
      Dinosaurukset on aina yhtä jännittäviä ja käsittämättömiä. Meillä luettiin aikanaan sellaistakin kirjaa, jossa näytettiin, missä dinosaurusten sisäelimet sijaitsevat kehossa.

      Poista
  2. Oi minkä määrän oletkaan taas ommellut suloisia asuja.
    Paljon rapsutuksia kisuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän silloin, lisää tällöin :) Nyt ei ole nää tarvetta, kun ristiäiset meni jo.

      Poista
  3. Minusta suorittaminen/ylisuorittaminen on haitallista vasta, kun se itseä rasittaa. Jos jostain tykkää, miksi pitäisi asettaa rajoja? Sitäpaitsi, vaikeiden kohtien tekemisen oppii parhaiten ahkeralla tekemisellä. Siten oppi menee päähän ja myös pysyy siellä.
    Pikkuinen ja erityisesti pikkuisen vanhemmat ovat taatusti iloisia vaatepaketista. Eräs ystäväni ompeli paljon vaatteita omille lapsilleen ja siinä ohessa syntyi kivoja vaatteita myös meidän muksuille. Kiersimme välillä myös kimpassa hyviä kangaspaikkoja löytöjä tehden.
    Kissat haistavat kaavarullissa jonkin jännän tuoksun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin sen haluaisin ajatella. Kivoja asioita "suorittaessa" voi homma mennä liian korkeiden tavoitteiden takia vähän yli. Se ei yleensä haittaa mitään. Ajattelen, että suorittaja ei osaa nähdä rajaa itselleen hyvien ja "huonojen" asioiden välillä. Hyväkin asia voi muuttua huonoksi suorittamisen myötä? Minä varmaan ajattelen liikaa, kun on tätä aikaa ;D
      Itse tekemällä saa persoonalisempia vaatteita, joita ei tule vastaan kylillä. Kankaissa on aivan ihastuttavia tapauksia, että niitäkin on vaikea olla hamstraamatta. Itse olen niin amatööriompelija, että juuri kankaiden ostaminen on vaikeaa. En uskalla juuri koskaan ostaa pakalta, kun en tiedä ihan varmasti, paljonko kangasta menee. Siksi ostan aina mieluummin palalaareista paloja, joista sitten jää melkein aina yli.

      Poista
  4. Oikein hienoja asuja. Ihana lepopaikka laatikossa...
    Eipä sitä epämiellyttäviin asioihin tule niin paljon oikeesti innostuttua, jos ei ole joku pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jos on pakko, niin meneekö ne epämiellyttävätkin asiat raivopäiseksi suorittamiseksi, että niistä pääsee nopeammin eroon? Joskus varmaan näinkin :) Siivouksen kanssa ei kai milloinkaan ;D

      Poista
  5. Oi juku sentään!
    Täällä ihastelen sinun taitavaa taitoasi kateellisena.
    Miten upeita asuja olet ommellut.
    Olet kerrassaan taitava. Hieno taito osata itse tehdä vaatteita,arvostan
    suuresti.
    Ihanuus kisuja,he niin nauttivat ja osaavat olla
    niin kuvauksellisia.
    Itse nauroin,kun piti meidän Lulua kuvata niin sehän kääntyili,kiehnäsi ja lopuksi
    pomppasi koko sohvalta pois.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsille on niin kiva tehdä, kun voi tehdä mielikuvituksellisempia juttuja. Aikuisena on niin asiallista vaatetta. Aikuiselle on paljon vaikeampi saada sopivaa, kun keho muuttuu. Pienissä vaatteissa ei myöskään ole niin paljon haittoja, jos ompelu ei menekään ihan putkeen ;) Aina voi tehdä uuden.
      Minulla on niin paljon kissakuvaotoksia, joissa ei näy kun harmaa viiru. Usein ainakin toisen kissan kohdalla, vaikka toinen olisi kuinka kuvauksellinen ;)
      Samoin sinulle!

      Poista
  6. Söpöjä vaatteita olet ommellut. Hyvin näyttää uni maistuvan kaava apulaiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni on aina niin söpöä. Aikuisten vaatteista harvoin sanotaan näin :) Apulaisilla oli jopa kiistaa siitä, kumpi saa maata kaavojen päällä. Pienempi voitti joka kerta röyhkeydellään ;D

      Poista
  7. Voi iiks, miten söpöjä vaatteita!
    Uskon kyllä, että ompelu on mukavaa ja jo tehdessä ehkä suunnittelee, mitä seuraavaksi - ainakin neuloessa niin teen.
    Voi vietävä, mikä määrä kysymyksiä, onneksi et odottanutkaan niihin vastauksia :-D
    Vaikutuin dinosaurustiedoistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on hyvin paljon dinosaurustietoutta! Paljon on kertynyt kirjoista ja elokuvista. Mm. Maa aikojen alussa elokuvia on tullut katsottua hyvin paljon :) Yhtään oikeaa dinosaurusta en ole nähnyt.
      Välillä on hyvä työstää ajatuksiaan oudoillekin poluille, vaikka ei niin vastauksia aina olisikaan :)

      Poista
  8. Ihastuttavia ompeluksia! Varmasti ovat vanhemmat iloisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytössä lopulta selviää, mihin vaatteista on, vai ovatko epäkäytännöllisiä. Ainakin on persoonallisia vaatteita, joita ei tule muualla vastaan :)

      Poista
  9. Ehkäpä meidät on opetettu siihen että aina pitäisi tehdä jotain hyödyllistä ja siksi(kin) ompelukone surraa ja puikot kilisee :-).Olisi aika outoa vain istua ja katsella ikkunasta ulos vaikka juuri sitäkin pitäisi kai opetella.Olen kuitenkin sitä mieltä, että niin kauan kuin tekeminen on mieluisaa ja mielekästä niin ollaan oikealla tiellä ja mielihyvä tulee siitä, että saa jotain kivaa aikaiseksi.Upeita vaatteita olet tehnyt !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin on aina vaan hankalampaa istua jossain vain esim. jutellen, jos ei ole käsissä mitään. Kädetkin ovat varmaan tottuneet tähän ja kaipaavat jotain hiplattavaa :) Ei ole enää montaa tilannetta, jossa ei kehtaisi kaivaa neuletta kassista, jos sellainen sattuisi mukana olemaan. Muistan, miten se oli joskus noloa ;D
      Mielekkäällä tekemisellä on myös muita puolia: suunnitteleminen ja valmiiksi saaminen ovat osa mielekästä prosessia, itsensä toteuttamista, jota ilman elämästä tuntuu puuttuvan jotain.

      Poista
  10. Sieviä ja kaytännöllisiä vaatteita oot ommellut! Minusta on mukava neuloa tai virkata useita samanlaisia peräkkäin. On jonkinlainen tuntuma, ei kaikkea tarvii opetella ohjeesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ommellessa on mukava jopa leikata useita juttuja valmiiksi ja ommella "sarjana", jos on hyvä kaava ja kankaat kohdillaan. Neuloessakin on mukava toistella, jos on eri värisiä lankoja tms. Muutoin homma tuntuu jotenkin työltä. Toisaalta juuri tuo tietoisuus siitä, mitä on tulossa, on vapauttavaa, kun voi vaan neuloa.

      Poista
  11. Voi kuinka suloisia asuja oletkaan tehnyt! Oikein miehekäs puku ja kaikki käytännölliset korjaukset pukemista helpottamaan.
    Ammattilainen on ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni on suloista :)
      Tässä hommassa ei ollut muita ammattilaisia, kuin nuo karvaiset tarkastajat ;D Minun taitoni ovat syntyneet yrityksen, ja erityisesti erehdyksen kautta ;)

      Poista
  12. Onpas iso määrä söpöjä vaatteita ja aivan suloisia kankaita!
    Aurinkoista kuunvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söpöt kankaat ovat kuin kiehtovia lankakeriä, yhtä houkuttelevia :) Olisi kiva tehdä itsellekin dinosauruspaita, mutta tuskin sitä tulisi käytettyä ;)
      Samoin sinulle!

      Poista
  13. Todella kauniita vaatteita olet ommellut,ja niinihanista kankaista,
    ja kyllä killeillä hyvät päivätorkkupaikka t😻
    mua yksinkertaista naurattaa 🤪🤣 tuo "rippikoulu",kirjoitus,Teillä Sinulla ja ihanillakarvakavereilla/killeilla hyvä huumorintaju,Väinöllä myös hyvä huumorintaju,
    Minä laitoin sähkiksen 🍓.
    Oikein aurinkoista päivää,Sinulle Sartsa 🤗🌞😻😻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut kankaat on jo itsessään niin söpöjä, että niihin voisi vain kietoutua ;D
      Tiein jo ommellessa, että monet vaatteista ovat varmasti liian isoja. Ristiäisiin mentyämme ja juhlan päähenkilön nähtyäni minua alkoi sisäisesti oikein naurattamaan tuo vaatejuttu. Osa vaatteista on tosi isoja häneen nähden ;)
      Samoin sinulle, vastasin postiisi :)

      Poista
  14. Siitä onkin jo todella kauan kun itse olen vaatteita ommellut ja tällaisia kaavoja käyttänyt. Todella kivoja asuja olet tehnyt ja monta. 🤗
    Ihanat tarkastaja kisut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauan on minunkin edellisistä pienoisompeluista :) Niitä jotenkin kaipasi, mutta ei ollut ketään, kenelle tehdä. Nyt asia korjaantui :)

      Poista
  15. Ai kun hienoja olet ommellut!👍👍 Eihän tuo ole suorittamista, tuo ihan sitä flow-tilaan pääsemistä mukavan asian takia. Tämä suorittaminen, mitä varmaan tarkoitat, on ihan sellaista ilotonta puurtamista ja monesti jostakin ulkoisesta syystä, tiedostamattomasta, ja siksi tekeminen menee suorittamiseksi. Mutta jos haluaa tehdä ja uppoutua tekemäänsä, se on kaikkein parasta kropalle ja verenpaineelle👌❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä oli erittäin avaava vastaus :) Pidän mielessä tuon flow -tila -asian. Eihän tässä ollut tosiaan kukaan vaatimassa suorituksen määrää tai aikaa :) Ihmisen pahin vastaanväittäjä taitaa olla ihminen itse.

      Poista
  16. Söpöjä vaatteita!
    Muistan, kuinka tykkäsin tehdä pojille vaatteita, kun olivat pieniä. Suhteellisen helppoa puuhaa ja siihen aikaan alkoi tulla ihanan leikkisiä kankaita myyntiin, joista oli ilo ommella.

    Mikä on ylisuorittamista? Siihen ehkä ylisuorittajan lähipiiri on paras vastaamaan. Tiedän monia, joita jonkin asian tekeminen saattaa viedä mukanaan niin, että aikaa ja voimia tulee kulutettua siihen suunniteltua enemmän. Tuollainen imaisu tietenkin edistää aikaansaamista, mutta kyllähän sen kanssa pitäisi myös olla varovainen, ettei tule syvennyttyä yhteen juttuun liikaa muiden asioiden kustannuksella. Jos jonkun asian tekeminen antaa iloa elämään eikä se luo selkeitä haittoja elämään, niin minusta ainakin sitä ilon tuomista kannattaa jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienille on niin kiva tehdä, kun ovat suht tasakokoisia, toisin kuin aikuiset ;) Kun löytää hyvän kaavan, voi mallia toistaa useita kertoja eri kankaista. Kaavojen piirtäminen ja kankaiden leikkaaminen on kaikkein ärsyttävintä hommaa .
      Tämä ylisuoritusasia jäi minulle nyt vähän päälle tuon aiemmin kuuntelemani kirjan jälkeen. Tunnistin siitä niin itseni, että kelailen vieläkin omia tekemisiäni. Siinä oli hauskoja oivalluksia suorittajan mielestä muutenkin, esim. että jos ei onnistu täysillä, niin sitten jätetään kokonaan tekemättä ;D
      Iloisten asioiden suorittaminen on tosiaan ihan mukavaa. Jostain syystä minulle tulee koko ajan mieleen vuosien takainen mökin ja saunarakennuksen hiomis- ja maalausurakka. Sain äidin mukaan juoneen ja hiottiin hiomasta päästyäkin. Toisten osallistujien tauottelu oli käsittämätöntä ;D

      Poista
  17. Oletpa ollut ahkera ompelija! Aikamoinen ristiäislahja, tulevat varmasti käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahjakassillinen siitä syntyi :) En osaa kyllä pitää omia ompeluksiani vastaavina kaupan hienouksille, vain persoonallisempina versioina. Toivottavasti tulevat käyttöön kuitenkin.

      Poista
  18. Ihania ompeluksia ja mahtavaa meininkiä! Ei ole ylisuorittamista - se on vain tuo ompelun ihana imu vienyt mennessään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun hommassa on imua, niin se vie mennessään :) Saisipa siivoukseen jotain imua ;D

      Poista
  19. No huh heijakkaa mikä lahjakassi... täälläkin pienen aprillipojan synttäreillä, mutta tää mummo toi vain kortin ja yhteistä laatuaikaa sittemmin Ähtäriin - mein lahjat on usein jotain tekemistä. Ja se mun ompeluinnostus on yhä kateissa, vaatehuoneen nurkassa fyysisesti, heh heh... Suorittaminen on vähän POP-käsitekin...siitä on kirjoitettu nyt paljon.
    Suoritus=tekemistä=tehty!
    Pitkäaikainen mottoni taas kerran; Niin paljon aikaa kuin mahdollista mieluisille tekemisille/toimille...
    sitten jaksaa niitä ei niin mieluisiakin... Huolissani olen vain niistä, jotka ei edes tiedä mistä tykkää=mitkä tekemiset on mieluisia... mut jos elosta löytyy iloa tuottavia ajankuluja, niin töissä kuin kotona, niin niitä on kiva joskus listata, että ittekkin muistaa ne ja alkaa elää ehkä hivenen enemmän siihen suuntaan mahdollisuuksien mukaan, että järkkää niille enemmän aikaa... pomollekin voi listaa joskus vilauttaa! vaan nyt vilautellaan jo huhtikuuta....oikeesti KEVÄT, se on nurkilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ns. suorittaminen on kiva juttu siinä mielessä, että saa paljon aikaiseksi. Minulle tuo suorittaminen kuvastaa enemmän luonnetta tai ajatusmaailmaa, myös negatiivisessa mielessä. Suorittaja suorittaa vaikka viimeisillä voimillaan, koska tekemättä ei voi jättää edes mahdottoman edessä. Lopussa on sitten kyllä hieno fiilis, kun sai kaiken tehtyä siitä huolimatta, että alku näytti mahdottomalta. Päivittäinen suorittaminen tuo viimein pakonomaisen rutiinin, robottimaisuuden, uupumuksen. Siitäkin huolimatta, että haluaisi katsoa asioita positiivisesti.
      Minulle tämä suorittava luonne on paljastunut hiljalleen vuosia sitten. Sitä ei pysty pitämään aisoissa hyvässä, eikä pahassa. Hyvissä ja mieluisissa asioissa sitä ei kai tarvikaan, ellei se sitten muulla tavalla ala haitata niin, että sitä ei itse edes tajua, esim. ompelu yötä myöten (jota en kyllä nyt ole tehnyt ;) ).
      Anteeksi tiukat mielipiteet, nyt on vähän tunteet pinnassa tämän hoitaja-asian myötä. Tämä suorittaja-asia jäi juttuun oikeastaan tuon aiemman kirjaesittelyni myötä.
      Aurinko paistaa, mutta on aika viileä.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!