Olipa tässä pähkäilemistä koko kuukaudeksi ja vieläkin on lopputulos sen verran hämärän peitossa, että laitan nämä kaikki, joita silmäilin "siinä mielessä". Kotini vanhin esine, eli Kristiina K:n haaste on ollut tämän kuukauden aiheena. Juuri ja juuri ehdin!
Miehen isän tekemä tuoli 60 -luvulta. Siinä on pehva kuluttanut maalia ihan mukavasti. Vieläkin tuoli on tukeva istua pienelle ja vähän isommallekin väelle.
Nämä sokerileikkurit lienevät äidin-äidin-äitini jäämistöstä. Eihän näissä tietenkään mitään vuosilukua ole. Sokerileikkurithan toimivat hyvin myös tabletinpuolittajina (töissä testattua).
Miehen isän huutokaupasta huutama pahkatuoli jostain 50 -luvulta ehkä. Valmistusvuotta ei tiedä.
Samalta suunnalta ilmestynyt seinäkello.
Emännänkaappi, tämän talon entiseltä asukkaalta jäänyt.
Pianokin on 60 -luvulta. Jakkara on tuoreempi.
Vanhoja kirjoja 60 -luvulta. Isossa Raamatussa on vuosi 1938, mutta epäilen, että tuo vuosiluku koskee vain tämän suomennoksen hyväksymisvuotta kirjaan.
Tässä kohtaa sain viimeisen ahaa -elämyksen. Takan päältä löytyy kunnon puukko! Sen jälkeen muistin myös tämän päiväkirjan.
Muistoja asevelvollisuuteni ajoilta. Kirja on mieheni isän. Mainittakoon, jos ihmettelette, että mieheni on ollut perheensä iltatähti.
Tuolloin oli presidenttinä tämä herra.
Alla oleva herra sitä vastoin oli vielä sotamarsalkkana.
Kirjaan kirjoittelija suoritti asevelvollisuutensa alla olevin päivämäärin.
Kirja on täynnä laulujen sanoja, runoja, piirustuksia.
Välistä pulpahti myös kuitti pakko-ottoviljan ostamisesta/luovuttamisesta.
Kirja on vanhempi, kuin puukko, mutta aikajärjestyksessä puukko on syntynyt vasta tuon kirjan kirjoittelun jälkeen.
Meinasi jäädä viime tippaan tämä haaste, mutta parempi myöhään, kuin ei silloinkaan!
Hyvää viikonloppua!
Oi että kuinka mielenkiintoisia esineitä. Ja sitten tuo pakko-ottoviljan kuittikin vielä.
VastaaPoistaMonet asiat ovat kotona niin itsestään selviä, ettei niiden iästä ole ajatustakaan. Tällä vuosituhannella syntyneille 60 -lukukin on varmaan tooosi vanhaa, mutta vanhemmille ei vielä niinkään ;)
PoistaKaikkea kivaa vanhaa on säilynyt sinulla, tuo isäsi tekemä puutuoli😻 Vieläkö itse ehtisi haasteeseen mukaan?
VastaaPoistaTuoli on mieheni isän tekemä. Näihin haasteisiin voi ihan hyvin ottaa osaa myöhemminkin, kun ei ole mitään kireitä sääntöjä olemassakaan.
PoistaOnpa hienoja aarteita! Tuollaista Raamatun kantta en ole ennen nähnyt - emäntä
VastaaPoistaJos tarkoitat tuota isoa Raamattua, on äidilläni ainakin yksi tuollainen, ehkä jopa kaksi. Kirjassa on paljon kuvia ja katselin niitä mielenkiinnolla lapsena, vaikka kuvat olivatkin vähän liiankin yksityiskohtaisia.
PoistaAi vielä kuvia. Ihana!
PoistaJos jäi haaste viime tippaan niin sitäkin hienompi esineitä löysit. Tuo Syvärillä kaiverrettu teksti ja kuvat kertoo miten sota ollut konkretiaa tankkeineen päivineen.Ja tuo viljan ostokuitti. Miten sota-aika on ollut haaste kaikella tapaa. Ei sitä edes oikein osaa ymmärtää vaikka muka ymmärtääkin.
VastaaPoistaEn tiedä miten tuleva sukupolvi suhtautuu noihin vanhoihin tavaroihin.Osaako arvostaa ? On kai vähän itsestäkin kiinni miten niitä osaa aikanaan "markkinoida" eteenpäin.
Hyvää viikonloppua Sinulle myös !.
Itselläkin etenkin noiden viimeisten katselu toi yllättäin sodan ajan lähemmäs. Se ei ollut mikään pelkkä kansallinen sota, vaan siellä oli yksittäisiä ihmisiä ja ihmiskohtaloita. Hyvä muistutus taas tästäkin.
PoistaVarmasti moni meille tärkeä asia ei ole tuleville sukupolville ollenkaan tärkeää. Jotenkinhan tuo historia ja vanhat tavarat kuitenkin usein säilyvät, eli jokuhan niistä sitten kuitenkin kiinnostuu.
Sinulla on aarteita useampi. Hyvä, että olet ne säilyttänyt. Isäni lapsuudenkodissa oli samanlainen tuoli kuin ylimmässä kuvassa. En koskaan tullut kysyneeksi, oliko se papan itse tekemä. Minusta oli jännää, että aikuisten tuolin mallilla oli tehty samanlainen myös lasten koossa.
VastaaPoistaOnkohan tuollaisesta tuolista ollut joku "ohje" niihin aikoihin. Yleensä pienet tuolit ovat enemmän jakkaranmallisia. Meillä on kotona ja mökillä jakkarakin. Minäkin istun niillä välillä ;) Ovat kestäviä, kuin mitkä!
PoistaOoh! Toinen toistaan kiehtovampia esineitä! Tuollainen emännänkaappi monine lokeroineen olisi todella kätevä. Suurimman vaikutuksen tekevät kuitenkin viimeisten kuvien kirjanen ja puukko tuppineen.
VastaaPoistaMukavaa helmikuun alkua!
Kaappi on meidän makuuhuoneessa ;D Alaosa on täynnä kirjoja. Aiemmin kaappi oli pojan huoneessa, kun asui vielä kotona. Silloin se sai olla War Hammer -osien tyyssija ;)
PoistaPuukossa ja kirjassa on ihan toisenlaisen ajan henkeä.
Emännänkaappi löytyy meiltäkin. On Vanhan herran papan tekemä. Muitakin vanhoja esineitä löytyy, mutta en sitten kerinnyt tähän haasteeseen mukaan edes "melkein". Hidas minä.
VastaaPoistaVarmaan tähän ehtii vieläkin mukaan, tuskin tuo aikaraja on tiukka lainkaan :)
PoistaOnkohan nämä emännänkaapit aina itse tehtyjä? Ehkä eivät sentään. En tiedä yhtään, miten tämä meidän on syntynyt.
Tuo tuoli näyttää kyllä niin vanhalta että voisi luulla että se on jostain 1700- tai 1800-luvulta. Hieno on ja niin ovat muutkin vanhat esineesi.
VastaaPoistaKiva haaste ja ehdin mukaan. Kohta tulee tietysti jo joku muu haaste, jota aletaan pähkäilemään :)
PoistaHistorioitsijat innostuisivat tuosta kokoelmasta.
VastaaPoistaEkan kuvan tuoli muistuttaa lastentuolia joka minulla oli kauan mutta
jonka vein kirpparille kun lapsikaverit eivät enää siihen mahtuneet.
Teidän pahkatuoli voisi sopia sinne Lumikin ja kääpiöiden taloon.
En ihmettele yhtään. Vanhat asiat ovat kiinnostavia ja ne, jotka asioita oikein tuntevat, ovat varmaan eniten innoissaan löytäessään jotain vanhaa. Historian havinat tuulahtelevat mielessä.
PoistaPahkatuoli olisi omiaan kääpiöille ja Lumikille! ;D
Historia havisee siinä monen esineen voimin. Meillä oli lapsuudenkodissani samalaiset sokerileikkurit. Niitä ei ole enää, mutta muuta esim. sota-ajan tavaraa löytyy kyllä ja ilmeisesti samasta syystä kuin miehelläsi: olen perheen iltatähti.
VastaaPoistaNäin kaukaa sota-aikaan katsoessa täytyy kunnioittaen todeta, että elettiinhän ennenkin! Moni asia on jollain tavalla seurannut meidän maailmaammekin.
PoistaOtit varsinaisen loppukirin ja kuvasit monta arvokasta esinettä. Kiva tuo pinnatuoli, taitaa olla lasten kokoa? Ja emännänkaappi on ihan huippu! Muutamia sota muistoja on meilläkin, erilaisia kulhoja ja rasioita. Ne on koskettavia. En yhtään tiedä, kuka niitä on tehnyt ja missä. Miehet on niitä antaneet appiukolle muistoksi tai ehkä vaihtaneet tupakkaan tai jotain sen tapaista, kuvittelisin.
VastaaPoistaLasten kokoa on , vaikka kesti kyllä taas äsken minutkin mummomeiningillä ;D Emännänkaappiinkin silmä on jo niin tottunut, että ei osaa sitä enää niin ihmetellä. Ei siitä kyllä raaski luopuakaan.
PoistaMuistin just yhden erikoisen kulhon ja onhan niitä jotain mitaleitakin. Miten sitä koko ajan muistuu mieleen jotain, vielä kun lukee toisten postauksista heidän löytämiään juttuja.
Wau😍 mitä kaikkea aarteita täällä onkin
VastaaPoistaesillä.
Kaikissa upea arvokkuus ja historia.
Mukavaa viikonloppua!
Historian havinat pyörivät ympärillämme, vaikka emme sitä oikein aina huomaakaan.
PoistaTuolin istuinosa on niin mukavan mallinen. Kutsuu istumaan. Sokerisakset ovat hiukan erilaiset kuin minun.
VastaaPoistaTuolissa on yllättävän hyvä istahtaa meikäläisenkokoisenkin tyypin. ;)
PoistaIhanat aarteet. Meillä oli kotona tuollainen samantyylinen puukko ja puukontuppi. Isäni kertoi, että noita tehtiin pudonneiden lentokoneiden peltiosista.
VastaaPoistaAhaa, olikin siis yleinen käsityö tuollainen. Mieheni onkin laittanut tuohon alempaan kommenttiin vähän tarkempaa faktaa.
PoistaTupin kuoret on tehty tykin hylsystä, kahva lentokoneen potkurista, terä pistimestä, mutta sitä hieman epäilen.
VastaaPoistaVai niin! ;D Kiitos faktoista!
PoistaMIelenkiintoisia tavaroita ja valtavan paljon sinulla niitä onkin. Huomasin muutaman samanlaisen esineen, mitä minulla on tai oli lapsuuskodissani. Eka tuoli on sellainen. Aikanaan minun läksyjen teko istuimeni kammarin puolella. Minulla se on yhä. Emännän kaappikin on tutun näköinen. Vieläkin muistan, miten tavarat oli sinne laitettu. Syvärin tiedän myös. Isäni taisteli siellä sodan aikana.
VastaaPoistaEnsin en keksinyt mikä nyt olisi niin vanhaa meillä. Mieli ja silmä on niin tottunut noita esineitä katselemaan :) Sieltä niitä sitten hiljalleen alkoi löytyä. Vieläkin muistuu mieleen vaikka mitä, kun homma on jo ohi :)
PoistaWauuuu... ei tarvitse museoon lähteä - sivistyn blogeissa aamutuimaan. Huikea kokoelma... joskin tuo puukon (näyttää ihan tikarilta) kohdalla kaivelee rintaa ja nyttemmin jo kylkeä... miesflunssaani kuvaili ultrannut lääkärikin osuvasti:" Se kuule Aatami yritti ottaa vaan Eevalta takaisin sitä 13.kylkiluutaan) - murtuma ja lihasrevähtymiä... Repo(lainen) rankana - toivoo helmeilevyyttä helmikuuhun...
VastaaPoistaSiis mitä? Onko sulla tullut yskimisestä revähtymiä?? Eipä ihme, jos tuikkii!
PoistaOI, sinultahan löytyi vaikka mitä. Kaikkea vanhaa ja kiinnostavaa.
VastaaPoistaTuo eka kuvan tuoli on söpö. <3
Niin onkin ja eilen vielä söpömpi, kun siinä istui 2 vuotias (ja välillä meikäläinen ;D )
PoistaOlipa upeita vanhoja esineitä!🥰🥰 Sokerileikkureista tuli mieleen äitini, joka nuorena tyttönä oli apulaisena kaupassa ja siellä piti aina tällaisilla leikkureilla leikata asiakkaille sokeria isosta sokeritopasta äidin mukaan😊
VastaaPoistaSokerileikkureita tulee silloin tällöin vastaan työpaikalla, kun on ikäihmisten kotona.
PoistaWau, miten paljon vanhaa. Minun kotona ei ole muuta vanhaa kuin minä.
VastaaPoistaKyllä minäkin pitkään mietin, mitä vanhaa meillä on ja hiljalleen alkoi vanhuutta löytyä ;D aina kun luin toisten juttuja tähän haasteeseen, muistin omiakin juttuja.
PoistaKiva, että kotoa löytyy vähän historiaa. :)
VastaaPoistaNiinpä. Se on kuitenkin osa meitä ja hyvä niin.
Poista