Heleijaa! Mennään yläkertaan touhuamaan! Merri on heti mukana 😀
En ole pitkään aikaan ommellut mitään. Jostain syystä harmistuin kovasti, kun yksi homma oli aiemmin päättynyt huonosti, eikä huvittanut ommella enää mitään.
Lempparihousuistani, vanhoista, kuin taivas, tai jotain sinne päin, hajosi vetoketju! Näitä housuja minulla on ollut useita eri väreissä. Mustat versiot repesivät persuuksista työpäivän aikana viime vuonna. Nämä vihreät olivat mieluisimmat. Elättelin toivoa, että vaihtaisin vetoketjun.... jos ompelu ei muutenkaan suju, aloitetaan joku älytön ja epävarma projekti. Ajattelin, että jos löydän sopivan vetoketjun varastostani, niin kokeilen vaihtaa. Ei oikein ollut, mutta sitten muistin, että pitkästä vetoketjusta voi pätkäistä tarvitsemansa pituuden ja ommella sen alalaidastaan kiinni. Olen saanut ison kasan jotain mekkovetoketjuja mummolta kauan sitten. Enhän minä mitään mekkoja ole ommellut.
Ratkoin vanhan vetoketjun pois ja kas! Sain kuin sainkin uuden vetoketjun paikoilleen!
Tästä innostuneina päätettiin Merrin kanssa ommella jotain muutakin. Aluksi levitimme kaikki sopivat kankaat pöydälle, sitten kaikki jo olemassa olevat sopivat (ja epäsopivat) kaavat.
Halusin tehdä pienelle tytölle nk. mekkohelmaisen paidan, jollaisia olen tehnyt joskus aiemminkin tyttärelle. Kaavan olen juuri siksi säästänyt, kun se oli niin kiva. Heppakangas oli heti suosikki, mutta sitä ei ollut riittävästi. Mallailin ties mitä yläosaan, kunnes keksin käyttää mieheni pieneksi käynyttä kauluspaitaa.
Aluksi ajattelin vain leikkaavani kankaasta tarvitsemani osat, mutta sitten sain kuningatarajatuksen ja hoksasin, että voin käyttää myös valmista nappilistaa! Tuumasta toimeen siis! Mummon kauan sitten virkkaama neulatyyny on edelleen apunani.
Merri on enemmän kuin ilahtunut yläkerrassa olemisesta. Se on niin iloinen, että tuppaa syliinkin vähän väliä. Ompelu ei ole helppoa, mutta sylihetki on ilman muuta tärkeämpää. Hurinakin on niin kovaa, että siitä voi päätellä sylissä makaamisen ja tallustelun olevan mieluisaa.
Tuunatusta uusiopaitamekosta tuli ihan kiva. Vaihdoin napit punaisiin. Leikkasin vielä suikaleen, jonka ompelin pienen paidan alahelmaan. Se kokoaa tuon raidallisuuden kivasti.
Tämä alla oleva lapsenvaate se oli syyllinen siihen, että ompeluhalut katosivat. En saanut helmaa millään ommeltua jousto-ompeleella, kuin muutaman sentin pätkissä. Lopulta luovuin ja heitin hanskat tiskiin. Nyt kun olin tormistautunut tuon housuprojektin jäkeen, tartuin uudella sisulla tähänkin. Miksi se tikki ei katkennut kertaakaan???!!! Onko reilua? En tietenkään olisi halunnut, että se katkeaisi, vaan miksi se aiemmin katkesi koko ajan? Saa ompelun vaikuttamaan satunnaisesti onnistuvalta hommalta, jossa karman laki säätelee ompelun sujuvuutta.
Olen leikannut tuon alla olevan paidan reilunkokoisesta bodykaavasta, jonka katkaisin vyötärön kohdalta, leikkasin auki etuosan. Alahelmaan ompelin rimpsun.
Pienikokoiset vaatteet ovat siitä mukavia, että samasta kankaasta riittää useampaan vaatteeseen. Tätä olen muistaakseni käyttänyt jo aiemminkin. Pään ja käsien aukot on minulle helpointa toteuttaa resorein. Tässä liivimekossa on vatsan kohdalla tasku (jonka ompelu oli taas työn ja tuskan takana, kuten huomaatte).
Alla olevan paitamekon piirsin uutena kaavana eräästä mallilehdestä (ehkä Ottobre). En osaa kohdistaa kuvioita, kuten jälleen näkyy. En ole siitä kuitenkaan kovin huolissaan. Pääasia, että lopputulos näyttää vaatteelta 😀
Tässä on myös yllärinä taskut sivuissa. Voi että miten vaikea oli ommella niitäkin! Ei sitä aina arvaa, millaisia ongelmia voi ommellessa tulla vastaan, kun ei ole mitään koulutusta tähän ompeluhommaan. Ompelin 3 kertaa toisen puolen taskun, ennen kuin sain kappaleet oikein päin. Ei siinä vielä kaikki... ompelin toisen puolen taskun vielä kertaalleen väärin, ennen kuin sain sen kohdilleen.
Lopputulos on vähän sellainen ja tällainen, mutta ainakin erittäin uniikki. Samanlaisia vaatteita ei kavereilla tule olemaan.
Seuraavaksi on haaveena ommella itsellenikin paitoja, koska edelliset ovat olleet kohtuullisen käyttökelpoisia ja mieleisiä. Epävarmuustekijänä on kuitenkin aina se, että homma joko onnistuu, tai sitten ei. Keräilen vähän sisua ja sitten aloitan.
Voi ihanuus mitkä eläin kuosit , niin herttaisen lutuna mutunat.
VastaaPoistaOlet sinä sitten kätevä, noin ihanat syntyi taika sormillasi ja koneen surinalla.
Kyllä on mummin kulta onnellinen.
Minulla ompelukoneen kanssa tulee vielä isompia ongelmia, meillä ei
läheskään aina ajatukset kulje samalla aalto pituudella.
Joku kaunis päivä kaivan koneen esille ja ompelen yhdet verhot. Katsotaan miten se
onnistuu?
Kaikissa on vähän jotain sanomista, mutta kuten sanottu, niistä tuli vaatteita ;) Kaikki into kyllä menee, jos koneen kanssa ei homma toimi. Olen kärsivällisesti yrittänyt lueskella jopa ohjekirjaa, jos vaikka jotain ymmärtäisin. Hetken ymmärtää, toisena kertana ei enää muista.
PoistaLuova ja taitava ompelija olet. Ja kivoja kankaita olet hankkinut. Minulla on yksi lehmä-kankaasta ommeltu hame.
VastaaPoistaNykyään on ihan mahtavan upeita kankaita. Niitä hiplaillessa tulee tunne, että tottakai osaan ommella ja ostan tämän kankaan ;D Joskus onneksi onnistuukin ja sitten taas uskaltaa jatkaa.
PoistaTosi nättejä vaatteita kivoista kankaista. Et todellakaan pysyttäydy kaikkein helpoimmissa töissä, vaan haastat itseäsi joka työssä. Ompelin aikanaan omille lapsille trikoovaatteita ja tytölle mekkoja. Tänä päivänä en saisi varmaan mitään aikaan. Usein työn laatu riippuu jonkun verran myös ompelukoneesta. Hyvällä koneella onnistuu helpommin.
VastaaPoistaÄlä vaan ompele Merrin häntää kaksin kerroin.
Välillä on sellainen tunne, että ei osaa enää sitä, mitä aiemmin. Jotain yksinkertaista juttua pitää pähkäillä iän kaiken, ennen kuin ymmärtää, miksi ja miten.
PoistaOstin tämän koneen vasta lähivuosina ja pitäisi olla hyvä. Vain tuohon napinläpihommaan en ole yhtään tyytyväinen. Suunnittelin jo vaihtavani uudelleen konetta, mutta annoin sille vielä armonaikaa.
Kyllähän tuo alkaa pelottaa, kun nyhjätään vieressä kankaita leikatessa ja ommellessa. Ajatuskin toisen leikkaamisesta hirvittää ja pitää lopettaa.
Tuli kyllä tosi kiva paitamekko! Ja nappilistan "lainaus" oli mainio idea. Tuon liivimekon kangas on niin ihana, että huolisin siitä jonkin vaatteen itselleni. :-)
VastaaPoistaHeppakangas näyttäisi päälläsi ilman muuta tyylikkäältä. Voisit tehdä jämäpaloista nalleillekin paidat. ;)
PoistaPaljon sait aikaiseksi söpöjä vaatteita. Karman laki tai kuun muoto tai ilman kosteus tai maapallon asento...mikä vain voi vaikuttaa ompeluun. Joinakin päivinä onnistuu toisinaan taas on pakko luovuttaa.
VastaaPoistaSitä se on. Kärsivällisyys loppuu, kun homma takkuaa ;D Välillä pitää "takoa, kun rauta on kuumaa", kun homma sujuu. Tosin täytyy sanoa, että ei se koskaan ihan täydellisesti suju ;D
PoistaAivan uskomattoman suloiset kankaat! ♥ Hyvin taas onnistuit!
VastaaPoistaKankaat on nykyään niin söpöjä. Ostin viimeksi messuiltakin taas kankaan, vaikka en edes tiennyt, mitä siitä tulee. Se oli vaan niin nättiä ;)
PoistaJos alkaa kovin kohdistelemaan kuvioita, ei saa käytettyä kangasta taloudellisesti vaan jää paljon hukkapaloja. Kunhan kuviot ovat samoin päin, niin ei herätä huomiota. Somia pikku vaatteita ompelit. T Saukkis
VastaaPoistaTuo on aivan totta. Kangasta menee ikään kuin hukkaan. Mietin muutenkin hukkapalojen kohdalla, onko ne niin isoja, että niistä voisi tehdä jotain ;D Ylimääräisiä saumojakaan ei viitsisi kuvioiden takia tehdä.
PoistaPikkuinen tuskin arvostelee valmiita paitamekkoja ja muita ompeluksia, vaan on onnellinen ja ihailee heppoja ja muita suloisia eläimiä! Olet oikeasti taitava - saisinko lähettää parit farkut sinulle lyhennettäväksi, kun itse olen suhteellisen kädetön siinä hommassa.
VastaaPoistaMuuten lainaisin Merriä, mutta kun Mursu on niin "alreekinen". Merri varmaan hoitaisi homman käden, siis tassun ja hännän käänteessä. 😸
Merri on paras apulainen ompeluhommissa. Tosin housujen lyhentäminen on aika rasittavaa hommaa, etenkin, kun se on pakko tehdä jos on liikaa pituutta. Nuorena piti aika kaventaa puntit. Muistan erinäisetkin kavennusprojektit. Yksistä nappasin jopa liikaa ja homma meni pieleen.
PoistaTänne vaan farkkuja! Takaisin et kyllä saa, sillä leikkaan niistä taskut irti ja käytän muuhun ;D Olen pitkään miettinyt, miten voisin jatkaa farkkujämäprojektejani, mutta en ole saanut kunnollista ideaa.
Merri on aivan ihana ❤️
VastaaPoistaNiin onkin! Ollaan samaa mieltä :) Ompelu on toisarvoista, jos Merri haluaa syliin.
PoistaSymppiksiä eläinkuvioita. Aina niin kiva nähdä lankoja ja kankaita, nappeja ja vetoketjuja blogissasi.
VastaaPoistaItse en tee käsitöitä joten niitä ei kotonani juurikaan näy. Mitä nyt joskus ompelen napin.
Tai virkkaan vanhasta videonauhasta lahjanarua. 🙂
Minä en ole koskaan tehnyt vanhoista videonauhoista tai kasettinauhoista mitään. Olen kuullut, että niistä lähtee väriä? Tosin lahjanarussa se ei haittaa mitään. Jotain mattoja, tai sellaista olen joskus nähnyt virkatun.
PoistaBlogeissa on mukava katsoa just sellaisia jokaisen omannäköisiä juttuja. :)
Merrihän on suorastaan päätään myöten "uppoutunut" ompelemaan - ja jo vain teille huippukaksikolla syntyy...
VastaaPoistaUpeaa tuunausta ja uusiosuunnittelua, söpöjä kuoseja... kyllä neidin kelpaa!!
Vai sisua keräät, no, kohta uusi paita päälläsi heräät... heh heh...
Päiväpaitojakin tulee varmaan samalla kaksi, ellei mene pino jo hullummaksi...
No joo - josko lopettaisi.... Runebergin päivä vaan lähestyy, niin se saa villiksi...
Kyllä sillä ajatusriihi koko ajan pyörii päässä. Mitä syvemmälle kaivautuu, sitä paremmat ideat ;D
PoistaSe on totta, että samalla saa leikattua ja ommeltua kaksikin vaatetta, etenkin pieniä. Etenkin, jos haluaa samalla mallilla tehtyjä. Olen tehnytkin näin. Nyt on taas sen verran ompeluväliä, että pitää hakea kaikki taas uudelleen mieleen. Johonkin ne aina katoaa. Vielä en ole tarttunut oman paidan ompeluun. Yksi keskeneräinen hupparintekele löytyi. En muista enää miksi jätin sen kesken.
Niin suloisia ovat ja hauskat kankaat ja hyvät mallit. Ja Merrikin niin ihana kun jaksaa olla ompelukaverina .
VastaaPoistaNiin on tuttua tuo ompelukoneella pelailu, että joskus hommat hoituu kuin vettä vaan ja toisen kerran taas joka ompeleesta saa taistella. Milloin sakkaa mikäkin :-).
Vetoketjun ompelun olen joskus hallinnut, mutta enää en taitaisi saada aikaiseksi. Mutta kun on luottohousut kyseessä niin ymmärrän hyvin tuon tarpeen ja hyvä tuli. Jatkavat vielä pitkään elämäänsä.
Minulla tuppaa kerääntymään kaikenlaista pientä ompelukoneeella korjattavaa esim. nyt pursuaa yksi tyyny kun on saumoistaan ratkennut jne jne. Jospa tänään ? :-)).
Korjaushommat takkuavat aina, ellei ole joku tosi specifi juttu tiedossa. Minullakin on vuosien mittaan kerääntynyt paljon korjailtavaa, joista osalla en tee edes enää yhtään mitään ;D Pitäisi tehdä inventaario. Yksi käsin ommeltava juttu on meidän sohva, johon kääpiöhamsteri jäysti aikoinaan pari reikää... ne ovat lähes piilossa, mutta siivotessa aina löydän ne uudelleen. Ehkä tänä vuonna olisi aikaa korjailla nuo?
PoistaKun kävelen yläkertaan, ei mene kuin hetki, kun Merri tulee juosten perässä ;D Välillä menen vain hakemaan lankaa tai jotain ja Merri näyttää tosi pettyneeltä, kun ei jäätykään ylös.
Ompeluavustaja on niin tärkeä!
VastaaPoistaAivan korvaamaton!
PoistaTuttua myös täällä..,tosin en enää ompele juurikaan mitään etenkään vaatteita . Verhoja, pöytäliinoja ja haman mekkoja tosin tein . Nyt pitäisi tehdä taas pannulappuja sellaisia mitkä on käteen mukavia. Ihana apulainen kyllä olisi kiva mutta yksin pitää "raataa"😄
VastaaPoistaVoin kuvitella millaista raatamista yksin tekeminen on, kun kissan kanssakaan ei ole helppoa, avusta huolimatta ;D
PoistaHienoja vaatteita sait aikaiseksi. Minä en ole ommellut ikuisuuteen mitään. Vähän on alkanut kurkistelemaan, että jotain voisin yrittää tehdä itselleni. Auttaisikohan kissakaveri minuakin aloittamaan? Olisiko jossain ompelukissalainaamoa?
VastaaPoistaEläinsuojelusta voi lainata varmaan kissoja pitempäänkin ompelukaveruuteen :)
PoistaVälillä tulee jonkinlainen tarve kokeilla ompelemista. Sitten jää aina nähtäväksi, kuinka pitkä kokeilusta tulee. Joka tapauksessa pitkiäkin pausseja tulee, ennemmin tai myöhemmin.
Minä olen aivan varma, että onnistuu pusero myös itsellesi, teet niin upeita noita lastenvaatteita!👍👍 Mielettömän hienosti keksitty käyttää tuota miesten raitapaitaa🥰 Ja olet todella sinnikäs ja sitä tarvitaan ompeluun
VastaaPoistaMinä ompelin joskus 16-vuotiaan äidin vanhalla singerillä ja tulokset eivät oikein onnistuneet. Äiti sanoi sopimuksen irti, että ei osta enää kalliita kankaita, kun minä vain hutasen😇🤭
Minä haaveilen, että osaisin ommella sellaisia tuunausjuttuja, käyttäen vanhoja vaatteita ja niiden kankaita. Harvoin löytyy mitään sellaista, josta itselle saisi tehtyä näillä taidoilla. Useimmiten huomaan innon olevan suurempi, kuin taito ;D Lopputulos on hyvä, jos saan vaatteesta jotenkin käyttökelpoisen, vaikka sanomista jossain kohdassa olisikin. Pienet ihmiset ovat suht saman kokoisia, mutta alapa tekemään aikuiselle jotain sopivaksi kelpaavaa. Johan on mutkaa siellä ja toista täällä ;D
PoistaYllätän itsenikin välillä hoksaamalla jotain hienoa, kuten tuo nappilista. Useimmiten tuo hoksaus tulee vähän jälkikäteen, jolloin homma on jo ohi ;)
Hyvänen aika miten ihanan ihanat ompelukset. No onkos ihmekään kun on tuollainen upea apulainenkin kankaista valitsemassa.
VastaaPoistaMinä olen pitänyt yhden A-linjaisen lempitunikan ihan pehkuksi. Mietin, että ostan jonkin kivan gollegen tai trikoon, ja piirrän tunikasta kaavan tai leikkaan osat erikseen ja piirrän niistä. ???? luuletko että toimisi?????
Pieniä vaatteita on kiva tehdä ;)
PoistaKannattaa yrittää! Saat valita kankaankin mieleiseksi. Varmasti ei kaupasta löydy vastaavaa, jos lähtee etsimään. Yleensä käy aina niin. Olen joskus tehnyt noin, että olen piirrellyt vanhasta vaatteesta mallin. Joskus onnistuu, joskus ei. Silti sanon, että kannattaa yrittää :)
Oletpa sinä taitava, Osaat kutoa ja ommellakin! Itseltäni ei ompelukoneella suju mikään, just ja just saan vetoketjun ommeltua, mutta ei hyvin suju sekään.
VastaaPoistaVaan mikäpä sinun on ommellessa, kun on Merri laatutarkkailee vieressä ja väliin sylissäkin.
Ompelua olen opetellut kantapään kautta nuoresta asti aina satunnaisesti. Intoa on selvästi enemmän kuin taitoa ja lopputulos on aina vähän epävarma :)
PoistaMerri on onnensa kukkuloilla, kun mennään yläkertaan kässähuoneeseen (joka on muutenkin täynnä tavaraa).
Ihania kankaita. Tahtoo kans. Mistähän niitä löytyisi. Pitänee kuuklettaa.
VastaaPoistaOlen tainnut ostaa nuo kaikki eri vuosina Tampereen kässämessuilta. Siellä on monta kangasmyyjää ja heillä varmasti kaikilla myös nettimyyntiä.
PoistaKorjausompelu vaatii eri aivot, kuin neulominen 😂
VastaaPoistaKauniit kankaat pikkuihmisen asuissa. Kivat puettavat mallit.
Kyllä se niin taitaa olla ;D
PoistaSen lisäksi, että teen pieniä vaatteita, toteutan itseäni ompelijana, molempiparempi ;)
Aivan ihania ompeluksia siellä! Ihailen sinnikkyyttäsi jatkaa vastoinkäymistä huolimatta. Minulla loppuu koko työ siihen, jos ompelen jotain väärin. :D Inhoan purkamista ja uudelleen tekemistä. Tällä hetkellä minun ompeluintoani latistaa peruutusnappulan rikkoutuminen.
VastaaPoistaMinulla tulee vastoinkäymisistä määrittämätön tauko ;D Ei tarvi iso vika olla, kun ompelu menee pieleen. Joku ilmiselvä asia, kuten nyt tuo peruutusnappulan toiminta ärsyttää, jos se ei toimi.
PoistaKivan näköisiä lapsen vaatteita. Pieniä vaatteita on yleensä mukava tehdä. Välillä olen kyllä onnistunut saamaan aikaan sellaisia huteja, että melkein itteenikin naurattaisi, jos ei oma tyhmyyteni ärsyttäisi. Pienissä verkkareissa on puntti ja yläosa sen verran saman kokoiset ja näköiset, että kerran onnistuin ompelemaan taskun toiseen sivuun puntin reunaan ja toiselle puolelle vyötärön alapuolelle. 😂
VastaaPoistaIhan samanlaista meininkiä on minullakin. On ommeltu hihaa nurin päin yms. Ärsyttää ihan suunnattomasti, etenkin, kun sen tekee uudelleen ;D
PoistaPahimpia on virheet, joista ei ota opikseen...
Poista