Viikko mökillä

Loman alettua hypättiin samana iltana autoon ja ajeltiin mökille.  Mökillä elämä on niin yksinkertaista, että mielikin rauhoittuu.  Ympäriltä katoaa kaikki paine tehdä sitä sun tätä ja mennä sinne sun tänne ja ajatella työasioita. 

 Toisena päivänä saatiin Merrille ja Frodolle kissaseuraa, kun Maia ja Sam tulivat hoitoon. 

Sam tässä esittelee järvinäkymää, jota se rohkeana tuijottelee.  

Tässä poseerauskuvassa horisonttikin on jo suoristunut. 

Maia näyttää omalla vuorollaan, että näin sitä poseerataan.  

Merrille Ison Veden tuijottelu on jo ihan peruskauraa. 

Frodoa ei ulkoilu  kiinnostaa enempää, kuin ennenkään.  Se vietti nytkin suurimman osan ajastaan  sänkyjen ja sohvien alla. Välillä se kävi Maialle murisemassa ja kokeilemassa, kuka täällä oikein päättää ja mitä.  Sen uhoilu ei oikein saanut vastakaikua.  Mökki on aika pieni ja oman paikan löytäminen porukassa ei ole aina helppoa. Frodon on nuorin ja sillä on selvästi elämä vähän hakusessa joiltain osin.  Kyllä se nyt enemmän pyöri näkyvillä, kuin juhannuksena, jolloin Arttukin oli paikalla. 

Ruokailun kanssa oli myös jonkinlaisia järjestäytymishankaluuksia. Yhdellä oli nälkä ruoka-aikana, toisella ei.  Merri putsasi pöydän nopeasti, jos joku luovutti.  Syömätön ruoka piti aina nostaa turvaan Merrin takia.  Frodon ruokailu piti lopulta siirtää sen oman mielenrauhan takia keittiön puolelle. 

Merri ja Sam ovat kuin veljekset eri vanhemmista 😂

Meillä on sellainen ajatus ollut jo pitkään, että meidän lähijärvestä ei tule kalaa.  Piti käydä taas tuokin väittämä todentamassa.  Naapurijärven puolelle ajeltuamme sentään vähän näykkäili, mutta hyvin pienesti.  Koukkuni ei ole pohjassa, vaikka koho onkin vinossa. Paino oli liian kevyt.  Lopulta koko paino putosi pois 😂 Tuo koko onkimisepisodi oli muutenkin täyttä sekasortoa alkaen siimojen sotkuista.  Onneksi on kesä ja loma ja mikään ei jaksa hermostuttaa onkireissulla. Ei edes lumpeen päätyminen ongen saaliiksi. 

Pikku retki lähikauppaan 9 kilometrin päähän ja samalla kahvittelu kyläkahvilassa.  Kahvila muuttaa lehtijutun mukaan meitä lähemmäs, hieno juttu.  Omistaja on jutun mukaan ikään kuin savustettu pois tuosta nykyisestä paikastaan.   Luulisi olevan ihanaa, jos kylässä on edes yksi kyläkahvila.  Toivon yrittäjälle paljon onnea meidän kotikulmilla. Siellä onkin tuleva paikka kaivannut reipasta yrittäjää.  

Verlassakin tuli piipahdettua kahvilla ja puodeissa.  Tallipuotien välissä olevassa tyhjässä tilassa oli näytillä Jaalan Kädentaitajien Jaala -aiheisia neuleita. Yleisöäänestys on käynnissä.   Kävin ikuistamassa sukkarivistön lähinnä siksi, että on oma lehmä ojassa tuon numero 8 muodossa 😜 Äänestää voi paikan päällä paperilapuilla, tai sitten Facebookissa Jaalan Kädentaitajien sivustolla. 

Mökkipäivää kävi viettämässä myös mummon ja ukin muru.  Hän kävi ensimmäistä kertaa elämässään uimassa ja voi sitä kikatusta ja riemua!   😍 Tämä uimapukukin on niin suloinen 💖

Mustikat maistuivat niin hyvin, että leikitkin piti vähän väliä katkaista mustikoiden syömisen takia. 

Jämälankojakin piti kuluttaa ja kuluihan niitä . Osa jutuista on vielä keskeneräisiä, mutta nämä rannekkeet  valmistuivat. Näin Pinterestissä vastaavanlaiset.  Tein ensin tuon pienemmän, joka oli minulle aivan liian pieni, mutta mahtui pikkutytölle käteen, sekä jalkaan.  Siinä taisi olla ketjusilmukoita 35. Isompaan laitoin 50, mutta silti se oli hieman lyhyt. Jouduin pidentämään toista kiinnityspäätä ja siksi se onkin tuon näköinen. Mökiltä löytyi pari sopivaa nappiakin. 

Virkkasin siis nuo päät ensin ja sitten aloitin ketjusilmukkaketjut vuorotellen päästä päähän kiinnitellen.  Lankaa kului yhteensä noin 25grammaa ( en ole punninnut). 

Lanka oli kivasti väriä vaihtavaa, joten rannekkeeseen tuli väriä ihan itsestään. 

Miksiköhän en muista koskaan rasvailla käsiäni....

Mökillä on tosi paljon ihan rojupuuta, jota on kymmenien vuosien varrella kasaantunut. Mistä lie tällainenkin nukensänky ilmaantunut. Se oli ihan rikki, mutta naputtelin sen jollain lailla kasaan. 

Laitoin rimat pohjaan, kuten oikeassakin sängyssä. 

 Sänkyyn päätyi synttärikukkani kääpiön seuraksi.  Vieressä nukenkelkka, jota olen lapsena työnnellyt.  Kääpiö oli varmaan Jörö, koska se ei suostunut kääntämään päätään edes kuvauksen ajaksi. 

Kokeilin päällystää istuinalusia kotoa löytyneellä, ylimääräisellä vahakankaalla. Hankala oli ommella, mutta ihan kivannäköinen väripilkku tuli. Tämä oli testityyny. 

Maia ja Sam lähtivät kotiin samalla, kun Frodo päätti toisen palvelijansa kanssa lähteä kotiin rentoutumaan.  Minä jäin Merrin  kanssa mökille.  

Eipä aikaakaan kun saatiin äitini ja Arttu mökkiseuraksi.  Merri ja Arttu tulevat ihan hyvin juttuun keskenään, vaikka Merri onkin sitä mieltä, että mitään suurempia henkilökohtaisuuksia ei aleta jakamaan. 

Mökillä kävin monena päivänä lenkillä. Arttu oli mielissään lenkkikaverista.   Siltä ei virta loppunut kesken kertaakaan, vaikka selvästi oli kuuma.  Lopuksi aina suoraa kyytiä mökin rantaan ja vilvoittelemaan. Arttu käy kastamassa vatsansa. Se ei lähde uimasille. Ranta on vähän kivikkoinen, mutta sopiva reitti löytyy, kun uimaintoa riittää. 

Arttu kiintyi minuun jopa siinä määrin, että olisi halunnut tulla samaan sänkyyn nukkumaan. Se ei ollut sallittua, koska Merri oli itseoikeutetusti siellä.  Arttu nukkui sitten viereisessä sängyssä.  

Mikään ei kuitenkaan voita oman ihmisen kanssa olemista. 

Arttu katselee, kun sen palvelija hiippailee ulkona.  Mitä se oikein aikoo? Eikö tule sisään ollenkaan? Ei kai vaan jätä minua tänne?

Arttu lähti ja jäätiin Merrin kanssa kahdestaan.  Merri on aina tykännyt olla peiton alla niin, että sitä möyhitään peiton päältä. 

Rapakiven päälle kiipeäminen on suurta hupia. 

Kyttäyskeikka, kun joka puolella rapisee. Tuulisena päivänä pidin mökin ovea auki, kun ei ollut vaarana saada hyttysiä tupaan.   Merri putkahti ovesta hiiri suussa. Ensin pelästyin, että hiiri on elävä ja pääsee karkuun, mutta sopuisasti siirryttiin sitten kaikki ulos. Sain Merrin luopumaan kuolleesta hiirestä ja kehuin sitä saaliin tuomisesta.  Hiiri unohtui. Inhoan sitä, että se yrittää syödä saaliinsa, vaikka se onkin kissojen luonto. 

Uusia ulottuvuuksia löytyi, kun Merri äkkäsi hypätä ilmalämpöpumpun päälle ja siitä katonrajaan. Kattotuolit olivat vielä tukevasti paikallaan. Tarkastus suoritettu ja läpäisty! 

Maia tuli vielä uudelleen kylään loppuviikosta. 

Se toi tullessaan puolivuotiaan Mytyn. 

Mytty on isokoinen tyttö, vaikka onkin vasta aika pienikokoinen 😄 Se sähisi vähän pelokkaana Maialle ja Merrille, mutta uteliaisuus voitti mökkiin tutustumisessa.  Merri herrasmieskissana oli kyllä kiinnostunut, mutta ei tuppautunut liian lähelle. 

Viimein tuli tunne, että lähdetään kotiin. Merri ei ollut ihan varma, oliko idea  hyvä. 

Frodokaan ei ollut ihan varma, oliko idea hyvä. Se oli juuri päässyt ainoana kissana olemisen makuun. 

Tilaamani 3 -kerroksinen kissanmökki ei näemmä kiinnostanut ketään.  Ehkä siellä vielä löytyy oleilijoita... pitää kokeilla nappulasyöteillä 😅

Vielä loma jatkuu!   Ei ole mitään ihmeempiä suunnitelmia, eikä matkoja.  Tänä vuonna eletään rauhallisesti ja mennään mielen mukaan, tai ollaan menemättä. 

 Kaunista päivää juuri Sinulle!