Tuolit uuteen kuosiin

 Mitä tarvitaan keittiön tuolien uudistamiseen?  Reippaasti rohkeutta ja asennetta, sekä luja usko lopputulokseen 😄 Pahin, eli kankaan hankinta oli melkoinen kynnyskysymys. Olen vaihtanut tuoleihimme pääliset viimeksi 2019. Löysin tuolloin edullisen verhoilukankaan Tallinnan  Karnaluksista.  Kangaskaupan hinnoilla pakalta ostettu kangas pelotti nyt kovasti.  Aina on se mahdollisuus, että homma menee syteen ja saveen, kun en ole mikään oikea verhoilija tai ompelija.  Yritin kuitenkin sinnikkäästi mitata tarvitsemaani määrää. Sain arvioitua ihan oikein mahdollisen kankaan leveyden, eli 140cm. Sitten mittailin ja laskeskelin...  4,5 metriä.  Huh!  Mitkähän mahtavat olla hinnat...?   

Reippaasti kangaskauppaan äiti tukena ja turvana 😅  Äiti kannattaa siis ottaa mukaan aina elämän hankalissa tilanteissa.     Verhoilukankaat olivat kaikki 19.90 euroa metriltä.  Lievä ahdistus hukkaanheitetyistä rahoista yritti edelleen nostaa päätään.   Valikoima kaupassa ei ollut päätä huimaava. Yksivärisiä oli paljon, mutta sellaisia en halunnut.  Värillisissä oli hieman..hmmm... erikoisiakin. Yksi olisi miellyttänyt, mutta sitä ei ollut pakalla riittävästi.  Yksi kissakangaskin olisi kelvannut, mutta se oli niin lähellä aiempaa, että hylkäsin senkin. Aiemmassa oli jopa kauniimmat kissakuvat, kuin tässä.   En ole varsinaisesti kukkaihmisiä, mutta kukkakangas sieltä kuitenkin mukaan lähti. Sen nimi on Versot Edenissä.

Merri on tietysti vapaaehtoinen, kun aletaan leikkaamaan kangasta. Niin se oli edellisenkin uudistuksen aikaan TÄÄLLÄ.  En muistanut, että edellisestä kerrasta olikin jo näin kauan, 5 vuotta!   Jo oli aikakin toimia.  Vanhat pääliset olivat nuhjuiset ja joku nimeltä mainitsematon kissaherra oli testannut niihin kynsiään aina tilaisuuden tullen.  Merrin keino herättää huomiota on tehdä juuri testiluontoinen kynsähdys, jotta se herättää ihmisten huomion 😸 Frodoa eivät niinkään tuolit ole kiinnostaneet. 

Vanhat päälliset olivat siis tämän näköiset. Vieressä olevan puusohvan päällinen saa jäädä. Siinä on leveä istuintyyny. Kissakangas jää siis edelleen elämään. 

Homma alkoi vanhojen päällisten poistamisella. Niitit irti ja tuolit palasiksi. 

Ruuvien irrottelu kävi jo työstä. Metallijalat ovat painavat ja olen potkinut niihin varpaitani vuosien varrella aika monta kertaa. Auts!    Tuoleissa on  kuitenkin kiva istua, kun niissä voi vähän  heilua.  Kuulun niihin ihmisiin, joiden on vaikea istua täysin paikallaan, jos on mahdollisuus heijata 😂

Huh, minkä näköiseksi oli mennyt alta löytynyt keinonahka!  Alunperin vaihdoin kissapäälliset siksi, että Merri oli testaillut selkänojiin kynsiään leikkiessään trapetsitaiteilijaa. Tämä vaihto siis vuonna 2019. Tuolit on ostettu meille mitä luultavimmin jo ennen Merrin tuloa 2018 vuoden alkupuolella. Kuka muuten ostaisi keinonahkatuoleja kissatalouteen??  😃  Alan siis pikkuhiljaa ymmärtää, että tuolit ovat jo oikeasti aika vanhat ja vielä vaan saavat lisäaikaa!   Mietin, miten keinonahka on noin hapertunut. Mitä jos en olisi koskaan päälystänyt tuoleja?   Ei näköjään kovin kestävää materiaalia.  Nyt tuo hirvitys jää jälleen piiloon kankaan alle.  Keinonahan alla on  jotain irtoavaa pehmikettä, joten pohjia myöten purkaminen ei tullut kyseeseen. 

Kangas oli lopulta aika helppo leikata ja ommella, koska sain mittoja edellisistä päällisistäni.  Yläosa on huppumallinen. Ompelin sen koneella tuplasaumoin.  Alaosan kiinnitin niittikoneella tiukaksi.  Istuinosa on kangaspala, jonka kiinnitin suoraan niittikoneella paikoilleen. Ompelua oli siis lopulta aika vähän. Työläin homma oli osien kiinnittäminen toisiinsa, eli ruuvaus. 

Alla ennen-jälkeen -otos.  Muuttui edukseen, vai mitä?  

Siinä koko uusi uljas rivistö!   Seuraavat 5 vuotta pitäisi taas kestää. 

Samaan juttuun otetaan nämä jakkarat, kun ovat samaa projektia. 3 koivupuista jakkaraa, iältään kymmeniä vuosia.  Olen jo pitkään miettinyt, miten uudistaisin nämä hieman kulahtaneet pinnat. Olin suunnitellut jotain virkattua päälistä tms. mutta ei lähtenyt käyntiin.  

Muistin ostamani kalkkimaalin, jota moni bloginkirjoittaja on kehunut.  Minulla oli aiemmin vähän huonoja kokemuksia, mutta tämä uusi maali oli vähän erilaista.  Mies vähän epäili, ja minäkin vielä maalausvaiheessa,  mutta aika näyttää. 

Jälleen ruuvausta. Jalat irti. 

Puuliiterin seinää vasten kuivattelin maalaamani jalat. Kolme kerrosta maalia.  Toisen kierroksen jälkeen tuli viimeisen jalan kohdalla dominoefekti..... Onneksi maali kuivaa melko nopeasti, eikä kaikki mennyt suttuun.   Kalkkimaalausta ennen ei tarvitse käsitellä pintoja mitenkään. 

Haaveilin päällystäväni myös nämä jakkarat. Meillä on jonkin verran pehmusteita kotona. Tämä pehmuste oli joskus käärittynä jonkin postin kuljettaman pakkauksen päälle, eli hyvää kierrätystä!  Leikkasin siitä aavistuksen isommat ympyrät, kuin tuo varsinainen istuinosa.  En kiinnittänyt sitä erikseen.

Pehmuste jäi nätisti kankaan ja jakkaran väliin. Tässä kohtaa niittikone ei toiminutkaan. Puu oli liian kovaa.  Suunnittelin naputtelevani pieniä nauloja tuohon kiinnitykseksi, mutta mies lainasi töistä jykevämpää niittikonetta. Hän myös auttoi kankaan kiinnityksessä.  Tässä kohtaa hän varmaan kertoo laittaneensa pääliset, kuten aiemmin kertoi leiponeensa kaiken, kun oli auttanut minua 😁

Ruuvien kiinnitys oli jälleen hikistä hommaa.  Jalkojen pehmikkeeksi etsin vielä huonekaluhuopaa. Pelkään kalkkimaalin jättävän muuten jälkiä lattiaan.  Muutenkin pehmike on hyvä juttu. 

Nätti kolmikko!  

Ei uskoisi, että jakkarat ovat niin vanhoja!   Meinasin jo heittää ne pois jossain vaiheessa. 

Lopuksi on todettava, että ostin 70cm liikaa kangasta. Mittaus ei siis täysin onnistunut. Tuo olisi ollut reilu 10 euroa hinnasta pois. Parempi kuitenkin näin, kuin että olisin joutunut ostamaan lisää kangasta.   Lopusta aion tehdä pari tyynyä.  Luulin, että minulla on talo täynnä sisätyynyjä, mutta yhtään ei ollut vapaana, joten joudun lykkäämään tyynyprojektia vähäksi aikaa. 

Kesä kulkee vääjäämättä eteenpäin. Loma jatkuu vielä hetken, vaan eipä mennä asioiden edelle 😎