perjantai 19. heinäkuuta 2024

Ei kissoja tällä kertaa

 Minä pääsin toisten siivellä Korkeasaareen!   En kuvannut yhtään oikeaa eläintä, vain näitä epäaitoja 😂


Taisin jäädä vähän koukkuun itsekin, kun vanhin lapsista oli pienenä aivan haltioitunut näistä jättiläisistä. 


Näihin tutustuttiin kaikenlaisten dinosauruskirjojen myötä. 


Poika osasi 4-5 -vuotiaana kaikkien näkemiensä dinosaurusten latinankieliset nimet.  


Onhan näissä nyt jotain upeaa! Tällaisia otuksia on maapallolla elänyt niin kauan ennen ihmisen ilmaantumista! 


Mikäli Jurassic Park -elokuviin on uskomista, ei näiden Korkeasaaren dinojen kokoluokka ole ihan oikea. 


Isoja ovat kuitenkin ja osa liikkuu ja ääntelee. 


Lihansyöjiä ja kasvissyöjiä, kuten nykyisetkin eläimet.  Mitä mahtaa tarkoittaa punaiset silmät?




Kirjastosta löytyi sellainenkin kirja, jossa näytettiin, missä dinosaurusten sisäelimet luultavimmin olivat. Tämänkin tuo alle kouluikäinen poika oppi nopeasti.  Mikäli emme jaksaneet aina seurata kirjoja ja kuvia, oli naapurin täti oiva kohde nuorelle luonnontieteilijälle. 


Tämä taisi olla kuvatuin hahmo.  Se karjui ja käänteli päätään. Selässä istui lokki aivan muina lintuina.  Ei ehkä sittenkään niin pelottavaa, vai?


Mukavaa muisteltavaa ovat myös Maa aikojen alussa -elokuvat. Oletteko nähneet niitä?  Pikkutassu, Jomppe ja Petri 😀


Tässä olisi tuunausideaa omalle pihalle, tai vaikka parvekkeelle!  Kankaista taiteiltu jättiläispapukaija!  Tämä on jotain sateenvarjokangasta tms.  Pysyisivätkö räkättirastaat pois marjapuskien kimpusta?

Sijaintia selvitettäessä käytettäisiin kommenttia: Se on se talo, jossa on papukaija pihalla! 


Minä olen eläimellistä sukujuurta. Siksi olikin päästävä kuvauttamaan itseni näiden sarvien alla. Jouduin hetken jonottamaan, että "toiset lapset" saivat äitinsä kuvaamaan heidät. Minulla ei ollut äitiä mukana. 


Sen sijaan oli muita!  Ihan parasta reisussa oli dinoista huolimatta pikkuinen tytöntyllerö 💖 Ensimmäinen reisu Korkeasaareen. Kaikki oli uutta. Eläimiä ei paljon nähty. Sen sijaan muiden lasten touhut kyllä kiinnostivat. Myös häkissä majailevien eläinten kuvat kelpasivat katsottaviksi, vaikka itse eläimiä ei näkynytkään.  Niin rauhallisesti ja hermostumatta tyttö jaksoi koko pitkän päivän ja ruokailunkin vielä siihen päälle.  Mummo ja ukki kiittävät! 



Ilma oli melko kuuma, ihmisiä oli aivan liikaa, lippujen hinnat olivat pumpsahtaneet reippaasti ylöspäin, reitit olivat sekaisin (remonttien takia?). 
Hauskin kommentti tuli erään perheen suusta. Katseltiin juuri yhteen aitaukseen, jossa ei näkynyt ketään. Mies vieressä sanoi, että siellä on taas sitä harvinaista ruohoa, johon nainen vastasi, että niin, vuodesta toiseen 😅

30 kommenttia:

  1. Oli varmasti kiva päivä! Nimpparionnittelut!

    VastaaPoista
  2. Onpa Korkeasaaressa hurjia otuksia! Vähän ehkä pelottaisi olla sen vieressä, joka liikkuu ja ääntelee.
    Manulinpoikasiakin siellä olisi, mutta tuskin niitä pääsee vielä näkemään, ovat varmaan turvallisesti emon kanssa pesäkolossa. Niitä haluaisin eniten tällä hetkellä nähdä. Korkeasaari on kyllä aina näkemisen arvoinen paikka.
    Silmäjutusta tuli mieleen, että olen jostain lukenut, että meidän silmän sisänurkassa oleva ihoalue on peräisin siltä ajalta, kun olimme liskoja ja meillä oli vilkkuluomet. Vähänkö siistiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni noista dinoista liikkui ja äänteli. Ehkä pienin kävijä olisi voinut jäädä tuon alueen ulkopuolelle. Alkoi vähän alahuuli väpättämään, joskin äidin sylissä helpotti. Ajatteli varmaan, että mihinkähän minut on taas tuotu ;D
      Manuleita tähyiltiin ahkeraan, mutta ei näkynyt yhtään mitään. Ei muitakaan kissaeläimiä juuri näkynyt. Nekin vähät, jotka näkyivät, olivat jossain luolassa nukkumassa. Kissahan onkin kai yöeläin, joten eihän tuo ihme ole. Kerran käytiin Korkeasaaressa talvella, 20 asteen pakkasessa. Leijonat olivat virkeimmillään!
      Ilmankos minulla ainakin silmänurkat alkavat muistuttaa liskonnahkaa ;D Hienoa kuitenkin tietää olevansa evoluution jatkumoa.

      Poista
  3. Nyt on kyllä niin ihana tyllerö ja ei moittimista sarvipäässäkään.... sopii, mutta ilme aika hurja!
    Korkeasaaressakinko dinoja? Wau... luulin että vain Aino Areenalla Järvenpäässä, jonne vinkkasin nuoria perheitämme, mutta olivat jo Tampereella viime vuonna käyneet katsomassa.
    Voi mitkä vuodet mummilla&ukilla onkaan seikkailla yhdessä.... jännittäviä aikoja eletette ja on tulossa.... Ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina niin ihmeellistä katsoa, miten pienestä ihminen lähtee kasvamaan ja kehittymään. Joka tapaamiskerralla on jotain uutta ihmeteltävää. Sen verran korjaan, että minä olen mummo ja toinen isovanhempi on mummi :) Sitten on vielä mamma, joka on minun äitini. Hänen mummoaan kutsuttiin myös mammaksi. Ei mitään yhtymäkohtaa ruotsinkieleen kuitenkaan, ainakaan tarkoituksella.
      Luulen, että dinot vetivät jotain pienempää väkeä enemmän, kuin elävät eläimet, etenkin, kun niitä ei edes nähnyt. Minä olen pienempää väkeä.... ;D

      Poista
  4. Voi mikä suloisuus teillä onkaan ollut mukana.
    Korkeasaari on kiva paikka, olimme lapsenlapsen kanssa siellä käymässä neljä vuotta sitten.
    Oli puhetta nuorimman lapsosen kanssa, että menisimme, mutta se jää kyllä nyt
    ensi kesään.
    Mainiot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva mennä paikkoihin, joissa on itse käynyt sen seitsemän kertaa ja toinen näkee ne ensimmäistä kertaa :)
      Aiemmin tuolla jo kirjoitinkin, että parhaat leijonatapaamiset olen nähnyt talvella, kun oli 20 astetta pakkasta. Talvikin on hyvää aikaa käydä Korkeasaaressa.

      Poista
  5. Jotenkin tosiaan Korkeasaaren mieltää vain lasten paikaksi. Voishan siellä aikuinenkin käydä eläinten elämää katsomassa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä voisi. Reittejä kulkiessa tulee ihan hyvä kävelylenkkikin :) Tosin aika suolainen hinta kävelylenkistä 27e, mutta lähellä asuva voisi ostaa vuosikortin :)

      Poista
  6. Jopas oli hienosti tehtyjä dinoja ja vaikken ole jura kautta elänyt edes elokuvien kautta niin tosi aidoilta näyttivät. Hyvin keksitty lisä Korkeasaareen ja vetää taas ehkä ihan uuttakin väkeä paikalle.
    Meillä on aika lyhyt matka huristella Korkeasaareen ja aiemmin siellä usein käytiinkin ; talvellakin. Oli kiva pikku reissu, mutta viimeisinä vuosina oli aina jotain hässäkkää ajoreiteissä ja nyttemmin reissut on jääneet kokonaan tekemättä.
    Kyllä pikkuneidin asennostakin jo näkee , että mielenkiinto on kohdillaan . Kiva jos reissu meni hänenkin kanssaan ilman suuria selkkauksia :-). Tuollainen matka voi uuvuttaa kenet tahansa; mummonkin :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin nuo dinot sopivat niin hyvin eläintarhaan, kun niissä on kuitenkin eläinten elämän alkugeenejä.
      Saareen oli valmistunut uusi silta. Ensimmäisen kerran jätettiin auto kauppakeskus Rediin ja käveltiin sieltä. Ennen on aina jätetty auto Mustikkamaalle ja joskus muinoin mentiin laivalla (josta näen vielä ajoittain unta ;D ). Tuo metrosuunnitelma on minusta aika käsittämätön.
      Minäkin jaksaisin paremmin, jos minua työnnettäisiin välillä rattaissa, mutta kukaan ei suostunut ;)

      Poista
  7. Tosi mielenkiintoisen näköisiä. Noita pitäisi päästä katsomaan. Toki meillä oli kaikki Maa aikojen alussa filmit videonauhoilla ja ne katsottiin yhdessä melkein puhki. Tyttären lempilelu oli suuri muovinen tyrannosaurus joka kulki kaikkialle mukana. Vieläkin harmittaa että minä äiti sen jossakin muutossa hukkasin eikä ihan samanlaista Jomppea ( sen nimi) ole löytynyt mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Jomppe parka! Nuo filmit olivat niin mukaansatempaavia. Ne löytyvät varmaan edelleen meidän tallin yläkerrasta, mutta ei ole mitään, millä niitä katsoisi ;D Siellä on varmaan myös dinoja. Pitäisi lähteä penkaamaan. Vanhojen tavaroiden penkaaminen on kuin paluu menneisyyteen ;)
      Näissä Korkeasaaren dinoissa oli ihan yritystä, kun osa liikkuikin. Hyvin tehtyjä muotoja ja värejä.

      Poista
  8. Kiva, että perinteisiin tutustumiskohteisiin laitetaan vähän erilaistakin katsottavaa. Moni pikkupoika ja vähän isompikin poika jaksoi varmasti hyvin kierrellä ihmettelemässä. Omaan pihaan voisi laittaa jonkun ison dinosauruksen, joka myös kääntelisi päätään ja murahtelisi yllättäen. Rauha saattaisi kyllä olla mennyttä, kun kyläläiset parveilisivat tontin rajalla.
    Hellyttävä pikkuinen. Korkeasaari jää varmasti yhdeksi tärkeimmistä lapsuudenmuistoista. Meidän lasten ollessa pieniä, olimme heidän serkkujensa kanssa Korkeasaaressa. Paluumatkalla kysyttiin 6-vuotiaalta poikaserkulta, mikä oli hienointa odottaen tietenkin hänen muistelevan apinoita tai tiikereitä. Ei suinkaan, rannassa möyrivä traktori oli pojan mielestä unohtumattomin nähtävyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. Mukana jännityksen lisäksi faktaa. Wau! Pihaan oma dinosaurus olisi upea juttu! Varmasti paikallisen kylähullun maine olisi taattu ;D
      Pienillä jää omanlaisiaan juttuja mieleen. Mitähän tästä meidän reisusta jäi. Omasta lapsuudestani muistan, että käytiin joka kesä Korkeasaaressa ja samana päivänä myös Lintsillä, rankka päivä siis. Erikoista oli, että meillä oli kotoa eväät ja pysähdyttiin puolessa välissä Hesan matkaa levähdyspaikalle niitä syömään ;) Ei ollut Peukkuskeja, eikä ne olisi varmaan jääneet näin mieleenkään.

      Poista
    2. Kenties minulla jo on kylähullun maine. Meidän alueella ei ole yhtäkään puutarhassa mönkivää mies- tai naisihmistä. Eräs naapuri kysyi kerran Ukkokullalta, mitä vaimosi tekee? Tämä vastasi, että touhuaa puutarhassa. Johon kysyvä naapuri vastasi, että "se on kyllä huomattu".
      Meilläkin oli lapsena omat eväät Korkeasaarireissuilla. Eikä asuttu, kuin 30 km:n päässä Hesasta.

      Poista
    3. Minusta on vain kunniaksi olla hieman outolintu 🙃
      Eväiden nauttiminen oli ihan asiaankuuluvaa. Sitä paitsi meidän viimereisulla oli ihan kaikkialle jonoja. Ei tullut mieleenkään syödä paikanpäällä.

      Poista
  9. Kiitos tästä vierailusta. Kerran olen käynyt, mikähän kesä lie ollut. Nähtiin tiikereitä, Amurintiikeri ja joku muukin. Ei kai ollut ihan helle silloin. En muista noita dinoja olleen silloin vielä. Riikinkukkoja oli...Mutta onhan siinä elämyksiä muutenkin, esim laivamatkat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, lapsena mentiinkin aina laivalla. Ensin piti etsiä paikka autolle keskustan liepeiltä ja sitten laittautua laivaan. Lähteissä taas sama juttu toisinpäin. Riikinkukkojakin oli. Nyt ei nähty yhtään. Nykyään mennään varmaan enimmäkseen siltojen kautta. Oli tullut uusikin kävelysilta minun viimekäynnin jälkeen. Metrokin on kuulemma tulossa... Myös se vanha karhulinna oli lapsena jännittävää katsottavaa (on se siellä vieläkin). Ei kaverin kanssa tiedetty, että se oli karhulinna, vaan ajateltiin, että siellä on asustellut jättimäinen gorilla ;D Se tuosta kivilinnasta tulee mieleen edelleen.

      Poista
  10. Korkeasaaressa upeaa nähtävää. Harvoin käymme - kiitos kuvista.

    Söpö pikkuinen. 💕 Olen muutaman päivän nähnyt ikkunasta kun pientä kävelemään opettelevaa neitiä ulkoilutetaan. Ihana nähdä lasten iloa pienistä asioista.

    Jännä ilmiö kun niin monet lapset - usein aikuisetkin - ovat hulluina dinosauruksiin 💚

    Hauska kuva sinusta 🙂🙃💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran oli kulunut aikaa viimeisestä käynnistämme, että pääsylipun hintakin oli noussut kympillä. Tuo tosin voi tapahtua vaikka yhdessä yössä...
      Dinosauruksissa on niin paljon mielikuvitusta herättävää ja kuitenkin ne olivat ihan oikeita aikoinaan. Vieläköhän niiden aikakausi tulee uudelleen?

      Poista
  11. En olekkaan tiennyt, että Korkeasaaressa pääsee Jurakaudelle. Ihan säikähdin tuota ekaa kuvaa.
    On varmasti ollut kiva pivä. On kyllä upeat sarvet pääsi yläpuolella. Minäkin taidan olla eläimellistä sukujuurta.
    Ihanaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikahyppy! :)
      Tätä meidän eläimellisyyttä on huomioitu ja juhlistettu niin kauan, kuin muistan ;)

      Poista
  12. Niinhän se on, että Korkeasaaressa eläimet ovat useimmiten piilossa nukkumassa juuri parhaaseen yleisöaikaan eli päivällä. Hyvä ja niin totta on tuo "harvinaista ruohoa" -kommentti. Joskus olen käynyt syksyllä, kun on Kissojen yö. Silloin muutama on hereilläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota Kissojen yötä,että onkohan se kovin ruuhkaisaa yleisöaikaa?
      Pitää vaan katsella näitä kotikissoja. Niihin uskaltaa koskeakin 😅

      Poista
  13. Jahas, semmoista menoa Korkeasaaressa. Dinot kiinnostavat varmasti vekkuleita nassikoita, kuten aikuisiakin.
    Kesällä moni tarha näyttää tyhjältä, liian kuuma olla filmaattinen.
    Sinähän heittäydyit vallan hurjaksi. Mahtavat sarvet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perimmäiseltä ajatukselta en itsekään tulisi näkyviin, kun ei kerran lasketa luontoon. Ehkä siellä on yöllä sama meno kuin siinä Aivan villit elokuvassa.

      Poista
  14. Minua vähän harmitti, kun näitä dinoja katselemaan on itselläni liian pitkä matka, olisivat kiinnostaneet nimittäin minuakin. :D Ovat kiehtovia otuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain kommentissa luki, että dinoja oli samaan aikaan (ja ehkä eri aikaankin?) jossain muuallakin. Selviää varmaan kuukeloimalla.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!