Hurlumhei

 Minulla oli tuossa taannoin syntymäpäivä ja työkaveri yllätti minut antamalla kaksi kerää oranssinpunaista Muumi -lankaa 💝

Halusin käyttää ne johonkin hienoon ja päädyin tekemään pitkästä aikaa Anelman kukkasukat (ilman kukkia).  Minulla oli kotona ennestään valkoista Muumia, jota jäi sen yhden villapaidan jäljiltä vielä yli.   Anelmaisethan on tarkoitus tehdä monivärisinä ilopilkkuina. Olen tehnyt värikkäistä versioita ja myös kaksivärisiä versioita. Jälkimmäiset ovat omaan silmään rauhallisemman näköisiä.  En myöskään ole hilirimpsun -ihmisiä, joten jätin kukat laittamatta.  Nauhatkin olisin jättänyt pois, jos ei olisi noita nauhakujareikiä tullut neulottua. 

Näissä on nyt aivan ohjeenmukaiset silmukkamäärät ja kerrokset. Sukille tuli kokoa 38 numeroiseen jalkaan sopivaksi.  Lankaa kului 170g, puikoilla 3½. 

Ohjehan näihin sukkiin taitaa löytyä monestakin paikasta, Minä käytin Novitan sukkalehteä vuodelta 2015. Olen tehnyt jossain vaiheessa myös ne Anelman pääkallosukat, joihin ostin ohjeen muistaakseni Ravelrysta.

Vanhoja kuvia tällä mallilla löytyy ainakin TÄÄLTÄ, TÄÄLTÄ. Pääkallot ovat näköjään vanhempaa tekoa, eikä kuvaa löytynyt tästä blogista. 

Yläkuva on sisällä  kuvattu ja alakuva ulkona. 

Työt on nyt hetkeksi taputeltu ja loma alkoi. Miltä tuntuu?  Nukuin liian pitkään noiden parin päivän hektisen iltavuoron jäljiltä ja pää oli kuin Haminan kaupunki.  (Mitähän tuokin sanonta mahtaa tarkoittaa..).  Valvoin liian pitkään siitä ilosta, että loma alkoi. Sitten luin hetken unikirjaa ja näin lopulta mitä omituisempia unia kaiken yötä!  

Uni 1. Olin linja-autossa matkalla jonnekin Suomessa.  Liikenne oli vilkasta ja kaikki kulkuneuvot olivat muutaman vuosikymmenen takaa.  Meno näytti hurjalta ja ihmettelin, miten tuollaiset autot pystyivät tuollaisiin ajosuorituksiin. 

Uni 2. Olin meidän pihalla ja ihmettelin, kuka on yöllä käynyt sotkemassa kukkaruukut ylösalaisin. Sitten ajattelin, että ei haittaa, koska nurin on kaadettu ruukku, jonka kukka oli jo muutenkin kuollut.

Uni 3.  Olin jonkun tosi vanhan talon keittiössä. Siellä oli osa huonekaluista uusittu. Tajusin, että tännehän me ollaankin juuri muutettu ja aloin katselemaan kulkuväyliä huonekalujen välissä, kun oli vähän oudosti laitettu.  Oli kuitenkin hyvä mieli, kun ajattelin, että kyllä tämä tästä kuntoon vielä laitetaan. 

Varmaan näin muitakin ja myös yksityiskohtia enemmän, mutta muuta en muista.  

Aamulla mahdollisimman nopeasti Merri pihalle (sen oma toive) ja itselle kahvia ja aamupalaa eteen.  Sitten Merrille ruokaa ja jätin sen sisään, kun lähdin "suorittamaan velvollisuuksia" (mukavia sellaisia 😊). Merri kävi ruokakupilla ja säntäsi suoraan ulkohäkkiinsä luukusta ja sieltä alas häkin oven eteen ihmettelemään, mitä nyt tapahtuu ja miksi se lukittiin sisälle?? Älä lähde mamma, älä jätä minua! 

Tätä Merri ei kuitenkaan osannut pelätä: vieraita kissoja! 

Kävin ruokkimassa ja leikittämässä nämä sisarukset; Miko ja Malla.  Ne ovat mukavia kissoja, mutta arkoja. Kättä kävivät haistelemassa, mutta koskea ei saanut. Enkä yrittänytkään. Luottamus pitää ansaita.  Huvitti kuitenkin, että käyttäytyivät, kuin muutkin eläimet kuvattaessa;  tullaan katsomaan, mitä tapahtuu 😂. Ensin kierretään kaukaa, mutta kun otetaan esille kamera, niin tullaan kohti.  Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ihan liki. 

Merri haisteli kotona minun käsiäni ihmeissään.  Vieraista hajuista se ei sittenkään välittänyt. Tärkeintä oli, että joku tuli kotiin, eikä tarvinnut viettää taas melkein koko päivää yksin. 

Uni on hyvä stressinpurkulääke kissoillakin.

Merri näyttää niin hoikalta tässä kuvassa, kun ei maan vetovoima ole aiheuttamassa näköharhoja 😁

Pipoarvonta on voimassa vielä tämän päivän!