Puiset linnut

 Irtopää löytyi irvokkaasti keskeltä nurmikkoa!  

Pysäyttävä näky vaati kiipeämään korkeuksiin ja noutamaan vartalonkin.  Tuulen, veden ja lumen armoilla ollut lintuparka oli nähnyt päiviensä pään. Vuosia se olikin kököttänyt vanhan tammen rungon päällä hämäämässä ohiajavia autoja. Se näytti etenkin kaukaa katsoen hyvinkin aidolta.  Ei tuo lokki sinänsä mikään vieras lintu täällä ole, kun on tuo jokikin aika lähellä. Harvoin ne silti pihapiiriin tulevat. 

Merri tarkasteli tilannetta aikansa ja totesi sitten, että tämä siipiveikko ja sen kuolema eivät ole minun tekosiani! 

Puumateriaali tuntui vielä yllättävän vahvalta, joten päätin hioa maalin pois ja maalata linnun uudelleen. Käytin ihan tavallisia akryylivärejä, jotka ovat kestäneet maalatuissa kivissäkin ulkona melko hyvin. Päälle suihkuttelin reilusti lakkaa.  

Tadaa! Lintu heräsi henkiin!  

Samanlaisen uudestisyntymän sai kokea aiemmin vanhan kirsikkapuun päältä pelastamani harakka.

Siinä se nyt katselee maailmaa hieman kieroilla silmillään. 

Olen ostanut näitä puisia lintuja käsityömyymälästä. Tunnen myös tekijän. Nämä ovat minusta kerrassaan upeita!  Alakerran ikkunan välissä seikkailee pingviiniperhe.  Röpölasin ansiosta näyttää, kuin perhe kulkisi jossain jäätiköllä. 

Merrin häkin reunassa keekoilee palokärki. Naapureihin osoittelevan kylttitangon päällä istuu pääskynen. 

Alakuvat ovat mökiltä; västäräkki ja lokki. 

2 työpäivää ennen lomaa.  Vihdoinkin lomailmat alkavat olla normaalit, eli ensin on hyvä ilma, mutta loman lähestyessä alkavat vesisateet ja viileämmät ilmat.  Loman ajalle ei vieläkään ole mitään erityisiä suunnitelmia, jos ei oteta mukaan isän uurnanlaskutilaisuutta.  Pieniä pyörähdyksiä voisi jossain tehdä. Tosin tämä koronatilanne alkaa olla taas huolestuttava. Alkaa jotenkin ärsyttää jo missään kulkeminen, kun aina vaan on maski ja korona ja maski ja korona.  Töissä maski on kasvanut jo kasvoihin niin kiinni, että ei huomaa mitään, vaikka istuu pitkäänkin yksin näpyttämässä tietokonetta jossain huoneessa, eikä ketään lähimaillakaan. Kyllä on turvallinen olo! 

Eilen kävin hierojalla pelastamassa, mitä pelastettavissa on.  Kroppa on taas kuin rautakanki ja kivistelee joka puolelta.  Jospa nyt taas saisi itsestään irti vähän venytellä ja voimistella, kun nekin ovat tässä helteessä jääneet tekemättä...  Selityksen makua oli tuossa äskeisessä lauseessa 😅

Ukkosta on ilmassa ja hautovaa, mutta vettä ei vaan meinaa tulla.  Ilma on jotenkin tunkkainen.  Ehkä se raikastuu taas pakkasten tullessa. 

Mukavaa loppuviikkoa Teille Hyvät Ystävät!