Ajan unohtama Manner

 Luettu E.R. Burroughs: Ajan unohtama manner

kirjoitettu 1918

uusintapainos 2021

suomentanut Reijo Valta

Edgar Rice Burroughs (1875-1950) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän on tunnettu mm. Tarzaneista ja Mars -kirjoista.  Ajan unohtama maa on ensimmäinen osa trilogiasta, joka sijoittuu fiktiiviseen esihistorialliseen maahan.

Tarina alkaa 3.6.1916, päähenkilön värväännyttyä laivastoon. Hänen perheellään oli yritys, joka oli suunnitellut sukellusveneitä, jotka olivat päätyneet ympäri maailmaa. 

Ensimmäisellä komennuksella laiva uppoaa saksalaisen sukellusveneen toimesta, mutta päähenkilö pelastaa itsensä, koiransa ja tuntemattoman naisen rikkinäisen pelastusveneen päälle. Heidät pelastetaan lopulta Ison-Britannian alukselle, joka kuitenkin myös uppoaa samaisen sukellusveneen toimesta. Päähenkilöt ja osa miehistöstä saa vallattua sukellusveneen ja ottaa sen jäljellejäävän miehistön vangeikseen.  Sotatilan takia sukellusvenettä ei kuitenkaan oteta vastaan mihinkään, eikä apua heru. Pitkään ajelehdittuaan he päätyvät viimein mantereelle, jonne ei tunnu olevan mitään rantautumismahdollisuutta. Viimein löytyy joenuoma, jota pitkin pääsee sukellusveneellä sukeltaen sisämaahan. 

Ilmasto Caspak-nimisessä paikassa on trooppinen ja siellä asuu esihistoriallisia eläimiä, eri kehitysvaiheissaan. Lopulta löytyy myös ihmisolioita, jotka mantereen eri osissa ovat kehittyneet eri asteelle.  Miehistö tekee yhteistyösopimuksen ja asettuu elämään paikassa, josta ei tunnu olevan poispääsyä, koska sukellusveneen polttoaine on lopussa.  Elämä on jatkuvaa taistelua, mutta matkaajat tuntuvat selviävän kaikesta aseineen ja hyvällä tuurilla. Aika kuluu ja he tekevät tutkimusmatkoja ympäristöön.  Kauempaa löytyy raakaöljylähde, jota he alkavat alkeellisin oloin tislata käyttökelpoiseksi.  Lopulta saksalaiset pettävät muut ja lähtevät sukellusveneellä pois. 

Loppu miehistö jää yksin ja lopulta eksyy viidakkoon, tavaten mitä oudoimpia alkuihmisolentoja ja heidän heimojaan. Mantereella tuntuu olevan muutenkin outo aikajatkumo, kun alkuihmiset muuttuvat elinaikanaan aina kehittyneemmiksi ja siirtyvät toiseen heimoon. Takaisin palaaminen on kuitenkin kielletty. 

Päähenkilö kirjoittaa uudessa ympäristössään jatkuvasti päiväkirjaa, jossa kertoo tapahtumista.  Hän on jo lähes menettänyt toivonsa, kun yksin ollessaan löytää lopulta tuon alussa pelastamansa naisen, joka on koko ajan ollut heidän mukanaan ainoana naisena, päähenkilön rakkauden ulottumattomana kohteena. 

Kirjan päättyessä pariskunta asuu korkealla vuorella, luolassa, ilman ulospääsyä mantereelta, mutta toisiaan rakastaen.  

Mitä tapahtui urhealle Nobs -koiralle? Sille, joka osasi uida ja pelastautua useasta laivaturmasta, elää puolikuolleena nälästä sukellusveneessä,  hyökätä allosauruksen häntään kiinni saaden vain nolostumisen palkakseen epäonnistuneesta hyökkäyksestä.  Lopussa se vain katosi!    Toisaalta tämä on trilogian ensimmäinen osa, joten toivoa on, että se vielä jostain tupsahtaa esiin. 

Kirja on painettu uudelleen 2021, eli tuore painatus.  Kirjan kieliasu on ajoittain hieman ontuvaa, liekö sitten syynä itse kirjailijan tuotos, vai suomentajan käännös.  Huvittaa, että päähenkilön nimi (ja vain etunimi) tulee esiin vasta viimeisillä sivuilla.  Vähän aikaa ihmettelin, mitä siinä hoetaan. 

Löysin kirjan sattumalta kirjastosta ja halusin lukea sen, koska olen aikoinaan lukenut kaikki Tarzan -kirjat. En edes tiennyt, että kirjailija on kirjoittanut muutakin. Näköjään hän on kirjoittanut useita seikkailusarjoja ja ollut aikansa menestyneimpiä kirjailijoita Yhdysvalloissa.  

Voi olla, että noita kahta seuraavaa osaa ei tule luettua. Tämä ei nyt ihan sytyttänyt samalla tavalla, kuin tuo ikimuistettava Tarzan.