Tuulimyllyä tavoittelemassa

Tämä oli lähtötilanne.  Erinäisistä remonteista jäänyttä puutavaraa, jota en ole raaskinut sahata polttopuupinoon.   Sisäinen puuseppäni heräsi henkiin (ainakin osittain, osa voi olla vieläkin kuollut) tätä katsellessa. 

Samoihin aikoihin piirtyi kauppareisulla verkkokalvoilleni kuva tuulimyllystä... ja sen hinnasta!  Ei sen puoleen, että olisin mitään tuulimyllyä tarvinnut, mutta hintalapun myötä heräsi ajatus, että kyllä tuollaisen osaa tehdä kuka vaan!  Jos ei nyt ihan samanlaista, niin ainakin melkein. 

Kokeilematta jäi, josko kaupan tuulimyllyssä siivet pyörivät.... minun myllyssäni ei jauheta mitään, joten siivet voivat olla vaikka vain näennäisesti paikoillaan. 

30 asteen lämmössä (sisällä vajassa varmaan liki 40), hiki virraten, sahasin uutterasti. Ensin syntyivät kulmat. Varmaan näilläkin on joku fiksumpikin nimi, mutta minun puuseppäpiireissäni ne ovat vain kulmat.  Ei minulla tietenkään muuta pilkkomislaitetta ollut, kuin tuo perinteinen käsisaha.  Mittausta, suunnittelua, sahausta, mittausta uudelleen, vielä vähän sahausta ja lopulta 4 kulmaa oli (melkein) saman pituisia. Näissä piireissä ei millimetreillä tuuletella. 

Tämän jälkeen sahasin 20 seinälautaa. Välillä piti vähän etsiskellä, mistä seuraava lankku löytyy.  Tavaraa oli paljon näköisesti, mutta juuri viimeisiä paloja etsiessä tämän levyinen lauta loppui.  Kierros pihalla tuotti tulosta ja pari savista lankkua vielä löytyi sahattavaksi. 

Kuumuudesta huolimatta uskollinen puuhaystävä oli seuraamassa tilannetta. Välillä se kävi muualla, välillä tuli tarkistamaan, onko minulla vielä kaikki ruuvit tallella. 

Juomataukoja piti pitää silloin tällöin sahaamisen ja ruuvaamisen välissä.  Tauko on hyvästä myös silloin, jos ei oikein tiedä, miten jatkaisi. Pää työstää hommaa tauonkin aikana.  Miten saisin katon pysymään kasassa?  Piti oikein kuukletella netistä rakennussivuilta, miten katto tehdään taloon 😂  Ei se ollut hullumpi idea ollenkaan, sillä sieltähän se idea sitten taas lähti: kattotuolit!  Pitäähän tönössä kuin tönössä kattotuolit olla! Ja sitten välillä harjannostajaiskahvit! 

Seuraavaksi taas runsain mitoin sahaamista.  Ai onko ulkona helle vai? Ei haittaa! 

"Tuossa tuokiossa" tuulimyllyssäni oli katto!  Se oli aluksi irtonainen.  Pientä haastetta syntyi sitten noiden päätyaukkojen täyttämisestä. 

Tuulimyllyn lavat piti tässä vaiheessa kiinnittää, että ei sitten myöhemmin huomattaisi niiden olevan katon tiellä. Tai toisin päin. Voiko mylly olla ilman kattoa tai lapoja?  Paras aloittaa muotoilu lavoista.  Tässä kohtaa oli ilo huomata, että tönö ei hajonnut käsiin, kun kallistelin sitä 😂

Vähän palikkaa alle lapojen keskiöön, nosteeksi, että lavat eivät ole täysin seinässä kiinni. 

Eihän sinulla mamma ole ollenkaan kulmalistoja! Täällä puupinossa olisi näitä pätkiä, jotka olet jo aiemmin ehtinyt sahata kolmekymmentäsenttisiksi. 

Katsohan nyt itsekin, miten listoitus toi näköä, vaikka seinien kulmissa jouduitkin tekemään ne palasista.  Katon rajaan löytyi kuitenkin ihan sopivaa mittaa, valmiiksi kulmistaan sahattua.  Nyt vaan pinoteksiä pintaan, niin kaikki näyttää kauniimmalta!  

Tuulimylly pitäisi olla punainen. Ei ole maalia. Raaskinko ostaa vai käytänkö vanhoja talomaaleja, joita jäi vielä roskakatoksen maalauksen jäljiltäkin.  Päädyin talomaaleihin. Homma oli lähtenyt roskapuusta, joten olisi ollut hullua ostaa maalia. 

Pientä suunnittelua olisi tässäkin voinut tehdä jo heti alkuunsa, kun joku neropatti veti heti alkajaisiksi katon vaaleaksi....

Vuorokauden piti antaa kuivua, ennen kuin pääsi seuraavaa kerrosta maalaamaan.  Työvuorot ja saattohoitokin tietysti veivät oman aikansa ja  alkuinnostuskin latistui. Hiljaa hyvä tulee, sanotaan.  

Vähän kerrallaan päästiin tähän vaiheeseen. 

Kiinnititte nyt varmasti ensisilmäyksenne noihin roikkuviin kukkasiin, tai niiden lehtiin.  Tuo kukkapenkki on aina ihan rutikuiva, vaikka sitä kuinka kastelisi. Lisäksi  karvainen kaivuukone on jatkuvasti sen kimpussa.  Nuo roikkuvat varjoliljat olen itse asiassa tuonut hautausmaalta, kun kävin pienentämässä haudalla kasvaneita varjoliljapuskia.  Luulen, että nuokin kyllä tuosta virkoavat ensi kesään mennessä. Sitkeitä ovat, ja siksi niitä meillä onkin 😁

Maalilla saa kyllä ihmeitä aikaan!  Kun näkee nuo ensimmäiset kuvat ja vertaa tähän, niin olen  ihan tyytyväinen. Olen tyytyväinen myös siihen, että pääsin todistamaan alkuperäisen väittämäni todeksi: Kuka vaan osaa tehdä tuulimyllyn!  Hintakin jäi varmasti pienemmäksi, kuin kaupan versiossa. 

 Yritän varoitella kaikkia, että eivät pistäisi ropellia pyörimään... voi jäädä käteen. 

Onhan minulla koulutustakin puusepän hommiin! Kolmannella luokalla koulussa tytöt olivat puoli vuotta puukäsitöissä! Kyllähän sitä kaikkea tuli tehtyä. Ennen kaikkea jäi tunne, että opettaja oli enemmänkin helpottunut, kun lähdin pois. 😂

Uskalla tehdä mahdottomasta mahdotonta!  Ei kun siis... Uskalla tehdä mahdottomasta mahdollista!  No miten vaan 😅