Muutoksen tuulia

Ohhoh. Lokakuussa mennään.  Ilmat ovat kylmenneet ja pakkastakin on ollut ainakin parina yönä. Ihmeellistä on ollut huomata, että leijonankita kukkii ulkorappusilla vieläkin. Joulukaktus on vihdoin sisällä, eikä tykännyt yhtään huonoa viileistä ilmoista ja kesän erämaahoidosta. Nyt siinä näkyy nuppuja. Tosin, se kukkii jostain syystä aina vain muutaman kukan, kunnes huomaa, että ei näille kannata komeilla, eivät hoida kuitenkaan. 😏

Meillä on eletty isojen muutosten aikaa. Totutut kuviot ovat menneet uusiksi, eikä osaa meinaa sisäistää millään.  Yksi suurimmista on varmaan viimeisenkin jälkeläisen muutto omaan kotiin.  Täytyy myöntää, että aika pahalta tuntuu, kun talo tyhjenee, vaikka toisaalta voi olla tyytyväinen ja ylpeäkin, että ovat kaikki päässeet omilleen.  Loppujen lopuksi välimatka on edelleen lyhyt, eikä satoja kilometrejä. Varmasti nähdään usein.  Talo tuntuu silti aika tyhjältä ja ollaan isännän kanssa nk. palattu juurille. Nyt voidaa vaikka jakaa se hernerokkapurkki taas puoliksi ja syötävää riittää. 😅

Onhan tässä vähän totuttelemista. Talo pitäisi siivota nyt muutenkin ja laittaa "ylimääräisiä" asioita kiertoon tai hävitykseen. Minulle se on vähän vaikeaa, kun on tuota hamsterin luonnetta. Aina pitää miettiä, voisiko jotain asiaa käyttää johonkin muuhun, tai tehdä siitä jotain. Viimeksi kantelin turvaan lemmikkijyrsijöiden terraarion verkkokantta. Miettikää nyt, mitä siitäkin voisi tehdä!  Kyllä on kuulkaas perikunnalla joskus tyhjennettävää tässä talossa. 😉

Yksi lähtijä on pikkuinen Maia -tyttökissa.  Merrille aluksi suuri ihmetyksen aihe, joka tunkeutui sen reviirille ja muuttui lopulta parhaaksi paini- ja päiväunikaveriksi. Maia muutti oman ihmisensä mukana ja Merri jäi ihan yksin. Se oli aluksi ihan hämmentynyt ja lopulta luovutti etsimisen. Se on aina tullut mielellään syliin, mutta nyt se kaipaa huomiota ja hellyyttä vielä enemmän.  Yhdessä me illallakin ollaan sohvalla. Toiset neuloo tai katsoo televisiota, ja toinen nukkuu ja odottaa, milloin siirrytään sängyn puolelle nukkumaan.

Viikko on pitänyt sisällään kaikenlaista muutakin touhua sen pakollisen työsuhteen lisäksi.
Monena päivänä on tullut ihan vieroitusoireita neulomisesta, joka on jäänyt vähemmälle. 😃 Puikkojen heiluttelu on kuitenkin niin rentouttavaa hommaa.
Yhtenä iltana ehdittiin kuitenkin tavata työkavereiden kanssa Kässäklubin merkeissä.  Käsitöiden lisäksi saimme pidennettyä kaikkien ikää ainakin kymmenen vuotta pelkällä naurulla. 😁

Onhan täällä valmistakin tullut, vaikkakin vähän hitaasti. Näitä iänikuisia karhusukkia olen väsännyt, eikä niitä viitsi enää yksittäin edes kuvata.  Näistä saan langankulutukseen 345g.  Nyt pääsen onneksi ihan uudenlaiseen projektiin.

Tänään on taas lähdettävä ansioon, kun ei sitä lottovoittoakaan tunnu tulevan. Toisaalta..... en ole kyllä lotonnutkaan.😅😅😅

Mukavaa loppuviikkoa Teille ja tervetuloa uusi lukijakin!