Kylmästä lämpimään

Vielä piti lähteä metsään katsomaan, josko niitä suppilovahveroita löytyy.
 Löytyihän niitä! Paikoitellen jopa enemmän, kuin aiemmilla reisuilla.  Löytyi jopa sellaisia "mattoja", joista olen vain kuullut puhuttavan. Siihen lumikolajuttuun en usko vieläkään...😂😂😂
Tämä tarina juontaa tilanteeseen vuosia sitten, kun kuunneltiin suut ammollaan yhden tutun selittämää juttua suppiloiden keräämisestä ja valtavasta määrästä.  Lumikolalla vaan työnnetään ja taas on sieniä roppakaupalla. Näin jälkeenpäin on jäänyt mietityttämään, että onko hän oikeasti raahannut sen lumikolan sinne metsään, vai oliko tarinaa hieman väritetty. Enää ei pääse kysymään.

Metsässä oli yllättävän kylmä. Lämpötila oli 5 astetta. Käsiä alkoi nopeasti palelemaan ja jalkojakin saappaissa, joihin ei villasukkia saanut mahtumaan.  Silti piti jatkaa keräämistä vielä 2 tuntia, kun ämpäri ei ollut vielä täysi!  Suppiloita mahtuu ämpäriin  yllättävän paljon, kun ovat niin pieniä.  Aika menee muuten hämmästyttävän  nopeasti suppiloita metsästäessä, yht´äkkiä onkin kulunut tunti. 

Syksy on koittanut linnuillekin, jotka ovat jättäneet pesänsä ja muuttaneet etelän lämpöön. 

Ajelin kotiin lämmityslaitteet täysillä ja silti olin aivan kohmeessa.  Äkkiä takkaan tulet. 

Eräs toinenkin osaa nauttia takan lämmöstä...

Ensimmäistä kertaa oli niin kylmä, että jalkoihin piti vetää kesällä neulotut pitkät sukat. Niille löytyi kaveriksi vuosia sitten neulottu liivimekko.  Vaikka se on vähän iso, on se kiva heittää muiden vaatteiden päälle kotioloissa.  Se tuo myös todisteen siitä, että on täällä neulottu muutakin kuin villasukkia... miten tämä neulonta onkin jysähtänyt nyt noihin villasukkiin.  

Illalla, kun sienet oli käsitelty, voi istuskella sohvalla ja nauttia tunnelmavalosta. Löysin kaupasta nuo valko-harmaa  -säyiset naru/valopallot ja niille löytyi kiva paikka avohyllykön ylimmältä tasolta.  Ei ole Merrilläkään asiaa niitä tassuillaan koukkimaan.