sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Harrastuksia

Puhuin  viime viikonloppuna soittokeikoista, joissa olin mukana.  Sunnuntaina illalla oli palokunnan soihtumarssi, jossa soittajat ovat auton lavalla soittamassa. Palomiehet kävelevät soihtujen kanssa takana ja paloautoja kulkee jonona mukana.  Tälläisen auton lavalla me istuimme. Tikkaita pitkin kiipesimme ylös ja kasasimme jakkarat, nuottitelineet ja niihin nuottivalot, koska kulkueen alkaessa oli jo aika hämärää, loppupäässä jopa pimeää.  Auto kulki melko tasaisesti, eikä kukaan pudonnut penkiltä. 😀 Matka oli noin 5km ja siinä ajassa ehdittiin soittaa 4 eri marssia, niin, että kaikkiaan soitimme 11 marssia. .Nuoteilla on siis tapana kiertää kehää marssin aikana. Jokaisessa välissä oli lisäksi pelkkää rumpusooloa. Rumpali oli siis ainoa, joka soitti koko ajan. Häneltä kuulimme ensimmäisen ja viimeisen äänen.🎵  Auton lavalla äänet kaikuivat tosi kovina. Siksipä laitoin itsekin toiseen korvaan korvatulpan.  Olisin laittanut toiseenkin, mutta tällöin oman soiton ääni oli ainoa, joka tuntui kuuluvan kovemmin. 🎧
Reilu tunti autonlavalla oli aika kylmää kyytiä, vaikka olin pukeutunut useisiin eri kerroksiin.  Onneksi oli soiton jälkeen sauna odottamassa.



Itse soitin piccoloa, joka on orkesterin kimein ääni.  Soitan sitä marsseilla, sekä useissa orkesterikappaleissakin. Useimmiten soitan poikkihuilua.  Soitan kahdessa orkesterissa. Aiemmin soitin vain yhdessä, mutta nyt ovat lapset jo aikuisia, ja aikaa jää itselle enemmän.  Toisessa orkesterissa soitetaan enemmän nk. tanssimusiikkia ja toisessa orkesterimusiikkia.  Viimeksimainitussa on tulossa konsertti ensi kuussa. 
Vajaa pari vuotta sitten ostin uuden huilun ja samalla reisulla sain kokeilla eri piccoloita. Ennen minulla oli lainapiccolo, koska tätä soitinta ei juurikaan tule yksin soitettua missään.  Kokeilu tuotti kuitenkin tälläisen heräteoston...  Pearl -piccolo soi tosi helposti verrattuna aiempaan piccolooni.  Ääni on hieman terävämpi, kuin pehmeissä puupiccoloissa, mutta tällä harjoittelumäärällä olen vain iloinen, kun ääni tulee helposti. 
Huiluni on Miyazawa, joka oli aiemmankin huiluni merkki. 
Musiikki on ollut yksi tärkeistä tekijöistä elämässäni lapsesta asti. Musiikkiopiston jälkeen en kuitenkaan halunnut musiikista ammattia, joten se jäi edelleen harrastukseksi. 


Tämäkin harrastus on seurannut mukana lapsesta asti. 😁 Neulominen! 
Nyt aloitin sukkia, joiden ohje löytyy Novitan lehdestä  3/2018. Tajusin vasta, kun puikot ja lanka olivat käsissä, että sukathan aloitetaankin varpaista! En ole ennen tehnyt sukkia näin päin. Kerran olen kokeillut ja pieleen meni. Nytkin lähdin kokeilemaan ja hommahan lähtikin käyntiin. Vielä en tiedä miten etenen kantapään kohdilla, mutta luotan ohjeen kertovan sen ajallaan.  


Mukavaa sunnuntaita Teille toivotellen!   


12 kommenttia:

  1. Minä se en osaa soittaa mitään eikä rytmitajussakaan ole kehumista. Ihailen sua mahdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siäpä se osaat monta muuta juttua, jota miä en. Kuten ruuanlaitto ja leipominen. ;)
      Joskus näin tutkimustulokset, joissa kerrottiin, että jokainen on jollain tavalla musikaalinen.

      Poista
  2. Sinulla on hienot harrastukset, jotka erilaisuudellaan rikastuttavat elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastuksista saa tosiaan mausteita elämään kokonaisuudessaan. Niitä voi käyttää työssä ja muussakin elämän osiossa hyödyksi. Luulen, että ihmiset käyttää harrastustensa tuomia hyötyjä myös alitajuisesti hyödykseen. Se on niin luontevaa, että sitä ei erityisemmin edes noteeraa.

      Poista
  3. Harrastukset on elämän suola, no moni muukin asia.
    Eiköpä noista sukat synny. Olen yhdet sukat aloittanut varpaista. Ei se niin vaikeaa ole kuin äkkiseltään luulisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olen jumissa kantapään kohilla. Toivon, että asia aukeaa, kun katon uuelleen. Luulen, että ohje ei kuitenkaan oo ihan "rautalankaversiona" ;)

      Poista
  4. harrastukset tärkeitä,henkireikä,työn vastakohdaksi.
    Mitä enempi minä luen teidän ihania blogeja ,ja ihania käsitöitä ihailen.Sen varmempi olen omasta yksinkertaisuudestani!JA tuo musiikki korva se joko on tai ei??Minulla on musiikin /laulujen muistamis-korva.mutta rytmikorvaa en omista,olen puujalka!!yksin osaan tanssia,mutta jos joku vie ,siitä ei tule mitään.
    Ihanat sukat ,vaatii sitä toisen harrastuksen ihanaa taitoa!!! hIENOT tulee!!
    Jokos nyt vois toivotella oikiaa kunnon syksyä:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt voi varmaan jo syksytellä! ;)
      Luulen, että ne omat jutut on niin itelle tavallisia, että tuntuu toisten blogeja lueskella, että ovat hienompia. Minusta tuntuu omani kanssa ihan samalta, kun sinusta. Annetaan mennä vaan!

      Poista
  5. Harrastukset on todella tärkeitä ja musiikki kaikessa muodossa on terapeuttista. Ja ihailen kaikkia, jotka osaa soittaa mitä tahansa instrumenttia. Itse kun en tietenkään osaa :) Erikoinen oli teillä soittokeikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soittamisen puitteissa on tullut käytyä mitä ihmeellisimmissä paikoissa, missä ei muutoin olisi ollenkaan käynyt.

      Poista
  6. Voi kuinka sinulla on ollut hieno tilaisuus soittaa paloauton kyydissä. Ihailen ihmisiä,jotka ossavat soittaa. Minä en ole lainkaan musikaalinen. Tykkään kyllä kuunnella. Tää varmaan johtuu siitä,kun kuuloni on kuulolaitteiden varassa ollut lapsesta asti. Aivan ihanat värit sukissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuntelukin on musikaalisuutta! :)
      Olen kuullu, että henkilö, jolla on kuulolaite, tai kaksi, ei oikein tykkää elävästä musiikista, kun se kuuluu korvissa liian pahalta.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!