torstai 4. lokakuuta 2018

Muutoksen tuulia

Ohhoh. Lokakuussa mennään.  Ilmat ovat kylmenneet ja pakkastakin on ollut ainakin parina yönä. Ihmeellistä on ollut huomata, että leijonankita kukkii ulkorappusilla vieläkin. Joulukaktus on vihdoin sisällä, eikä tykännyt yhtään huonoa viileistä ilmoista ja kesän erämaahoidosta. Nyt siinä näkyy nuppuja. Tosin, se kukkii jostain syystä aina vain muutaman kukan, kunnes huomaa, että ei näille kannata komeilla, eivät hoida kuitenkaan. 😏

Meillä on eletty isojen muutosten aikaa. Totutut kuviot ovat menneet uusiksi, eikä osaa meinaa sisäistää millään.  Yksi suurimmista on varmaan viimeisenkin jälkeläisen muutto omaan kotiin.  Täytyy myöntää, että aika pahalta tuntuu, kun talo tyhjenee, vaikka toisaalta voi olla tyytyväinen ja ylpeäkin, että ovat kaikki päässeet omilleen.  Loppujen lopuksi välimatka on edelleen lyhyt, eikä satoja kilometrejä. Varmasti nähdään usein.  Talo tuntuu silti aika tyhjältä ja ollaan isännän kanssa nk. palattu juurille. Nyt voidaa vaikka jakaa se hernerokkapurkki taas puoliksi ja syötävää riittää. 😅

Onhan tässä vähän totuttelemista. Talo pitäisi siivota nyt muutenkin ja laittaa "ylimääräisiä" asioita kiertoon tai hävitykseen. Minulle se on vähän vaikeaa, kun on tuota hamsterin luonnetta. Aina pitää miettiä, voisiko jotain asiaa käyttää johonkin muuhun, tai tehdä siitä jotain. Viimeksi kantelin turvaan lemmikkijyrsijöiden terraarion verkkokantta. Miettikää nyt, mitä siitäkin voisi tehdä!  Kyllä on kuulkaas perikunnalla joskus tyhjennettävää tässä talossa. 😉


Yksi lähtijä on pikkuinen Maia -tyttökissa.  Merrille aluksi suuri ihmetyksen aihe, joka tunkeutui sen reviirille ja muuttui lopulta parhaaksi paini- ja päiväunikaveriksi. Maia muutti oman ihmisensä mukana ja Merri jäi ihan yksin. Se oli aluksi ihan hämmentynyt ja lopulta luovutti etsimisen. Se on aina tullut mielellään syliin, mutta nyt se kaipaa huomiota ja hellyyttä vielä enemmän.  Yhdessä me illallakin ollaan sohvalla. Toiset neuloo tai katsoo televisiota, ja toinen nukkuu ja odottaa, milloin siirrytään sängyn puolelle nukkumaan.

Viikko on pitänyt sisällään kaikenlaista muutakin touhua sen pakollisen työsuhteen lisäksi.
Monena päivänä on tullut ihan vieroitusoireita neulomisesta, joka on jäänyt vähemmälle. 😃 Puikkojen heiluttelu on kuitenkin niin rentouttavaa hommaa.
Yhtenä iltana ehdittiin kuitenkin tavata työkavereiden kanssa Kässäklubin merkeissä.  Käsitöiden lisäksi saimme pidennettyä kaikkien ikää ainakin kymmenen vuotta pelkällä naurulla. 😁

Onhan täällä valmistakin tullut, vaikkakin vähän hitaasti. Näitä iänikuisia karhusukkia olen väsännyt, eikä niitä viitsi enää yksittäin edes kuvata.  Näistä saan langankulutukseen 345g.  Nyt pääsen onneksi ihan uudenlaiseen projektiin.

Tänään on taas lähdettävä ansioon, kun ei sitä lottovoittoakaan tunnu tulevan. Toisaalta..... en ole kyllä lotonnutkaan.😅😅😅

Mukavaa loppuviikkoa Teille ja tervetuloa uusi lukijakin!

14 kommenttia:

  1. Muksut on menneet menojaan ja teillä alkaa isännän kanssa uusi hanimuuni!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;)
      No sepä juuri!
      Jäi se ensimmäinenkin vähän puoltekoseksi. ;)

      Poista
  2. Voi mitkä karhusukat! Miten sinä osaatkin. Musta nää on ihan mestarisuoritus.

    Himputti, unohdin laittaa sinulle seurantakoodin. On ollut muka jotenkin kiire. Tosiasia on, että olen ollut osin sekapäinen lasten löhdön kanssa, mulla on nyt jotenkin eväät levällään. Ei voi kuin skarpata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perille löysi ilman koodiakin. :) Kiitos.
      En yhtään ihnmettele, kun lähtivät niin kauhean kauas. Lähelle lähtö tuntuu näin elämää mullistavalta.

      Poista
  3. Haha, onpa noi karhusukat hauskat! :D Ja kisut on niin söpöt. <3

    Hyvää viikonloppua sinnekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiiä sitte maistuuko tuo juoma paremmalta aiheeseen sopivat sukat jalassa. ;)

      Poista
  4. Komeita karhuja ja söpöjä kissoja.

    VastaaPoista
  5. Oli se haikeaa, kun lapset muuttivat pois, mutta kyllä tähän tottuu. Virkkasin juuri pienen maton ontelokuteesta. Kädet ovat melko kipeenä projektista, mutta tänään suunnittelen jo innolla uusia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta käsitöissä on 2 asiaa; valmiiks saaminen ja uuden alottaminen. Siksipä kädet kihelmöi tekemään uutta, vaikka ei jaksaiskaan. :) Miä tein yli puolen yön uusia sukkia, kun on uus malli.
      Vähän tyhjäähän täälä kotona on, mutta kaipa tähän tosiaan tottuu.

      Poista
  6. Lapset lentää pesästä,kuin linnun poikaset.
    Alussa on haikeutta,mutta on siinä hyvätkin puolet:)saa tehä ihan eri tavalla asioita,kun ei tartte olla"esimerkillinen":)
    Suloset on killit:)
    ja komiat!! karhut:))oot taitava,neuloja!
    ...se oikia lotto rivi kyllä kiertää,,,ja kaukaa:)
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskasti sanottu ton esimerkillisyyden osalta. ;) Saa myös syödä mitä huvittaa, tai olla syömättä.
      Toisaalta pitää olla valmius auttaa jälkikasvua tarvittaessa. PItäis osata olla huolehtimatta kun kerran näkee, että toiset pärjää. :)

      Poista
  7. Voi kun söpö kaveri ollut Merrillä.
    Meillä vielä nuorimmainen on kotona, mutta onhan siinä ollut opettelemista kun kaksi on jo muuttanut pois kotoa. Edelleen tulee välillä laitettua ruokaa kuin oisi isompikin porukka syömässä. Ja sittenhän sitä syödään monta päivää samaa ruokaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi ruokajuttu on tosi hankala ja aina hankalammaksi se käy, kun väki vähenee.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!