Kun ei yhtään huvita leipoa jouluksi

 Jouluksi pitäisi kai aina leipoa jotain?  Ehkä se on vain mielikuva. Olin jo päästänyt siitä irti, kun näin netissä yhden erikoisen ohjeen... 

Yksi asia johti toiseen. Aluksi kannattaa tehdä aina useita taikinoita työstettäväksi.  Ajattelin, että vähän vaan leipasen jotain.  Tässä vaiheessa alkoi tuntua ihan älyttömältä, että piti tehdä noin monta taikinaa, koska ne on kaikki myös leivottava, paistettava, maistettava ja pakastettava. 

Tarkoitus oli skipata joulutortut. Mies totesi, että hän sitten tekee ne itse. No joo. Ehkä niitä voisi kuitenkin vähän tehdä.  Viime vuonna tein ensimmäisen kerran rahkavoitaikinaa ja päädyin siihen nytkin.  Ohje löytyi TÄÄLTÄ.

 Oma versioni on tällainen (tupla-annos tietysti ohjeeseen verraten) : 

500g laktoositonta Keiju -margariinia

500g laktoositonta rahkaa

8dl vehnäjauhoja 

2 tl leivinjauhoja. 

Voi olla, että viime vuonna unohtui tuo kauliminen... Tänä vuonna kaulin ja käänsin oikein urakalla.  Kyllä sillä jotain vaikutusta taisi olla, vaikka taikinassa ei olekaan suoranaisesti voita. Taikinankin pidin nyt visusti jääkaapissa leipomishetkeen asti. 

Koska homma oli täysin suunnittelematon, en heti keksinyt millaisia torttuja tekisin.  Taskutorttuja ajatellen kaivoin esiin sen muovisen, pyöreän painallusvälineen.  Älynväläyksenä päädyin kokeilemaan pyörylää sellaisenaan. Tuli aika isoja torttuja. Löysin pienemmän pyörylän, jolla painoin nuo pienemmät, sirot torttuset.  Kaapissa ei ollut edes luumumarmeladia, mutta löytyi omenaa ja mansikkaa. 

Olen tosi tyytyväinen näihin pieniin versioihin!  Joulupöydässä on usein aivan liikaa syömistä ja tekisi mieli maistella montaa lajia. Nyt se on mahdollista. Tomusokeria voi vielä ripotella ennen tarjoilua pintaan, jos haluaa. 

Pullamaakarina olen nyt sisuuntunut sen verran, että lähdin sitkeästi yrittämään pullaakin, vaikka ne menevät usein ihan penkin alle.   Näitä voisi kutsua myös Gonzo -pulliksi,  kuten lapsuudessa nimitimme jättipullia. 

Taikinaan käytin 

Sitruunavissyä 6,6 dl

hiiva

sokeria n.dl

vähän suolaa

tarpeeksi vehnäjauhoja

juoksevaa margariinia 1-2dl

2 kananmunaa

Taikina oli kaikin puolin poikkeuksellinen, kokeiluversio taas. Ohje on omasta päästä. 

Kaulin taikinan levyksi, voitelin laktoosittomalla Keijulla, ripottelin sokeria, käärin rullalle.  Leikkasin viipaleet, jotka jätin pystyyn.  Päälle murskasin Digestiveä ja sinne sekaan margariinia (kuten juustokakkupohjassa). 

Minulla on runsaasti noita paperisia vuokia, osan olen saanut äidiltä. Nyt sain niitäkin käytettyä näissä leipomisissa. 

 

Näihin pulliinkin olen tosi tyytyväinen! Pitää kai alkaa leipomaan ihan suunnittelemattomasti, niin joskus voi vaikka onnistua! 

Nyt seuraa se juttu, jonka takia aloitin leipomisen. Ohje löytyy TÄÄLTÄ.  Tuolta löytyy myös kuva siitä, miltä näiden oikesti kuuluu näyttää... 

MANSIKKAMOCHIT

Jäätelöosa:

purkki kuningatar -mausteista rahkaa (en löytänyt mansikkaa)

purkki vaahtouvaa vaniljakastiketta (en löytänyt mitään vaniljakreemiä Valiolta, onko sitä edes? )

1/4 dl glukoosisiirappia

Vaahdotin vaniljakastikkeen ja lisäsin joukkoon rahkan ja siirapin. Sitten vaan purkki useammaksi tunniksi pakastimeen jähmettymään.  Ohjeen mukaan taikinasta olisi tässä vaiheessa pitänyt vääntää palloja?  Minulla oli varmaan väärä ainesosa, kun en sitä kreemiä löytänyt.   Pakastin siis koko erän.

mochitaikina:

2dl vettä

2dl riisijauhoja

1,5dl tomusokeria

punaista elintarvikeväriä

Kattilassa kiehautetaan kaikki ainekset aloittaen kylmästä ja koko ajan vatkataan reippaasti, kunnes seos alkaa sitkistyä. Sen jälkeenkin vielä vatkataan jonkin aikaa, kun kattila on nostettu liedeltä pois.

Sitten seuraa se kummallisin osa:  Seos laitetaan mikronkestävään astiaan, päälle tuorekelmua, johon painetaan muutama ilma-aukko. Käytetään mikrossa täydellä teholla 1min30s.  

Tämän jälkeen seos näytti tältä. Epäuskoisena tökin sitä lusikalla...

Nyt se piti antaa jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Jäätyneestä jäätelömassasta muotoiltiin palloja (=könttejä 😄). Tein 3 kerrallaan ja joka välissä loppu massa ja tehdyt pallot piti laittaa pakastimeen.  Mochi -taikinasta otin pieniä eriä, jotka litistin  pöytää vasten tai käsissä.  Taikina tarttui käsiin ja piti käyttää riisijauhoa apuna.  En tietenkään saanut siistejä, ohjeenmukaisia palloja aikaiseksi, mutta päätin laittaa pallerot pieniin muffinssivuokiin. Loppua kohti tekniikka alkoi hioutua.   Luotan siihen, että maku on hyvä, vaikka ulkonäkö ei olekaan täydellinen. 

Käytiin tänään mummolassa ja Merri oli mukana. Se oli aika jännittynyt koko ajan ja puikkelehti paikkoja tutkimassa.  Kerrostalossa kuuluu kaikenlaisia ääniä, joita kotona ei kuulu. Hajutkin ovat erilaisia.  Mummo olisi tykännyt pitää Merriä sylissä, mutta Merri oli eri mieltä.  Se menee muutenkin harvoin muiden, kuin kotiväen syliin.  Vähän sai kuitenkin paijailla. 

Viimeiset valokiekot ovat valmistuneet.  Hamstrasin silloin aiemmin 6 valokaapelia ja kaikki on nyt käytetty. 😂 Ajattelin, että nämä säilyvät vuodesta toiseen, vaikka tänä jouluna eivät kaikki päätyisikään mihinkään. 

Langankulutusta kirjaan näistä 3 x 90g.  Nyt on nämä mohair -tyyppiset langat käytetty, vain muutama loppukerä on enää jäljellä. 

Hyvää viikonloppua!  Ei kannata tehdä mitään, jos ei huvita, mutta jos kokeilee, voi homma viedä pikkurillin lisäksi koko käden! Toisaalta aikaa menee koko päivä ja olo on kuin maratonin jälkeen 😂

Tepastelua lumessa

Raitista ilmaa täytyy välillä käydä haukkaamassa. Samalla kerääntyy muutama kävelykilometri vuoden tavoitteeseen 😁.  

Se alkaa näyttää hiljalleen mahdottomuudelta saavuttaa. 

Löydettiin tiemme uudelle luontopolulle. Arttu oli heti valmiina lähtöön.  Sillä riitti virtaa vaikka toiseenkin kierrokseen. 

Täällä ei näköjään pääse näköetäisyyttä kauemmas tuosta Kymijoesta, vaikka lähtisi mille luontopolulle.  Joen rantaan onkin satsattu paljon näiden kävelyreittien suhteen.  Tälläkin reitillä oli  muutamia vastaantullijoita lumipöppöröstä huolimatta.  Keli oli lähellä nollaa. 

Grillipaikalla ei ollut ruuhkaa. 

Olemme käyneet useilla luontopoluilla, mutta joka ikinen grilli on jäänyt käyttämättä. Muistaakseni ei ole ollut edes eväitä matkassa yhtään kertaa. 

 

Tännekin on rakennettu pitkiä osuuksia lankkupolkua. Joissain paikoissa oli kaiteetkin. Ehkä siksi, että kukaan ei sukeltaisi pöpelikköön 😂

Jossain vaiheessa metsäosuus päättyi ja alkoi pelto-osuus.  Reittiä ei oltu merkitty mitenkään, joten valitsimme itse tämän suunnan. Jäljistä päätellen oli joku muukin tässä kävellyt.  

Olemme kävelleet montaa luontopolkua ja -reittiä ja aika harvassa paikassa on reititys selkeä.  

Tässä kohtaa meikäläisen kunto alkoi jo loppua, mutta matka jatkui, koska muut eivät selvästi vielä olleet valmiita kääntymään. Täältä piti nimittäin kävellä samaa reittiä takaisinkin. 

Artulla ei virta loppunut. Se olisi vielä kääntymiskohdassammekin halunnut jatkaa eteenpäin, mutta kääntyi silti mukisematta ympäri, kun toisetkin.  Artun mielestä on erittäin kyseenalaista päästää ihmisiä kulkemaan sen edellä.  Sen tassujen taakse ja vatsaan alkoi lisäksi kerääntyä painavia lumipompuloita, joita jouduttiin välillä rapsuttamaan pois. 

Alussa Arttu laskeutui tuosta rappujen vierestä, mutta lopussa se yksinkertaisesti pysähtyi rappujen alle ja päätyikin tyytyväisenä nousemaan raput sylissäni.  Puuskuttelin sujuvasti raput ylös koira kainalossa (viimeisillä voimilla).  

 Raput ovatkin hankalat koirille, koska ne on tehty rautaristikoista. Tassut menisivät tuonne väliin.  Syksyisellä Lapinreisulla oli Auttikönkäällä samanlaiset, mutta koirille oli tehty toiseen laitaan laudoista astumapintaa. 

Matkaa ei lopulta kertynyt kuin 4.5 kilometriä, mutta lumenpöpperössä se oli silti raskasta. Ainakin minulle... 

Arttu pääsi jo autoon, kun viereen ajoi autollinen  uusia lenkkeilijöitä. Heillä oli melkein Artun (bichon frisé)  näköinen koira (havanna), joka uteliaana tuli katsomaan Arttua.  Reitillä oli tullut muitakin koiria vastaan, mutta Arttu kiersi ne sujuvasti kaukaa. Tämä oli vähän kiinnostavampi, mutta silti vähän arveluttava. 

Lenkin jälkeen päädyttiin meille kahville. Artun lumipampulat piti käydä sulattelemassa lämpimällä suihkulla. Se antoikin mielellään suihkutella tassut ja vatsan. 

Merrillä oli mielenkiintoisen hajuinen pehva, mutta se ei antanut oikein haistella itseään.  Tuijottelukin käy työstä.  Merriä ainakin väsytti taas koko illan tämän jälkeen. 

Joulu alkaa ollakin jo aika lähellä.  Minulla on vuoden alussa talvilomaa, joten sekin alkaa olla jo aika lähellä 😍 . En tiedä, kumpaa vartun enemmän... tai tiedänhän minä: lomaa. 

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille ja erityisesti juuri Sinulle! 

Paljasta joulusi -haaste

Joulun this or that (alkuperäinen nimi) tai paljasta joulusi -haaste.

 Missä vietät joulun?

Vietän aattoaamun töissä ja illan kotona.  Joulun "viettäminen" töissä on kovin erilaista kuin normaalina työpäivänä. Työt ovat tietysti samat, kukaan ei pärjää syömättä, lääkkeettä tai likaisena pyhäpäivinäkään (yleensä 😂. On tietysti ihmisiä, jotka kokevat pärjäävänsä aina ilman näitä).  Tunnelma on kuitenkin erilainen. Joulu tuo mukanaan omat mietteensä. Joillain käy omaisia, voivat viedä jopa asiakkaan mukanaan. Jotkut ovat aivan yksin ja kotihoidon käynnit ovat ainoa ihmiskontakti. 

Illalla pääsen luultavasti saunaan ja syömään hyvässä seurassa. Miehen osa on valmistella ruuat, kun minä olen töissä 😆 

Kirjoitin muutama vuosi sitten jutun jouluaatostani TÄÄLLÄ

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?

En luultavasti mitään etukäteen suunniteltua. Parasta on, kun on rauhallista ja voi tehdä mitä huvittaa, tai olla tekemättä. Luultavasti käyn vähän joulukylässä. TOIVOTTAVASTI ulkoilen edes vähän, että en vaan istuisi nojatuolissani neulomassa 😅

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?

Ennen varmaan molemmat, nyt vain joulupukki, jos sattuu vahingossa olemaan telkku sillä kanavalla auki.  Muistan jo lapsena seuranneeni jouluna lastenohjelmia. Kuinka kauan sitä Lumiukko -elokuvaa on esitetty? Tuliko se jo silloin?  Taisi tulla myös Heikko-Peikko? Muistaako joku?  Joulukalenteri on varmasti tullut silloinkin jonkinlaisena.

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?

Useimmiten päivällä, poikkeuksia voi olla. Ei kuitenkaan koskaan illalla, koska illalla käydään yleensä vielä hautausmaakierroksella.

Joulukinkku vai graavilohi?

Graavilohi on ihan ok, mutta ei kinkkuun vaihdettavissa.  Uunikala voisi kyllä olla vaihtoehtona kinkulle, jos minä saisin päättää.  Kinkusta sen verran, että minä en ole sitä koskaan paistanut.  En muista, oliko se lapsena äiti vai isä, joka sen paistoi, mutta omassa kodissani se on aina ollut mieheni. 

Kinkku kaipaa muuten aina sellaisen sinapin kaverikseen, joka räjäyttää makuhermot ja avaa nenän 😅 Normaalisti en ole mausteisen ruuan ystävä, mutta sinapin kohdalla teen poikkeuksen. 

Perinteiset jouluruoat vai erilainen jouluménu joka vuosi?

Pääosin perinteisillä mennään. Olen jo vuosia haaveillut ihan vaan porkkana- , lanttu- yms. kuutoista höyrytettyinä, mutta ne eivät ole koskaan saaneet kannatusta muilta ruokailijoilta.  Muutaman kerran olen tehnyt itse laatikot, mutta suurimmaksi osaksi olen ostanut ne.  Luultavasti päädyin itsekin siihen, että minun tekemäni eivät ole yhtä hyviä, kuin muokatut valmislaatikot 😜

Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Nuo aiemmin mainitut laatikot ja kinkku. Lisäksi salaattia, rosollia, herneitä, sipulitomaattia, uunilohta, graavilohta, juustoja yms. lisukkeita, mitä on sattunut kaappiin tavalla tai toisella päätymään. 

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Niin kauan, kuin niitä riittää. Toive olisi, että loppuisivat mahdollisimman pian. Yleensä jotain päätyy nopeasti pakkaseen, kuten karjalanpaisti. Suurin osa on kuitenkin  pakko syödä lähipäivien sisällä.  Jos mennään syömään toisena päivänä johonkin, riittävät kotona olevat ruuat vähän turhankin pitkään. Alkaa tehdä mieli ihan mitä vaan muuta ruokaa. 

Vaalea vai tumma glögi?

Ei ole väliä. Juon muutenkin glögiä tosi vähän. Siitä tulee aina mieleen mehu tai tee, joita en myöskään juo juuri koskaan.  Terästyksiäkään en glögiini halua/  tarvitse. 

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?

Vihreät kuulat, koska niihin ei jää niin koukkuun, kuin suklaaseen 😝

Piparit vai joulutortut?

Joulupipareista kaipaan vain sitä taikinaa. Lapsena ei saanut koskaan syödä paljon taikinaa, kun piti tehdä siitä vaan pipareita.  Pipareita säilyi sitten välillä juhannukseen asti, kun ne eivät olleen niin hyviä.  Omien lasten kanssa pidin huolen siitä, että taikinaa oli riittävästi ja sai syödä niin paljon kuin halusi. Tulee se raja vastaan siinäkin 😄  Kerran meille tuli vieraita ja rouvan kanssa pohdittiin aikamme tätä taikina-asiaa, jonka jälkeen siivutin piparitaikinaa kahvipöytään. Miesväki oli vähän hämmentynyt. 

Nykyisin pärjään jo ilman piparitaikinaa, enkä siis tänä vuonna aio tehdä yhtään piparia.  Saatan ostaa niitä ihan ohuita pipareita kaupasta.  Ne ovat hyviä juustojen kanssa. 

Jotain muita pipareita voisin ehkä tehdä.

Parasta joulussa?

Oleminen.  Ajattomuus. Perinteet. Kiireettömyys. Yhdessä oleminen. 

Joululahjojen saaminen vai antaminen?

Antaminen.  Niiden suunitteleminen (joka ei aina ole kylläkään helppoa).  Toive, että lahja on mieleinen. 

Pehmeät vai kovat paketit?

Kaikki käy.  Lapsena toivotaan aina kovia paketteja, sitten aletaan toivoa, että ne pehmenevät ja lopuksi, että pienenevät. 

Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä?

Jouluaattona, saunan ja ruuan jälkeen. Muistan, kun käytiin vanhalla mammalla, kun olin lapsi. Hän avasi pakettinsa aina heti, kun sai sen.  Näin jälkikäteen ajateltuna hän sai varmaan iloa siitä, että teki sen muiden läsnäollessa.  Vakiolahja vaikutti olevan joulupukkikynttilä, joita hänen hyllyynsä näyttikin kerääntyvän kiitettävät määrät.👀

Aito joulukuusi vai tekokuusi?

Aito kuusi, tai ei kuusta ollenkaan.  Useina vuosina on ollut tilanne, että kuusi ei meinaa mahtua mihinkään. Silti se on aina johonkin pystytetty. Yksi vuosi on tainnut jäädä väliin kokonaan.  Pelkät havunoksatkin olisivat ihan ok, jotta sisään tulisi se havujen tuoksu. 

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?

Suosikkilistani kärjessä ovat Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen ja  Carola Häggkvistin Himlen i min famn. Minulle musiikki on elämä ja kuuntelen paljon kaikenlaista musiikkia.  Samat vanhat joulukappaleet kuulostavat ihan erilaisilta eri laulajien esittäminä.   Kaikista musiikkigenreistä löytyy hyvää musiikkia ja kuuntelen ihan kaikkea.  Joululaulujen kohdalla on pakko myöntää, että nuo ns. raskaimmat joululaulut eivät oikein kolahda. 

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?

Otetaan tuosta välistä, eli rento, hieman juhlavampi oloasu, jos olen kotona. Kylään lähteissä voi vähän kohennella, mutta ei mitään erityisen hienoa juhlajuttua kuitenkaan. 

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?

Kaikissa on hyviä puolia. Joulutähti kukkii "ikuisesti" ja sen voi viedä keväällä ulos johonkin kesäkukka-asetelmaan. Lehdet muuttuvat tummanvihreiksi kevättä kohti.  Hyasintin tuoksu on osa joulua. Amarylliksen kukkia ja kukkavanoja on jännittävä seurata, montako sieltä tulee ja minkä värisiä. 

Jouluaattona leffoja vai lautapelejä?

Leffoja sitten varmaan, jos näistä pitää valita. 

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi.

Siihen kuuluu sauna, ruokailu, lahjojen jakaminen, joulukahvit, käynti hautausmaalla.

Joka päivä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla?

Yökkärissä en jaksa koko päivää olla.  Mitään suunniteltua ohjelmaa ei tarvi olla. Parasta on se, että ei ole mitään ohjelmaa ja sen voi kehittää, jos siltä tuntuu. 

Joulukoristeet pois heti joulun pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?

Kyllä ne loppiaiseen asti saavat olla. Joskus jopa pitempään, kun ei kukaan korjaa niitä pois 😆 Kuusi tuodaan sisään vasta jouluaattona tai päivää aiemmin, joten kyllä se loppiaiseen asti menee. Jotkut tuovat kuusen sisään jo paljon aiemmin ja ymmärrän, että ei sitä loppiaiseen asti jaksa katsella. 

Joulukoristeita on kiva levitellä pikkuhiljaa jo joulukuun ajan. Toisaalta on ihanaa, kun koti selkeytyy loppiaisen jälkeen, kun kaikki korjataan taas pois. 

KUMPI MIELUUMMIN

Skippaisit joulun - skippaisit uuden vuoden?

Skippaisin uuden vuoden. Pelkään raketteja ja sitä, että joku läheinen satuttaa itsensä. Itseäni on kerran tullut raketti jalkaan, kun pata kaatui. 

Luopuisit suklaasta - luopuisit juustoista

Tekisi mieli sanoa juustoista.... sanon kuitenkin  (kauhistunein mielin) suklaasta.  Tämä kuulostaa terveellisemmältä vaihtoehdolta?  

Joulutee - joulukahvi

Tee ei ole minun juttuni.  Myöskään kahvin sekaan ei pidä laittaa mitään makuaineita!  Kahvikupposeni nimi on arkena aamukahvi tai päiväkahvi. Jouluna se on joulukahvi, vaikka aine on samaa tavaraa. 

Joulu ilman musiikkia - joulu ilman leffoja

Joulu ilman leffoja!  Musiikki on aina olemassa.  Se näkyy ja kuuluu kaikessa, vaikka ääntä ei kuuluisikaan muille. 

Joulu kotona - joulu muualla

Mieluiten kotona, eikä ainakaan matkoilla. Mieluiten ei myöskään töissä...

Voisit syödä vain jälkkäreitä - voisit syödä vain suolaisia

Voisin tosiaan syödä vain jälkkäreitä, jos ei välillä tulisi se suolaisen tarve. Sen jälkeen voisi tietysti taas syödä jälkkäreitä. 

Valokuvaisit kaiken - et voisi käyttää kameraa ollenkaan

Tulee niitä kuviakin otettua, vaikka ei usein kovinkaan paljon, jostain syystä. 

Haaste on peräisin JASMINILTA jonka lisäksi sain sen myös REPOLAISELTA. 

Haasteen saa matkaansa, jos siltä tuntuu. Aika kauan meni tätä tehdessä ja kuvia selaillessa. Kuvat ovat omasta blogihistoriastani.

Mukavaa joulunodotusta, paljastatte te sen muille, tai ette 💖

Napsauta valo kynttilään

Aina ei jaksa keskittyä neulomiseenkaan, jos on kovin väsynyt.  Voi olla että ei kannattaisi keskittyä yhtään mihinkään sillä hetkellä.  Pieniä pikainspiraatioita saattaa kuitenkin tulla, jos malttaa hetkeksi pysähtyä. 

Vanhoja CD -levyjä olen aina silloin tällöin hypistellyt, mutta ne eivät ole aiheuttaneet minkäänlaista liikahdusta pääkopassa sinnikkään pohtimisenkaan jälkeen.  Tällä kertaa tärppäsi!  Pitää näköjään vaan osua samanaikaisesti useampi asia yhtä aikaa silmiin ja niiden yhteisvaikutuksena tulee inspiraatio 😍

Tämän rakennelman pohjana on siis CD -levy. Sen päälle liimasin kauan sitten kirpputorilta ostetun kullan- ja huurteensävyisen pikkupikarin.  Ostin tuolloin ihan varta vasten askartelua varten joitain kauniita astioita.  (Osa päätyi mm. leijuviin kuppeihin).  Ennen liimaamista varmistin, että tuikku mahtuu pikarin sisään. 

Sommittelin ympärille nuo valkoiset pompulat, jotka on vanhasta toimimattomasta kuusenkynttiläsarjasta pelastettu.  Saivat odotella käyttöä aika kauan nämäkin 😁

Lopputulos näytti hieman valjulta, joten päätin vielä kuumaliimailla noita akryylihelmiä pikarin jalkaosaan, eli hieman punaista joukkoon. 

Pisteenä iin päälle löysin kaapista kullanvärisen led -tuikkukynttilän.

En ole polttanut oikeita kynttilöitä sisällä enää muutamaan vuoteen.  Syynä on kaksi asiaa: kissa ja epäilys, että en muista sammuttaa, kun on aina jotain touhua yhtä aikaa.

Sain muistaakseni Stanstalta kerran  näitä joululauluisia servettejä.  Kaapista löytyi myös useita samanmuotoisia, punakantisia lasipurkkeja.  Kokeilin Decoupage -lakalla kiinnittää ohennetun servetin purkkien pintaan.  Otin siis servetistä pois sen toisen kerroksen (joissain taitaa olla jopa 3?).  Kaikkea kaapeistani tuntuu löytyvän, mutta yht´äkkiä ei lakkaa ollutkaan. Meinasin jo luovuttaa, kunnes silmiin osui pieni pullo, jossa oli vähän pohjalla.  Onneksi oli riittoisaa ainetta ja sain servetit liimailtua.  

Kansiin sommittelin tekokukista koristeen, jonka kiinnitin kuumaliimalla. 

Nauhaakin virittelin purkin suulle, mutta ei tuntunut sopivalta. 

Näihinkin laitoin led -tuikkukynttilät sisään. 

Ihan pakko laittaa taas tästä "vuoden-ympäri -amppelistani" (calibrachoa, kuten kommenteissa on tullut ilmi) kuva 😂

Tämä on toiselta puolelta hieman ränsistynyt, mutta toinen puoli kukkii vielä. Lisäksi purkki on punainen, joten en raaski viedä sitä poiskaan, sopii hyvin jouluamppeliksikin 😂

Olkaa huoletta, Merri ei ole kuukahtanut tuohon lattialle nälkään kuolleena.  Se on ennen kuvan ottamista yrittänyt kaikin keinoin herättää huomiota ja saada lisää kuivanappuloita, joita se rakastaa. Viimein se vaipui epätoivoisena makaamaan nappulatornin viereen.  Huomatkaa, että märkäruoka on vieressä koskemattomana 😂

Voi "pientä" reppanaa!

Ompelujoulukalenterista on paljastunut päivittäin kivoja juttuja. Jos tuo hintaero ei olisi ostohetkellä ollut niin huima, ja olisin tiennyt miten paljon sieltä tulee ihan vaatteiden kaavoja, olisi ehdottomasti kannattanut ottaa paperiversio postilaatikkoon.  Isojen kaavojen tulostaminen useana A nelosena ei ole ilmaista sekään ja kasaaminen vaatinee hieman aivotyötä. En ole tulostanut vielä yhtään, kun en olisi kuitenkaan niitä ehtinyt alkaa ompelemaan. Tallessa ovat kuitenkin tiedostoissa mahdollista myöhempää käyttöä varten.  Pieniäkin vinkkejä ja ohjevideoita on tullut.  Ihan hyödyllisiä juttuja. Tänään näytettiin joulukoristeiden tekoa. 

Työpäivät ovat olleet antoisia asiakaskohtaamisten ja mukavan opiskelijan myötä. Harvemmassa ovat silti ne päivät, kun työtä on kohtuullinen määrä.  Negatiivisia asioita ei pitäisi märehtiä, mutta ei voi silti olla välillä ihmettelemättä, mihin tässä vielä mennään.  Toisaalta kyse ei ole pelkästään hoitoalasta, vaan kaikki ammattialat tuntuvat olevan ylityöllistettyjä.  Milloinkahan tulee se murtumispiste? Yksittäisillä työntekijöillä se on nähty jo moneen kertaan, mutta kokonaisuus  pysyy silti liitoksistaan nitisten juuri ja juuri kasassa.  Löytyisipä se tapa, jolla löytyisi taas se työn varsinainen tarkoitus ja turhat asiat karsiintuisivat pois.  Ehkä sitten löytyisi taas se voima, jolla ihmiset jaksaisivat tehdä työtä ja se näkyisi lopputuloksessa. 

Voimia ja  positiivisia ajatuksia teille kaikille! 

Hyvää itsenäisyyspäivää

                                                              Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Soittotakin napit piti vaihtaa, kun yksi puuttui, eikä mistään enää löytynyt samanlaista.  Arvatkaa, oliko helppo pujottaa mustaa lankaa neulansilmään... 

Mihin katosit rakas vanha näkökykyni?? 

Konsertti oli eilen, paikkana Pato Areena. Siellä käy nykyisin esiintymässä paljon stand up -koomikoita ja artisteja, kuten Samuli Edelman, Erja Lyytinen, Krisse Salminen, Pelle Miljoona ja monia muita.

Samassa takahuoneessa kokosi kamppeitaan meidänkin puhallinorkesteri 😆 Tarjolla oli kahvia, teetä, suklaata, pullaa. Takahuoneen oleskelutila oli aika hulppean näköinen kaikkine sohvineen ja pöytineen. 

Klubihan on vanhassa tehdasrakennuksessa ja kalusteetkin ovat samaa henkeä. Paljon on rakennettu mm. kuormalavoista ja kaapelikeloista yms. 

Tässä orkesterin huilut koolla 😊

Esiintymislava on koottu kuormalavoista. Lavaa voi suurentaa tai pienentää tarpeen mukaan. 

Tilaisuudella haluttiin samalla kunnioittaa Kuusankosken 100 -vuotista taivalta. Ohjelmisto koostui marsseista ja valsseista, mukana mm. Toivo Kuulan Häämarssi, Shostakovitsin Valssi nro 2, Melartinin Juhlamarssi. 

Konsertti meni hyvin, olihan siihen harjoiteltu jo pari vuotta. Koronan takia pariinkin kertaan siirretty aikataulu antoi lisäaikaa.  Yleisöä olisi mukaan mahtunut enemmänkin, mutta korona ja koronapassi lienee vienyt osan kuulijoista. 

Orkesteri jää nyt joulutauolle ja ensi vuonna uusin innoin uusien teosten kimppuun 👀

Joulukortit

 Pitkällisen aloittamisen ja sitkeän jatkamisen tulos on vihdoin nähtävillä. Joulukortit ovat valmistuneet!  

Tämän vuoden teema oli kierrätys.  Joku saattaa muistaa aiemmin näyttämäni kuvan pahvilaatikosta, joka oli pullollaan vanhoja kortteja, joita en ole raaskinut heittää pois.   Pitkään painiskelin sen ajatuksen kanssa, että voiko jonkun lähettämän kortin lähettää jollekulle toiselle.  Osa lähettäjistä on kadonnut jo autuaammille kortinlähetysmaille. Toki katsoin sivuun itselle tärkeitä kortteja, jotka pidän säästössä.  Olisi aika kamalaa, jos taakse liimatut asiat irtoaisivat ja näkyviin tulisi vanha teksti 😱

Olen joskus ostanut jättirullan kaksipuolista kontaktitarraa (varmaan ihan väärä nimi), jossa paperi irtoaa tarramuovin molemmin puolin irti.  Voin vakuuttaa, että liima tarttuu ja pitää kuin tauti (anteeksi jos asiaton sanonta, näin hoitoalalla näitä tulee viljeltyä 😂).  Liimasin kortin takaosaan tämän tarramuovin ja sen päälle vielä  jouluista askartelupaperia. Sinne jäi tekstit piiloon! Ei aukea vaikka yrittäisi rapsuttaa!

Liimasin ensin kaikkiin takapuolelle kaikkia kotoa löytyneitä koristekuvia ja kaikkea mahdollista, mitä löysin (edes melkein aiheeseen liittyvää).  Tämä homma kesti päiväkausia, kun liimaaminen alkoi aina kyllästyttää. Jätin liimatut kortit painojen alle. 

Lopulta koristelin vielä kaikkien korttien etupuolia ja takapuolia pienin tarroin ja liimattavin nk.paljettitähdin yms.  Näitä liimauksia kuivattelin näin hassusti.  Kortti piti olla pystyssä, kun liimauksia tuli molemmin puolin.  Lisäksi oli tärkeää pitää takapuoli tiiviisti tuolissa, eli kortit mahdollisimman lähelle pöytää, jossa askartelin 😂

Pari tulostettua kissakuvaakin päätyi kortin takaosaan. Maisa ja Merri komeina!

Kortteja syntyi noin 40. Kuten huomaatte, jos kuvasta vaan saa selvää, muokkasin myös näitä alkuperäisiä korttikuvia pienin koristein. 

Takaosiin piti käyttää runsaasti mielikuvitusta, koska en halunnut ostella mitään uusia koristeita, kun lootat pursuavat mitä ihmeellisintä silppua ja kuvaa. 

Kyllä näistä ainakin omasta mielestäni tuli ihan persoonallisia kortteja.  Ensi vuonna uudet kujeet, tänä vuonna tällaiset. 

Minulle kävi töissä ihan kamala juttu, josta olen edelleen kovin surullinen.  Ajoin asiakkaalta toiselle ja tien yli juoksi orava. Näin sen jo kaukaa.  Eikös sieltä ollut tulossa toinenkin orava perässä. Hiljensin tietysti vauhtia ja olisin laskenut oravan tien yli, mutta se jäi jumittamaan oikeaan reunaan.  Ajoin hiljalleen siitä  ohi ja silloin se itsemurhakandidaatti hyökkäsi päin autoa!  Näin peruutuspeilistä, että se jäi makaamaan sinne keskelle lumista tietä!  Minulla oli opiskelija mukana ja yhdessä nousimme autosta ja menimme  katsomaan, josko oravaparka jäi kitumaan; häntä vaan kerran heilahti ja jalat 😓

  Minä nyt en olisi siihen uskaltanut koskea, vaikka kurre olisikin kitunut, mutta reipas opiskelijani kaivoi taskusta paperia ja nosti kuolleeksi todetun oravan hellästi tien reunalle, silitti vielä ja puhui nätisti.   

  Ihan kamalaa oli myös sen toisen oravan katselu sieltä läheisen puun oksalta. Varmaan sekin oli ihan kauhuissaan.  Minua itketti vielä pitkän aikaa ja itkettää vieläkin, kun ajattelen.  Onneksi se pikkuinen kuoli nopeasti, eikä jäänyt kitumaan. Oli kai lyönyt päänsä törmäyksessä.  Ehkä se pääsi nyt oravien taivaaseen, jossa on pähkinöitä röykkiöittäin ja kaverit ottavat sen tervetulleeksi joukkoonsa. 

Huomenna ollaan jo toisessa adventissa, joulu lähestyy, sekä tietysti itsenäisyyspäivä.  Huomenna on myös meidän puhallinorkesterimme konsertti.  Siitä voin kirjoittaa sitten myöhemmin. 

Rauhallista joulun odottelua ja ajelkaa varovasti...

Suut makiaksi!

 Talvisia maisemia.  Hetken malttaa pihalla tassutella, sitten äkkiä sisälle.  Ihmetyttää mihin kesä katosi?? 

Sisällä on syntynyt pikaisia leipomuksia.  Juustokakku on aina hyväksi ihmiselle! Sen voi tehdä jo edellisenä päivänä, mikä on myös aina hyväksi. 😅

Suklaiseen tuorejuustokakkuun laitoin pohjaksi Digestive -murskaa (koska tykkään siitä eniten) ja siihen juoksevaa margariinia sopivasti, että pysyy vähän kasassa, kun painellaan voipaperilla päälystetyn irtopohjavuokan pohjalle. 

Yläosaan vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, jonka joukkoon Mascarpone -juusto (laktoositontakin löytyy!) ja vaniljarahka (ihan Rainbow vaan).  5 liivatelehteä suli vaniljasokerilla maustettuun vesitilkkaan.  Lopuksi leivontahyllystä suklaanappeja 2/3 pussillista ja seuraavana päivänä loput pinnalle. 

Suolaiseksi kahvipöytätarjoiluksi tein jauhelihapiirakkaa, sekin syntyi nopsasti. Mietinkin, osaanko enää ollenkaan leipoa alusta loppuun itse.. 

Pohja on kaupan valmis piirakkataikina 400g, jonka kaulin leivinpaperin päälle uunipellille.  Täytteeksi paistoin 700g naudan jauhelihaa ja siihen sipulia, Uncle Ben´s sweet & sour (isompi purkki),  sekä juustoraastetta.  Täyte levitetään pohjan päälle ja vielä juustoraastetta ja kaapista löytyneitä paahdettuja suolapähkinöitä pinnalle. Uunissa paistui 200 asteessa n.30min.  

Loksunokka -sukat, joihin tein vaarallisen päätöksen harrastaa päälipistelyä...  Eihän se suju vieläkään, mutta kuvio on kuitenkin tunnistettavissa? Se löytyi Pinterestistä. 

Nalle -lankaa kului 100g. Sinisen sävyjä 4 erilaista.  Puikot kokoa 3. Aloitussilmukoita 17, siitä vähän kaventeluja nilkkaa kohti ja teräosassa 14 silmukkaa puikollaan.  Pitkä terä (kokoa 45) näytti jotenkin yksitoikkoiselta, joten päätin tehdä tuon tekstiraidan. 

Sen verran on näköinen tuo kuvio, että rohkenen ehkä kokeilla joskus taas päälipistelyä, kunhan hermo taas rauhoittuu. Ette voi edes kuvitella, mitä kaikkea hölmöilyä noiden peilikuvakuvioiden kanssa kävikään! 

Aamulla heräsin jo ennen kuutta, koska oli työpäivä. Olipa mukava huomata, että sähköpostiin oli "kolahtanut" ompelujoulukalenterin ensimmäinen osio!  Se sisälsi videon, jossa opastettiin, miten kankaan päälle tehdään kuvioita ompelukoneella.  Tätä vinkkiä voi sitten kuulemma käyttää joissain muissa kuukauden aikana "luukuista"  löytyvissä asioissa.  Tuntuu mukavalta nyt odotella, mitä sieltä huomenna tulee.   Kalenterihan on tilattu Unelmallisesta, jossa näyttää olevan joka päivälle joku tarjousluukkukin, vaikka tätä maksullista joulukalenteria ei olisikaan. Tälle päivälle sieltä saa paitakaavan muiden ostojen lisänä ilmaiseksi (tämä ei ollut mikään maksettu mainos, vaan nettisurffailijan oma huomio 😀).

Millaisia joulukalentereita teillä on, vai onko ollenkaan?