Siivekkäät sydämet

Tyttären Maia -kissa on suloinen karvapallo 💖 Se haluaa usein olla lähellä palvelijoita, kun se on täällä hoidossa.  Välillä se makaa pahvisen raapimisalustan päällä, mutta siinä tulee ajoittain kuuma ja pitää hakeutua muualle.  Lankojen suhina silmien ja korvien edessä ei haittaa menoa. Se ei kertaakaan yrittänyt näitä lankoja  neuloessani napata kiinni. 

Ei kiinnostanut langat, eikä edes nämä sukat, joiden nimessä on sana "siivekkäät". Sekin olisi luullut houkuttelevan kissaa. 

Välillä piti kääntää kylkeä. Luultavasti siksi, että ei tulisi makuuhaavoja, vaikka kyllähän turkki mukavasti ehkäisee  painumia. (Kylläpä on taas oudot jutut.. huomaa, että loma on loppu ja työt alkaneet 😂).

Jorid Linvikin kirjasta jälleen syntyi tämä Siivekkäät sydämet -sukkapari. Malli oli niin nätti, että se oli ihan pakko neuloa.  Tein taas lapasten silmukkamäärällä ja ruudukkukuviolla.  Nyt olisi kai kannattanut tehdä kuvio ylösalaisin. Kuvio lapasessa on oikein  päin, kun sen laittaa käteen, nostaa käden ylös ja katsoo lapasta: sydämet ovat oikein  päin.  Minä hämäännyin lukemaan kuviota kuten sukkakuvioruudukossa (joka myös löytyy kirjasta). No, ihan nätti tuo kuviointi on ylösalaisinkin. Onko se edes ylösalaisin?  

Lanka on Venlaa, jota kului tuo maaagiset 35grammaa. Puikot olivat kokoa 2½.  Sukan pohja jäi taas mittaamatta, ennen kuin sukka lähti tyttöselle.  Ilmeisesti menee syksyllä hieman kasvaneeseen jalkaan.  Pingviinisukkien pohja oli vähän lyhyempi. Menee tällä hetkellä jalkaan.  Tässä kohtaa voisi tietysti miettiä, tarviiko näillä keleillä villasukkia 😃

Siinä se Maia uskollisesti makoili tuolin vieressä, kun lanka taittui neuleeksi. 

Jos joku miettii sitä minun suukipu -juttua, niin se päättyi lopulta itsekseen ihan hyvin. Kipulääkkeitä piti ottaa, vaikka ei oikein ollutkaan apua.  Kielen alta löytyi hammaslääkärikäynnillä (juurihoito...) vielä aftan jäänteitä, eli se oli aiheuttanut kovan kivun suuhun ja ympäristöön.  Oliko leuan alle kasvanut patti sitten syy vai seuraus, en tiedä. Ultrassa ei näkynyt enää mitään. Aftoista ei ole tietoa, mistä tulevat.  Onneksi tilanne on ohi.  Nämä jutut vaan aina mietityttävät, että mikähän vaiva sitä seuraavaksi iskee päälle. Ehkä sitä ei kannata liikaa miettiä, vaan elää tätä päivää tämänhetkisellä  olotilalla, joka onkin itse asiassa migreenimäinen.  Sen tiedän katoavan lähipäivinä, joten olkoon.  

Aurinko paistaa ihanasti ja kissat nauttivat pihailusta. Minäkin kävin kiikussa lepäilemässä ja kuuntelemassa linnunlaulua ja hengittelemässä raikasta aamuilmaa.  Jospa tästä lähtisi käymään puutarhalla ihailemassa kukkaloistoa ja "hamstraamassa" pihalle jotain kesäkukkia. 

Raikasta päivää juuri Sinulle!