Sisustelua ja ulkoilua

 Kevät alkaa tuntua jo lämpimältä, lumimäärästä huolimatta.  Merri viettää paljon aikaa ulkona ja Frodo katselee sitä häkistä käsin.   Ihmeellistä tuo kissojen taiturimaisuus tasapainoilussa, sekä tilan tuntemuksessa.  Ikkunaluukusta päädytään korkeuksiin ja ulkoilutilan lattia on monen tason päässä alhaalla. Yhtään ei ole pelkoa, että pieni kissakaan astuisi ohi reunan. 

Äitini teki näin hienon oleskelualustan hyllytasolle!  Hän tekee paljon käsitöitä ja aloitti jämälangoista ympyrän virkkaamisen.  Matto on kaksipuolinen ja virkattu reunoistaan yhteen. Tähän kului paljon jämiä!  Lisäksi se on lämmin.   😻😻 Kissat kiittää 💝

Ennestään hyllyllä oli yksi huovutettu alunen. Edellinen paksumpi alunen oli jo niin kulahtanut, että piti heittää pois aikoja sitten.  Eikös vaan olekin viihtyisää näin sisustettuna? 😉

Frodo on suostunut pitämään valjaita yllättävän hyvin. Liekö Merrin esimerkki vaikuttanut? Kyllä se silti hassusti voimistelee välillä. Ei varmaan muista, että selän puolella "hankaa" valjaat. 

Kummallakin on nyt valjaiden ja talutushihnan jatkeena vielä tuollainen ohut ja kevyt naru, jonka kanssa pääsee melko pitkälle.  Arvata saattaa, että ovat vähän väliä kiinni jossain tai toistensa naruissa 😁  Juuri tämän otoksen jälkeen Frodo päätti mennä katsomaan terassin alle, mitä sieltä löytyisi.  Olin niin varma ulkoilijoiden selviytymisestä, että pyörähdin sisällä. Se riitti. Kissa oli täydellisessä jumissa terassin alla maukuen surkeasti. Terassin lattialankkujen välistä näkyi, missä kissa oli. Yritimme katkaista narua ja saada kissan vapaaksi. Yleensä kissa pääsee valjaista irti hädän tullen, mutta nyt ei näyttänyt onnistuvan. Juuri kun olimme jo ihan hädässä asian suhteen, niin Frodo päätti vaihtaa suuntaa ja käveli muina kissoina vastakkaiseen suuntaan. Se käveli  rappujen alle, josta saimme sen irrottamalla suojalevyn. Olipas projekti. Nyt on vahdittava koko ajan Frodon ollessa ulkona (ei ole enää yrittänyt) ja suunniteltava/ toteutettava jonkinlaisten suojien laitto terassin maavaran peitteeksi.  Toisella puolella onkin sellainen.  Näin pieni kissa tosin taitaa päästä ihan mistä vaan, jos sitä tarpeeksi kiinnostaa. Pitää varttua, että se kasvaa Merrin kokoiseksi 😁

Lunta on tosiaan vielä paljon pihallakin, vaikka reunamilta on sulaminen jo hyvää vauhtia käynnissä. 

Aluksi Frodoa pelotti ulkoilu. Nyt se ei kuitenkaan pelkää enää niin paljoa ja kulkee rohkeasti sellaisiinkin paikkoihin, jonne Merri ei ole mennyt edellä.  Tuo häntä on aina niin mainio, kun se on usein ihan tikkusuorana ylöspäin 😅

Omat päivät kuluvat taas sairasloman merkeissä. Kävin 3 päivää töissä toteamassa, että ei tule nyt mitään. Aika järkyttävää todeta, että ei pysty, vaikka kuinka haluaisi.  Omasta mielestä tervehtymisen pitäisi tapahtua sormia napsauttamalla, mutta eihän se ole realismia.  Suurin syyllisyys toisten työtaakan lisäämisestä on väistynyt.  Suurennuslasini on nyt kiinnittynyt omaan itseen, että mikä minussa oikein on vikana? Netistä löytyy montakin vastausta, mutta yritän olla tekemättä diagnoosia 😂 Oliko se niin, että hoitoalan ihmiset ovat hankalimpia potilaita?? 

Keskustelu työpsykologin kanssa jätti merkittäviä mietinnän aiheita, joita varmasti mieli työstää vielä pitkään.  Olosuhteet eivät juurikaan muutu, joten itseä pitää muuttaa.  Se rauhoittuminen ja itselleen armollisena oleminen, sekä vähempi suorittaminen ovat avainasioita. MUTTA KUN MINÄ OLEN SELLAINEN!   Paitsi nyt. Nyt olen aivan väsynyt.  

Maailmassa on nyt paljon pahempiakin asioita, kuin oma olo, joten pitää lakata valittamasta. 

Kyllä niitä pieniä ilon aiheita löytyy ympäriltä paljonkin, kun vaan osaa katsoa 💖

Kiitos kommenteista ja voikaa hyvin!

Pääsiäinen

 Krookukset ovat jo täydessä kukassa seinustalla. Vajaan parin metrin päässä lumikinoksista. 

Samaan aikaan toisaalla...

...uimaan ei vielä pääse. Ei myöskään melomaan. Tosin tämä kanootti ei tainnut kulkea viime kesänäkään.  

Käytiin mökillä katsastamassa lumitilanne. 

Tuleeko kesällä puolukoita? Ei tiedä vielä. 

Alppiruusun kukkia kuitenkin tulee. 

Kiikuttelusta ei vielä kannata haaveilla.

Lunta oli vielä metrin kerros avoimilla paikoilla. Puiden alla vähän vähemmän.  

Grillikodalle pääsi pitkävartisilla saappailla kahlaamalla.  

Pääsiäiskoristeet on kaivettu esille. Näistä perinteisistä tipuista on saatu monet naurut. Melkein kaikki jaksavat edelleen seistä omilla jaloillaan. 

Frodokin sai esimakua lintupaistista. 

Käytiin kyllä keskustelu siitä, että oikeat linnut on jätettävä rauhaan. Merristä ei ole tässä kohtaa opastajaksi. 

Sen verran voin avata, että töihin meneminen ei sujunut ja fiilis on nyt sen mukainen. 

Ei auta, kuin katsella ja kuunnella. 

Kiitos aiemmista kommenteista!  Aurinkoista pääsiäistä. Täällä ainakin paistaa tänään täydeltä terältä ja lämpöäkin on kai luvassa. 

Tyynyliinat

Minulla on käytössä 2 tyynyä, joista toinen on niin iso, että tavallisen tyynyliinan ahtaminen sen päälle tekee siitä pinkeän ja mahdottoman.  Tein pari vuotta sitten joulutyynyliinoja, jotka ovat olleet jatkuvasti käytössä, koska muita yhtä isoja ei ole. 

Lisäksi käsityöhuoneessani on ihan kohtuuton määrä kankaita, joille en ole saanut tehtyä juuri mitään.  Homma lähti tästä kissakankaasta jota olen pyöritellyt useita kertoja vuosien aikana.  Jotain olen joskus tehnytkin ja jäljelle on jäänyt epämääräisen muotoisia osia, jotka eivät tuntuneet riittävän mihinkään.  Pengoin laatikot ja nostelin esiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat kankaat, jotka sopisivat tyynyliinoihin.  

 

Tästä kokoelmasta syntyi pari reilun kokoista kissatyynyliinaa.

Kissa -aihe nostatti esiin taianomaisia kissahetkiä.

 

Frodo: Minä haastan sinut nyt kaksintaisteluun!

Merri: Kangistu pikkukissa!  Selätin sinut hetkessä!

Frodo: Hahaa! Mutta minäpä taion sinut sammakoksi!

Merri: Tämä keskustelu ei ole vielä päättynyt! Taio nyt sitten sieltä maasta, kun et pääse enää edes jalkeille!

Näissä toisissa tyynyliinoissa on jotain otuksia.

Ne ovat sudenkorentoja. 

Olin ostanut näitä kuviokankaita vuosien varrella käsityömessuilta.  Harmitti, kun ne olivat niin kauniita, mutta liian pieniä mihinkään.  Päädyin ompelemaan lisää tyynyliinoja  tällä samalla  tyylillä.  Liitin aina pääliosaan reunukset yksivärisestä kankaasta ja takaosan taitteineen samasta yksivärisestä. 

Kirpputorilta ostin joskus verhot, jotka lopulta päätyivät keittiöön kapoiksi, koska yläosan teksti ja kuvio oli se JUTTU.  Verhojen muu osa oli valkoista, hieman röpelöistä (ehkä intianpuuvillaa?) kangasta.  Langansuunta ei nyt välttämättä täsmää joka sivulla,  mutta eipä tuo haitanne, kun ei ole venyvä kangas, eikä varsinaisia kuvioita. 

Kaikki tyynyliinat eivät lopulta ole niin isoja, kuin oli tarkoitus, koska näin harrasteompelijana en aina saanut kappaleita sopimaan toisiinsa ja tyynyliina pieneni 😁

Mikäli joku ihmettelee, voiko tyynyliinan, jossa on pelkkiä suoria saumoja,  saada ommeltua jotenkin pieleen, mutta ainakin minä sain. 

Päivien kuluessa tyynyliinamäärä lisääntyi.  Luulin tämän mustikkaisen kankaan olevan jo kokonaan käytetty, mutta vielä löytyi tämä pieni liuska.  Olen aiemmin tehnyt siitä tyynyliinoja. 

Jokohan tämä tyynyliinojen ompeleminen alkaa riittämään?  Toisaalta se on helpottanut ompeluintoani omalta osaltaan.  Ompeluintoa tai ylipäänsä jonkin tekemisen iloa, kummin päin vaan.  Sain myös vähennettyä kangasmäärää jonkin verran.  Yksivärisistä kankaista löytyivät nuo verhonjämät. Lisäksi vaaleansininen oli lakanakangasta, josta olin joskus yrittänyt tehdä pussilakanan.  Kesken oli jäänyt. Ehkä olin tajunnut, että ei siinä ole mitään järkeä. En vaan käsitä, miksi en ollut tajunnut sitä silloin, kun olin ostanut kankaat, aika monta pakkametriä kuitenkin...  Sitten tuo vihreä on jäänyt verhoista, jotka myös itse ompelin. Kapat olivat tuolloin se varsinaine idea ja ne onnistuivatkin hyvin. Lakanamainen sivuverhokangas oli hieman outo.. No, tähän siitäkin osa upposi, niin ei ole mennyt aivan hukkaan. 

Mikäli joku miettii, miten ne työt ovat alkaneet sujua, voin sanoa, että pari päivää on tehty ja 2 päivää edessä, sitten 4 vapaata.  Totean taas, kuten kerran ennenkin, että menin sittenkin liian aikaisin töihin.  Sisäinen puristus ja sydämen pompottelut eivät ole kadonneet.  Keskittymiskyky  käy vajaalla. Pelottaa, että teen virheitä, vaikka luen ohjeet varmuuden vuoksi moneen kertaan. Asiakkaatkin ovat suurimmaksi osaksi täysin tuttuja.  Saan tehdä vähän aikaa kevennettyä asiakaslistaa, kiitos siitä!  Samaan aikaan näen, että ne "puuttuneet" työt ovat nyt työkavereilla...    

Ajatus siitä, että pitäisi olla tehokkaampi, ei katoa päästä. Se, että ei pääse siihen pisteeseen, lisää ahdistusta.  Minulla on nimettyjä, omia asiakkaita, joiden asioista haluaisin olla kartalla, mutta en ole ehtinyt niihin perehtyä. Luotan työkavereihin, että hommat ovat hoidossa, kuten varmasti ovatkin.  Työyhteisö on erittäin hyvä ja koen saavani tukea.  

Annan nyt kärsivällisesti ajan ja päivien kulua ja katson sitten, mihin suuntaan tilanne etenee. En halua antaa periksi. Toivottavasti se johtaa oikeaan suuntaan. 

Mukavaa päivänjatkoa teille kaikille!

 

Kielo

 Kevään parhaat hetket ovat Merrin mielestä käsillä (vai tassuilla?).  Katolta tipahtelee lunta pieniä määriä kerrallaan, välillä isojakin.  Niiden kulkua on aivan mahdotonta olla seurailematta!  Paras paikka niiden katseluun on kiikun katoksen päällä.

Siitä pääsee kiipeämään vieläkin ylemmäs. Voi leikkiä vaarallista peliä tasapainoilemalla terassin kattoparrujen päällä.

Taustalla näkyy, kuinka paljon täällä on vielä lunta!  Korkeat kinokset edelleen.  

Tartuin vihdoin siihen Arabia sukkalehteen.  Ei meinannut millään löytyä kiinnostavaa mallia ja aloin sitten tehdä näitä, koska ovat lyhytvartiset ja lankaa löytyi varastosta sopiva määrä.  Malli on Mia Sumellin Kielo.   Lanka on Nallea, jota kului 90g, puikot kokoa 3. Sukkien kooksi tuli n.40.

Kuvassa tuo vaalean punainen erottuu ihan hyvin, mutta neuleessa se on aika haalea. Samaa sävyä näyttäisi silmämääräisesti olevan, kuin lehdessäkin. Värikoodeja en katsonut. 

Tekstissä mainitaan, että "Raija Uosikkisen hentoa Kielo -koristetta käytettiin vuosina 1960-70 AR -astiastossa. Kielo -siirtokuvalla koristettua asitastoa, johon kuului mm erilaisia kulhoja, tarjoilulautasia sekä kaadin, myytiin sekä vaaleanpunaisena että vihreänä."

Lehden lankavärit eivät mielestäni kaikissa malleissa ihan vastaa astian oikeaa väriä.  Teräosan kuvion jälkeen en enää katsonut ohjetta, vaan jatkoin omin sävelin loppuun. 

Joutsenet on jälleen bongattu joelta! Niitä on ollut jo jonkin aikaa. Tämä kuva on kävelyreitin varrelta, mutta kotimmekin on aika lähellä jokea, ja keväällä joutsenet huutelevat aika kovallakin äänellä.  Sorsatkin ovat päivän uintireisullaan.  Suunta eri, kuin joutsenilla. 

Alla kuva-arvoitus: mikä mahtaa olla kuvassa?

Huomenna aion lähteä testailemaan töihinpaluuta.  Lievää ahdistusta on ollut asian suhteen jo muutaman päivän ja yöllä tietysti näin jo kaikenlaisia uniakin aiheesta.  Valinta oli kuitenkin oma.  Jonkin aikaa on jo tuntunut, että jos en lähde nyt, niin kohta lähteminen on vielä vaikeampaa.   Elämä on  ollut niin hidastempoista viime aikoina, että paluu hektiseen työtahtiin tuntuu ihan mahdottomuudelta.   Ruokailuvälitkin ovat varmasti ihan liian pitkiä, kun on tottunut kotona oleilemaan jääkaapin läheisyydessä. Vaakakin vahvistaa tämän faktan.  Pitänee ottaa jotain syötävää autoon, että voi käyntien välissä haukata jotain.  Kotihoidon ruokatauot on kyllä muutenkin välillä hoidettava paikasta toiseen ajellessa, että ei siinä sen puoleen mitään ihmeellistä ole.   Auto toimii helposti myös liikkuvana toimistona puhelimitse asioita selvitellessä. 

Työkavereita ja asiakkaita on jo ikävä 😀  

Sunnuntaitoivotukset Teille Kaikille!

Lääkärihoitaja

 

Lääkärihoitaja Merri työssään. Se on ottanut valvovan asennon sohvan läheisyydessä.  Sohvalla makaa sen tärkein potilas, Frodo, joka on lähes sukua sille ja siksi tärkeä.  Härnäilevä pikkuvelikissa on taju kankaalla.  Hengitys kulkee kuitenkin tasaisesti, mikä on tärkeintä. Potilaan silmät ovat auki.

Tilanne eskaloitui pari tuntia sitten, kun Frodo joutui kantorepussa eläinlääkärille ja  kissapoika kastroitiin.  Merri, joka itsekin on poikakissa, ei oikein ymmärrä tuollaisen toimenpiteen päälle....  Aikamoista puoskarointia, se ajattelee ärtyneenä. 

Tehty mikä tehty ja nyt on Frodo nukkunut jo pari tuntia.  Merri on seurannut tilannetta tarkasti ja poistunut vain syömään, vessaan, ulos ja lähi-ihmisen sylittelyyn... kerrankin saa olla rauhassa... hups!  Ajatukset karkailevat, vaikka huoli pikkukissaveljestä on kova. 

Frodo haisee kummalliselta ja tiputtelee pissaa alleen 5-10gtt/ min. Merri komentaa ihmisen laittamaan muovia ja pyyhettä Frodon alle.  

Hetkellisen selän kääntämisen aikana potilas tipahtaa sohvalta!  Se raahautuu metrin päähän lattialle ja tuijottaa tyhjyyteen. Mikä nyt neuvoksi? Tapahtuiko hoitovirhe? Lääkärihoitaja Merri miettii ankarasti ja komentaa taas ihmisen laittamaan pehmikettä lattialle. Suuta kostutetaan vedellä, mutta Frodo on ihan muissa maailmoissa.  Hengitys kulkee edelleen oudoista asennoista huolimatta.  Takapuolesta on tullut vähän verta, joka siivotaan pois. 

Jälleen odotetaan ja annetaan potilaan nukkua.  Uni paras lääke on, kuten  laulussakin sanotaan.  Aikaa kuluu ja Merrille tulee nälkä.  Se menee palvelutiskille ja saa annoksensa.  Samassa henkilökunnan tiloihin raahautuu Frodo, jonka kuulo taitaa olla tajunnan tasosta huolimatta hyvä.  Sille annetaan pieni määrä märkäruokaa, jonka syötyään se on aivan tyytyväinen. Se etsii parasta nukkumapaikkaa ja torkahtelee vähän väliä.  

Lääkärihoitaja Merri toteaa, että potilas alkaa jo hiljalleen ymmärtää ympäristöään. Se on jopa "käväissyt" alakerrassa vessassa, vaikka sinne on raput alas ja jälleen ylös! Mistä löytyi voima tällaiseen liikehtimiseen?? 

Iltaa kohti potilas virkistyy silminnähden.  Se kiipeilee ja hyppii lähes tavalliseen tapaan penkeille ja yrittää jopa Merrin ruokakupille, pöytätasolle, kuten ennenkin.  Ruokaa pyytäessä se pitää huomattavasti pienempää ääntelyä, kuin ennen.  Onko väite äänen tason muuttumisesta näiden operaatioiden jälkeen sittenkin totta, vai urbaani legenda?? 

Illalla vireys on jo painitasolla, mikä ärsyttää lääkärihoitaja Merriä, joka odottaa potilaalta kunnioittavampaa käytöstä aiempien tapahtumien jälkeen.  Potilas on ehkä jotenkin maaninen?  Pitäisikö se nukuttaa uudelleen?

Potilas joutuu jäämään vielä tarkkailuun ja saa nukkua henkilökunnan kanssa samassa sängyssä. Se osoittaa jälleen liikaa kiintymystään lääkärihoitajaansa kohtaan, joka kiusaantuneena siirtyy toisen huoneen sohvalle koko yöksi. 

Aamulla todetaan, että potilas on jo lähes kokonaan parantunut, eikä kanna kaunaa  aiemman onnettomuuden aiheuttajillekaan.  Siitä on tullut aikuinen, kuten isovelikissastaankin. Nyt pitäisi vaan alkaa käyttäytyä sen mukaisesti...

Rauhallista päivänjatkoa! Pitäkää syke sopivalla tasolla ja muistakaa hengittää! 

 Terveisin lääkärihoitajakissa Merri, jonka sanelusta tämä hoitokertomus on kirjoitettu.

Neu - lei - kis

 Neuleita, leivontaa, kissakuvia.  Jutut ovat yhtä poukkoilevia, kuin ajatuksetkin tällä hetkellä 😂

Useimmiten tulee neulottua lähelle omaa kokoa olevia sukkia, eli n.38.  Tässä  syntyivät poikkeuksellisesti sukat miehen kokoa, 42. Niitä ei koskaan tunnu olevan valmiina.  Vähään aikaan ei ole ollut yhtään mallia, joista olisi heti tullut tunne, että tämä on tehtävä. Niinpä tämäkin malli valikoitui aivan sattumanvaraisesti Novita 3/2021 -lehdestä. Viimeaikainen ajatus on ollut ainoastaan, että ei pitkävartisia sukkia.  Näissäkin olen oikeastaan ottanut vain varren mallia ohjeesta ja loput sitten neulonut omin päin. 

Minusta tuo kuvio on oikeastaan aika hieno. Onhan näillä nimikin: Juuri -kirjoneulesukat. Suunnittelija on Ronja Hakalehto. Lanka on Nallea ja kulutus 100g. Puikot kokoa 3. 

Varoituksen sananen meille, jotka käytämme ajoittain valmisruokia eväänä tai muutoin: 

Tästä päästään leipomiseen, joka lähti käyntiin oikeastaan aivan puun takaa. Oli tarkoitus tehdä lihapullia, jotka nekin meinasivat jäädä tekemättä innottomuuden puuskassa.  Sitten tuli toinen, vielä rasittavampi asia, kuin ruuanlaitto: kaapissa tai pakastimessa ei ollut yhtään hiivaleipää ja olisi pitänyt lähteä kauppaan...     Siinä meni raja!  Teen sitten sämpylöitä. Samalla kun lämmittää uunin, syntyisivät ne lihapullatkin sitten.    Kuka nyt pelkkiä ruokia haluaa? Eikö mitään makeaa?  Kuivakku, johon sain upotettua mustikoita!    En ole oikeastaan mikään kuivakakkujen ystävä. Taatelikakku on melkeinpä ainoa josta tykkään.  Tämä oli suorastaan yllätys, miten hyvää tuli!   Muistelin joskus tehneeni vastaavanlaisen, mutta ohjetta ei  ihan heti tullut mieleen.  Netistä sitten vaan selailemalla löysin TÄMÄN.  En tehnyt mitään tiikerimäistä kakkua, vaan sekoitin sulatetut mustikat mehuineen muuten valmiiseen taikinaan.  Tein taikinan myös 1,5 -kertaisena.  Hyvin kohosi uunissa ja säilyi kosteana vielä paistamisenkin jälkeen. 

Sämpylät syntyivät sitä-sun-tätä -ohjeella ja hiivaleipäjauhoilla. 

Loppuun vielä Maia -kissan terveiset. 

Joskus on olo hieman alakuloinen....

... ja toisinaan voi vähän jekkuilla!

Kevät sai taas takapakkia lumisateen myötä.   

Hoitajien lakko pyörii edelleen tiiviisti mielessä.  Toivon isolla Teellä, että jotain positiivista oikeasti saataisiin aikaan ja alasta tulisi vetovoimaisempi. 

Pieni lehtikatsaus

 Kissakiintiökuvat heti alkuun: 

Merri opettamassa Frodoa lakananvaihtopäivän iloihin.

Helposti näyttti alkuihmettelyn jälkeen käyvän. Merri näyttää miettivän, josko lakanan reunat voisi nyt sulkea tiiviisti ja poistua paikalta 😁

Nappasin muutaman kuvan uudesta lehdestä  (ilman mitään kaupallista yhteistyötä).  Siitä löytyy paljon ohjeita ja  kirjoituksia erilaisista aiheista, kuten tulevasta vappusukka -kalista, neuleretriitistä, matto-calista jne.   On myös pitkä juttu neulomisen aiheuttamista positiivisista asioista, kuten sosiaalisuudesta, rentoutumisesta, aivojen työstämisestä.  Tämänhän me kaikki neulojat jo tiedämmekin 😉 Mukavaa, että aivotutkija Minna Huotilainen on päässyt samaan johtopäätökseen. 

Kannen lyhythihainen kaarrokeneule on yksi suosikeistani. Malli on Louna ja suunnittelija Sisko Sälpäkivi. Neule houkuttelee kokeilemaan, mutta jään taas miettimään, milloin tällaista paitaa käyttäisin. Kaapissa on jo aika monta neuletta käyttämättä. Harmi 😕 Pidän silti mielessä tämän mallin. 

Alakuvan sukat (suunnittelija Heini Perälä) näyttävät mielenkiintoisilta. Värien vaihtelukin onnistuu.  Lanka on Venlaa.   En ole varma, onko varastossani kaikkia värejä (tai soveltuvia) riittävästi, joten jätän hautumaan. En haluaisi ostaa lankaa sukkiin, jotka tekisin vain oman kokeilun takia.   Pitänee katsastaa lankatilanne. Ehkä kätköistä löytyisi jotain vastaavaakin lankaa. 

Tässä pitkässä neuletakissa  (Lea Petäjä) on juuri sellainen perusmalli, josta tykkään.  Takki on neulottu  Merino DK:sta, joten ei varmaan ole karheakaan. Lankakarttaa ei tässä numerossa ole, joten muista väreistä ja ohjeistuksista en nyt osaa sanoa.   Tarkempaa ohjetta löytyy tietenkin lehden ohjeosiosta, jos malli hyppää puikoille. 

Retrohatut  (Minttu Wikberg) ovat mainion näköisiä 😀 Jopa värit ovat  entisajan hattujen näköisiä.  Muistan nähneeni vastaavia, aitoja versioita joskus lapsena, ainakin jonkun hattuhyllyllä, jos ei nyt ihan käytössä. 

Alakuvan bolerotyyppinen virkattu takki (Lea Petäjä) ei ensin kiinnittänyt huomiotani ollenkaan.  Nyt kuvia katsellessani osui ohjesivuilta kyseinen malli eteen ja ihmettelin, missä mallissa on tuollainen neliö selässä.  Vasemmanpuoleisessa kuvassahan sitä ei tietenkään näe, mutta myöhemmin tuli vastaan tuo oikeanpuoleinen kuva. Siinäkään ei kuviota kunnolla näy, jos ei tiedä, mitä katsoo.  Mielenkiinto heräsi!  Tätä täytyy ehkä joskus kokeilla.  

Alla oleva hattu on ehdottomasti suosikkini koko lehdessä! Näitä aletaan kuulkaas tekemään kaikille ystäville ja sukulaisille!

Paikallisessa sanomalehdessä oli niin sattuva napakka, että nappasin siitä oikein kuvan.  Teksti on "osuva" osittain siksi, että olen itse ollut pitkällä sairaslomalla viime aikoina.  En minä tästä kommentista niinkään välitä, tai koe syyllisyyttä, mutta tuo viimeinen lause on niin hassu. Puutukaa näihin!   Nyt ei muuta kun kaikki puutumaan ja toivottavasti puudutte hyvin ennen varsinaista toimenpidettä! 😂

Hoitajalakko on meneillään ja asiasta ollaan varmaan montaa mieltä, niin kuin saakin olla.  Suurin ongelma alalla on ollut jo pitkään valtava työvoimapula ja ihmisten katoaminen alalta.  Työn arvostuksen nostoon ei ole mitään keinoja näyttänyt löytyvän, joten lakko on paikallaan.  Jokainen kuitenkin toivoo, että tulee hoidetuksi, mikäli hoitoa tarvitsee.   Hoidot ovat jo pitkään olleet äärirajoilla ja varmasti osittain huonolaatuisiakin hoitajapulan takia. Tämä on ollut selvästi nähtävissä jo  ENNEN  koronaa,  ja  tuo K-tauti ei ole asiaa ainakaan parempaan suuntaan vienyt. 

Lakko ei vielä täällä alueella ole voimassa, mutta parin viikon päästä se laajenee, mikäli sovintoa ei synny. Itse aloin ahdistua siitä, että olen ihan eri liitossa (jonne uran alkuvaiheessa ajauduin), eikä liittoni ole antanut lakkotukea hoitajille.   Näin jo sieluni silmin, miten sairasloman jälkeen palaan töihin ja muut ovat lakossa.... 😡

En olisi vielä jokin aika sitten uskonut vaihtavani liittoa näin monen vuosikymmenen jälkeen, mutta nyt se on tehty. 

Nyt sitten vaan odotellaan, miten yhteiskunta kyykyttää hoitajat takaisin töihin pakkolailla.   Onneksi monessa paikassa on jo suunniteltu hoitajien tuomista ulkomailta. Näin tulevaisuuden hoitotyöt tulee tehtyä. Robottejakin voisi lisätä. 

Pahoittelut, jos pahoitin jonkun mielen viimeisellä aiheella.  

Nyt lähden neulomaan, koska sillä on niin selkeä stressiä tasoittava vaikutus! 😍