Satu -paita

Marraskuussa jo uumoilin aloittavani ompelemisen "ihan tuota pikaa" ja tilasin nettimainoksen kautta paitakaavat Unelmalliselta. Kaavat näyttivät selkeiltä ja ajattelin niiden olevan jotenkin helpompia😀

Samasta hommasta piti aloittaa, kuin muidenkin kaavojen kanssa, eli kaavojen piirtäminen kaavapaperille ja leikkaaminen. Kaavojen hahmottaminen oli aluksi hidasta, kun ei ollut vähään aikaan ommellut. 

Valtavasta kangaskokoelmasta huolimatta minulla ei ollut yhtään sopivaa kangasta paitaa varten, joten piti käväistä kangaskaupassa.  Ostin palalaareista kolme sopivanväristä kangasta.  Pakalta en uskaltanut ostaa, kun ei koskaan tiedä, meneekö ne omat ompelukset ihan nappiin vai ei.   Kankaat ovat melko hillittyjä. Tykkään kyllä oravakankaista ja  kukkakuoseista, mutta en näe  itseäni verhoutuneena niihin 😂 Ei kannata ostaa sellaista, mitä ei sitten varmastikaan käytä, vaikka ompelu onnistuisikin. 

Kankaat ovat kaikki hieman eri paksuisia. Musta on eniten collegemainen ja sininen T-paitamainen.  Tuo yksi on siltä väliltä. 

En muistanutkaan, miten ärsyttävää on kaavojen piirtäminen....  Minulla on iso rulla paperiarkkeja ( ei mitään ohutta kaavapaperia), joita on aikanaan saanut tällä paperitehdaspaikkakunnalla työntekijät jotenkin vuosipalkkioina.  Niitä oli meillä kotona ja niitä taisi löytyä tämän talomme ullakoltakin edellisen omistajan lähdön jälkeen.  

Kaavoitus on tietysti paljon helpompaa, kun on  ammattikaavoittaja mukana 😁

Siinä se valmis kaavakasa nyt on!  Näissä paitakaavoissa on se hyvä puoli, että kerran piirrettyjä kaavoja voi käyttää kaikkien kuuden mallin  ompelussa.  On kolmea pituutta hihassa ja helmassa, resorilla tai ilman, kaarevaa helmaa, etuosaa vetoketjulla tai ilman, kahta lajia huppuakin. 

Ennen kaavojen piiirtämistä pitää vain valita oma koko taulukosta.  

Leikkaamiseen ja ompeluun tuli kaavojen mukana pitkä ohjeteksti.  Luetaanko ohjeet? No ei! 😅 Tässä mennään taas Sartsan omaa tyyliä, eli ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan, jos on tarvis.  Voin vakuuttaa, että tämän vaatteen ompelussa ei menty kaikkien ompelun sääntöjen mukaan, mutta eikös luontokin aja tikanpojan puuhun? 

Helppoahan tämä kankaan leikkaaminenkin oli, kun oli apuri! Merri ei todellakaan voi vastustaa kankaan levittämistä lattialle.  

On minulla aika hyvä pöytäkin, mihin kankaan olisi voinut levittää, mutta ei se olisi mahtunut siihen kumminkaan kokonaisuudessaan. Halusin levittää kankaan täysin  ja tutkia, mistä osat leikkaan, kun on palakangas kyseessä.  Silloin ei voi olla täysin varma siitäkään, riittääkö kangas edes...

Kaavat ovat selkeitä ja yhdistäminenkin sujui pienen harkinnan jälkeen ihan hyvin. Yksin ei tietysti tarvinnut sitäkään tehdä. 

Kyllä! Siitähän valmistui vetoketjullinen huppari! Ihan käyttökelpoinen ja oikean kokoinen. Pieneltä soveltamiselta ei tosin tässäkään selvitty.  Tähän olen ostanut vain tuon kaavan ja kankaan. Kaikki muu oheistuotteisto löytyi omista kätköistä, jopa vetoketju, joka tosin oli 5cm ohjetta lyhyempi.  Lyhensin helmaa ja laskin vetoketjua ylhäältä vähän alemmas, niin homma  eteni. 

Huppu on tässä mallissa yksinkertainen (tai ainakin tein siitä yksinkertaisen). Hihoihin ompelin resorit, mutta kaarevan helman jätin suoraksi. Taskuja en lähtenyt edes yrittämään, vaikka nekin olisivat malliin kuuluneet. 

Jännittävin osuuskin on suoritettu, eli sovittaminen. Usein käy niin, että tehdä tohottaa onnesta soikeana ja lopulta vaate tai neule ei edes ole sopiva ja homma tyrehtyy pitkäksi aikaa.  Kyllä tämän jälkeen uskalsin jatkaa seuraavaankin kankaaseen. 

Onnistumisen ilo kannustaa yrittämään lisää! 

Ihanaa viikon alkua teille kaikille!