Merri on suunnitellut käyttävänsä jatkossa korvaläppiä, jos sen korvia palelee, tai ympärillä on liian äänekästä. Läppien asettelu tuottaa hieman ongelmia, mutta kärsivällinen luonne kyllä kestää asettelun.
Kyseiset, ihastuttavat karvaiset korvaläpät löytyivät meidän talvivaatevarastosta, kun etsin itselleni lämpimämpiä ulkovaatteita. Perusvaatetuksena oli alusvaatteiden lisäksi pitkät kalsarit, collegehousut ja tuulihousut, pithähihainen paita ja villapusero (olipahan kerrankin käyttöä!), villasukat ja talvikengät. Lisäksi löytyi paksu kaulaliina, toppatakki ja pipo, jonka päälle voi tarvittaessa nostaa hupun. Tässä soitossa ei tarvittu virallista soittokunnan pukua, koska se ei ole riittävän lämmin, eikä soittajia edes paljon näkynyt.
Käsiin kynsikkäät, koska sormet täytyi jättää vapaiksi. Ylemmät on aikanaan mummoni neulonut ja alemmat olen tehnyt myöhemmin itse. Molemmat toimivat hyvin.
Kyseessä oli perinteinen palokunnan soihtumarssi, jossa soittajat istuvat kuorma-auton lavalla ja soittavat. Aina ei tietysti ole ollut näin, vaan soittajatkin ovat marssineet. Puhaltaminen ja käveleminen ovat aika rankkaa puuhaa yhtäaikaa ja porukka pieneni vuosi vuodelta.
Perinne on niin vanha, että en löytänyt edes tietoa, milloin se on alkanut. Vapaaehtoispalokunta on perustettu paikallisen teollisuuden ja sahojen turvaamiseksi. Sittemmin se on yhdistynyt valtakunnallisen palo- ja pelastuslaitoksen kanssa, toimien kuitenkin edelleen omana yksikkönään (toivottavasti en puhunut tietämättömyyttäni kovin paljon palturia).
Rummut ovat marssin ydin, koska rytmiähän tässä haetaan askellukseen. Usein on ainakin isorumpu ja vähintään 1 pikkurumpu käytössä. Itsekin 9 -vuotiaana soittoharjoittelijana olen aloittanut marssiurani pikkurumpalina, kun ei soitto vielä sujunut riittävän hyvin. Meitä oli silloin useita "keskenkasvuisia" rumpuja raahaamassa. Voin sanoa, että pikkurumpukaan ei ole kovin pieni ja sen kanssa käveleminen ei ollut helppoa. Kivaa kuitenkin oli!
Alakuvassa on isorumpu.
Tämännäköisen auton lavalle kiivettiin tikkaita myöten. Jokaisella oli oma istuin ja teline, sekä nuottivalo. Osalla tuo valo oli otsalamppu, mutta oli myös monenlaisia telineisiin kiinnitettäviä pikkuvaloja, kuten itsellänikin. Istuimme selkä menosuuntaan.
En tullut laskeneeksi soittajien määrää, mutta 15 voi olla aika lähellä.
Ilta hämärtyi nopeasti ja valolle oli tarvetta. Pyykkipojat ovat myös soittajan perusvarustusta ulkosoitoissa. Nuotit on työnnetty muovitaskuihin, jotta sateen sattuessa ne eivät menisi pilalle. Tosin sateessa kastuneet muovilaput ovat aika huonoja näkyväisyyden kannalta joka tapauksessa: onko kyseessä pisara, vai puolinuotti? 😅
Tuona iltana ei satanut ja ilmakin oli kohtuullisen lämmin. Oli ensimmäinen vuosi, jolloin ei palellut ollenkaan.
Normaalisti soittimeni on poikkihuilu, mutta ulkosoitoissa ja etenkin marsseilla tarvitaan pienempää versiota, piccoloa, jossa on kimeämpi ja kantavampi ääni.
Paloautot valmistautuvat lähtöön järjestäytymällä letkaksi.
Edessä kulkee osa autoista, jonka jälkeen soittajat kuorma-autolla, sitten kävelevät soihtujen kantajat, eli palomiehet. Jonon hännillä tulee vielä palopäällikön auto yms. (ainakin luulen näin).
Ihmiset kerääntyvät matkan varrelle katselemaan.
Itsekin olen monesti kävellyt tuon pitkän reitin. Muistan, että katuvalot on sammutettu (ja nuottien näkyväisyys surkea ilman lamppuja) ja joku on lähettänyt taivaalle ilotulitteita.
Jonon hännillä tuli vielä tämä "hieman vanhempi" paloauto.
Yleensä tämän soiton jälkeen on tosi kylmä ja sauna on tarpeen. Nytkin olin sen "tilannut" valmiiksi, vaikka ei sitten ollutkaan kylmä.
Ennen oli paljon enemmän soittomarsseja. Vappuna saattoi olla neljäkin eri paikkakunnalla olevaa vappumarssia ja sitten vielä muut soitot päälle. Kerran meillä oli jopa oma konsertti siihen nupiksi. Siinä vaiheessa kaikki olivat kyllä aivan väsyneitä.
Nykyään marssit ovat vähentyneet, soittajat ovat vähentyneet ja katsojatkin ovat vähentyneet. Itse olen ollut kymmeniä vuosia mukana erilaisissa marsseissa, mutta moni lähipiirini ihmisistä ei edes tiedä että on joku marssi, tai että milloin se on, saati sitten, että lähtisi katsomaan. Monelle tämä on kuitenkin osa perinteitä ylläpitävää toimintaa ja näkyvyyttä paikkakunnalla.
Netistä etsin jotain pätkää tapahtumasta ja löysin tällaisen vanhan, vuodelta 2010 olevan otoksen.
Mukavaa päivänjatkoa taas kaikille!
Onpa hauskaa, että soitat huilua noissa marsseissa! En kyllä itsekään tiedä, koska olen viimeksi jonkun marssin orkestereineen nähnyt. Juhlavaa!
VastaaPoistaVoi tuota Merriä, mitkä ilmeet!
Itse olen kasvanut tuohon soittokuntahenkeen ja erilaisiin tilaisuuksiin, marsseihin, patsaiden paljastuksiin, joulujuhliin, itsenäisyyspäiväjuhliin, konsertteihin.... Muutama vappu on jäänyt väliin soittojen kanssa ja koko päivän on ollut sellainen tunne, että puuttuu jotain. Siltikään nämä eivät ole olleet minulle millään lailla poliittisia, kuten ei monelle muullekaan soittajalle. tilaisuuksissa on soittajille ihan oma merkityksensä. Nykyään tilaisuuksia on vähemmän kuin ennen. Yleinen asennoituminen soittokuntiin ja niiden merkitykseen on vähentynyt. Se näkyy myös soittajien määrässä.
PoistaHienoja perinteitä. Sääli, että vähenevät melkoista vauhtia. Aluksi ihmettelin, mihin napajäätikölle olet menossa, mutta lukemista jatkettuani ymmärsin kyllä syyn. Arvostan ihmisiä, joilla on taito soittaa jotain soitinta. Itse lähinnä kuuntelen sujuvasti. Veljenvaimon kanssa aiotaan aloittaa koronatauon jälkeen ensi vuoden alusta jälleen RSOn torstaikonsertit. Siis kuuntelemalla muiden lahjakasta musisointia.
VastaaPoistaVanhat perinteet haihtuvat ja uudet syntyvät. Musiikki on tärkeä osa elämää. Aika harva ei pidä musiikista ollenkaan, mutta sellaisiakin löytyy. Itse kuuntelen kaikenlaista musiikkia, koska kaikesta löytyy "se jokin".
PoistaTeille on tulossa hienoja konsertteja!
Hih, olen katsellut kissavideoita jostain E Koreasta, niin siinä tämä "palvelija" laittelee kissoille välillä jotain korvia ja hörhelöitä.Hih. on ne kissat jo tainneet tottua kaikenlaisiin juttuihin.
VastaaPoistaAika jännä tähän aikaan järjestää soittomarssia, hyvä kun ei satanut kaatamalla. Enpä ole koskaan kuullutkaan, ihme kun ette päässeet loppukevennykseen.
Merri on ihan uskomattoman säyseä tällaista touhuttaessa. Kai se ihmettelee, mitä nyt taas tapahtuu ;) Ei me kyllä yleensä pueta sitä mitenkään. Ehkä poikkeuksena oli kerran yhdet pöydänjalkojen tossukat, joita sovitin myös Merrille. Sekään ei sitä haitannut ;D Ai niin, ja tehtiinhän me tyttären kanssa kissoille jouluksi ravatti/ rusetti -viritelmät ja kaikki piti niitä mukisematta ;D
PoistaTämä on ihan perinteisesti aina syyskuun viimeisenä viikonloppuna tai heti lokakuun alussa. Soihdutkin näkyvät hyvin hämärissä.
Tuota videopätkää metsästäessäni törmäsin useammankin kaupungin vastaaviin tapahtumiin. Tiedän myös tämän kaupungin, toisen kaupunginosan palokunnan järjestävän vuosittain kulkueen. Se järjestetään kyllä jo elokuulla. Siinäkin olen ollut mukana sekä piccolon kanssa, että ainakin kerran rumpalina.
Kai tässä olisi ihan hyvä aihe kevennykseenkin ;D Olen kahdessa orkesterissa ja tässä kuorma-autojutussa olen ollut mukana vasta ehkä max 5 kertaa. Joka kerta se on minustakin yhtä huvittavaa, että soittajat istuvat kuorma-auton lavalla ;D
Voi Merriä. Mikä kun minusta näyttäisi siltäettei Merri oikein hirveesti innostunut korvaläpyköistä:) Varmasti oli hyvä pukea paljon päälle,kun kuorma-auton lavalla istuu. Mahtava tuollainen soittomarssi ja varmasti komeaakin katsottavaa ja kuultavaa. Aluksi upeat uutuuttaan kiiltävät paloautot ja lopuksi Kaikista upein se vanha paloauto.
VastaaPoistaMerri taisi päättää jo ennakkoluuloisesti ennen kokeilua, että korvaläpät eivät sovi sen tyyliin ;D Ei se kyllä poiskaan lähtenyt, kun soviteltiin.
PoistaVanhassa paloautossa oli nostalgiaa. Marssilla on tarkoitus myös esitellä palokalustoa ja ainakin jossain vanhassa videopätkässä näkyi, kun yksi auto veti venettä perässään. En muista nähneeni sitä tänä vuonna.
Ooooh, on sulla taitajalla monta puolta; musikaalisuuskin! Ja vielä soittokunnassa - wau!! Perinteet tosiaan "ripisee/rapisee" pikkuhiljaa... tai muuttaa muotoaan!! Ihanaa kun pidätte yllä!!
VastaaPoistaMinä en ole huilulla saanut aikaan muuta kuin kouluaikaiset do-re-miit ja taisi se Ukko-Noakin sujua, hih... kitaralla sujuu "Kolme cowboyta ratsastaa ja Possut&siilit" - hih... pianoa tuli pimputeltua useampi vuosi, vaan varmaan haitunut sekin taito käyttämättä... Soitteletkos kotosalla, Merrin iloksi?
Jotenkin minäkin tulkitsen, ettei Merri erityisemmin pitänyt korvalapuista....
Iloja ja mielekkäitä tekemisiä syksyiseen viikonloppuusi!
Merri on hyvin kärsivällinen kissa. Se antaa ihmisten touhuta välillä vähän tyhmiäkin juttuja, vaikka ne eivät sitä aina miellyttäisikään ;D
PoistaOlen aloittanut 9 -vuotiaana. Nyt oli nk koronatauko, kun ei ollut harkkoja, eikä esiintymisiä. Ei tullut soitettuakaan, kun ei tuntunut tarpeelliselta. Nyt on taas harkat alkanéet ja keikkoja, sekä konserttikin tulossa. Ääni on tietenkin huono soittotauon jälkeen, mutta nyt se alkaa hiljallee taas kohentua, kun olen harjoitellut melkein joka päivä kotonakin. Yleensä katson, että Merri on silloin ulkona ;D itsekin joutuu välillä laittamaan tulpat korviin, jos vetää piccolotreenit.
Sinullahan on sitten soittotaustaa sinullakin! Kyllä ne sieltä jostain selkäytimestä tulee uudelleenkin, jos lähtee yrittämään. :)
Teillähänon ollut mielenkiintoisia menoja! Me mennään tänään yhden seurakuntalaisen hautajaisiin..
VastaaPoistaHautajaiset eivät ole niitä mielekkäimpiä menoja, joskin pakollisia, kun haluaa muistaa poisnukkunutta.
PoistaWau hieno tapahtuma🤗..varmasti ihania hetkiä nuo ja kivoja muistoja.
VastaaPoistaSoittotaito on myös hieno lahja.
Ihana Merri ja korvaläpät🐈⬛..hyvät kuvat.
Kaikenlaisia tapahtumia ja kokemuksia on soittamisen kautta tullut ja on kiva jakaa ne samanhenkisten ihmisen kanssa edelleen.
PoistaMerri sanoi, että se ei enää halua korvaläppiä ;D
Palokuntamusiikki ei taida olla Merrin lemppari ainakaan ilmeestä päätellen. Vanha paloauto on niin symppis.
VastaaPoistaMerri ei ole varsinaisesti puhallinmusiikin ystävä.
PoistaAattelepa aikaa ennen autoja, että miten niitä tulipaloja on sammutettu ja millä nopeudella päästy kohteeseen.
Mahtavaa että olet mukana tuollaisessa musisoimassa. Minulla on ihan kodin vieressä paloasema (sekä ensiapuasema) ja alussa kun muutin tähän asuntoon kesti ennekuin totuin paloautojen ja ambulanssien hälytyksiin. Suloiset kuvat Merristä:)
VastaaPoistaHälytysäänet ovat varmaan ikäviä, kun niitä kuulee niin äkkinäisesti ja ennelta arvaamattomasti.
PoistaYhtenä yönä heräsin ihmettelemään, miksi meillä on niin valtavan valoisaa. Meni jonkin aikaa, ennen kuin tajusin, että naapuriin oli tullut ambulanssi ja sen valoilla oli aivan suora linja meidän makuuhuoneen pieneen ikkunaan.
Kävin katsomassa/kuuntelemassa laittamasi linkin. Minulle tulee tuollaisesta musiikista aina haikea olo enkä oikein tiedä miksi. Nykyään ehkä senkin vuoksi, että liitän tietyt musiikit isävainaaseen. Monet kerrat olen tuijottanut Hamina Tattoo't ja muistaakseni päässyt joskus lapsena johonkin vastaavaan paikanpäällekin. Kyllä minulla tulee pala kurkkuun joulurauhan julistuksenkin aikaan, kun soittokunta aloittaa soittamisen. Ei se haittaa.
VastaaPoistaHyvää kohta alkavaa uutta viikkoa!
Tietyillä tapahtumilla ja etenkin musiikilla on valtava vaikutus muistoihin ja tunteisiin.
PoistaTattootapahtuma on upeaa kuultavaa! Heh, muistin nyt itsekin, että soitettiin joka toinen uusi vuosi (toisen orkesterin kanssa vuorotellen) uudenvuoden vastaanottoa omassa pikkukaupungissa klo 24 yöllä. Homma sitten hiljalleen hiipui, varmaan monestakin syystä ;D Nykyisin taitaa olla jo klo 19 ihan muulla ohjelmalla.
Aivan hurmaavat Merrin ilmeet. Rakastaako hän musiikkia, vai meneekö sitä piiloon?
VastaaPoistaMuuten ei oikeastaan mene piiloonkaan, mutta huilun ääni taitaa olla sen korville välillä liian kimeä. Tuijottaa minua vihaisesti, kun avaan huilukotelon vetoketjun ja juoksee pois. Toisaalta saattaa joskus tulla muina kissoina ihan lähelle tekemään omia juttujaan.
PoistaAloin miettimään, että milloin olisin viimeksi nähnyt Suomessa soittokunnan. Kyllä siitä on aikaa paljon. Mahtavaa, että teilläpäin pidetään hengissä soittokuntaperinnettä!
VastaaPoistaLuulen, että soittokuntia on vielä olemassa, mutta elävät ehkä hiljaiseloa. Keikkoja on nykyään paljon vähemmän, eli näkyvyyttäkin on vähemmän. Itse soitan kahdessa soittokunnassa, tai orkesterissa, miten vaan.
PoistaMinusta tuo Metrin viimeinen kuva kyllä voisi tarkoittaa kuitenkin myös jotain muutakin 🤔❓
VastaaPoistaKynsikkäät on hyvä keksintö minä olen kutonut myös mutta siinä on kaikki sormet vapaana. Olen tehnyt ne alpakka langasta ja lämpimät on. Esimerkiksi juurikin suppilovahveroita kerätessä minusta hyvä.
Minustakin on ihanaa kun joku osaa soittaa jotain instrumenttia itse en osaa mitään.
Kirjoitus virhe mikä pitää ehdottomasti korjata. Kyseessä oli siis Merrin ilmeestä 😁
VastaaPoistaMetri-Merri kuulostaa ihan hyvältä! ;D Se on kyllä äärettömän kärsivällinen, kun vaan touhutaan jotain yhdessä, vaikka ei aina niin kivojakaan juttuja ;)
PoistaElämä on sattumia ja kiinnostuksen kohteita. Mitä kaikkea elämä tuo tullessaan tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, sen mukaan kukin valitsee omat harrasteensa. Itselläni harrastus lähti sukulaisuussuhteen kautta. Neulomista olen katsellut äidin ja mummon tekemänä lapsesta asti. Vaari kirjoitti paljon runoja tarinoita/ pakinoita, ehkä siksi kirjoittelen nyt tänne? Entäs lukeminen.. no ainakin äiti on aina lukenut ja minulle on luettu lapsena satuja. Nykyään mietin, että olisi saanut joku läheinen harrastaa vaikka selkää vahvistavia urheilulajeja, että olisi niitä tullut itsekin harrastettua ;D
Upea perinne! Harmi vaan, että moni perinne kuihtuu hiljalleen pois, kun uusia tekijöitä ei tule porukkaan mukaan ja kauan mukana olleilla alkaa ikä painaa. Merri olisi varmaan valmiina lähtemään, voisi soittaa vaikka kissanpolkkaa, asusteet on ainakin kohdillaan.
VastaaPoistaHienoja sukkia on taas työn alla. Mikäs niitä on neuloessa, kun on hyvät mallit olemassa. :)
Merrihän voisi tosiaan tanssia kissanpolkkaa! Ehkä se jopa tanssii sitä, kun matot on aina kasassa ;D
PoistaOnhan sitä varmaan nuoriso-orkestereitakin, mutta innostus on selkeästi vähäisempää, kuin omassa nuoruudessani. Tattoo -tapahtumat ovat kuitenkin iloisia ja yleisöä vetäviä juttuja.
Voi miten ihana harrastus sinulla on, mutta harmi jos se on hiipumassa. Varmaan pitäisi saada uutta polvea mukaan kehiin, jotta toiminta jatkuisi.
VastaaPoistaEi taida tämä puhallinmusiikki olla enää niin vetävä laji kuin kitarat :)
PoistaHieno ja juhlava kulkue. En muista itse marssineeni montaa kertaa vpk aikana. Kerran tai pari.
VastaaPoistaSinulla on siis vpk -historia! Täälläkin on tosi aktiivista toimintaa tuolla lähikaupunginosassa. Mukana on paljon naisia ja lapsiakin.
PoistaOlen aloittanut 9v nuriso-osastossa. Monet kilpailut, leirit ja reenit ❤
PoistaJatkoin nuoriso-ohjaajana vuosia ja olin miesosastossa. Kun muutin tänne, olin virittämässä paikkakunnan nuoriso-osastoa uudelleen käyntiin. Ohjaajana olen ollut niin monessa eri harrastuksessa ja toimessa.
Kuulostaa mielenkiintoiselta touhulta. Saa tavata paljon ihmisiä ja viettää samanhenkistä aikaa. Sinulla on tuo ohjaus ja opastus verissä :)
PoistaKomeaa ja hauskaa. Rumpu se on meikäläisen suosikki...
VastaaPoistaHyvä idea laittaa eläimille korvalaput. Uuden vuoden ilotulituksessa voisivat olla avuksi.
Minä käytän korvalappuja, en mitään pipoja tai hattuja.
Kynsikkäätkin olen joskus hankkinut, jotta voi ottaa valokuvia blogiin kylmällä ilmalla.
Kivaa keskiviikkoa!
Kunhan ne on tekorurkista.. ;)
PoistaItse käytin korvaläppiä joskus yläasteikäisenä. Nämä on tytär joskus ostanut itselleen ja hyvin vähällä käytöllä olivat. Tuntuvat kivalta päässä. Alan varmaan käyttämään :)