perjantai 22. lokakuuta 2021

Pimeetä touhua

 Ai mitä sanoit? Ulos vai? Etkö voisi mennä tällä kertaa yksin, kun en viitsisi millään lähteä?  No olkoon menneeksi, jos et uskalla. Lähdetään pienelle happihyppelylle, kuten te ihmiset sanotte. 



Aina saa odottaa! Minä olen ollut valmis jo pitkän aikaa ja sinulla se vaan kestää tuo pukeminen. Pakkoko niitä vaatteita on pakata päälle? Minullakin on samat vaatteet sisällä, ulkona ja jopa nukkuessa.  Paljasjaloin olen myös pärjännyt koko elämäni, ei ole tarvinnut kenkiä jalkoihin rassailla hidasteeksi. 


Okei, katsotaanpa..   vihreää heinää vielä joissain paikoissa.  Haukkaisen palan sieltä, toisen täältä. Saat luvan odotella, kun kerran halusit, että lähdetään yhdessä ulos.  


Tekisi mieli kiivetä puuhun, mutta en ottanut kunnon vauhtia.. 
Tuossa juurella on niin koiramaiset hajutkin, että taidan jättää väliin. 
Tässä risujen takana on hyvä istua piilossa, kun pyöräilijä menee ohi. Harmi, kun tuo ihminen paljastaa meidät seisoa töröttämällä tuossa pyörätiellä. 


Tämä puu on jo paljon kutsuvamman näköinen. Pitää varoa, ettei joudu tuonne autotien puolelle. 


Autotiet kuuluu ylittää näitä suojateitä pitkin.  Jos autoja ei näy, voi jäädä keskelle istumaan ja odottelemaan, josko kohta näkyisi. 


Minulla on heijastimet valjaissa, joten autot kyllä näkevät minut.  Sitten minulla on nämä silmät. Tiedättehän? Kissansilmät!  Ne, joiden mukaan pyörien takaheijastimet ovat saaneet  nimensä. Eikä suotta! 


Jäädäänkö mamma odottelemaan linja-autoa, vai jatketaanko matkaa? Vettä sataa ja turkki on märkä, joten ei ole enää väliä pienellä seisoskelullakaan. 


Naapureiden ojarummut on syytä tarkistaa. Höllää nyt sitä narua, että pääsen kunnolla kurkistamaan! 
Hupia on myös sytytellä toisten pihavaloja asettumalla portille istumaan 😹 Valotutka näkee liikettä ja siinä minä sitten istun ja tuijotan. 
Mamma sanoo, että kaikkien talojen porteille ei kannata mennä pyörimään, kun niissä asuu koiria.  Tästä me ei olla ihan samaa mieltä, että voiko mennä vai ei. Minä en kyllä koiria pelkää!  Arttu, Gizmo ja Ruut on ihan ok, mutta nämä eivät kuulemma välttämättä ymmärrä kissahuumoria. 


Kuusien alle tekisi nin kovasti mieli, mutta mamma ei laske, kun siellä on pimeää. Siis pimeää sille, mutta se ei tajua, että minä näen!  
No arvatkaapa miten meidän viimeisin kävelyreisu sitten päättyi?  Tien yli lyllersi joku otus tosi läheltä ja mamma väittää, että se olisi ollut supikoira.  Mikä se edes on??  Näytti ihan isolta kissalta.  Sinne se meni pusikkoon. Ei minua haitannut, enkä viitsinyt edes häntäkarvoja pörhistää. Tosin ne olivat niin märkiä, että eivät ehkä olisi niin pörhistyneetkään.  Tuo ihminen kuitenkin nappasi minut syliinsä ja kantoi kotiin.  Se on oikein arkajalka! Nyt ei  kuulemma lähdetäkään piemeällä mihinkään! Ei ole reilua, että joku kokoiseni karvanaama voi säikytellä toisia ja estää liikkumisen! 




Tätä aion vielä pohtia uudelleenkin, mutta kotiin päästyä on parasta ensin hieman rentoutua ja kuivatella vatsakarvoja.



Muitakaa tekin käyttää heijastimia, on kuulemma tämän tarinan opetus. 

34 kommenttia:

  1. Kiitos oivasta muistutuksesta! Itse olen heijastimien 'suurkuluttaja', joka käyttää vähintään yhtä heijastinta ympäri vuoden. Suojatiekuva puhuttelee - siinä on jotain todella hienoa. Hauska tuo viimeisen kuvan yhdellä silmällä kurkistus!
    Hyvää alkavaa viikonloppua! (Täällä on myrsky!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä on täälläkin. Mielenkiintoinen iltavuoro tulossa, kun saa vettä niskaan joka käänteessä ;D
      Sinulla taitaa tuo heijastinkiintiö olla täyttynyt jo koko elämän edestä ;D

      Poista
  2. Heijastimet on tarpeen,pimeää on. Meillä on kyllä lunta 5 senttiä ja lisää sataa.
    Varokaa merrin kanssa supikoiria voi hyökätä kissan kimppuun. Tuttujen kissalle kävi huonosti kun supi puri nyt syksyllä. En halua pelotella ,mutta olkaa varovaisia.
    Rattoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole lunta vielä näkynyt täällä, mutta eiköhän sitäkin vielä talven aikana nähdä.
      Tuota juuri pelästyin ja nappasin katin syliin. Ehdin jo miettiä mitä teen, jos se hyökkää, mutta ei ollut meistä kiinnostunut juurikaan. Mietin vieläkin, että oliko se oikeasti supi, kuten illalla kuvittelin. En kyllä keksi mikä muukaan. Naapuriltakin kyselin, eikä ollut nähnyt koskaan. Iltalenkkeily kissan kanssa muuttui kerta heitolla vaaralliseksi.

      Poista
  3. Kiitos Merri oivallisesta opastuksesta. Oletkin tosi rohkea kissa, kun vesisade ei haittaa ulkoiluasi.
    Heijastimet on kaivettu esiin ja kiinnitetty takkeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesisade tuntuu haittaavan enemmän narun toisessa päässä kulkijaa ;D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Huvittaa katsellessa, että mitä kaikkea se oikeasti havainnoikaan tuolla liikkuessa. Silmät ja korvat, sekä koko kroppa jatkuvassa valmiustilassa ;)

      Poista
  5. Merri, sulla on kiva pesä tuolla. Toivottavasti ei teidän alueella tosiaankaan supikoiria, että Merri saa kuljeskella ilman että pitää pelätä:) Kiva oli seurata Merrin ulkoiluhetkeä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se supikoira taisi olla, koska yksi naapurikin oli sen nähnyt aiemmin tänä vuonna. Samassa kohdassa.
      Merri on aina ihan onnessaan, kun pääsee pihasta muualle kulkemaan. Valjaissa kulkeminenkaan ei sitä näytä ihmeemmin ärsyttävän. Vain parhaimmat kohteet jäävät näkemättä, kun naru ei anna myöten ;D Minua on pelottanut aina sen puolesta, että mitä sieltä pimeydestä "hyökkää". Näköjään ihan aiheellinen pelko ollut.
      Ulkona tulee niin surkeita kuvia pimeällä, katuvalojen loisteessa.

      Poista
  6. Merrillä oli kiva iltalenkki. Mutta onneksi oli mamma turvallisesti mukana, kun vaara uhkasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan liian lähelle pääsi vaara siitä huolimatta, kun ei oltu valppaina. Supikoira näytti kyllä jotenkin hämmentyneeltä sekin ;)

      Poista
  7. On kyllä viisas tämä kaunis Merri. Heijastin on halpa henkivakuutus. Ajoin työmatkaani Nurmeksesta Lieksaan 17-vuoden ajan päivittäin 57 km/suunta. Mitään en pelännyt niin paljon kuin ihmisiä, jotka ilmestyivät pimeydestä kavelemään ilman minkäänlaista heijastinta tai valoa. Hirvialuetta oli koko matka, mutta ihmisiä pelkäsin enemmän.
    Mukavaa alkavaa viikonloppua sinulle ja Merrille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samat ajatukset on ollut viime päivinä iltavuoroissani! Etenkin sateisena iltana, kun vesi imee asfaltilta viimeisetkin valot. Tuossa keskustassa pyörittelen suuntaan ja toiseen, yritän tähyillä aina erityisesti suojatien kohtia, että näkyykö ketään missään. Silti joku pimeä, mustissa vaatteissa kulkija onnistuu välillä säikäyttämään. Ei tarvi kun kerran nähdä sellainen, kun jää pelko mieleen, että näkeekö niitä vai ei.
      Kivaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  8. Kiitos muistutuksesta! Pitää ottaa heijastimet käyttöön. Ulos ei ole oikein mieli tehnyt. Täällä on ollut vinkerä sää; tuiskuttaa lunta ja tuulee. Just sopiva sää askarrella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nykyään on monissa ulkoiluvaatteissa ja jopa kengissäkin noita heijastimia jo valmiina. Minulla meni eilisilta sujuvasti töissä juostessa, vettä niskaan joka käänteessä ;D Nyt on ah niin ihana vapaa viikonloppu pitkästä aikaa! Mukavaa askarteluintoa sinulle!

      Poista
  9. Merriä ei näytä pienet satteetkaan haittaavan, supikoiria kyllä on parasta varoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sateet ei haittaa yhtään, kun pääsee "kylille" ;D Olen ihmetellyt tuota samaa.
      Supikoira se sitten oli, kun oli yksi toinenkin nähnyt sen niillä kulmilla. Minua jäi nyt tosiaan pelottamaan ja en ainakaan tuohon suuntaan mene. En ole koskaan edes osannut epäillä, että täällä supeja olisi! Nyt mietin, mitä muuta täällä on, jos kerran supikoiriakin on ;D

      Poista
  10. Aiheellinen muistutus! Meilläkin koiralla on hyvät heijastimet valjaissa, se ulkoiluttaja unohtaa usein omansa naulakkoon...
    Täällä ei ole supikoiria, mutta rusakoita senkin edestä! Onneksi koiramme ei ole tajunnut olevansa vinttikoira, joten ei ole (vielä?) lähtenyt perään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulin, että täällä ei ole supikoiria.. olen vieläkin hämmentynyt asiasta. Varmaan kohta karhu tai ilves ilmestyy jostain ;D
      Ihme, jos koira ei lähde jäniksen perään, onhan se kuitenkin niin mielenkiintoinen näky.

      Poista
  11. Voi kuinka hienosti Merri menee hihnassa. Ja totta heijastimet täytyy täälläkin taas kaivaa esille. Pimeää tulee jo niin aikaiseen.
    Hyviä hajuja Merri sai nuuskia ja tutkia koti rattia. Ja lopuksi maittaa hyvät unoset🐈‍⬛🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen minäkin ihmetellyt ja siksi välillä käytetään sitä pikkuisilla kävelyillä. Samalla saa itsekin happihyppelyn siinä sivussa. Merri kun näkee, että nyt lähdetäänkin pihasta pois päin, se vetää ihan hirveästi häntä suorana. Välillä käydään naapurin pihalla kiertelemässä (ihan luvan kanssa). Omassa pihassakin se istuu usein aidan vieressä ja tuijottelee naapuriin ;D Jotain parempaa siellä täytyy olla...

      Poista
  12. Ihana Merri! Kiva ulkoilukertomus. Minäkin ihmettelen miten Merri osaa hihnassa noin hienosti kulkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hienosti ja hienosti ;) Kyllä siinä kissan ehdoilla mennään. Toisaalta ei kuitenkaan rimpuile pois.

      Poista
  13. Pimeetä tohua voisi ehkä ehkäistä sytyttämällä pihalle kaikenmaailman valot. Me asensimme eilen jouluvalot terassin kaiteeseen, vaikka naapurit saisivat minkäkokoisen hepulin tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihalla on kyllä valoja, mutta mehän nuohotaankin tuolla tienposkissa ;D Ja on meilläkin just laitettu tuo valopuu vielä lisäksi, vaikka on vähän kiikun kaakun, että oliko vielä aika vai ei. Näkyy noita muillakin jo olevan, kaamosvaloja.
      Onko teillä sellaiset sykkivät siniset valokaapelit ;)

      Poista
  14. Merri, mukava kun pääset ulkoilemaan.:)
    Aikoinaan kissa kun meillä oli, tykkäsimme myös yhdessä ulkoilla.
    Kaikki kissat eivät sopeudu hihnassa talutettavaksi.

    Hyvä että heijastinta käytät. Olen myös laittanut takkiini heilumaan.☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omassa pihassa ulkoilen päivittäin, surkeimmilla ilmoilla vain pyörähtämässä. Lenkille olen kuitenkin aina valmis lähtemään! Silloin näkee, kuulee ja haistaa jotain uusia juttuja. Minä olen ollut pienestä asti hyvin sopeutuvainen valjaisiin ja nytkin menee ihan hyvin. Vain hädän tullen rempaisen itseni irti. T: Merri

      Poista
  15. Meidän kissalle kun laitettiin valjaat, niin se kaatui ja esitti kuollutta :D Onneksi täällä erittäin korvessa sai kissa olla vapaana pihavahtina. Supikoirien arveltiin osaavan varoa sitä kissaa, yks supi oli erehtynyt menemään koiratarhaan ja olikin "säikähtänyt" vissiin koiraa ja löytyi kuolleena. Susi on käynyt pihassa, mut silloin ei enää ollut kissaa. Ilmeisesti koirapaistia havitteli. Ihana blogi sinulla ja hauska kun Merrikin saa suunvuoron välillä. Voimia vaativaan työhösi. Olin aiemmin paljon tekemisissä kotihoidon kanssa, ehkä siksi osittain innostuin tätä seuraamaan. Ja tietty käsityöt kiinnostaa aina. -yhen lueskelijan eka kommentti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu olen nähnyt joidenkin kissojen kohdalla tuon saman ilmiön ;D Tai sitten kellahdetaan maate ja selälleen ja tullaan "nahkoineen" perässä ;D
      Olipas siellä pelottava koira, syytä näyttääkin supille närhen munat, jos kerran ahtautui sen tarhaan. Sudet kuulostaa jo huomattavasti pelottavammilta!
      Olipa kiva, kun jätit kommentin! On aina kiva kuulla/ lukea, ketä täällä käy ja mitä mielessä pyörii :) Aika varovasti tuosta kotihoidosta kirjoitan, kun on tietysti vaitiolovelvollisuus. Sitähän se kuitenkin on, arkeani. Jotkut päivät ovat ihan kamalia ja toisinaan taas saa sen hyvän tunteen ja tietää, miksi on alalle päätynyt :)
      Mukavaa syksyä sinulle ja toivottavasti päädyt kirjoittamaan sen toisenkin kommentin :)

      Poista
  16. Oi Merri tätä sinun tarinankerronnan lahjakkuuttasi - ihanaa, että se arkajalka ihminen osaa näpytellä mietteesi tänne meidän iloksemme heijastin- ynnämuine opetuksineen. Komeat vaihekuvatkin Sinusta on iltahämärissä otettu mielenkiintoisissa paikoissa - ihailen myös itsetuntoasi ja rohkeuttasi, mutta tiedä niistä "kissannäköisistä" otuksista ja kaikenmaailman koirista - ehkä on hyvä kuunnella sitä ihmistä! Iloisia seikkailuja kuitenkin syyssäissä - ehkä vaan hieman aikaisemmin päivällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen käytiin pikku kävelyllä ja päädyttiin naapurin pihaan. Otettiin kuva kun olin niiden pihalla ja sitten sieltä yksi ihminen tuli ulos. Gizmo -koirakin asuu siellä ja sekin tuli häntää heiluttaen, kunnes näki minut ;D Se on kova tyttö jähmettymään, vaikka me ollaan oikeasti kavereita ;D t: Merri

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!