Ristipistokavalkadi

Keväällä lisääntyvä valoisuus saa minut  usein muistamaan ristipistotyöni, sen ikuisesti keskeneräisen Saksanhirvet. Lisäkimmokkeena kaapista löytynyt laatikko, jota innostuin kaivelemaan.  Vielä sitäkin suurempi sysäys oli äidin luona vierailu. Hänellä on aina jokin ristipisto- tai muu kirjontatyö kesken. Niitä on syntynyt vuosien varrella valtavat määrät. 

Aiemmin esittelinkin osan niistä niiden pyyheliinapeitteiden muodossa TÄÄLLÄ. 

Mietin, että olen minäkin jokusen tehnyt  ja etsin mukaan kaikki vanhat valokuvat ristipistelyistäni. Olen niistä erityisen ylpeä etenkin siksi, kun viimeisin työ on jäänyt kesken jo liki kymmeneksi vuodeksi jos ei yli...  

Silmät eivät millään tahdo pysyä rivien ja ruutujen tasalla. Juuri kun luulet eteneväsi, huomaat rivistön menevän sille kuuluvan paikan vierestä 😕

Siinä menee sitten taas se viimeinenkin into. 

 

Näitä sinireunaisia tauluja tein innolla.  Ne ovat minulla vieläkin, mutta jostain syystä niille ei ole enää löytynyt paikkaa, vaan ne ovat yläkerran laatikossa jemmassa.  Näiden toteuttamisen kanssa onnistuin kuitenkin mielestäni hyvin. Nämä taisivat olla peräti ensimmäiset työni. Näihinkin innostus lähti äidin käsitöitä katsellessa.  Äiti on tilannut omat työnsä useimmiten Margarethalta. Hän oli pitkään ihan jäsenenäkin, jolloin uusi työ lähetettiin joka kuukausi.  Ne kuvastot olivat aivan lumoavia! Niitä oli ihastuttavaa katsella.  Alkoi ymmärtää, että ristipistot ovat paljon muutakin, kuin se kehräävä tyttö ja lintuja syöttävä tyttö tms. 

Pahoittelut kuvien laadusta.  Osa niistä on napattu "kivikauden aikaan", enkä ole osannut muokata reunuksiakaan pois. 

Nämä tein joululahjaksi. Valmistuivat kohtuullisen nopeasti, kun kuva on niin pieni 😀

Luulen, että silloin minulla oli vielä näkö tallella. 

Kehykset kuuluvat näissä pienemmissä mukaan pakettiin. Isommissa tauluissa voi valita ostaako ne erikseen, vai ei. Työt ovat mielestäni aika hinnakkaita tilattaessa. Onhan niissä kyllä kangas, valmiiksi katsotut langat oikeissa väreissä, kanavaneula, ohje ja sen suunnittelu, sekä tietysti markkinointi ja lähetys. 

Nämä pulloessut tulivat valmiiksi essun muotoisina.  Nyt tulee mieleen sellainen seikka, että työn takapuoli on käsityön taitajalla aina todella siisti. Pistot eivät poukkoile, vaan kulkevat siistissä järjestyksessä.  Muistan yhden kehysmyyjän hämmästelleen äitini taulua, kun laitatin siihen kehykset. Hänen mielestään kumpikin puoli oli niin siisti, että oikeaa puolta piti katsoa tarkasti, että näki kumpi se oli.  

Ei minun töissäni... 😂  En tee mitään isoja koukkauksia, mutta jälki ei todellakaan ole oikeaoppista.  Olen ollut ihan tyytyväinen siihen, että oikea puoli näyttää suunnilleen siltä, kuin pitääkin. 

Löytyi yksi tosi vanha kirjontatyökin valokuvien joukosta. Tein tämän muistaakseni koulukäsitöissä ammattikouluaikana.  Virkkasin tuon pitsinkin ympärille. Kuviot taisivat olla silityskuvina jossain käsityölehdessä. 

Nämä enkelitaulut ovat edelleenkin seinällä.  Muistan kultalangan olleen katkeilevaa ja haurasta, karkeaakin. Toisin sanoen kärsivällisyyttä koettelevaa. Aihe on kaunis ja työ pienehkö, niin pääsin maaliin. 

Joistain töistä minulla ei ole kuvaa, mutta löytyneeseen laatikkoon olin jemmannut paketin jämälangat ja ohjeet. Periaatteessa ohjeen voisi käyttää uudelleen, kun hommaisi lankaa ja kangasta.  Työstä jää usein myös ihan reilusti lankaa ylikin. 

Onnentonttu meni mummolleni joksikin lahjaksi. Siinä oli tuo seinäripustin mukana.  Useimmiten työt joutuu ompelemaan halutun kokoisiksi, kun pistelyt on tehty. 

Tuota oikealla olevaa pienempää en muista tehneeni. Se on varmaan päätynyt jostain muualta varastooni. 

Nämä olen tehnyt molemmat joululahjoiksi.  Tämän laatikon kaivelu oli mielenkiintoista. En edes muistanut enää näitä liinoja. Kuvaakaan ei ole, vaan tämä on napattu ohjekuvasta. 

Alla oleva lehmäpöytäliina oli jo aika isotöinen juttu.  Kuvat ja mallit ovat niin houkuttelevia, että sitkeästi vaan pitää jatkaa, vaikka kärsivällisyys olisikin koetuksella. 

Kun sain tämän valmiiksi, ilmeni, että meidät oli kutsuttu 125 -vuotissyntymäpäiväjuhliin. Iäkkäämmälle osapuolelle annoin tämän liinan.  Nuorempi taisi saada virkatun laukun.  Juhlan edetessä kävi ilmi, että kyseessä oli syntymäpäivien lisäksi myös häät..   Laukku ei nyt ollut aivan osuva lahja siihen juhlaan, mutta minkäs teit, kun ei asia ollut ollenkaan tiedossa etukäteen. 

Jossain vaiheessa näin kuvastossa tämän upean Geisha -mallin. Tilasin sen, vaikka hinta oli taas aikamoinen taitoihini nähden. Luulin, että lehmätyön jälkeen voisin tehdä jo isommankin jutun.  

Paketti tuli postin mukana ja kun avasin sen, niin pupu meni pöksyyn ihan välittömästi.  Mukana oli jos jonkinlaista lankaa, erikoislankoja, nauhoja, helmiä...   En uskaltanut/ osannut tehdä työlle mitään.  Muutaman vuoden hauduttelun ja manailun jälkeen äiti sanoi, että tuo se tänne ja lopputuloksen näette tässä! 

Mitä ihmettä laatikosta löytyi??  Täysin aloittamattomia töitä! En ollut tällaisia muistanutkaan. 

Joulupöytäliina. Malli ja puhdas kangas... uhh 😬

Toinenkin !  Nämä pienet enkelitaulut odottavat pistelijää... 

Seuraavaksi se, mikä sai minut aloittamaan tämän jutun. Toivon, että tästä tulisi jokin inspiraatio kaivella tuo Saksanhirvet taas esille... 

Hairahduin aikanaan tilaamaan tämän, koska kuva oli niin kiehtova. Ei ihan perinteinen hirvi-/peura-/ porotyö.  Se osoittautui kuitenkin PALJON isommaksi työksi, kuin luulin. Tai ehkä sitten luulin itsestäni liikoja.  

Blogeissa olen aina tykännyt katsoa pistelyiden vaihekuvia. Miten työ on edennyt ja mitä näkyvää on tullut verrattuna edelliseen kuvaan.  En ole pitkään aikaan nähnyt ristipistotöitä. Tekeekö joku, tai tiedättekö jonkun blogin, jossa vielä näkyisi pistelytöitä vaihekuvineen?  Niiden katselu on ihan yhtä viihdyttävää, kuin kuvastojen selaaminen. 

Tämän työn tekemisen aikana (noin  10 vuotta) on tapahtunut jos jonkinlaista, suurimpana moniteholasien käyttöönotto... 

Mitä ihmettä?? Laatikossa oli myös muita keskeneräisiä töitä! En yhtään muistanut näitä olevankaan. 

Nyt kun näen tämän, niin muistan, että kuvion toistaminen neljään kertaan oli aika puuduttavaa..... 😅 Siihen se sitten taisi pysähtyä. 

Tälläisestä ei ollut mitään käryä!  Ja mukamas jo aloitettukin! 

Lumitilanne pihalla on nyt suunnilleen tämä. Minulla on sellainen mielikuva, että viime vuonna pääsi jo haravoimaan tähän aikaan. Nyt ei vielä tarvitse ropsutella. 

Vaikka kevät on ihanaa, niin lumien sulaminen on alkanut myös vähän ahdistaa minua.  Lumen alta paljastuu taas monenmoista, mille pitäisi tehdä jotain.  En ole varsinaisesti mikään puutarhaihme.  Tällä hetkellä tulee tunne, että työmaalle ei vielä pääse... 

Noita työmaita kun tuppaa olemaan muuallakin. 

Merri on ilahtunut lumen väistymisestä. Se on löytänyt taas tiensä riipparaidan alle majaansa.  Sieltä on hyvä vakoilla ympärillä pyöriviä lintuja. Vain lehdet puuttuvat.  Naamioituminen ei siis ole vielä aivan kohdillaan. 

Mitenkäs muuten tällainen puu pitäisi hoitaa? Voisikohan sitä jotenkin typistää jostakin päin?  Tuolla toisella sivulla on koholla oleva kukkapenkki ja oksat työntyvät siellä kaiken päälle.  Voisiko näitä oksia harventaa?  

 Toivottavasti joku sai inspiraation tehdä kirjontatöitä, niin pääsen katselemaan vaihekuvia 😀

Mukavaa päivää toivotellen, Merri ja Sartsa.