Vappu

 Vappu on kautta aikojen merkinnyt ihmisille suuria asioita.  Sitä on vietetty  monissa maissa hieman eri nimillä ja sisällöillä.  Nimi vappu, tulee 700 -luvulla eläneestä abbedissa Valburgista.  Suomessa vappua on juhlittu keskiajalta lähtien 1.5., mutta tätä ennen on juhlittu kevään alkamista  keväällä samoihin aikoihin, eri nimikkeillä.  On poltettu kokkoja, tehty taikoja, juotu simaa, tanssittu jne. Lehmät ovat päässeet usein ensikertaa laitumelle. Oi sitä villiä menoa! 

Vappu on leimautunut ylioppilaiden juhlaksi. Nykyään ammatti- yms. opiskelijatkin saavat omanlaisiaan hattuja, joita on tapana laittaa vappuna päähän.  Itse olen ollut vähän jupottaja, enkä ole käyttänyt yo-lakkiani kertaakaan sen saamisen jälkeen. Ehkä se johtuu pitkälti siitä, että olen ollut soittamassa lähes joka vappu ja soittajilla on ollut paraatipuvut päällä.  Kahta hattua ei ole voinut pitää. 

Vappu on myös työväen juhlapäivä, sekä suomalaisen työn päivä.  Työväki -käsite on nykyään laajentunut siitä, miten se on ennen käsitetty.  Muutkin, kuin varsinaiset työväenpuolueet ovat järjestäneet omia vappujuhliaan.  70 -luvulla vappumarssijoiden määrä on ollut erittäin runsasta ja siitä lähtien hiljalleen vähentynyt, tai ainakin muuttanut muotoaan. 

Vappua on liputettu Suomessa 1979 vuodesta lähtien. 

Suomen lipun väreissä syntyivät myös nämä sukat, jotka ovat saaneet alkunsa joskus viime vuonna ja näköjään vapun kunniaksi valmistuivat. 

Sukissa on käytetty 2 erilaista sukkalankaa, puikoilla nro 3½. Painoa sukille tuli 110grammaa. Sukat sopivat jalkaan kokoa 38. 

Vappu on myös lapsille tärkeä juhla. Kaikenlainen vappukoristelu on pysynyt melko samanlaisena jo pitkään. Nykyisin tietysti kaikkea on enemmän, niin kuin joka asiassa, kun ei osata hillitä itseä tavarapaljouden keskellä.  Vappuviuhka oli ainakin minulla vappuna tärkeä.  Lisäksi oli sellaisia kepin päässä olevia tuuliviirejä, serpentiiniä, markkinapalloja, pillejä,  ilmapalloja. Joskus oli kaasupallojakin. Ei kuitenkaan näitä foliopalloja mielestäni ollut vielä lapsuudessani.  Foliopallot eivät hajoa ikinä. Kun ne alkavat lutistua, niihin voi puhaltaa pillillä ilmaa. Palloista tulee raskaampia, eivätkä ne nouse enää niin ylös.  Ne alkavat vaeltaa kotona ilmavirran mukana. Omien lasten ollessa ilmapalloikäisiä, nimitimme näitä kulkevia palloja Vaeltajiksi.  

Vapun juhlijat ja bilettäjät viettävät vappua jo vapun aattona, kuten vietetään joulua ja juhannustakin.  Minulle vappu on aina ollut pääasiassa vapunpäivänä, jolloin olen ollut soittamassa.  Aamulla kello 8 aloitimme useana vuonna vappumarssien soittamisen.  Aamut ovat usein kylmiä ja soittopuvun alle on täytynyt laittaa lisävaatetta sen mukaan, mtä sinne on mahtunut. Käsiin mustat sormettomat sormikkaat, joilla pystyy soittamaan piccoloa.  Tuo soitin on se kaikkein kimein ääni kulkueessa 😆  Ennen kuin opin soittamaan huilua (ja piccoloa) kunnolla, soitin muiden nuorten tavoin pikkurumpua.  Olen soittanut sitä jonkun kerran myös aikuisena ja ihmetellyt, miten ihmeessä pienenä likkana jaksoin mokomaa jötikkää kantaa, kävellä samaan aikaan ja huitoa kapuloilla!?  

Valokuvakansioita selatessa tuli vastaan lehtileikkeitä, joista bongasin nämä kuvat. Toinen on ainakin vuodelta 1981, toisessa ei lukenut mutta varmaan jommalta kummalta puolelta tuota aiempaa vuosilukua on tämäkin.  Huilun soittamisen olen aloittanut 9 -vuotiaana. En muista, minkä ikäisenä soitin sitä sitten ensimmäisen kerran kulkueessa.  

Vappu on minulle siis sellainen aika vuodesta, jolloin mennään soittamaan. Paitsi tänä vuonna....paitsi viime vuonna...    Tämä ei ole minulla koskaan liittynyt mihinkään polittiisiin asioihin, vain soittamiseen. En silti kiellä, etteikö noissa tilanteissa olisi saanut kuulla, nähdä ja kokea paljon myös työväen asioihin liittyvää toimintaa.  Onhan orkesterimmekin alun perin työväen soittokunta, nimi vain on muuttunut matkan varrella. 

Tällä viikolla on ollut aika raskaita työpäiviä ja tänään kroppa sanoi seis.  Aivan massiivinen migreenipäivä.  Siinä pään jyskytyksessä ja vessassa laattaa heittäessä tuli yht´äkkiä ajatus, että onneksi ei ole korona! Se ei varmaan ihan näin lyhyessä ajassa lähtisikään, eikä henkikään ehkä kulkisi kovin hyvin!  Nyt illalla alkaa olo olla helpompi, joskaan ei normaali (olenko koskaan normaali...😊). Ruoka pysyy ainakin jo sisällä, eikä päätä jyskytä, vain puristelee.  

Merri on ollut koko päivän niin hengessä mukana ja seurannut minua joka paikkaan. Se nukkui yöuniensa jälkeen vielä toiset samanpituiset unet minun vieressäni, välillä nousten katsomaan, mikä hätänä. 

Ulos jaksoin raahautua vasta iltapäivällä ja siitä Merrikin ilahtui kovasti. Se oli kuitenkin niin väsynyt hoitamisesta, että piti ottaa vähän aurinkoa alkajaisiksi. 

Hyvää vappua kaikille!