Keittiöremontti osa 2

 Vanhat kaapistot ammottavat tyhjyyttään ovet levällään.  Kaikki tavarat on pakattu olohuoneen puolelle ja osa muuallekin. . Tulee vähän haikea olo, kun katselee näitä vuosikymmenten ajan hyvin palvelleita  kaappeja. Muistuu mieleen, kun ne hankittiin. Kohtuullisen hyvin ne ovat säilyneet pinnoiltaan. Jossain näkyy vähän enemmän käytön jälkiä, kuten tiskikaapissa, laatikostossa, roskakaapissa. 

Koko keittiö on ollut pitkälti puun värinen. Kattokin on puulankkua.  Värimaailma on vaihtunut hieman tapettien ja lattian osalta matkan varrella. 

Tähän taloon muutettaessa keittiössä oli valmiina puuhella, pieni "postilaatikon" kokoinen tiskikaappi ja  alakaappi. Nurkissa oli erittäin jykevät, talon rakentamisen aikaan tehdyt komerot, jotka oli aikanaan vaikea saada pois, kun ne olivat osa taloa.  Talo on rakennettu vuonna 1960.  Tunsimme myös naisen, joka talossa asui. Hän oli puolisonsa kanssa rakentanut talon.  Nainen oli hyvin pienikokoinen ja tiskikaapisto oli sen mukainen 😂 

Nyt on tuosta meidän tekemästämmekin keittiöremontista kulunut jo 30 vuotta!  Enpä olisi uskonut, että se tehdään vielä kerran uusiksi. 

Jääkaappi, pakastin ja hella viettävät nyt sulassa sovussa aikaa olohuoneessa, kaappikellon vieressä. 

Ainakin  aluksi on ihan hauskaa asua näin leirimuotoisesti 😉 Tulee mieleen aika, jolloin kiertelimme kotimaata asuntovaunu perässä.  Leirintäalueilla oli aina omat toimintonsa tiskauksille ja ruuanlaitoille. Astiat ja kaikki muutkin tavarat olivat näppärästi ja järjestyksessä pakattuina pieniin tiloihin.  

Nytkin on tiskaus, veden käyttö, astiat, mikä milloinkin mietittävä tarkkaan, miten tekee ja missä.

2 miestä purkasi kaapistot ja toinen vei ne mennessään. Mukaan lähtivät myös kaikki lamput, hella, tiskikone, liesituuletin, altaat ja hana. Myös kattolaudat olivat mieluiset. Hän aikoo tehdä niistä lampolaan katon.  🐏

Voitteko kuvitella, kaapistot lähtivät yhteen 100 vuotta vanhaan museotaloon?! Nyt menivät niin hyvään kotiin, että vanhojen kaappien puolestakaan ei ollut enää haikea mieli.  Lisäksi hakija olikin tuttu mies, vaikka ei etukäteen ollut tiedossa.  

Lehdessä oli juuri juttua tuosta museotalosta ja siellä toimii ilmeisesti kesäkahvilakin? Mikäli näin on, pääsen ehkä vielä näkemään kaapistomme joskus. 

Merri oli koko ajan yläkerrassa. Se oli aivan hämmästynyt, kun kotona selvästikin tapahtui jotain, eikä se päässyt katsomaan. Yläkerran rapuista se pääsi kuitenkin ulkohäkkiinsä ja sitä kautta myös valjaissa ulos. Minä  sain kuin sainkin haravoinnin käyntiin! Nyt on 1/3 pihasta haravoitu.  Lisäksi sain poistella vähän tapetteja ( juuri kun pääsin vauhtiin, poistettavat osiot loppuivat) ja irrotella nauloja laudoista. Iltapäivällä taas ostoslistan kanssa kauppaan. Olen surrut noita vanhoja tapetteja, kun ne ovat olleet niin mieleiset.  Uudet tapetit löytyivät ja nekin ovat ihanat! Tykkään niistä jo nyt. En tiedä tykkääkö tapetoitsija, kun niissä on niitä kohdennuksia... 

Tyhjältä näyttää keittiö. Merrikin pääsi viimein ihmettelemään tuloksia. Tuolla takana vasemmalla se hiipii katsomaan tilannetta. 

Tikkaiden kanssa riitti ihmettelyä. 

Kaikki muukin oli hämmentävää. Minne kaikki tavarat on viety?? 

Uudesta aamusta on hyvä taas aloitella uusin haastein. Aurinko paistaa kirkkaasti. Vielä on aika viileää ulkona.  Jännittävää nähdä, mihin pisteeseen remontti päivän aikana etenee 💗

Yritin olla avuksi monessakin asiassa, mutta avuntarve oli hyvin vähäistä.  Eväätkin oli remonttimiehellä mukanaan!    

Niinpä sitten sulkeuduin välillä Merrin kanssa yläkertaan.  Mitään neuletta ei ollut kesken, joten aloitin ihmettelemällä, mitä kummaa voi tehdä langoista, jotka ovat aivan omituisia.  Nappasin tämän turjakekerän ja aloin neuloa Revontuli -huivia. 

Upeaa kevätpäivää kaikille!