Luettua

Aloitetaan kiintiökissakuvilla, jotka ovat varmasti tämän jutun mielenkiintoisin osio 😃

Merri halusi kokeilla, onko sillä vielä paino sopusuhtainen, vai kippaako tuo hutera hylly...ei kipannut...

Oikeasti se vietti aikaa hyllyllä tutkaillen, mitä sen kaveri Arttu oikein puuhaa.  Arttu tuli kylään ja päiväunet karisivat kyllä Merrinkin silmistä. 

Hyvin muistivat toisensa vielä pitkän tauonkin jälkeen. Mitään todellista draamaa ei päässyt syntymään. Jahtaamista puolin ja toisin, kunnes väsymys alkoi painaa. 

Arttukin väsähti ihan sylikoiraksi. 

Löysin kerran kirpputorilta tämän mielenkiintoisen kirjan. 

Santeri Levas toimi Sibeliuksen sihteerinä vuosikymmeniä. Lisäksi hän oli säveltäjän kanssa muutenkin paljon tekemisissä keskustellen kaikenlaisista aiheista, mm. säveltämisestä, musiikin esittämisestä, johtamisesta, kuuluisuudesta, luomisen tuskasta. Lisäsi hän tutki  kaikkea säveltäjään liittyvää materiaalia ja haastatteli tämän läheisiä ja ystäviä.
Tältä pohjalta on syntynyt 1960 -vuonna julkaistu henkilökuvateos Jean Sibeliuksesta. Kirjassa on myös jonkinverran kuvia.
  Kirjoittaja luo Sibeliuksesta lähikuvaa, joka yleensä jää ulkokuoren alle piiloon.  Sibeliuksella oli sisäinen pakko säveltämiseen. Innostajana hänellä oli alusta loppuun asti luonto. Hän muokkasi lähes kaikkia teoksiaan useita kertoja uudelleen, kun ei ollut alkuperäiseen tyytyväinen. Sinfonioita syntyi 7 ja valtava määrä muita, pienempiä teoksia, joista Finlandia lienee monelle tutuin.  Viimeisinä vuosikymmeninä säveltäjä kärsi jatkuvasti siitä, että ei pystynyt säveltämään enää omien vaatimustensa mukaisesti. Näin kahdeksas sinfonia jäi vain huhupuheeksi, joka ei koskaan toteutunut.  Sibeliusta vaivasivat myös kaikki hänen nuoruudenaikaiset "koevedoksensa". Hän pelkäsi jatkuvasti niiden pulpahtavan pintaan myöhemmin, vaikka hän ei itse tätä ollenkaan toivonut.
  Säveltäjä matkusteli paljon konserttikiertueilla ympäri maailmaa ja kuuluisuus kasvoi vähitellen todella mittavaksi. Elämänsä aikana hän kohtasi valtavasti ihmisiä ja musiikin kautta häneen tutustui sitäkin enemmän väkeä. Hänen kodissaan Ainolassa kävi todella paljon ihmisiä kylässä ja aina hän jaksoi ottaa heidät vastaan ja olla huomaavainen. Postiakin saapui loppuun asti ympäri maailmaa. Sihteerin välityksellä Sibelius vastasi yleensä kaikkiin posteihin. Hänelle myönnettiin mitä erilaisempia kunniamerkkejä ja kunniajäsenyyksiä. Kaikki eivät edes liittyneet musiikkiin.
  Säveltäjä oli kirjoittajan mukaan hyvin hienotunteinen ja ajatteli aina muiden etua. Vaatimatonkin hän oli. Vielä kuolemaansa ennen hän pyysi, että hänet haudattaisiin kotinsa piha-alueelle, koska pelkäsi hautausmaalle jouduttuaan saavansa mahtipontisen kunniapatsaan haudalleen.

 Sibeliuksen elämään voi tutustua varmasti monessa muussakin teoksessa. Tämän teki mielenkiintoiseksi juuri kirjoittajan ns. sisäpiirin läheisyys. 
Kannattaa tarttua välillä tällaisiin vanhoihinkin teoksiin, niin voi yllättäen saada tosi mielenkiintoisen lukukokemuksen.


Vihdoin sain luettua loppuun myös tämän yli 1300 -sivuisen fantasiakirjan, joka pitää sisällään 3 toisiaan seuraavaa jatkokertomusta.

Tämä kirja on päätynyt minulle ilmaiseksi naapurista.  Luettuani jonkin matkaa, tajusin, että olen nähnyt tämän ensimmäisen osan elokuvana. Kaksi muuta osaa olivat kuitenkin ennestään tuntemattomia.

 Kirja vaikutti monin paikoin hieman nuoremmalle lukijakunnalle suunnatulta, mutta juonenkulku jaksoi kiinnostaa silti loppuun asti. Minään erikoisena lukukokemuksena en tätä kuitenkaan pidä.
  Kirja kertoo tytöstä, joka alkaa nähdä outoja hahmoja, varjonmetsästäjiä, joksi hän sitten itsekin osoittautuu. Mitä sitten metsästettiin? Pahiksia tietysti; vampyyreita, haltijoita, velhoja, ihmissusia, demoneita. Pahikset eivät kuitenkaan kaikki olleetkaan pahiksia, vaan toimivat täydessä yhteisymmärryksessä keskenään. Erästä isä-poika -suhdetta puidaan kirjan alusta loppuun asti.
  Tällainen tiiliskiven kokoinen kirja ei ole omiaan iltalukemisena, koska kädet puutuvat ja kun alkaa nukuttaa, ei kirjan paino tunnu mukavalta kasvoillakaan.

Blogihiljaisuutta on edesauttanut kuitenkin eniten lääketentteihin lukeminen.  Koko koneellaoloaika on mennyt kipu- ja geriatrisiin asioihin.  Näistä 3 tenttiä, jotka ovat nyt onnekkaasti ohi.

Neulontapuolella etenee kolmella osiolla, mutta hitaasti.

Näillä jutuilla toivotan hyvää viikonloppua teille kirjojen lukijat, sekä muidenkin asioiden lukijat!