perjantai 13. syyskuuta 2019

Luettua

Aloitetaan kiintiökissakuvilla, jotka ovat varmasti tämän jutun mielenkiintoisin osio 😃

Merri halusi kokeilla, onko sillä vielä paino sopusuhtainen, vai kippaako tuo hutera hylly...ei kipannut...


Oikeasti se vietti aikaa hyllyllä tutkaillen, mitä sen kaveri Arttu oikein puuhaa.  Arttu tuli kylään ja päiväunet karisivat kyllä Merrinkin silmistä. 
Hyvin muistivat toisensa vielä pitkän tauonkin jälkeen. Mitään todellista draamaa ei päässyt syntymään. Jahtaamista puolin ja toisin, kunnes väsymys alkoi painaa. 


Arttukin väsähti ihan sylikoiraksi. 


Löysin kerran kirpputorilta tämän mielenkiintoisen kirjan. 




Santeri Levas toimi Sibeliuksen sihteerinä vuosikymmeniä. Lisäksi hän oli säveltäjän kanssa muutenkin paljon tekemisissä keskustellen kaikenlaisista aiheista, mm. säveltämisestä, musiikin esittämisestä, johtamisesta, kuuluisuudesta, luomisen tuskasta. Lisäsi hän tutki  kaikkea säveltäjään liittyvää materiaalia ja haastatteli tämän läheisiä ja ystäviä.
Tältä pohjalta on syntynyt 1960 -vuonna julkaistu henkilökuvateos Jean Sibeliuksesta. Kirjassa on myös jonkinverran kuvia.
  Kirjoittaja luo Sibeliuksesta lähikuvaa, joka yleensä jää ulkokuoren alle piiloon.  Sibeliuksella oli sisäinen pakko säveltämiseen. Innostajana hänellä oli alusta loppuun asti luonto. Hän muokkasi lähes kaikkia teoksiaan useita kertoja uudelleen, kun ei ollut alkuperäiseen tyytyväinen. Sinfonioita syntyi 7 ja valtava määrä muita, pienempiä teoksia, joista Finlandia lienee monelle tutuin.  Viimeisinä vuosikymmeninä säveltäjä kärsi jatkuvasti siitä, että ei pystynyt säveltämään enää omien vaatimustensa mukaisesti. Näin kahdeksas sinfonia jäi vain huhupuheeksi, joka ei koskaan toteutunut.  Sibeliusta vaivasivat myös kaikki hänen nuoruudenaikaiset "koevedoksensa". Hän pelkäsi jatkuvasti niiden pulpahtavan pintaan myöhemmin, vaikka hän ei itse tätä ollenkaan toivonut.
  Säveltäjä matkusteli paljon konserttikiertueilla ympäri maailmaa ja kuuluisuus kasvoi vähitellen todella mittavaksi. Elämänsä aikana hän kohtasi valtavasti ihmisiä ja musiikin kautta häneen tutustui sitäkin enemmän väkeä. Hänen kodissaan Ainolassa kävi todella paljon ihmisiä kylässä ja aina hän jaksoi ottaa heidät vastaan ja olla huomaavainen. Postiakin saapui loppuun asti ympäri maailmaa. Sihteerin välityksellä Sibelius vastasi yleensä kaikkiin posteihin. Hänelle myönnettiin mitä erilaisempia kunniamerkkejä ja kunniajäsenyyksiä. Kaikki eivät edes liittyneet musiikkiin.
  Säveltäjä oli kirjoittajan mukaan hyvin hienotunteinen ja ajatteli aina muiden etua. Vaatimatonkin hän oli. Vielä kuolemaansa ennen hän pyysi, että hänet haudattaisiin kotinsa piha-alueelle, koska pelkäsi hautausmaalle jouduttuaan saavansa mahtipontisen kunniapatsaan haudalleen.

 Sibeliuksen elämään voi tutustua varmasti monessa muussakin teoksessa. Tämän teki mielenkiintoiseksi juuri kirjoittajan ns. sisäpiirin läheisyys. 
Kannattaa tarttua välillä tällaisiin vanhoihinkin teoksiin, niin voi yllättäen saada tosi mielenkiintoisen lukukokemuksen.


Vihdoin sain luettua loppuun myös tämän yli 1300 -sivuisen fantasiakirjan, joka pitää sisällään 3 toisiaan seuraavaa jatkokertomusta.

Tämä kirja on päätynyt minulle ilmaiseksi naapurista.  Luettuani jonkin matkaa, tajusin, että olen nähnyt tämän ensimmäisen osan elokuvana. Kaksi muuta osaa olivat kuitenkin ennestään tuntemattomia.


 Kirja vaikutti monin paikoin hieman nuoremmalle lukijakunnalle suunnatulta, mutta juonenkulku jaksoi kiinnostaa silti loppuun asti. Minään erikoisena lukukokemuksena en tätä kuitenkaan pidä.
  Kirja kertoo tytöstä, joka alkaa nähdä outoja hahmoja, varjonmetsästäjiä, joksi hän sitten itsekin osoittautuu. Mitä sitten metsästettiin? Pahiksia tietysti; vampyyreita, haltijoita, velhoja, ihmissusia, demoneita. Pahikset eivät kuitenkaan kaikki olleetkaan pahiksia, vaan toimivat täydessä yhteisymmärryksessä keskenään. Erästä isä-poika -suhdetta puidaan kirjan alusta loppuun asti.
  Tällainen tiiliskiven kokoinen kirja ei ole omiaan iltalukemisena, koska kädet puutuvat ja kun alkaa nukuttaa, ei kirjan paino tunnu mukavalta kasvoillakaan.

Blogihiljaisuutta on edesauttanut kuitenkin eniten lääketentteihin lukeminen.  Koko koneellaoloaika on mennyt kipu- ja geriatrisiin asioihin.  Näistä 3 tenttiä, jotka ovat nyt onnekkaasti ohi.

Neulontapuolella etenee kolmella osiolla, mutta hitaasti.

Näillä jutuilla toivotan hyvää viikonloppua teille kirjojen lukijat, sekä muidenkin asioiden lukijat!

12 kommenttia:

  1. Merrillä on hieno asento tuolin selkänojalla :) On kivaa, kun kaveri tulee kylään!
    Sibeliuksen kirja vois olla ihan mielenkiintonen. Kävin tänään kirjaston ovella turhaan, henkilökunta oli virkistäytymässä. Onneks on vielä viikonlopuks luettavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miä en oo aikoihin käyny kirjastossa. Aina tarttuu käsiin kirjoja kirppareilta ja viimeksi naapurista. Lukutahti on nykyään melko hidas. Ai juu matkakirjoja kävin lainaamassa alkuvuodesta.
      Jotain luettavaa pitää aina olla!

      Poista
  2. Moi. Tuo Sibelius-kirja on ihana! Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet lukenut?
      Siinä käydään mukavasti Sibeliuksen elämää ja saavutuksia sisältä päin kuvattuna.

      Poista
    2. Joo monta kertaa. Oon Sibelius-fani. Kristiina

      Poista
    3. Kukapa musiikinystävä ei olisikaan :)

      Poista
  3. Suloisia nelijalkaisia... Kaverin vierailu piristää aina.
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvästi se piristi. Merri on yleensä aina yksin, eikä kavereita ole käyny pitkään aikaan. Kyllä siitä virtaa tulee samantien ;D

      Poista
  4. Merri on niin suloinen ja vieraanvarainen, kunhan kaveri ymmärtää olevansa kylässä. On mielenkiintoista lukea oikeista ihmisistä ja heidän elämästään. Varmasti hyvä lukukokemus. Minäkin olen yrittänyt ehtiä kirjastoon, mutta se suljetaan perjantaisin niin kovin aikaisin, kun minä sinne parhaiten ehtisin. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin pitää aika tutkia, mihin on tullut ja sitten vielä hämmästys, että täällähän asuu kavereita! Juoksua edestakaisin ja kynnet kopisevat lattiaan, kuin olisi vieläkin enemmän liikettä, kuin oikeasti on ;D Merri menee saavuttamattomiin korkealle, mutta ei malta pysyä siellä, jos toinen katoaa näkyvistä. Villein tapaamien riemu tasaantuu ja seurustelu käy helpommaksi ;D

      Poista
  5. Kiintiökissasta kiitos ;)

    Olen lukenut Levaksen Sibelius-kirjan. Perään kahlasin Erik Tawaststjernan Sibelius-tiiliskivet. Ne oli niitä aikoja, kun sain näyttää neuvostoliittolaisille turisteille Sibelius-kotia Hämeenlinnassa, Sibelius-museota Turussa ja Ainolla Järvenpäässä. Hienoja paikkoja ja hienoja tarinoita musiikilla ja ilman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta paikan päällä koettuna. Valitsen musiikilla.
      Hämmästyttää, että näinkin vanha kirjajulkaisu on löytänyt tässäkin lukijakunnassa jo 2 lukijaa. Useimmat lukemani kirjat eivät ole muiden käsissä kovinkaan käyneet.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!