maanantai 7. marraskuuta 2022

Ompelua paineen alla

 Intopinkeänä aloitettu kaava- ja ompeluprojekti tuossa taannoin meinasi lässähtää ihan kokonaan. Ehdin jo ajatella, että taas meni homma myttyyn, ennen kuin ehdin sitä edes saada valmiiksi.  Siinä on kyllä joku karman laki, että keskeneräisten esittely ei vaan kannata!   Pitäisi pitää mölyt mahassa ja puhua vasta, kun on valmista. 

Hommahan lähti siitä, että lupasin mennä toisen harrastelijaorkesterin 40 -vuotiskonserttiin avustamaan toista huilistia, eli soittamaan kakkosääntä.  Vakituisesti soitan kahdessa muussa harrastelijaorkesterissa, mutta pikku virkistys on aina paikallaan ja tulee puhalleltua enemmän, kun on useammissa harjoituksissa viikon aikana.  Työvuorojen takia en kuitenkaan pääse läheskään kaikkiin harjoituksiin. 

Asiaan!  Vasta kun olin luvannut, muistin, että tämä kyseinen orkesteri käyttää esiintymisasuina polvihousuja henkseleillä, eli sellaisia olutjuhlavaatteita.  Ahdistus lisääntyi hetki hetkeltä, kun selvisi, että naiset pukeutuvatkin sellaisiin tirolilaismekkoihin. Voin kertoa, että en ole koskaan ollut oikein mekkoihmisiä.....      Ajattelin heti, että ei varmastikaan löydy edes sopivaa ja järkevältä näyttävää mekkoa, jonka sitten joutuisin laittamaan päälle.  Silloin syntyi kuningasidea: teen mekon itse. Tuumasta toimeen ja alku löytyykin TÄÄLTÄ.  

Kotoa löytyi hame ja paita, joita kuvittelin käyttäväni, että en tarvitsisikaan kaikkea tehdä. Aloitin siis liivistä. Olin piirtänyt liian ison kaavan, joka oli osittain sopiva, kriittisistä kohdista liian iso 😁 yritin vielä korottaa rintamusta röyhelöllä, mutta homma oli pielessä ja pysyi.  En osaa tehdä sovituksia kaavojen kokoihin littyen. Se tuntuu jo korkeammalta ompelutaidolta. 

Jatketaan!   Asia oli jonkin aikaa seisahduksissa, kunnes sain yhden mekon kotiin sovitukseen. Tajusin välittömästi sen  puettuani, että en lähtisi se päällä edes meidän  ulko-ovesta ulos, saati sitten ihmisten ilmoille!

Silloin heräsi pakonomainen tarve jatkaa aloitettua ompeluprojektia. Alunperin oli tarkoitus käyttää kotoa löytyviä kankaita, mutta olin tärvännyt jo parhaimman, joten jouduin hätäpäissäni kangaskauppaan. Pöyhin palakangaslaatikoita tuskissani ja pyysin lopulta jopa myyjää makutuomariksi. Kiitos hänelle, löysin etsimäni!  

Kuvat alkavat ompelusta, jonka tein viimeiseksi.  Koristekukka, joka sai inspiraationsa aiemmista farkkukokeiluista. Farkku on  niin paksua, että siitä voi tehdä kukkia yksinkertaisina paloina, mutta nämä joulukankaasta napsimani palat jouduin ompelemaan pusseiksi ennen kasausta. 



Aluksi siis 2 x 5 palaa pahvisen muottini mukaan. Ompelin palat pusseiksi. 


Pussien sisäreuna jää napin alle piiloon, joten sen voi ommella graavisti käsin harsimalla palat yksi kerrallaan ja sitten kiristämällä.  Koko luomus ommellaan sitten varmistepistoin vielä kukan malliin. 
Keskelle ompelin puisen napin. Taakse pieni hakaneula, koska koriste on irrotettava. 


Tein ostamistani kankaista ensin paidan aiempien kaavojen mukaan.  Mekossa kuuluisi olla kai jonkinlaiset pussihihat (?). Ainakin tässä mallissa totesin hauisteni olevan niin paksut, että pussia ei näy....  
Kuvassa näkyy vähän huonosti, mutta ompelin hihojen reunoihin sellaista alusvaatteissa käytettävää koristeellista reunuskuminauhaa, jolla siistin hihansuun.   Kaulukseen tein nauhakujan, mutta kokonaisuuteen eivät nauhat sopineetkaan, joten pujotin sinne sitten ohuen kuminauhan ja kiinnitin tuon aiemman kukan koristeeksi. 




Kangas on viskoosia ja silkkimäisen kevyttä ja ohutta.  Tein samasta kankaasta essun.  Annoin piutpaut piirtämilleni kaavoille ja muokkasin essun ominpäin (kuten ison osan tästä koko projektista 😆).
Essun vyötärökaitaleen sisään laitoin tukikankaaksi farkkua. Tässä taas yksi tapa käyttää jämäfarkkukankaita!  Helmaan ompelin silkkinauhaa, joka osoittautui hyväksi yhdistelmäksi myöhemmin näytetyn liivin kera. 


Joo, tarkistus suoritettu!   Merri oli tässä projektissa hyvin aktiivisesti mukana ihan alusta loppuun asti. Frodokin kävi pyörähtämässä, mm. hyppäämällä vauhdilla kaavojen päälle tai kankaiden päälle.  Merrin lähestymistyyli on paljon arvokkaampi. 


Tämän hameen olen tehnyt vuosia sitten tuttavan  häihin.  Ihanaa, että sain sen vielä mahtumaan päälle! Se sopi tähän settiin ihan sellaisenaan ihan täydellisesti. Hametta ei siis tarvinnut ommella, vaikka hätäpäissäni jo niinkin luulin. 


Varsinainen murheenkryyni oli tämä liivi, tai koko liiviprojekti kokonaisuudessaan, mukaanlukien sen aiemman viritelmän, joka on tässä vaiheessa jo niin kissankarvoilla kaltattu, että joutaa roskiin. 
Myyjä ehdotti minulle tätä italialaista paitakangasta.  Sanoin heti, että liian ohutta on. Ei riittävän tukevaa liivikankaaksi. Myyjä sanoi, että laita kaksinkerroin, niin saat reunatkin siistittyä. Epäilin kovasti, että saanko MINÄ reunat siistittyä. 

Tässä kohtaa on  pakko keskustella telkusta tulevasta Suuresta Ompelukisasta, joka kuuluu ehdottomasti lemppariohjelmiini.  Kisaajat ovat harrastelijoita, jotka saavat jatkuvasti uusia tehtäviä, joita tulee toteuttaa tietyn ajan puitteissa.   Ohjelmassa heitellään kaikenlaista ohjettakin, miten minkäkinlainen sauma tai kiinnitys tulee ommella.  Muistelin, että liivikin tehtiin ja ommeltiin niin kätevästi, että se sitten vaan käännettiin olkasaumoista oikeinpäin, eivätkä saumat näkyneet.  Arvatkaapa ymmärsinkö ja osasinko? No en!  Enkä edes yrittänyt. Osan saumoista sain  ommeltua nurinpäin, loput sitten päältäpäin.  Liivi on muokattu siitä vanhasta kaavasta, joten jouduin aikatavalla muokkaamaan tuotosta, että sain sen edes jollain lailla istuvaksi. Lopputulos EI kestä käsityönopettajan silmäilyä 😉
Kun viimein sain rintamuksen istuvaksi, leikkasin kaikki saumat alkaalta vähän auki ja ompelin alaosan nk. palasien muotoon. Näin syntyi kaivattua pituutta kaavaan nähden, mutta helma kuitenkin antaa myöten leviämällä halkioiden takia (jos nyt ymmärsitte yhtään, mitä yritän selittää..).  
Etuosan nauhaviritelmästä olen aika ylpeä, vaikka toiselle puolelle jäikin ensin yksi nauhalenkki vähemmän, kuin toiselle.  Ompelin silkkinauhasta kaksinkerroin lenkkejä, jotka kiinnitin tuon kullanvärisen koristenauhan alle.  Silkkinauha oli sitten helppo pujottaa lenkkeihin. 
Tässä syy myös siihen, että kaulukseen ei enää tullut nauhaa, kun liivissä oli  nauha.  Virallisesti tuo nauha ja rusetti olisi kai pitänyt olla etuosan alareunassa, mutta tässä oli jo niin paljon mielikuvitusta verrattuna siihen alkuperäiseen tirolilaismekkoon, joka muilla oli, että ajattelin sen olevan ihan sama.   
Toisten mekot olivat myös kaikki vähän erivärisiä ja mallisiakin, joten tämä ei erottunut siinä mielessä porukasta. 


Kaikista mahdollisista kupruista huolimatta liivi istuu minusta ihan kivasti. Kangasvalinnatkin olivat sopivat.  Alakuvassa näkyy tuo minun mahtava neulontahauikseni!


Alla mekko, joka annettiin käyttööni, ja joka aiheutti melkoisen, sisäisen ahdistuksen ja itsensä soimaamisen, että mihin sitä onkaan taas tullut luvattua osallistua. 
Sanoisinko, että kaula-aukko on  astetta avarampi! Mekko on siis kokonaan yhtä osaa ja lisäosina vain paita ja essu. Vyötärö oli siis kiinteä, jolloin meikäläisellä se nousikin sitten aika korkealle ja helma alkoi levitä ns. ennen aikojaan. 


Konserttisali hetki ennen konsertin alkua (sain A:lta luvan käyttää hänen ottamaansa kuvaa). 
Konsertti sujui hyvin ja yleisöä oli mukavasti. 
En olekaan ennen ollut tällaisessa konsertissa, jossa soittajat vaihtavat vaatteita väliajalla. Tulee mieleen ihan Euroviisumeininki 😃
Alkupuolisko soitettiin siis virallisissa soittopuvuissa, joihin kuuluu puvuntakki ja housut, kauluspaita ja mirri. 


Alakuvassa tyytyväinen kakkoshuilun soittaja onnistuneen konsertin jälkeen 😄
Voin vakuuttaa, että tukka oli hyvin vielä soittopaikalle mennessä. Ryhtiharjoituksia olisi myös syytä ottaa ohjelmistoon.....
Onneksi olen aloittanut kuntosaliharjoittelun! 
Ai juu!  Noista kintuista tuli vielä mieleen, että en ollut tajunnut pukuun kuuluvan sellaiset polvisukat.


 
Tässä siis ehtoisa majatalon emäntä ohjeistamassa nuorempia tirolilaismekkoisia tyttösiä kantamaan niitä kaljatuoppeja vähän tiuhempaan tahtiin sinne pöytiin 😂

34 kommenttia:

  1. Taitavissa käsissä syntyi kaunis puku.
    Ei tosiaankaan kaikki vaatteet tunnu luontevilta oman tuntuisilta käyttää.
    Oikein avarakaulus jos on niin siinä on riskinsä kun kumartuu asiakkaan puoleen.😄
    Loppu hyvin kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa tarjotussa puvussa ei olisi tarvinnut edes kumartua ;D
      Tukalassa vaatetuksessa on todella outo olla. Ei pysty keskittymään muuhun, kuin siihen, että on epämukavaa.

      Poista
  2. Tukalan taipaleen jälkeen onnistuminen. Jeee, hieno tirolilaispuku!

    VastaaPoista
  3. NO johan oli projekti ! Ihan vakuuttavan näköinen kokonaisuus siitä lopulta syntyi ja tässä nähdään taas se että luovuus ja sitkeys palkitaan aina. Paljon ehdit touhuta kaikenlaista ja vielä soittaakin monessa mukana. Arvostan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työt ja työvuorot menevät aina kaiken ohi, joten en pääse läheskään aina soittoharjoituksiin. Välillä vuorot tuntuvat menevät kertakaikkiaan ristiin, välillä menee useita viikkoja ihan sujuvasti.
      Tämä on vähän tällainen kansallispuku Suomesta vastaan tirolilaispuku ;)

      Poista
  4. No voi hyvät hyssykät, että joutuu tirolilaismekon vetämään päälleen (tai ompelemaan päälleen), että pääsee soittamaan! Enpä olisi itse suostunut. Pitäkää tunkkinne, olisi varmaan päässyt. (Tirolilais)hatunnosto sinulle, sisupussi!
    Uskomattoman hienon asun sait aikaan. Soittaessa tärkeää on kumminkin, että pystyy keskittymään soittoon, voi vain kuvitella, millaista se olisi liian avarakauluksisessa vaatteessan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että puku olisi ollut toissijainen, jos olisin siitä kieltäytynyt. Ihan kaikilla miehilläkkään ei ollut niitä lyhyitä "nahkapöksyjä" henkseleineen.
      Onhan se toisaalta välillä hyvä hassutella, kun aina ollaan olevinaan niin virallisia.
      Siinä takki/jakku ja pitkäthousut, paita yms. yhdistelmässä on itse asiassa tukalampi soittaa soittoasennon puolesta. Huilua soitetaan sivulle oikealle, eli kädet on saatava nousemaan sivulle, mikä ei jäykässä takissa ole ollenkaan yksinkertaista, jos hartiat yhtään kiristävät. Tässä toisessa puvustuksessa oli käsien nosto helppoa ja soittokin helpompaa. Kovin viluisessa kotimaassa ei kuitenkaan ole varmaan kaikkein mukavin asuste :)

      Poista
  5. Tuosta puvusta tuli varsin kaunis kokonaisuus!

    Niissä baijerilaisissa dirdnl-mekkojen puseroissa on todella avarat kaula-aukot ja niitä pystyy nauhoilla vetämään vielä avarammiksi. Työnantajalla oli joskus iso show room Munchenissa ja menin sinne esittelykeikalle Oktoberfestin aikana. Siellä oli puvustamo paikalla ja työntekijöiden piti kiskoa mekot tai nahkahousut päälleen. Asiakkaat saivat halutessaan pukeutua myös. Olisin varmasti voinut kieltäytyä puvusta, mutta markkinoinnin rouvat sanoi, että puku päälle vaan niin he etsivät, että minkä asiakasryhmän mukana on vapaa paikka Oktoberfestin oluttupaan illalliselle. Illallispalkalla sitten olin valmis avarampaan kaula-aukkoon :D

    tästä näet mun mekon: https://pikkukepponen.blogspot.com/2011/09/viikon-asu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tämä on tosiaan vähän Suomen kansallispuvun ja dirndl -puvun risteymä ;)
      Niin just! Vielä avarammaksi ;D Ihmettelin, kun nuo nyörit paidassa eivät yhtään kiristäneet kaula-aukkoa, päinvastoin ;D
      Sinun pukusi oli ihan säällinen, pituuttakin riittävästi. Kaula-aukko on tosiaan jonkun miehen suunnittelema ;)

      Poista
  6. Pätevän esiintymisasun loihdit sopivalla kissa-avustuksella, ja ohhan sinulla nyt seuraaville Oktoberfesteille sopiva asu. Juu, tuossa dirnlissä on sangen antava pääntie :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavasta olutjuhlasta ei niin väliä ;)
      Tämän kyseisen puvun pääntie oli melkein napaan asti ;D

      Poista
  7. Vaikka olikin iso työ, mutta lopputulos on hieno! Niin tuossa toisessa puvussa on vaan niin avara kaula-aukko, huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä sitä ei oman mukavuutensa eteen tekisi ;D Muuten olisi varmasti ripuli iskenyt konsertin väliajalla ja olisin joutunut poistumaan takavasemmalle ;D (suunnitelma B, jos ei olisi ollut pukuvaihtoehtoa ;D ).

      Poista
  8. Tosi kaunis Trolilaispuku.,Tuolla puvulla voi tarjoilla" ISOJA KOLAPOIKAITA" 🍺🍺 ,siis ei mikään nurkkajuurien puku,,🤗
    Talvi terveisin Liisa ja Väinö 🤗🐕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tällä täällä kotomaassa pärjää ;) Tuskin aidossa kotimaassaan tuota tirolilaispukua edes tunnistettaisi ;D
      Minä sanoin toisille, että minä olen sitten se majatalon emäntä ja pistän muut "tyttöset" kantamaan kolpakoita vähän tiuhempaan tahtiin ;D
      Lämpimät terveiset sinne Teillekin!

      Poista
  9. Olet kyllä yhdistänyt enemmän kuin taitavasti kansallispuku"tyylimme" baijerilaiseen dirdnliin... waude!!
    Tuossa kelpaa soitella ja käydä vaikka mitkä juhlat....
    Sulosäveliä muutoinkin syysarkeen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä erää puku on vain yhden keikan vaatetus, muita keikkoja ei ole tiedossa, koska en kuulu ko. orkesteriin vakituisesti. Toisaalta osat ovat käytettävissä yksittäinkin, jos joskus haluaa ;)

      Poista
  10. No jopas sulla on ollut värkkäämistä! Ja hieno tirolilaispuku tuosta tulikin!! OLen joskus haaveillut tällaisista naamiaisjuhlista, mutta ehkä jätän vielä hautumaan tämän idean;) Niin ja kiitoksia vessapaperirulla-kissanlelu idiksestä! Sehän on meidän kissojen ykköslelu tällä hetkellä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä naamiaisjuhlissa oli aika virallinen tunnelma ;) Ainakin yleisö istui paikoillaan, vaikka saikin väliajalla kahvia ;)
      Hienoa, että tuo yksinkertainen leluidea toimii teilläkin :) Minä sain idean pojaltani ja laitoin sen nyt kiertämään.

      Poista
  11. Kiva yhdistelmä uutta ja vanhaa. Hienoa, että omat taidot karttuu vuosien varrella ja pystyy itse tekemään monia erilaisia asioita oman tarpeen mukaan.
    Pidän tästä tavasta, että on yhteneväiset ja ajankohtaiset asut. Ei pönötetä, vaan pidetään hauskaa ja pöllytetään perinteisiä tapoja.
    Kiva, että pääsee osallistumaan ja tulee itselle hyvä mieli toisen viihdyttämisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. Yrityksen ja erehdyksen kautta, muutaman kymmenen vuoden kokemuksella alkaa kangaskin vääntyä toimivaan muotoon :)
      Tuo on ihan totta, että ei pitäisi olla liian virallista, vaan mukana olisi kiva olla jotain yleisöä yllättävää.

      Poista
  12. Kauniit kätten työt ❤️ Ihaillen katselen kun itse olen poropeukalo 😀
    Tuo kukka on erityisen kiva yksityiskohta 🌺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tykkään tuosta kukasta. Se syntyi ihan hetken mielijohteesa, kun katselin kaula-aukkoa. Kukkakin onnistui heti ensi yrittämällä, mitä ei voi sanoa esim . tuosta liivistä ;)

      Poista
  13. For en flott bunad du har sydd!Mesterverk!Den passet så fint til deg også du er jo så slank og herlig!Imponert over deg, at du spiller fløyteDet er vakre toner!En fest av en konsert du, kan være stolt av!Bravo:))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack :) Olen soittanut huilua 9 -vuotiaasta asti. Siihen on mahtunut kaikenlaisia tilaisuuksia ja vaatetuksia ;) On mukavaa, kun olen pystynyt jatkamaan harrastustani näihin päiviin asti ja toivottavasti vielä pitkään. Musiikki tuo elämään paljon.

      Poista
  14. Tykkäsin ala-asteella soittaa huilua, mutta se oli vähän erilainen huilu kuin sinulla kuvassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtoiko olla nokkahuilu? Sitä taidettiin kaikki soittaa musatunnilla :)

      Poista
    2. Olisi joskus kiva kokeilla isompia nokkahuiluja, joissa on soinnikkaan matala ääni.

      Poista
  15. Wau, miten upea dirndl. Vaikeuksien kautta voittoon. Tämä tarina on juuri sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kaikilla erilainen puku mahdollisti minunkin laittaa vähän erilaisen puvun. Vähän kansallispukuun vivahtavahan tämä ennemminkin on ;) Mutta meni täydestä, kuin väärä raha ;D

      Poista
  16. Voi hyvät hyssykät, miten sisukas emäntä. Kun minä tarvitsin samanmoisen asun töihin Octoberfestiin, huomasin Lidlissä myytävän semmoisia. Siis aikana ennen koronaa. No, nyt se piti pukea päälle kahden vuoden tauon jälkeen. Oli VÄHÄN kitsahtanut pukupussissa. No, rinnusnauhoja löysemmälle - onneksi oli mitä näyttää. Työtoveri joutui täyttämään etumuksensa tennissukilla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä oli ilmeisesti noita alkuperäisiä asuja ostettu. Osa olikin oikein kauniita, tämä yksi aika antoisa ;)
      Noista tennissukista tulikin mieleen penkkarini ;D Silloinkin oli sukille tarvetta ;D

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!