maanantai 19. syyskuuta 2022

Tämä tarina on tosi!

 Olipa kerran lauantai, eikä ulkona satanut vettä.  Sää oli kuitenkin epävakaa ja säätiedotus lupasi vettä illemmalla. Aurinko paistoi ajoittain pilvien raoista. 

Sartsa ja Mies istuivat aamupalapöydässä läppäreihinsä uppoutuneina, kunnes molemmille tuli samanaikaisesti mieleen, että pitäisi lähteä jonnekin luontopolulle.   Pitkän avioliiton myötä pariskunnan ajatusmaailma oli lähtenyt kulkemaan samanlaisia reittejä.

Luontopolku valikoitui hieman erikoisella, joskaan ei yllättävällä tavalla.   Miehen vuosikymmeniä kestänyt autoharrastus oli aiemminkin johdatellut reittejä.  Haminan suunnalla oli varattuja autonosia, joten luontopolkukin valikoitui sieltä.  Kumpi oli lenkkeilypäätöksessä ensin; autonosat vai lenkkeily?  Tässä kohtaa monivuotisen avioliiton tuottamat ajatukset luultavasti erosivat toisistaan. 

Luonto oli jokatapauksessa kaunis kaikissa ruskan sävyissään. 


Reitin yksi valintakriteeri oli pituus.  Sartsan neulontalihasten jäykistämällä selällä ei kovin pitkiä matkoja kävellä, eikä Mieskään ollut mikään huippu-urheilija.  Internetin ihmeellistä maailmaa hyväksi käyttäen löytyi kohteeksi Horessootin luontopolku.  Merkillinen nimi juonsi opaskyltin mukaan sanasta hovrättsråd (hovioikeudenneuvos), joten sana vääntyi kansan suussa helpompaan muotoon. 
Opastaulun tekstin luettuaan Sartsa ja Mies suuntasivat polulle, miettien Puustellin hienostoa, joka oli kävellyt samoilla reiteillä kauan sitten.  Tuntui käsittämättömältä, että palveluskunta oli jopa lakaissut reitin ennen heidän kulkuaan!  Nyt oli selvästi havaittavissa, että palveluskunta oli lomautettu, tai virkaan ei oltu saatu ketään, kuten rakkaassa kotimaassamme tällä hetkellä on monen muunkin ammattiryhmän kohtalo. 


Reittejä oli ilmeisesti useampi, mutta tälle kaksikolle riitti tuo vajaan neljän kilometrin matka ihan täysin.  Reitti oli merkitty sinisillä nauhoilla ja useilla opaskylteillä.   Mies pohdiskeli, miten mahtaa olla tämän reitin tilanne oikeasti, kun nuo opaskyltit eivät aina toteudu lupauksista huolimatta. 


Reitti oli tunnettu myös lukuisista siirtolohkareistaan. Tässä luultavasti kaikkein näyttävin. 


Aiemmasta Puustellista ja hienostoväestä paljon, paljon kauemmas kulki ajatus näiden kivien myötä, jääkauden aikaisiin myllerryksiin!  Juuri niillä alueilla, missä reitti kulki, oli kulkenut jääkauden aikana valtavia kivenlohkareita. Jää oli pyöritellyt niitä mielensä mukaan, kuin keilapalloja. 


Maasto oli paikoin märkää ja liukastakin. Kallio ja sen päällä kasvava sammal pitivät askeleen  varovaisena ja katseen pitkälti maassa.  Mies pohti, mitä vastaisi, jos joku kysyisi, minkälaisia maisemia siellä oli.  Hän suunnitteli vastaavansa, että valitettavasti en nähnyt kuin polun, jolla kuljin. 
 Isoja ylämäkiä ei oikeastaan ollut, mutta enimmäkseen istumista harrastavalle neulojalle  kuitenkin riittävän haasteellista. 

Häh!? Mikäs tuolla on??  Sartsa huomasi kiven päällä jotain eriskummallista. 


Asiahan oli tarkistettava pikimmiten.  Mies tietysti heilui kameran kanssa, vaikka kohde ei ilmeisimmin ollutkaan sama, kuin Sartsalla. 


Nalle Puh päiväunilla!   Onko kyseessä sittenkin Puolenhehtaarin metsä? 


Puhin jälkeen katse terästäytyi ihan toisella tavalla ympäristöön. Oliko jossain piiloutuneena lisää hahmoja?   Muutamia löytyikin.  Aasi Ihaa näytti ihan itseltään. Joko maailma oli murjonut, tai sitten luontopolku oli ollut sillekin liian pitkä. Tuo sateenkaarilintu oli hieman outo. Oliko se edes lintu?  Pirteä koira ja hirttäytynyt hylje löytyivät helposti. 


Keskellä metsää oli kaivo. Olisi pitänyt kurkistaa kaivoon, pohti Sartsa, dekkareihin hurahtanut lenkkeilijä.  Rakennelma näytti oikeasti niin heppaiselta, että saattoi olla jopa vaarallinen. 


Mikä tarina jälleen!  Taito oli saanut olla kunniatehtävässä vedennoutajana.  Hänellä oli selvästi vilkas mielikuvitus puhellessaan puille ja piiskatessaan vesikelkkaa liukkaammin liikkeelle.   
Sartsa pohti edelleen, olisiko nykyisin mahdollista hyödyntää palvelutalojen asukkaita pihatöissä ja vastaavissa?    Pian ei olisi kuitenkaan enää edes hoitajia, joten  oma-aloitteisuus ja omatoimisuus pitäisi nostaa isommin esiin kuntouttavassa mielessä.  


Puolivälissä oli grillikatos. Siellä oli nuorisoa viettämässä terveellistä elämää luonnon äärellä.  Viikonloppuna on enemmän aikaakin hengitellä raikasta ilmaa ja kokoontua yhteen hiomaan aikuistumistaitojaan. 


Sartsalla ja miehellä tuntui olevan kestopuheenaiheena tuo esteetön kulku. Liekö ennakkosuunnittelua tulevaisuuden varalle, vai mitä.  Grillikodalle oli kuitenkin toista reittiä mahdollista päästä esteettömästikin. 



Muualla reitin varrella rollaattorin ja pyörätuolin käyttö olisi tuottanut selkeitä ongelmia. 


Mitä nyt?  Kumpaan suuntaan olisi pitänyt mennä?  Selkeä opastus loppui tähän ja kulkijoiden mieltä yritettiin selvästi hämmentää kahteen suuntaan osoittavilla nuolilla. (Myöhemmin selvisi, että polku teki kierroksen ja palasi samaan pisteeseen). 


Mies valitsi vasemman ja sinne Sartsakin suuntasi, miehen yrittäessä piiloutua puun taakse.  Sartsan mielestä olisi pitänyt valita vähän isompi puu, jos aikoi olla näkymättömissä. 


Kuten monet muutkin luontopolut, kulki tämäkin veden läheisyydessä osan matkaa.  Sartsa muisteli lukeneensa, että tämä on erämaajärvi, eikä asutusta ole näin ollen missään.  Mies huomioi vastarannalla erämaa -maatilan ja erämaamökin. 


Sartsa hieman pelästyi tätä kylttiä. Sen verran oli tullut viime aikoina kuunneltua kansalaissodasta kertovia romaaneja, että mieleen tuli ensin jotain ihan muuta.  Onneksi kyse oli kuitenkin vain kuusikosta. 


Syksyisessä metsässä mieli lepäsi.  Sehän on osa lenkkeilyn tarkoitusta.  Kävellessä kerätään sisäisiä voimavaroja tulevia koitoksia varten.  
Yhtään sientä ei näkynyt. Ei juuri puolukoitakaan. No, ehkä kymmenen. 



Lopuksi Sartsa päätti vielä koetella fyysisiä voimiaan työntämällä kivenlohkareita kauemmas toisistaan.  Kyllä tuo oikeanpuoleinen liikkui sellaisen 10 senttiä!   Mies ei uskonut, mutta näytti siltä, kuin olisi ollut samaa mieltä. ( Tämä taito on hyödyllinen kenelle tahansa pitkän avioliiton kuluessa). 


Kotimatkalla  Sartsa ja Mies kävivät  vielä syömässä ja päättivät käydä  illalla elokuvissa katsomassa Mielensäpahoittajan. Kummankin mielestä elokuva oli erittäin hyvä. 

Tähän päättyy tarina Sartsan ja Miehen aktiivipäivästä!   

37 kommenttia:

  1. Kiitos olipa kiva kirjoitus❤️
    Luonto on niin ruskan värittämä ja kaunis/raikas.
    Niin tuttu tunne tuo vaihtoehtokin ,että auton osia haetaan joka Suomen kolkasta😂..niitä reissujaki on tehty paljon.
    Mekin käytii katsomassa leffa ja oli super hyvä👍
    Mukavaa alkavaa viikkoa🍁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autonosat on aina kauempana, kuin muut kaupat. ei niitä vissiin tällä paikkakunnalla myydäkään ;D
      Mielensäpahoittaja on yrmeä päältä, mutta pehmeä ja viisas sisältä.

      Poista
  2. Pitkän avioliiton salaisuus,osataan ajatella samoja asioita yhtä aikaa. Mielenkiintoinen luontopolku ja hyvin toteutettu aktiivipäivä. Mielensäpahoittaja vielä katsomatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pitkä avioliitto saa aikaan sen, että vihdoin aletaan ajatellakin samoja asioita yhtäaikaa :) Aluksi voi olla vähän hajontaa enemmän.
      Kannattaa tosiaan mennä katsomaan.

      Poista
  3. Hauska, terveellinen ja tietorikas päivälenkki :) Hienoa, että jäkälää näkyy vielä joissain paikoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä lenkillä oli oikein oivat ja kivasti kirjoitetut jutut historiasta ja nykyisyydestäkin. Ne tuovat aina luonnetta luontopolulle. Onkos sieltä jäkälät loppu?

      Poista
    2. Varmaan on ,ei niitä paljon näy :D

      Poista
  4. Tosi mielenkiintoinen ja kivasti huumorilla höystetty postaus. Tuo lähdekaivo josta Taito aikoinaan haki vettä vanhainkodin tarpeisiin, näyttää tosiaan jo parhaat päivänsä nähneeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut sisälle tiirailtua. Voihan tuo kaivo olla ihan matalakin, mutta pömpeli vaan rakennettu suojaksi. Kaivosta vaan tulee aina mieleen jotain tosi syvää.

      Poista
  5. Olipas mukava luontoretki ja kiva että jaoit sen meille muillekin. Oikein mielenkiintoinen polku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jo niin monen luontopolun jutut kirjoitettuna ja näytettynä. Mietin, että ne varmaan muistuttavat aina toisiaan ;D Siksipä vähän tarinaa kuvien ympärille :)

      Poista
  6. No se oli mukava päivä ja autonosatkin vissiin löytyivät?

    VastaaPoista
  7. Kiitos, tosi kiva tarina. Alkoi jo jännittämään, mitä seuraava kuva lukijalla ja katsojalle tarjoaa. Retkipaikkakin on kiinnostava.
    Pitkän avioliiton vaikutukset huomaa nopeasti esimerkiksi aamiaispöydässä tai illalla telkkua katsellessa. Toinen aloittaa lauseen ja toinen lopettaa. Joskus tokaistaan samoin sanoin yhdestä suusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tulee myös puhuttua muille ihan samoin jostain asiasta, kuin on kuullut puolison puhuneen aiemmin ;)
      Voit varmaan kuvitella, miten jännittävä tämä reisu oli paikan päällä, jos kuvia katsellessakin alkaa jänskättämään ;D Oli tämä kyllä siellä top vitosessa niistä poluista, mitä on tullut kierrettyä. Kyltit ja tekstit oli mielenkiintoisia.

      Poista
  8. Ihana päivä teillä on ollut, Sartsa ja Mies ja juuri sopivan pituinen kohde.
    Jotain on minullekin jäänyt mieleen koulun biologian- tms. tunnilta; kerran selitin yhdelle ulkomaalaiselle siirtolohkareiden tarinan, jäätikön siirtymisen ym. En tiedä onnistuinko ja muistinko oikein, mutta ainakin vähän sinnepäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta saisi varmasti jonkinlaisen romaanin!: Siirtolohkareiden tarina , kirjoittanut Puikoillanikin , Bloggerjulkaisut 2022 :)

      Poista
  9. Aivan ihana aktiivipäivä teillä, ja kerroit siitä taas niin hauskasti! <3

    Mikähän mahtaa olla tarina Nalle Puhin ja kumppaneiden takana?! Miten ihmeessä ovat päätyneet tuonne metsän keskelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tätä on käytetty lasten luontopolkuna? Tai sitten joku korona-ajan juttu? En tiedä. Puh näytti erittäin hyväkuntoiselta, joskin sen turkki oli ehkä hieman märkä. Hylkeen laita oli vähän huonommin. Ei taida olla enää pelastettavissa. Kyllä tuon nallen jälkeen silmä alkoi tarkkailla ympäristöä ihan toisella tavalla.

      Poista
  10. Hauska tarina hauskasta päivästä, ja kyllä minä ainakin uskon, että sait järkäleitä siirtymään. Teillä töissä pitää kuitenkin harjoitella kaikenlaisten massojen siirtelyä. Pehmoeläimet olivat oikein hauska yllätys ja tosiaan tuollaiset tarinallisesti opastaulut ovat kivoja. T Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siellä töissä kaikenlaisia vuoria tulee siirreltyä, fyysisiä ja psyykkisiä ;D Sitä paitsi, aina pitää kuitenkin yrittää!
      Värikäs nalle erottui hämmentävän selvästi syksyisessä metsässä.

      Poista
  11. No olipa aktiivinen päivä! Epäilemättä ne varaosatkin tuli haettua.

    VastaaPoista
  12. Kiitos!
    Nimim. "joku, joka ei ole kokenut avioliittoa" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sain pienen ripauksen siitäkin! Mieti nyt tilannetta toisinpäin: ajattelet jotain ja toinen tietää heti mitä ajattelet. Sinkkuna voi ajatella ihan rauhassa :)

      Poista
  13. Kiitos mukavasti kirjoitettu ja minusta liian lyhyt lenkki niin hauskasti kirjoitit. 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitus oli helpompaa, kuin lenkin jatkaminen ;)

      Poista
  14. Moikka! Julkaisin blogiini lyhyen tekstin "Mieti jos pankkitili täyttyisi yhtä nopeasti kuin pyykkikori" ja haastan sinut käymään vastaamassa tekstin alla olevaan kysymykseen, koska oon utelias! 😍

    Mukavaa Syyskuun jatkoa!🧡

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas! tämä kommentti löytyikin just roskakorista, joten sorry, en ollut nähnyt. Käynpäs kurkistelemassa. ;)

      Poista
  15. OIh sinä sanataituri - niin mielenkiintoisesti kirjoitettu ja kuvitettu postaus - nautin!
    Löysitten tosiaan "Puolenhehtaarinmetsän" ja miten upeaa maaruska jo onkaan - tarttisi ennättää itsekkin luontoon
    (pari pikaista puolukkareisua viimeisen parin viikon aikana-ihan liian vähän!)
    Mehän bongattiin korona-vuosina oikein systemaattisesti siirtolohkareita - täältä meidän nurkilta löytyy Suomen suurin ja top kymppiin useampikin... mut kiva niitä oli lähteä bongailemaan muuallekin Suomeen...
    Syysnautintojen jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muistanutkaan tuota teidän siirtolohkarebongailua! Näin töiden jälkeen on muutenkin hidasta tämä ajatuksenjuoksu. Mietin, että mikähän murresana tuo maaruska on ;D Siis maa ruska ja silleen, ei mikään murre ;D
      kiirusta tuppaa olemaan. Minä käyn kahdessa orkesterissa ja nyt lupasin vielä kolmanteenkin tuuraamaan loppusyksyn konsertissa. eipähän tarvi kotona harjoitella, kun voi istua 3 x viikossa puhaltelemassa yhteen hiileen. Nuo pakolliset työt tietysti vähän haittaavat osallistumista kaikille harjoitusvuoroille.

      Poista
  16. Ihanat ruskanvärit, ja mielenkiintoisen oloinen reitti! Ihan selvä puolenhehtaarin metsä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en tiennyt, että se sijaitsee Haminan liepeillä! :)

      Poista
  17. Syksyisessä luonnossa on ihanaa ulkoilla. Ainakin kauniilla ilmalla. Et sitten ottanut mallia Nalle Puhista ja heittänyt pitkäksesi sammalikkoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika märkä sammalvuode olisi ollut. Jalat olisivat kyllä mielellään antaneet kropan heittäytyä välillä vaakatasoon :)

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!