Kauas muistot karkaavat...

 Hetki ennen kuin pilvet putosivat pellolle.

Pelloista tulee aina lapsuus mieleen.  Ei niin, että olisin asunut maalla, mutta vierailut vaarin äidille, eli mammalle, olivat aina jännittäviä.  Peltojen tuoksu oli aisteja hivelevä ja pomppiminen heinäladossa lapsien mieleen.  Lehmiäkin oli vielä alkuaikoina ja navetan ylisille pääsi tutkimusmatkalle. Jossain vaiheessa hypittiin sieltä heinäluukusta alas heinien päälle.  Osa lehmistä oli pihan tuntumassa metsässä, aidan takana. Ne saattoi nähdä jo pihaan ajettaessa.  Ajotie kulki pihan poikki, mikä oli kai ennen aika yleistä?   Kissoja oli mammalla useampi.  

Välillä näen vielä unta, että olen mamman pihalla tai talossa sisällä.  Taisinkin joskus kertoa, että tuon talon naapurissa asuu tuttuni, joka järjesti minut kerran vierailulle nykyisten omistajien luo.  Tilanne oli tosi outo, kun vanhat muistot olivat niin vahvoina mielessä.  Talo oli sama, mutta kuitenkin eri. 

Heinät olivat ennen seipäillä, eikä rullalla .....

(Lisäys: nyt on pakko korjata virheeni, jonka Tytti oikaisi kommentissa:   Nämä eivät ole heinää, vaan olkea 😜. Meikäläisellä olivat vähän käsitteet hukassa...)

Nuo pellot eivät ole lähelläkään mamman vanhaa kotia, mutta niistä tuli muistoja mieleen. 

Oikeastaan kävin sienessä tuttavan kanssa.   Metsä oli edelleen niin kuiva, että edes myrkkysieniä ei ollut.  Tuttava tietysti löysi kanttarelleja, mutta minä en!   Sen sijaan ihmettelin suuresti valtavaa määrää kaatuneita puita!  En tiennytkään, että näin lähellä kotiani oli myrsky ollut näin raju.  Puita oli nurin juurineen pitkältä matkalta.  Sienimaatkin olivat pahasti puiden peitossa. 

Kiertelin, kaartelin, kuvailin....    

Lopulta sain vähän kanttarelleja, kun tuttava niitä minulle maassa osoitteli 😂

Ehkä tästä voisi vetää johtopäätöksen, että sienet ovat maassa, eivätkä puiden latvuksissa.  

Sienistä syntyi jauhelihan kanssa minunlaistani pitsaa, eli oikeammin kai jonkinlaista piirakkaa, kun en ole pitsaihmisiä.  Stanstalle tiedoksi, että tämä ei ollut suorastaan Aneemispitsa, koska muut söivät samaa tuotosta. 

Maia ja Sam tulivat kylään ja heidän palvelijansakin sai pitsaa. 

Frodo ilahtui ikihyviksi ja ripustautui Samin kaulaan oikein kunnolla, nuuhkien koko pään tarkasti. Sam istui kärsivän näköisenä tiukassa halauksessa...    Tästä seurasi taas pitkällinen takaa-ajo kaikkien kissojen kesken, jahtaajana aina Frodo.  Maiaa se ei jahtaa, sillä on tarpeeksi arvovaltaa pientä teinikissaa kohtaan.   Frodo ei kyllä ole enää juurikaan muita pienempi, kohta jo päinvastoin. Sen leikkisyys ja painihalukkuus eivät siis senkään puoleen ole toivottavia  muiden mielestä. 

Kissapatsaat hetki ennen jähistystä.  Ylimmäinen pysyi kukkulan kuninkaana. 

Aurinkoista syyspäivää Kaikille!