perjantai 9. syyskuuta 2022

Kauas muistot karkaavat...

 Hetki ennen kuin pilvet putosivat pellolle.



Pelloista tulee aina lapsuus mieleen.  Ei niin, että olisin asunut maalla, mutta vierailut vaarin äidille, eli mammalle, olivat aina jännittäviä.  Peltojen tuoksu oli aisteja hivelevä ja pomppiminen heinäladossa lapsien mieleen.  Lehmiäkin oli vielä alkuaikoina ja navetan ylisille pääsi tutkimusmatkalle. Jossain vaiheessa hypittiin sieltä heinäluukusta alas heinien päälle.  Osa lehmistä oli pihan tuntumassa metsässä, aidan takana. Ne saattoi nähdä jo pihaan ajettaessa.  Ajotie kulki pihan poikki, mikä oli kai ennen aika yleistä?   Kissoja oli mammalla useampi.  
Välillä näen vielä unta, että olen mamman pihalla tai talossa sisällä.  Taisinkin joskus kertoa, että tuon talon naapurissa asuu tuttuni, joka järjesti minut kerran vierailulle nykyisten omistajien luo.  Tilanne oli tosi outo, kun vanhat muistot olivat niin vahvoina mielessä.  Talo oli sama, mutta kuitenkin eri. 

Heinät olivat ennen seipäillä, eikä rullalla .....

(Lisäys: nyt on pakko korjata virheeni, jonka Tytti oikaisi kommentissa:   Nämä eivät ole heinää, vaan olkea 😜. Meikäläisellä olivat vähän käsitteet hukassa...)


Nuo pellot eivät ole lähelläkään mamman vanhaa kotia, mutta niistä tuli muistoja mieleen. 
Oikeastaan kävin sienessä tuttavan kanssa.   Metsä oli edelleen niin kuiva, että edes myrkkysieniä ei ollut.  Tuttava tietysti löysi kanttarelleja, mutta minä en!   Sen sijaan ihmettelin suuresti valtavaa määrää kaatuneita puita!  En tiennytkään, että näin lähellä kotiani oli myrsky ollut näin raju.  Puita oli nurin juurineen pitkältä matkalta.  Sienimaatkin olivat pahasti puiden peitossa. 


Kiertelin, kaartelin, kuvailin....    
Lopulta sain vähän kanttarelleja, kun tuttava niitä minulle maassa osoitteli 😂
Ehkä tästä voisi vetää johtopäätöksen, että sienet ovat maassa, eivätkä puiden latvuksissa.  


Sienistä syntyi jauhelihan kanssa minunlaistani pitsaa, eli oikeammin kai jonkinlaista piirakkaa, kun en ole pitsaihmisiä.  Stanstalle tiedoksi, että tämä ei ollut suorastaan Aneemispitsa, koska muut söivät samaa tuotosta. 
Maia ja Sam tulivat kylään ja heidän palvelijansakin sai pitsaa. 

Frodo ilahtui ikihyviksi ja ripustautui Samin kaulaan oikein kunnolla, nuuhkien koko pään tarkasti. Sam istui kärsivän näköisenä tiukassa halauksessa...    Tästä seurasi taas pitkällinen takaa-ajo kaikkien kissojen kesken, jahtaajana aina Frodo.  Maiaa se ei jahtaa, sillä on tarpeeksi arvovaltaa pientä teinikissaa kohtaan.   Frodo ei kyllä ole enää juurikaan muita pienempi, kohta jo päinvastoin. Sen leikkisyys ja painihalukkuus eivät siis senkään puoleen ole toivottavia  muiden mielestä. 


Kissapatsaat hetki ennen jähistystä.  Ylimmäinen pysyi kukkulan kuninkaana. 


Aurinkoista syyspäivää Kaikille!

26 kommenttia:

  1. Kaadetun heinän sekä syksyisin viljapeltojen tuoksu on ihan omaa luokkaansa ja tuo vahvasti mieleen lapsuusmuistoja, jotain sellaista jota ei ole enää muualla kuin omassa mielessä. Teilläpäin on huonoja sienimetsiä, kun pitää kanttarellitkin maasta etsiä. :) Joku on näköjään saanut osakseen puuhommia ihan pyytämättä. Aika tavalla on puita kenollaan ja niiden kaataminen on hankalaa tai voi olla suorastaan vaarallista. Sam taitaa olla kärsivällinen, kun odotti halauksen loppumista, vaikka siitä kärsikin. Hyvän värivalinnan teit hattivatti sukkiisi. Keltaiset salamat mustalla pohjalla sopii tosi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuvia katsellessa tuli vasta mieleen, että puut olivat aika vaarallisesti könöllään. Ei me kyllä ihan niiden läheisyydessä kuljettukaan (paitsi minä, joka kuvasin ;D ).
      Sam oli hämmästyttävän kärsivällinen ja kesti koko pitkän halauksen, vaikka oli vasta tullut ovesta sisään ;) Olin jo valmiina pelastamaan sen, mutta ei ollutkaan tarvetta.

      Poista
  2. Minulla myös tulee lapsuus mieleen pelloista, monet kesät vietin mummolassa heinäpellolla - oi niitä aikoja <3

    - Suvi -

    https://suvivusuvivus.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinäpellolla en ole koskaan ollut heinätöissä. Mahtaa olla aika raskasta hommaa? Ja auringon paahteessa melkoisen kuumaakin.

      Poista
  3. Minullakin kestää aina aikansa päästä sienimoodiin, kun puut ym olisivat kiinnostavampia. Sitten, kun pääsee nenä maassa -Moodie, niin alkaa kummasti sieniäkin löytymään. T Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi harmillisuus sienestämisessä on moniteholasit. Kun päätä kääntelee edestakaisin, on "rajatilat" aina vähän epäselviä. Katsetta joutuu tarkentamaan paljon tarkemmin, kuin ilman laseja ennen. Tämä on varmasti minun syyni, että sieniä ei löydy ;D

      Poista
  4. Kiitos niin ihanat lapsuus muistot heräsi minullakin ajatuksiin kuvista. Samoin heinäpellolla on juostu saparot suorana, navetassa pyöritty lehmien seassa, ja navetan vintti se sitten olikin mielenkiintoinen paikka. Ja olikin niin mielenkiintoinen että tipuin sitten kerran sieltä heinäluukusta suoraa lehmien eteen.
    Ja wau! miten ihmeessä nuo kissat antavat ottaa niin näyttäviä kuvia, he onnistuvat aina kuvissa.
    Meidän Lulu on paras kuvattava, kun nukkuu umpi unessa heh!
    Aurinkoa viikonloppuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lulusta saa selkeitä kuvia, kun ei liikahda ;) Minulla on aina monta nappausta, joissa näkyy vain tuulahdus kissasta ;D
      Minä en ole maaseudulla kasvanut, joten sanon ihan suoraan, että pelkään lehmiä. Ihan kamalaa, jos olisin tippunut lehmien eteen! Olisin varmaan huutanut kurkku suorana ja saanut lehmätkin paniikkiin ;D

      Poista
  5. Itse maalaistalosta kotoisin olevana, voin hyvin samaistua moniin kokemiisi muistoihin.
    Ihanat kuvat suloisista kisuleista.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ei ole itse maalta, oli erityisen jännittävää tehdä tutkimusmatkoja mamman luona.
      Samoin sinulle!

      Poista
  6. Minunkin Mammani eli Isäni äiti on minulle tärkeä muisto lapsuudesta jopa niin paljon että Touhula-mökkini on pitkälti sitä kaipausta lapsuuden maisemiin ja sen aikaiseen yksinkertaiseen elämään. Minulle muistoja tuovat pihassa parhaillaan kukkivan syysleimun tuoksu, puusta poimitun omenan maku ja puuhellan sytyttämisestä nouseva omanlaisensa tuoksu.Ihania muistoja josta tulee onnellinen olo :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan nuokin tuoksut lapsuudesta :) Elämä on muuttunut kovin monimutkaiseksi kaikkine laitteineen ja internetteineen. Välillä kaipaa sitä yksinkertaisuutta elämään.

      Poista
  7. Ihania maalaismaisemakuvia. Kesällä maalla sanoimme seipäillä olevia heiniä heinäukoiksi.
    Minäkin olen kaupungin kasvatti ja pelkään kaikkia eläimiä, jotka ovat itseäni isompia. Niitä on aika monta alkaen lehmistä ja hevosista. Isokokoiset koirat menevät samaan laariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinäukkoja voisi tehdä pihaan heinäseipäistä ja heinästä ;) Ehkä sellainen Hiljainen kansa?
      Hevoset ovat minustakin pelottavia. Tosin pelkään myös hiiriä ja rottia ;D

      Poista
  8. Nämä pellolla olevat paalit ei ole heinää vaan olkea. Puinnin jälkeen oljet pyöritetty paaleihin. Kissat osaavat tosi hyvin poseerata kuvatessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tiedätkö, arvelin jo kirjoittaessani, että onkohan tämä edes heinää ;D Taas oli tietämys hukassa! Kukaan ei aiemmin kommentoinut asiasta, joten luulin jo tienneeni ;)
      Kivaa päivää sinulle!

      Poista
  9. Kerroit lapsuudenmuistoista niin kauniisti ja elävästi, että koin melkein näkeväni sinut hyppimässä heiniin.
    Meidän lähimetsässä puita on kaatunut samalla tavoin pitkin poikin. Lisäksi metsässä on niin kuivaa, että jaloissa rutisee ja ratisee kulkiessa.
    Mainioita kissapatsaita. Voin hyvin kuvitella, miten vanhemmat kissat tuhahtelevat teini-Frodon ylenpalttiselle leikkisyydelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navetassa ja heinissä kulkeminen oli hyvin jännittävää kaupunkilaiselle (taajamalaiselle ;) ), vaikka eläimiä ei sitten enää lopulta ollutkaan. Näen vieläkin selkeitä muistikuvia joistain tilanteista tai näkymistä. Nuo talon uudet "kesäasukkaat" kertoivat kerran ihmetelleensä keittiön ikkunassa, miksi lähipellolla on hirmuinen juoksentelu meneillään, kunnes kuulivat myöhemmin, että sonni oli karannut naapurista ;D
      Näinköhän sienet ehtivät ensinkään kasvaa ennen pakkasia. Kanttarelleja näytti löytyvän. Minäkin voisin niitä kerätä, jos saisin taas mukaan henkilön, joka etsii ne minulle ;)

      Poista
  10. Voi Kukkulankuningas sentään mitä kuvia... ja jestas miten Frodo on tosiaankin jo iso, eli taitaa painia raskaassa sarjassa!!
    Otsikostasi . Kauas muistot karkaavat luulin jo sun vastanneen faktoihin lapsuudesta...
    Iloista viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) Noukin tosiaan ne kysymykset blogistasi, mutta jonkin siinä vastailussa tyssää. Annan hautua.
      Frodo on ainakin syönyt aina kaikki ruokansa (ja välillä Merrinkin). Se on kasvanut hyvin ja on muodoltaan jotenkin sellainen jäpikkämäinen, ei vielä aikuisen kissan muodoissa, kuten Merri. Silti on vielä painoeroa. Maian ja Samin Frodo saa/ on saanut jo painossa pian kiinni. Maia on paksun karvansa alla siro kissaneiti.

      Poista
  11. Tuo on kyllä tärkeä tieto, että kantarellit ovat maassa eivätkä puissa. Helpottavat löytämistä huomattavasti. :-D

    Onpa Frodo jo iso! Minkä ikäinen hän nyt tarkalleen ottaen onkaan...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarvitsen silti ehdottomasti kanttarellietsivän mukaani metsään. Voin sitten kyllä kerätä ne löydökset ;)
      Frodo on syntynyt 24.10-22, eli piakkoin vuoden ikäinen. Sillä on sellaista lapsenomaista vantteruutta kropassaan ;) Turkki tuntuu osin liian suurelta, eli kasvunvaraakin vielä on ;D

      Poista
  12. Romanttinen kaipuu maalle tulee kuvistasi mieleen :)
    Raskasta on tuommosessa metikossa kävellä. Mulla taitaa jäähä puolukatki keräämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että kaipaisin maalle, vain muistoihin. Luulen, että en kestäisi maalla asumista, kun en ole tottunut. Kaikissa asuinpaikoissa on hyviä ja huonoja puolia ;)
      Minulla on ollut kaikin puolin laiska syksy keräämisten osalta. Se laiskuus näkyi jo omassa pihassa marjapuskien osalta.

      Poista
  13. Kiitos henk.koht. tarkennuksesta ;) mutta missä kuva?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut kuvaa otettua! Syömingit alkoi heti paistamisen jälkeen ;)

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!