100 vuotta!

 Kesälomareissulla tuli yht´äkkiä mieleen, että yrittäisin tehdä tämän Kuusankosken juhlavuoden logon ruutupiirrokseksi.  Pitäähän nyt juhlavuosisukat saada neulottua!  Yläosan vaakunaosuus on hieman rajaamattoman näköinen, kun harmaa ei niin hyvin erotu punaisesta. Toinen lankavalinta olisi ehkä ollut selkeämpi. 

Alkuperäinen logohan näyttää tältä. Kävin nappaamassa kuvan yhtenä iltana, kun Kuusankoski -talo oli iltavalaistuksessa.  Olin aiemmin katsonut logoa netin kuvahaulla ja nyt ihmettelen, miksi nuo harmaat osat olivat harmaat??  Tässä ne näyttävät enemmänkin valkoisilta.  Sillä värillä neulottuna olisivat erottuneetkin paremmin. No, kaikkea ei voi näköjään tajuta! Ei edes ihan aina 😉

Kuusankoski on osa Kymenlaaksoa. Kunta perustettiin 1921 ja kauppala siitä tuli 1957, kaupunkinimitys tuli 1973.  Se lakkautettiin 2008 kuntaliitoksen myötä ja on nyt osa Kouvolaa. 

Kuusankoski irrottautui ennen vuotta 1921 Iitistä ja Valkealasta, joiden välillä oli Kymijoki rajana. 1743-1809 tuo joki oli myös Ruotsin ja Venäjän rajana. 

Paikkakunta teollistui ja kasvoi nopeasti paperiteollisuuden myötä. 

Vaakunassa on kuusi ja 3 käpyä, jotka kuvaavat tehtaiden ympärille kasvaneita asutusalueita. 

Joen tuntumaan rakennettiin vuonna 1985 Brunow & Maunulan suunnittelema kulttuuritalo. Sieltä löytyy mm. 500 -paikkainen konserttisali, kirjasto, elokuvateatteri, sekä teatteritiloja.  

Mainittakoon tässä kohtaa, että viime vuoden Talent -voittaja, Sirkuskoulu Bravuuri, on kuusankoskelainen.  Muita tunnettuja paikkakuntalaisia ovat/ olivat mm. P.P. Petelius, Kaurismäen veljekset, Anu Pentik, Harri Marstio, Tarja Turunen, Maija-Liisa Peuhu, Janni Hussi, Kaj Chydenius, Sami Hyypiä.....

(tietoja katsottu Wikipediasta)

Tuota vuosilukua en saanut ensin millään mukaan, mutta sitten keksin laittaa sen jalan päälle.  Sukat ovat vielä kuvattaessa kosteat, kun en malttanut kuivatella kauempaa 😂

Aiemmin mainitun Kuusankoski -talon seinustalla oli eilen valo- ja äänitaideteos. 

 Random Doctors VJ:n teos  Lux us 6A

(6A on täälläpäin luettavissa lyhennelmäksi Kuusankoski -sanasta, eli Kuusaa)

Teos käsitteli valon teemaa uskonnossa, tieteessä, filosofiassa, teknologiassa. Musiikki oli Esa Kotilaisen ja Aleksi Perälän tuotosta. 

Sukkien lankana käytin Nallea (Novitan tehdas sijaitsee Kuusankosken naapurissa 😍. Siksipä lankavalintanikin on usein sieltä peräisin).  

Puikot kokoa 3, silmukoita resorista nilkkaan 15/puikko ja jalan päällä 2 x 15, 2 x 14. Sukat ovat kokoa 38. Langankulutus 110 g.

Olen itse ihan tyytyväinen lopputulokseen.  Näihin sukkiin tiivistyy myös kotiseururakkauteni. 

Juhlavuoden kunniaksi on paljon tapahtumia. Yksi niistä on meidän orkesterimme konsertti, jonka mainos on jo julkaistu.  Ensi näkemältä olin vain iloinen kansikuvasta.  Myöhemmin vasta tajusin, kuka kuvassa on ... on nimittäin minun paita pääällänsä. 😂 Kädet näyttivät kyllä ihan vierailta ilman päätä. 

Loppuun vielä  vanha valotaideteos, jonka keskiössä kuusankoskelainen Merri (Merri on kyllä oikeastaan syntynyt Myllykoskella, mutta kuusankoskelaistunut jo pentuna).  Kuvan ottamishetkellä oli muistaakseni liki 20 pakkanen ja turkki on pörhöllään.

Hyvää viikonloppua!

Askartelupotpuri

 Askarteluasiat eivät ole pitkään aikaan oikein innostaneet, siitäkään huolimatta, että sain tuon askarteluhuoneen tuossa taannoin siivottua 😂  Olen käynyt ueammankin kerran pyörittelemässä kaappien sisältöä ilman inspiraatioita. 

Tilanne muuttui, kun oli seuralainen. Tyttären kanssa tehtiin samaa pyörittelyä ja lopulta alkoi jotain syntyäkin. 

Olen vuosia sitten ostanut tällaisen häkkyrän kirpputorilta. Siitä lähtee tuo pääliosa irti varresta. Tässä on ehkä ollut jotain koruja jossain liikkeessä?  Koruja taisin tuolloin ajatella itsekin, mutta  niitä ei oikein ole tarve missään riiputella, kun ei tule juurikaan käytettyä/ vaihdeltua.  Häkkyrä nousi kaapin perukoilta pöydälle ihmeteltäväksi. 

Silloin syntyi inspiraatio: mitä jos tekisi jonkinlaisen lampun?  Pikainen kaivausoperaatio nauha- / pitsilaatikkoon ja löytyi tällaista leveää pitsiä, juuri oikeaa kokoa peittämään tuon aukon kahteen kertaan pyöritettynä. Häkkyrässähän on nuo reiät, joihin sitten ompelin pitsin kiinni molemmista laidoistaan kaksinkertaisella ompelulangalla näkymättömästi. 

Lopputulos on kohtuullisen siisti.  Sisäpuolelle teippasin patterikotelon tuohon varteen ja virittelin lyhyen led -valosarjan.  Jotain vielä puuttui. Kaapista löytyi tuollaiset kristallimaiset roikottimet, jotka myös ovat odottaneet käyttöä aika kauan. 

Ai niin! Tuohan tosiaan myös pyörii! 😁

Tyttärellä, jota Nekuksikin nimitämme,  tuo inspiraation tulo kesti hieman pitempään, mutta sitä kannatti odotella!  Ensin hän leikkasi  ison kasan neliöitä kankaasta. Ompeli ne kiinnit toisiinsa kuution malliin, täytti tyynyntäytteellä ja ompeli viimeisen sivun kiinni.  Valkoisten pollukoiden teko oli ensin hieman ongelmallista. Tytär yritti ensin maalaamalla, josta tuli ihan ok, mutta kangas tietysti imaisi paljolti väriä.  Meillä on kuitenkin kaikenlaista kaapeissa ja ehdotinkin valkoisen huopakankaan käyttöä. Muistin jopa sen sijainnin 😜

Noppa sai hienot pisteet kupeisiinsa. 

Naru on kiinnitetty kulmiin metallirenkaan avulla ja ommeltu sitten käsin kiinni. 

Tässäpä nyt todella moderni ja maxiversio karvanopista! Ei ehkä kuitenkaan peruutuspeilissä roikotettavaa mallia. 

Minä pysyttelin näissä metallihäkkyröissä. Tässä verkkomaisessa kehyksesssä on joskus ollut joku kukka-asetelma. Askartelussa tätä oli käytetty aiemminkin, mutta nyt seisonut pitkään kaapissa. Purkasin vanhan, ja tein Halloween -koristeen. Ei täällä mainittua juhlaa mitenkään vietetä, muutoin kuin pyhäinpäivän hautausmaakierroksen merkeissä, mutta teema antaa inspiraatiota askarteluun. 

Aloitin virittelemällä jonkinlaisen verkon tuohon ylälaitaan. Sovittelin yhtä isoa, värikästä helmihämähäkkiä keskelle vähän huonoin tuloksin. Tytär ehdotti kummitusta.  Se oli helppo toteuttaa styroxpallosta ja kankaasta.  Oli tarkoitus, että se ikään kuin liihottelisi tuossa keskellä, mutta kyllä se aika hirtetyltä näyttää.  Hämähäkit löytyivät lasten vanhoista leluista.  Kuumaliimasin ne kiinni kehykseen.

Vähän valjulta näytti, joten tein muutaman kurpitsan. Vanha T-paita löytyi oikeassa värisävyssä (ainoa kangastarvike, joka oli oranssi!). Leikkasin siitä ympyröitä, jotka täytin vanhalla tyynytäytteellä (oli siis vanhasta tyynystä purettu sisuspehmuste, kaikkea pitää säästää, jos vaikka tarvii...).  Harsin reunat ja kiristin.  Tein muutaman ylipiston, vaikka tytär sanoikin, että musta lanka ei käy. Kokeilin myös oranssia, mutta näytti aneemiselta, joten päädyin tähän mustaan. 

Aika littanoita kurpitsoita. Näyttää ennemminkin niiltä litteiltä persikoilta, jotka ovat niin makeita ja hyviä, mutta sekoittavat vatsan täydellisesti 😂

Lopputarkastuksessa nousivat esiin juuri nuo "kurpitsat". Olivat tosiaan liian litteitä, mutta menivät kuitenkin läpi tällä kertaa. 

Toivon kaikille inspiraatiota elämään!  Lisäksi kannattaa ottaa askartelukaveri mukaan askartelemaan, niin voi heitellä ilmoille ideoita, eikä tarvitse puhua niin paljon yksinään. 

Pimeetä touhua

 Ai mitä sanoit? Ulos vai? Etkö voisi mennä tällä kertaa yksin, kun en viitsisi millään lähteä?  No olkoon menneeksi, jos et uskalla. Lähdetään pienelle happihyppelylle, kuten te ihmiset sanotte. 

Aina saa odottaa! Minä olen ollut valmis jo pitkän aikaa ja sinulla se vaan kestää tuo pukeminen. Pakkoko niitä vaatteita on pakata päälle? Minullakin on samat vaatteet sisällä, ulkona ja jopa nukkuessa.  Paljasjaloin olen myös pärjännyt koko elämäni, ei ole tarvinnut kenkiä jalkoihin rassailla hidasteeksi. 

Okei, katsotaanpa..   vihreää heinää vielä joissain paikoissa.  Haukkaisen palan sieltä, toisen täältä. Saat luvan odotella, kun kerran halusit, että lähdetään yhdessä ulos.  

Tekisi mieli kiivetä puuhun, mutta en ottanut kunnon vauhtia.. 

Tuossa juurella on niin koiramaiset hajutkin, että taidan jättää väliin. 

Tässä risujen takana on hyvä istua piilossa, kun pyöräilijä menee ohi. Harmi, kun tuo ihminen paljastaa meidät seisoa töröttämällä tuossa pyörätiellä. 

Tämä puu on jo paljon kutsuvamman näköinen. Pitää varoa, ettei joudu tuonne autotien puolelle. 

Autotiet kuuluu ylittää näitä suojateitä pitkin.  Jos autoja ei näy, voi jäädä keskelle istumaan ja odottelemaan, josko kohta näkyisi. 

Minulla on heijastimet valjaissa, joten autot kyllä näkevät minut.  Sitten minulla on nämä silmät. Tiedättehän? Kissansilmät!  Ne, joiden mukaan pyörien takaheijastimet ovat saaneet  nimensä. Eikä suotta! 

Jäädäänkö mamma odottelemaan linja-autoa, vai jatketaanko matkaa? Vettä sataa ja turkki on märkä, joten ei ole enää väliä pienellä seisoskelullakaan. 

Naapureiden ojarummut on syytä tarkistaa. Höllää nyt sitä narua, että pääsen kunnolla kurkistamaan! 

Hupia on myös sytytellä toisten pihavaloja asettumalla portille istumaan 😹 Valotutka näkee liikettä ja siinä minä sitten istun ja tuijotan. 

Mamma sanoo, että kaikkien talojen porteille ei kannata mennä pyörimään, kun niissä asuu koiria.  Tästä me ei olla ihan samaa mieltä, että voiko mennä vai ei. Minä en kyllä koiria pelkää!  Arttu, Gizmo ja Ruut on ihan ok, mutta nämä eivät kuulemma välttämättä ymmärrä kissahuumoria. 

Kuusien alle tekisi nin kovasti mieli, mutta mamma ei laske, kun siellä on pimeää. Siis pimeää sille, mutta se ei tajua, että minä näen!  

No arvatkaapa miten meidän viimeisin kävelyreisu sitten päättyi?  Tien yli lyllersi joku otus tosi läheltä ja mamma väittää, että se olisi ollut supikoira.  Mikä se edes on??  Näytti ihan isolta kissalta.  Sinne se meni pusikkoon. Ei minua haitannut, enkä viitsinyt edes häntäkarvoja pörhistää. Tosin ne olivat niin märkiä, että eivät ehkä olisi niin pörhistyneetkään.  Tuo ihminen kuitenkin nappasi minut syliinsä ja kantoi kotiin.  Se on oikein arkajalka! Nyt ei  kuulemma lähdetäkään piemeällä mihinkään! Ei ole reilua, että joku kokoiseni karvanaama voi säikytellä toisia ja estää liikkumisen! 

Tätä aion vielä pohtia uudelleenkin, mutta kotiin päästyä on parasta ensin hieman rentoutua ja kuivatella vatsakarvoja.

Muitakaa tekin käyttää heijastimia, on kuulemma tämän tarinan opetus. 

Poro muuttuu hirveksi

 Onko kyseessä uudelleensyntyminen eri kehossa, vai miksi tätä voisikaan sanoa, jos on ensin poro, sitten yht´äkkiä hirvi. Sarvet ja leukaparta taitavat olla eroina. 

Isot puikot tuntuivat aika koheloilta käsissä. Valmista syntyi melko nopeasti, mutta koko ajan oli tunne, että ei tule riittävän tiivistä. Lopulta kuitenkin oli ihan ok. Kostutin kaikki lopuksi, niin ulkonäkin vähän tasaantui. 

Pyydettiin isoja hirviaiheisia lapasia. Kyllähän minä nekin tein, mutta lisäksi syntyi pipo, kun lankaa tuntui olevan.  Lanka on Isoveljeä. Lapasiin sitä kului 115g ja pipoon 130g. Puikot kokoa 5 ja 6. 5½ olisin toivonut/ tarvinnut, mutta ei minulla olllut. Tyydyin näihin, kun isoilla puikoilla on loppujen lopuksi aika vähän käyttöä. 

Ohje molempiin löytyy lehdestä Novita talvi 2011.  Olen joskus tehnyt ohjeenmukaiset porolapaset ja se muistui tässä kohtaa mieleen.  Poro on kuitenkin poro ja hirvi on hirvi.  Kaivoin esiin ruutupiirroksen hirvestä, jota käytin tuossa taannoin hirviaiheisiin sukkiin. Muokkasin tuon eläinkuvion uusiksi, että se sopi tarkoitukseen. 

Merrille on ihan sama, onko joku poro vai hirvi, kunhan ei tule pihalle pyörimään.

  

Illalla voi ottaa rennosti vaikka eteisen lattialla, kun on koko päivän ollut sisällä ja ulkona ja sisällä ja ulkona. 

Tämä asento taitaa olla ominainen kaikille kissoille. Se on aina yhtä hassun näköistä. 

Käsivarressa on nyt kolminkertainen koronarokote -sarja.  Siitä huolimatta joutuu töissä kulkemaan toimistossa, sekä asiakaskäynneillä maskien kanssa. Alan olla jo aika väsynyt moiseen.  Raskasta on olla aina vaan maskien kanssa oli sitten kyseessä suihkutus, palaveri, toimistotyöt, tai mikä tahansa.  Jos on opiskelija tai muu henkilö mukana kierroksella, ei maskia voi riisua edes autossa, käyntien välillä.

Kahdesta ensimmäisestä rokotteesta tuli hyvin lieviä oireita, kolmannesta ei mitään. 

Kaupoissa näkee vielä aika paljon maskeja, mutta maskittomien määrä on selvästi lisääntynyt.  Itsellä alkaa olla aika ristiriitainen olo vapaa-ajan maskin käytöstä. Toistaiseksi en ole siitä luopunut, kun tulee aina mieleen, että saatan viedä tartunnan tahattomasti töihin jollekin huonokuntoiselle vanhukselle. 

Täytyy sanoa, että sympatiaa ei kovin paljon riitä henkilöille, jotka eivät rokotetta ota. Poislukien tietysti sellaiset, jotka eivät terveydellisestä syystä voi sitä ottaa.   Äskettäin tapasin myös henkilön, joka kertoi, että ei ole pitänyt maskia ollenkaan koko pandemian aikana, koska se on täysin hyödytön. Perustelutkin olisin saanut, mutta päätin tylysti olla epäkohtelias ja jättää hänet selittämään asiaa itselleen. 

Vähän tuli nyt negatiivissävytteistä settiä tähän loppuun.  Yritän jatkossa taas kaivella ne positiiviset asiat tuolta mielen syövereistä ja porskuttaa eteenpäin. 

Mahdollisimman miellyttävää viikon aloitusta kaikille Buzz Lightyearin sanoin: Kohti ääretöntä ja sen yli! (elokuvasta Toy Story 😃).

Lintuset

 Merri tuossa muistutti, että ei ole vähään aikaan ollut mitään arvontaa. Asiahan täytyy korjata 😃

Linnut ovat Merrinkin mielestä oiva aihe arvonnalle.  

Kommentoi alla seuravasti: 

Kirjoita jokin lintuaiheinen sananlasku, sanonta tai muu vastaava lyhyt lausahdus.  Mikäli et muista mitään olemassaolevaa, niin voit aivan hyvin itsekin keksiä sellaisen.  Nyt on lupa vaikka vähän hassutellakin 😀

Kaikki viimeistään 31.10 kommentoineet osallistuvat arvontaan.  

Mikäli haluat ryhtyä lukijaksi, se on ihan kiva juttu, mutta arvontaa varten se ei ole välttämätöntä, kunhan vaan löydän jonkin yhteystiedon, millä saan sinut kiinni, jos voitat tuon yllä olevan lintuaiheisen setin. 

Aloitan sanonnat tällä perinteisellä "parempi pyy pivossa, kuin 10 oksalla" -lausahduksella. 

Onnea arvontaan!

Kankaita kiertoon

 Arvatkaapas porukat mitä tuo mamma teki? Se on pengannut jo pari päivää kankaita ja mitä se löysi? Risan tyynyliinan! Voi hyvä ihme, että meikäkissaa jaksoi naurattaa!

Se ompeli siitä sitten kassin, kuten Stansta ehdotti. Nyt se aikoo kantaa siinä ruokaa kaupasta kotiin.

Tuo silmälasipäinen poika salama otsassaan, on kuulemma joku "poika joka jäi eloon" jossain hyökkäyksessä kun se oli vauva. 

Toisella puolella on myös sen kaveri, Ron.  Sillä taas on sellainen lemmikki, että minäkin tykkäisin siitä... se on rotta nimeltä Kutka!  Voisin ottaa vastaavanlaisen lemmikin koska tahansa. Tämä muuttui kyllä sitten kuulemma ihmiseksi. Todella outoa! 

Kahvat mamma raapaisi kokoon vanhojen reppujen hihnoista.  Jostain vanhoista tuulipukukankaista, tai niiden vuoreista syntyi vuori tähänkin kassiin.  Olisi kuulemma ollut liian ohut yksinään.  Kyllä se itsekin myöntää, että tuntuu, kuin kantelisi tyynyliinaa kainalossaan 😂

Minä ehdotin, että käytä nyt mamma tämä kissakangas, jonka ostit aikoja sitten sieltä messuilta. Minusta tämä on huomattavasti upeampaa, kuin nuo pojat.  Leikkaa tuosta hännän osoittamasta paikasta. Tämäkin kassi tarvitsee vuorikankaan. 

No mitä minä sanoin?! Tuli todella komea kassi ja repun hihnoja löytyi taas kahvoiksi.  Tällä kassilla kehtaa tosiaan mennä kauppaan!  Varmasti mahtuisi monta herkkutikkuakin!

Tässä kassissa on kuulemma vuoriosakin onnistunut todella hyvin, verrattuna tyynyliinakassiin. 

Parasta koko jutussa oli se, kun saatiin mamman kanssa viettää yhteistä laatuaikaa askarteluhuoneessa, pitkästä aikaa. Se sai tämän huoneen vihdoinkin siivottua ja pöydällä mahtuu taas koisimaan. 

Laatuaikaa toivottelen teillekin siellä ruutujen toisella puolella. 

Pukeudutaan lämpimästi

Merri on suunnitellut käyttävänsä jatkossa korvaläppiä, jos sen korvia palelee, tai ympärillä on liian äänekästä.  Läppien asettelu tuottaa hieman ongelmia, mutta kärsivällinen luonne kyllä kestää asettelun. 

Kyseiset, ihastuttavat karvaiset korvaläpät löytyivät meidän talvivaatevarastosta, kun etsin itselleni lämpimämpiä ulkovaatteita.  Perusvaatetuksena oli  alusvaatteiden lisäksi pitkät kalsarit, collegehousut ja tuulihousut, pithähihainen paita ja villapusero (olipahan kerrankin käyttöä!), villasukat ja talvikengät. Lisäksi löytyi paksu kaulaliina, toppatakki ja pipo, jonka päälle voi tarvittaessa nostaa hupun. Tässä soitossa ei tarvittu virallista soittokunnan pukua, koska se ei ole riittävän lämmin, eikä soittajia edes paljon näkynyt. 

 Käsiin kynsikkäät, koska sormet täytyi jättää vapaiksi.  Ylemmät on aikanaan mummoni neulonut ja alemmat olen tehnyt myöhemmin itse. Molemmat toimivat hyvin. 

Kyseessä oli perinteinen palokunnan soihtumarssi, jossa soittajat istuvat  kuorma-auton lavalla ja soittavat. Aina ei tietysti ole ollut näin, vaan soittajatkin ovat marssineet. Puhaltaminen ja käveleminen ovat aika rankkaa puuhaa yhtäaikaa ja porukka pieneni vuosi vuodelta. 

Perinne on niin vanha, että en löytänyt edes tietoa, milloin se on alkanut. Vapaaehtoispalokunta on perustettu paikallisen teollisuuden ja sahojen turvaamiseksi. Sittemmin se on yhdistynyt valtakunnallisen palo- ja pelastuslaitoksen kanssa, toimien kuitenkin edelleen omana yksikkönään (toivottavasti en puhunut tietämättömyyttäni kovin paljon palturia). 

Rummut ovat marssin ydin, koska rytmiähän tässä haetaan askellukseen.  Usein on ainakin isorumpu ja vähintään 1 pikkurumpu käytössä.  Itsekin 9 -vuotiaana soittoharjoittelijana olen aloittanut marssiurani pikkurumpalina, kun ei soitto vielä sujunut riittävän hyvin. Meitä oli silloin useita "keskenkasvuisia" rumpuja raahaamassa.  Voin sanoa, että pikkurumpukaan ei ole kovin pieni ja sen kanssa käveleminen ei ollut helppoa.  Kivaa kuitenkin oli! 

Alakuvassa on isorumpu.

Tämännäköisen auton lavalle kiivettiin tikkaita myöten. Jokaisella oli oma istuin ja teline, sekä nuottivalo. Osalla tuo valo oli otsalamppu, mutta oli myös monenlaisia telineisiin kiinnitettäviä pikkuvaloja, kuten itsellänikin. Istuimme selkä menosuuntaan. 

 En tullut laskeneeksi soittajien määrää, mutta 15 voi olla aika lähellä.  

Ilta hämärtyi nopeasti ja valolle oli tarvetta.  Pyykkipojat ovat myös soittajan perusvarustusta ulkosoitoissa.  Nuotit on työnnetty muovitaskuihin, jotta sateen sattuessa ne eivät menisi pilalle.  Tosin sateessa kastuneet muovilaput ovat aika huonoja näkyväisyyden kannalta joka tapauksessa: onko kyseessä pisara, vai puolinuotti? 😅

Tuona iltana ei satanut ja ilmakin oli kohtuullisen lämmin. Oli ensimmäinen vuosi, jolloin ei palellut ollenkaan. 

Normaalisti soittimeni on poikkihuilu, mutta ulkosoitoissa ja etenkin marsseilla tarvitaan pienempää versiota, piccoloa, jossa on kimeämpi ja kantavampi ääni. 

Paloautot valmistautuvat lähtöön järjestäytymällä letkaksi.  

Edessä kulkee osa autoista, jonka jälkeen soittajat kuorma-autolla, sitten kävelevät soihtujen kantajat, eli palomiehet. Jonon hännillä tulee vielä palopäällikön auto yms. (ainakin luulen näin). 

Ihmiset kerääntyvät matkan varrelle katselemaan.  

Itsekin olen monesti kävellyt tuon pitkän reitin. Muistan, että katuvalot on sammutettu (ja nuottien näkyväisyys surkea ilman lamppuja) ja joku on lähettänyt taivaalle ilotulitteita.

Jonon hännillä tuli vielä tämä "hieman vanhempi" paloauto. 

Yleensä tämän soiton jälkeen on tosi kylmä ja sauna on tarpeen. Nytkin olin sen "tilannut" valmiiksi, vaikka ei sitten ollutkaan kylmä. 

Ennen oli paljon enemmän soittomarsseja. Vappuna saattoi olla neljäkin eri paikkakunnalla olevaa vappumarssia ja sitten vielä muut soitot päälle. Kerran meillä oli jopa oma konsertti siihen nupiksi. Siinä vaiheessa kaikki olivat kyllä aivan väsyneitä.  

Nykyään marssit ovat vähentyneet, soittajat ovat vähentyneet ja katsojatkin ovat vähentyneet.  Itse olen ollut kymmeniä vuosia mukana erilaisissa marsseissa, mutta moni lähipiirini ihmisistä ei edes tiedä että on joku marssi, tai että milloin se on, saati sitten, että lähtisi katsomaan.  Monelle  tämä on kuitenkin osa perinteitä ylläpitävää toimintaa ja näkyvyyttä paikkakunnalla.

Netistä etsin jotain pätkää tapahtumasta ja löysin tällaisen vanhan, vuodelta 2010 olevan otoksen.  

Soihtumarssi vuodelta 2010

 Mukavaa päivänjatkoa taas kaikille!