Ihan pihalla

 Kevään tullen minullekin tulee hetkellisesti tunne, että pitää tehdä jotain myös pihalla.  Tärkeysjärjestyksessä se ei ollut ensimmäinen asia, sillä remonttisiivous ja ikkunanpesu veivät voiton.  Selkä huutaa Hoosiannaa,  mutta jokin vimma vie eteenpäin 😉 

Ikkunanpesu on keväällä mukavaa, kun kirkkaus oikein näkyy. Kesäverhot on kiva vaihtaa. Yllättävää kyllä, viime vuonna tuunailemani keittiökapat sopivat uuteen keittiöön ihan täydellisesti!  Ehdin jo harmitella, että menivätkö nyt hukkaan, kun keittiön sävytys vaihtui.  Vanha mattokin sopii, eli kyllä niitä vanhojakin juttuja keittiöstä löytyy. 

Nurmikon leikkausta olen ehtinyt harrastaa jo pariinkin otteeseen. Se on vähän kuin lenkillä kävisi. Näin ainakin hoen itselleni.  Ainoa ero on satunnaiset hankaumat ja mahdolliset rakot käsissä.  Meillä on useampi vanha ruohonleikkuri, jotka ulkonäöstään huolimatta toimivat moitteettomasti miehisen käsittelyn jälkeen. Yhdestä leikkurista kun loppuu bensa, siirryn seuraavaan 😂 Kaksi leikkurillista painattelin eilen menemään ja voitteko uskoa??  Metri x metri läntti jäi leikkaamatta, kun menovesi loppui!  Jäi sitten siihen muistuttamaan tästä erikoisesta ilmiöstä....     Mainittakoon, että itse minä ne leikkurit joudun lopulta kuitenkin täyttämään. 

Kohokukkapenkissä kukkii ja kasvaa Merrin kaiveluista huolimatta kaikenlaista. Arovuokko on levinnyt, joskin naurattaa se seikka, että ne ovat valuneet hiljalleen tuohon kumpareen alaosaan, kun joku on tehnyt voimallisia kaivausliikkeitä... 

Toinen alppiruusuistakin kukkii. Toisessa on isot nuput, mutta eivät vielä auki. 

Näitä isoja, kaksivärisiä tulppaaneita on useampi, mutta yllättäin 2 löytyi niskat nurin maasta!  Aika ylhäältä katkenneina.  Tätä mysteeriä ihmetellessä päädyin siihen, että taas se sama karvapehva on naruineen hääräillyt kukkapenkissä. Naru katkaisee sopivasti nykäisemällä aika kivasti kaiken altaan.  Onneksi löysin pätkät nopeasti ja sain ne vielä maljakossa elpymään. 

Siinähän se "syyllinen" vipeltää! Vaan voiko sille olla moisesta vihainen? 

Toisessa päässä on tuo riipparaita, jota karsin keväällä teidän ohjeillanne aika reippaasti.  Ostin ihastuksissani puutarhakierroksella tuollaisen Walkerin hernepensaan, joka sitten seisoi melkein pari viikkoa talon nurkalla, kun en löytänytkään sille paikkaa.  Lopulta sen loppusijoituspaikka olikin tämän penkin toinen pääty, johon se sopiikin mielestäni oikein hyvin.  Ainoa harmihan tässä on nyt taas tuo kissan naru. Vähän aikaa sitten pelastin karvajalan, joka oli 7 kertaa ehtinyt kietoa itsensä terassin tukipylvään ympärille. Siinä se rauhallisesti istui ja odotteli pelastamistaan.  Miten kukaan viitsii edes noin monta kertaa kiertää yhtä ja samaa pylvästä!?

Tämä kuva onkin otettu jo ennen tulppaanien teloitusta. 

Multaa kävin ostamassa muutamia säkkejä, kun äitikin sitä tarvitsi.  Oli aika halpa setti ja Merri onkin vähän mietteliäs, tekeekö tuollaisella mullalla mitään.  Puolustauduin sillä, että se itse hoitaa kuitenkin sen lannoituspuolen. 

Viime kesänä laitoimme avoterassillemme osittaisen lasituksen ja näitä remppailujani odotellessa terassin öljyäminen jäi tekemättä.  Olen öljynnyt sen yleensä joka kevät. Vanhasta puupinnasta tulee kuin uusi, kun sen öljyää. 

Ensin pesin koko terassin tummuneita katto-osia myöten painepesurilla. Valkoisten puuosienkin ilme kirkastui. 

Tässä näkyy selvästi tuo öljytyn lattian raja, joskin tummempi pinta on tässä vielä kostea.  Kuivuttuaan terassin lattia on tasaisen tumma.  Käytän väritöntä öljyä, tai sävyttämätöntä ainakin tämä purkki.  Käyn läpi myös kaikki tummat, maalaamattomat puuosat.  Lisäksi sutikoin nuo puiset kalusteet, grillin kulahtaneet puutasot, kukka-astian ja puuritelikön.... kaiken, mihin silmä osuu ja mikä öljyä sietää 😆  Maalaaminen on kivaa ja tämä on ihan samaa hommaa. 

Neulottukin on, aina silloin ja tällöin, ikään kuin lepuutuksena, raskaampien töiden jälkeen.  Se on ikään kuin palkinto siitä, että sai jotain isompaakin tehtyä 😊

Upeita kesäilmoja luvassa!  Minulla vielä 3 iltavuoroa ja sitten reilun viikon loma!  

Mukavaa kesää Teille Kaikille!   Miten sen sitten vietättekään. Pieniä (ja isojakin) onnen pilkahduksia kiireenkin keskelle.