Helteinen viherpiha

 Pahimmalta paahteelta pääsee suojaan menemällä riipparaidan alle majailemaan, kuten Merri. Siellä on muutenkin hyvä päivystää, sillä ylemmässä kerroksessa on siipiveikkojen kokoontumisajot.

Ensin oli tarkoitus kuvata vain tuo keltainen kuva, mutta siili ja leppäkertutkin halusivat kuvaan.  Tuli maalattua noita kiviä pari, kolme vuotta sitten aika runsaasti 😊 Jopa niin paljon, että en ole kaikkia vielä edes kantanut esille. Pingviinit viettävät vielä vajahotellilomaa näin helteillä. 

Luottokasvini, ruusupapu, joka kasvaa aina reippaasti. Sitä kasvaa myös isossa padassa, jossa on metallikehikko kiipeämistelineenä.  Pavut eivät näköjään täysin pahastuneet, vaikka Merri yritti käyttää tuotakin kaukaloa huussina.  Yllä oleva amppeli oli aluksi pieni ruukku, jonka istutin tuohon isompaan astiaan. En oikeastaan uskonut sen yhtään rehevöityvän, mutta onhan se jo laajentunut.

Lämpötila on ollut huikea! 

Siitäkin huolimatta, että sisällä on ilmalämpöpunpun takia huomattavasti viileämpi, on Merri halunnut olla melkein koko ajan ulkona. Se makaa ihan reporankana eri paikoissa, etsiskellen varjoa. 

Vasemmalla potaatit kasvavat ainakin vartta. Tämä oli hauska kokeilu.  Astioita on vielä toisessakin paikassa, joten näistä saataneen riittävä sato vaikka torimyyntiäkin ajatellen 😁  

Herneet pelkäävät kissaa ja niille onkin tehty suojaa kahdelle sivulle. Ihan täysin ne eivät ole kissavaaralta välttyneet.  Mietin, miten laitan tukia, kun muistin nuo puiset kepit, jotka olin haalinut askarteluhuoneeseen!  Ne olivat menossa muka polttopuiksi, mutta otin ne talteen parempaa käyttöä varten. Nyt niille sitten oli käyttöä! Aina kannattaa säästää asioita 😂

2 kasvusäkkiä. Toisessa päässä pari työkaverin antamaa tomaattia(jotka eivät oikein tykänneet minun pienestä kasvihuoneestani, tai sen antamasta yösuojasta viileämmillä ilmoilla), omat kasvattamani paprikat (joita jakelin sinne sun tänne ja osa on edelleen pikkuisissa ruukuissa..), sekä hetken mielijohteesta ostetut 2 kesäkurpitsaa.  Laitoin säkit niin kauas terassin lähistöltä, että Merrin naru ei sinne yletä.  Eteläisellä seinustalla oli nurmikkoa, joten keksin laittaa tuota juurikangasta reilusti säkkien alle, jos vaikka tulisi ihan valtavasti satoa, niin se ei menisi nurmikolle ja sitten vetäisin leikkurilla yli!

Meidän piha ei edelleenkään ole mikään pihakilpailualue.  Tänä vuonna olen puutarhablogejanne katsellessa innostunut mylläämään enemmän,kuin vuosiin.  Olen aloittanut siistimällä kukkapenkkejä ja pensaiden alusia. 

Vasemmalla luottokasvini varjolilja. Olen istuttanut nuo tuohon siksi, että keskeltä on kauan sitten kaadettu koivu, jonka kanto on niin kovaa ainetta, että se ei koskaan lähtenyt kokonaan. Kasvipöheikkö peitti sen hyvin. Nyt keskiö tuskin on kovin koholla enää, mutta penkki on jäänyt. 

Oikealla hevoskastanja, jota olen yrittänyt tappaa jo muutaman vuoden, kun olen kyllstynyt siihen valtavaan lehtimäärään, mikä siitä putoaa syksyllä.  Kahtena peräkkäisenä vuotena olen sahannut ja pätkinyt sen aivan kaljuksi, ja mikä on lopputulos? Joka vuosi sen on pörheämpi ja rumsaampi!  Olkoon nyt sitten tällainen. Yhtään kukkaa siinä ei nytkään ole.  Hevoskastanja on ollut tuossa jo silloin,kun muutimme tähän taloon, yli 30 vuotta sitten.  Se on tehnyt ehkä 2 kukintoa siinä ajassa. 

Pelakuu on söpön värinen.  Aioin ensin viedä sen hautausmaalle, mutta ei se sinne oikein sopinutkaan, joten laitoin sen tuohon.Sitä vastoin tuo  violetinsininen kasvi on tosi söpö. Ostin noita useamman. Pienuudestaan huolimatta juuri sopiva myös hautausmaalle.  Oikeanpuoleinen ruukku on vuosien takaisten betonitöideni tuotos, aina vaan toimintakuntoinen. 

Betonisia raparperinlehtiä olen myös varjellut jo vuosien ajan talvisäilössä.  Lintu kököttää paikallaan ja vahtii varjoliljojen kasvua. Piti laittaa  näkyviin myös tuo miehen tekemä letkuteline, auton vanne. 

Paikka on vaihtunut, mutta aktiivisuustaso sama. Aivan rento katti. Toinen jalkakin jäänyt tuonne kiikunjalan taakse. 

Tämä se vasta oli ponnistus  Tätä tehdessä nämä helteetkin vasta alkoivat. Hiki päässä piti lapioida pitkää kukkapenkkiä. Ensin lapioin nurmikon pois, sitten laitoin suojakangasta reunoille. Multaa olen ostanut säkeittäin ihan valtavat määrät. En uskaltanut mitään kuormaa ottaa meidän pihaan, kun tämä minun pihanhoitoinnostus heräilee vain kerran 10 vuodessa.  Kuorman myötä olisi into varmaan lopahtanut ja olisin ihmetellyt, mitä teen lopulla mullalla. 

Tuo kymmeniä vuosia vanha liljojen pyöreä penkki jäi tämän kukkapenkin toiseen päähän. Siitä tänne päin on siirrettyjä, toisenlaisia liljoja. Keskiosassa 3 eriväristä atsaleaa ja päässä norjan angervopuska.  Oikeassa sivussa pari siirrettyä kärhöä (minimaalisia) ja vasemmassa sivussa 2 uutta, tummaa varjolilaa. En halunnut täyttää tätä penkkiä liikaa.  Jotain sipuleita voisi ehkä syksymmällä istuttaa. 

Pieni kukkapenkki, josta siirsin liljat pois, jäi tyhjäksi. Siihen istutin syyshortensian. 

Helteen tiristellessä nahkaa olen puhdistellut myös marjapuskien alusia. Mies kävi jo yhdessä vaiheessa ihmettelemässä, olenko ihan järjissäni, mutta kun kyselyllä ei ollut mitään tehoa, paineli sisälle. 

Vielä olisi jäljellä 2 marjapuskan alustaa, jotka pitäisi siistiä ja laittaa tuet paikoilleen. 

Muistelin tämän puskan olevan myöskin tuota syyhortensiaa, mutta sitten näin yhden kuvan netissä ja tajusin, että tämähän olikin lumipalloheisipuska (?), joka kukkikin jo alkukesästä. Siinä on nyt lehdistössä tämän näköistä. Oikeastaan kysynkin nyt teiltä viisaammilta, miksi lehdet ovat ihan reiälliset ja haperot? Pensas näyttää muutenkin vähän ränsistyneeltä, vaikka onkin kasvanut jo aika isoksi. 

Sitten on tämä  parin vuoden ikäinen luumupuuni, joka on täynnä jotain kirvoja tms. Voiko sille tehdä jotain tähän aikaan vuodesta? Ei kai ainakaan myrkyttää, jos luumuja sattuisi tulemaan. 

Jos minulle iskee kerran kymmenessä vuodessa pihanhoitoinspiraatio, on rautaa taottava niin kauan, kuin se on kuumaa!  

Oikeastaan nyt ymmärrän, miksi tämä piti tapahtua.  Tykkään tehdä pihalle aina jotain erikoista käsilläni, mutta hoitamattomat penkit yms. eivät oikein innosta tekemään mitään ylimääräisiä krumeluureja sinne joukkoon.  Nyt, kun olen saanut penkit hoidettua melkein kokonaan, olen päässyt toteuttamaan niitä hurjia inspiraatioita, joita minulla oli jämälautojen varalle.  Helteessä on myös ihastuttavaa sahata, ruuvata, maalata jne.  Inspiraation iskiessä helle ei tunnu missään!   Vielä on vähän keskeneräisyyttä, joten en voi näyttää  kyhäelmiäni, mutta tulossa on!  Joku saattaa vielä muistaa muutaman vuoden takaisin lavakauluskyhäelmäni ja voin taata, että tämä on jo vähän "kehittyneempää" juttua 😅

Ai niin! Hyvää juhannusta Teille!