Suoranaisesti jouten en ole ollu. Aika menee muutenkin tosi hitaasti. Huomaan olevani ihminen, joka ei osaa olla täysin paikallaan, olkoonkin, että se tekeminen ei aina olekaan mitään tarpeellista. :) Pieniä kotijuttuja olen tehny hissukseen olon salliessa. Pihalla ja lähistöllä patsastelua lisäksi.
Vähän jouluaskarteluakin on tullu tehtyä. Löysin nää lasit kerran tavaranvaihtopäiviltä. Nauhaa ja pikkukoriste päälle ja sisälle hieman vanua. Ledikynttilän meinasin laittaa sisään. Nyt on vain yksi (kuultaa vasemmanpuoleisessa), kun en pääse vielä ostamaan lisää.
Mies tekee yhessä huoneessa remonttia ja meillä on siirrelty tavaroita mihin sattuu. Löysin äitini lapsena käyttämän kansallispuvunkin yhestä lootasta. Olen sen joskus säästäny, mut kukaan ei oo käyttäny, eikä se oo kenellekään ees mahtunu. Pesin ja siistin sen ja pistin Torille myyntiin. Tää on Mouhijärven puku. Roikkuu nyt vähän oudosti tossa, kun on vaan henkareissa. Yllättävän hyvänä säilyny kymmeniä vuosia. Helmi Vuorelman tuotoksia.
Tunnustan kaivaneeni jo neuleenkin esiin... pari kerrosta kerrallaan olen uskaltautunu neulomaan. Ehkä siitä vielä joskus valmista tulee. Yhet sukat ehin tehä jo loppuun ennen tätä harmitusta. Ne pitäis vaan päätellä. Joudun tyhjentämään vielä pari hyllyä olkkaristakin ja löysin hyllyn perältä käsittämättömän määrän ufoutuneita sukkia! Voi kun sais joskus nekin valmiiksi. Suurin vaikeus on keskeneräsen työn kaivaminen esiin yhtä aikaa motivaation kanssa. :)
Kaunis on kansallispuku, Noissa neulomuksissa on kyllä toisaalta hyvä se ettei niitä olekkaan pakko saada kerralla valmiiksi, tekee sitten taas kun inspiraatio iskee:) Se jouten olo ei aina ole helppoa, toivottavasti paranet pian♥
VastaaPoistaInspiraatio olis päällä koko ajan. :) Sormet joutuu pitämään kurissa. Paranemista toivon miäkii. Tää on tällästä hiljalleen hivuttamista, yks päivä on parempi kun toinen. Mikä on enää normaali olotila? , sitäkin tässä miettii. Keho alkaa korjaamaan heilahduksia. Ehkä se on paranemisen alkua. Toivon ainakin.
PoistaOtahan leppoisasti nyt ettet kaadu ja satuta itseästi kunnolla.
VastaaPoistaKaunis kansallispuku. Rajanaapurikunta, 3 km päässä.
Sepä tästä vielä puuttuiskin, että kaatuis. :)
PoistaLuulin ennen, että kansallispuvut on lähinnä sieltä paikkakunnalta, mistä käyttäjäkin, mut ne taitaakin olla ihan sekasin ja varmaan saatavuudenkin mukaan.
Täällä huutelee yksi messuilta juuri palannut. Hitsivie! Messut pilasivta hyvän lankalaihiksen tuloksen (tavoite oli jo saavutettu..) kun piti mennä ostamaan 4kerää Kaupunki lankaa ihanissa uutuusväreissä.. Tarttuihan sieltä vaikka mitä matkan, hups..
VastaaPoistaKansallispukuja oli myös messuilla esillä, nappasin niistä kuvankin, laitan blogiin esille kunhan ehdin.. Paranemisia sinne :)
No niin. Meinasin laittaa jo aiempaan viestiin, että ostat kuitenkin messuilta lisää lankaa, mut en viittiny härnätä. :) Eihän lankaa voi vastustaa. Laihis on aina vaikea. ;)
PoistaMessuilin minäkin ja lankaa ostin, lahjaksi... Ikäväkseni panin merkille kuinka vaikeaa on pyörätuolilla kelata ja päästä lähelle myyntipöytiä nähdäkseen jotakin. Yritän kyllä vastedes väistää ja tehdä tilaa tarvitseville. Monenlaista oli myytävänä ja katsottavana, mutta onneksi ei mitään ostohimoa ollut. Mukavaa, että olet päässyt jo ulkoilemaan, raitis ilma piristää! Keskeneräisten neuleiden kanssa suosittelen ottamaan yhden kerrallaan työn alle, jonkin uudemman neuleen ohella tehtäväksi, näin ne jouduttavat toistensa valmistumista.
VastaaPoistaMessuilla on ollu aina kauhee ruuhka ja ilman pyörätuoliakin on vaikeuksia päästä näkemään.
PoistaPihalla olen seisoskellu joka päivä useamman kerran. Etenkin ekoina päivinä oli pakko, kun oli niin paha olo koko ajan. Nyt on kyllä tosiaan olo jo hieman helpottunu, vaikka huojuttaakin edelleen ajoittain. Käsien tarttumaotekin on jotenkin harhainen ajoittain.
En tiiä onko asentohoito auttanu, vai aika. :) Kaikki konstit on kuitenkin ollu käytössä.
Tunnen tuon keskeneräisten käsitöiden tuskan. Minulla olisi muutama,joka odottaa tekijäänsä, mutta jotenkin ne nyt vaan ei kiinnosta.
VastaaPoistaVarsinainen tuska tuli oikeestaan vasta nyt, kun näin, miten monta noita keskeneräisyyksiä on. ;) En muistanu niitä olevankaan, kun olivat piilossa. Kiinnoshan niissä on varmaan lopahtanu. Ovat olleet jotain väli-/ odotteluhommia ja "oikeat työt" painaneet ohi. Myös jotkut ei niin onnistuneet jutut on näköjään jääneet hautumaan viime metreillä.
PoistaMukava kuulla, että muidenkin kaapeista löytyy keskeneräisiä unohtuneita käsitöitä. En siis olekaan ainoa. Jos huimaus johtuu sakasta tasapainoelimissä, niin asentohoito varmaan auttaa ajan kanssa. Ite en sitä pystynyt edes ajattelemaan silloin kun kohtaus on oikein paha ja olo tosi huono, mutta myöhemmin kyllä. Toivottavasti olosi jo helpottuu.
VastaaPoistaSisulla oon tehny asentohoito-ohjeita alusta asti, vaikka jo pelkkien ohjekuvien kattominen alko kiertää. Nyt viikon päästä mietin, että onko ne auttanu vai pelkästään aika. Toinen lääkäri ei oikein uskonu koko juttuun. Toisaalta jos mikä vaan auttaa, vaikka päälläseisonta, niin senkin voi kokeilla, jos onnistuu. Ei oo vieläkään poissa tää huimetus, mut vähentyny on. Aamut heiluttaa vieläkin. Iltasin jo aika ookoo.
Poista