Musiikin voima

 Tarina alkaa taas sieltä kesälomareissulta, joka tehtiin Lappiin asuntoautolla.  Tein sen 100 -vuotissukan lisäksi toisenkin kuvion Excelillä. Oikeastaan tämä oli niistä se ensimmäinen.  (Muistan, että oltiin tuolloin juuri siellä Inarin tuulisella ja upealla leirintäpaikalla). Aika jännä muuten, miten joistain asioista tulee mielleyhtymiä joihinkin toisiin asioihin ja tilanteisiin.  Vähän kuin räsymatto, johon on kudottu tutuista, vanhoista vaatteista leikattuja kuteita. 

Sain orkesterilta oikein tällaisen pöytästandaarin kerran, kun täytin pyöreitä.  Taisi olla viimeinen laatuaan. Seuraavat pyöreitä täyttelevät eivät sitten näitä enää ole saaneet.  Tuli sitten itselle outo ajatus, että missä muussa muodossa tuo logo voisi olla, jos ei lippuja enää ole.  Silloin ajattelin, että tuohan olisi hauska sukan kupeessa.  Paljon on ajatuksenvirtaa kulunut idean ja toteutuksen välillä 😅

Tuo idea Excelin kokeilusta neulemallinnuksessa oli oiva.  En muista kirjoitinko siitä jo tarkemmin, vai en. Valitsin kiinteän ruudukkomäärän 15 silmukkaa/ ruutua puikkoa kohti (tätä voi sitten neuloessa muokata).   Reunustin ruudut ja pienensin koon suorakaiteenmuotoisista ruuduiksi.  2 puikollista, eli 30 silmukkaa on sukan kupeeseen mahtuva silmukkamäärä minun käsialallani ja 3 puikkokoolla.  

Tuon ruudukon tallensin, jotta voin käyttää sitä muissakin kuvioissa kopioimalla tyhjän ruudukon.  Siihen aloin sitten silmämääräisesti sovittelemaan rasteja, että sain haluamani kuvion.  

Tein ensin sinisellä ja sukan pohjavärillä muodon ja keskiön. Keltaisella tein neulomisen jälkeen jälkipistoin keskikuvion ja sen jälkeen noita lehdykkäisiä taas silmämääräisesti reunoille. Valkoinen reunustus korosti kuviota kivasti.  

Merrin tarkistus oli niin nopea, että kuvakaan ei oikein ehtinyt oikeuksiinsa. Läpi meni kuitenkin!  Jälkipistoista tuli vähän huomautuksia. 

Kännykällä kuvattaessa sukkien väri on taas ihan erilainen tummalla ja vaalealla taustalla. Tumma sukka on oikean värinen.   En meinannut millään löytää oikeita värisävyjä mistään langoista. Päädyin tekemään sukkia Wooly woodista, vaikka aluksi pelkäsin niiden lörpähtävän. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun pinnasta tuli siisti ja napakka.  Hienoinen kiilto tuo sukkiin jopa pientä juhlavuuden tuntua.  Puikot olivat kokoa 3, lankaa kului 130g.  Keltainen ja valkoinen ovat itse asiassa Nallea.  

Koska inhoan jälkipistelyä, enkä oikein koskaan saa sitä siistin näköiseksi, teen aina mahdollisimman paljon  kuviopohjaa valmiiksi jo neuloen.   Kuvion tullessa vain toiseen sukan sivuun, jää ongelmaksi, mitä toiselle puolelle tehdään. Miten toinen lanka kuljetetaan parin puikon yli?  Ratkaisin sen näissä sukissa näin.  Tummat pisteet eivät ole häiritsevän näköisiä kuviota ajatellen, mutta pitävät kuitenkin sukan ryhdikkäämpänä, kuin pelkät lankalenkit nurjalla. 

Nilkkaa kohti kavensin lukuun 14/ puikko ja jalkaterässä 2 x 14 ja 2 x 13. Sukat ovat kokoa 39. 

Ne on tehty ystävälle parane pian -sukiksi. 

"Elämän sain soimaan

musiikin vain voimaan 

luottaessain sain tien löytää..."

    (Soitinmenot)

Arttu lenkittää

 Vuoden alussa yritin tsempata itseäni liikkumaan enemmän, asettamalla mm. 500 kilometrin kävelytavoitteen kuluvalle vuodelle.  Olen laittanut joka kuukauden saldon tuohon blogin sivuun, osittain siksi, että alkaisi itseä innostaa tai hävettää noita lukuja lueskellessa...  Siellä on tosiaan muutama kuukausi täysin nollilla, hyvä ettei sentään ihan pakkasen puolella 😱  Yllättävän hyvin on kuitenkin yhteensä kilometrejä, kun tuli tuolla alkuvuodesta kirittyä. Silti puuttuu vielä vähän yli 100 kilometriä... 

Olen ollut nyt lomaviikolla ja Arttu on ottanut selkeästi personal-dog-trainerin roolin tässä asiassa.  Kolmena päivänä peräkkäin on kävelty joku luontopolku.  Ihmisiä on ollut mukana 2-3 (ryhmäliikutusta). 

Arttu ei malttanut jäädä kuvattavaksi, vaan sillä oli koko ajan kiire tsempata porukkaa eteenpäin.  Reitit olivat sillekin uusia ja tietyt hajumerkit on aina tarkistettava, jos niitä kerran tulee reitin varrella vastaan.  Muutama muukin dog-trainer oli liikkeellä. Niistä Arttu ei oikeastaan välittänyt tuon taivaallista. Tärkeintä oli eteneminen.  Liike on lääke, ei saa jäädä tuleen makaamaan!

Pari luontopolkua oli vähän kauempana ja niihin suunnattiin ensin autolla. Arttu oli etupenkillä näyttämässä mihin ajetaan. Samalla se tarkasti, että kaikki ovat kyydissä, eikä kukaan ole päässyt livahtamaan omille teilleen. 

Yksi luontopolku oli uudistettu aiemman vierailun jäkeen.  Arttu esittelee hienoa grilliä, josta piti ottaa ihan kuva.  

Penkkejäkin oli uusittu (vai oliko niitä aiemmin ollenkaan?). Näitä ei ainakaan ihan herkästi kukaan siirtele luvattomissa aikeissa.  Tämä luontopolku vaikutti olevan täysin esteetön jopa pyörätuolikulkijalle. 2 lastenvaunujentyöntäjääkin tuli vastaan. 

Arttu ei malttanut heti poistua laiturilta. Vesi oli kiehtova elementti.  Ei yhtään vähemmälle hämmästelylle jäänyt nainenkaan, joka muitta mutkitta tuli paikalle ja pulahti uimaan.   Arttu patisti meidät heti liikkeelle, että katsellessa ei pääsisi vilu yllättämään. 

Pieni poseeraus vielä kiven päällä...

Tällä luontopolulla riitti puisia väyliä ja rappuja. Personal-dog-trainerilla riitti virtaa alusta loppuun, vaikka matka alkoi jo muita uuvuttaa.  Muutaman kerran ihmiset pääsivät yllättämään ja kulkivat Artun ohitse, mikä oli pahin mahdollinen kolahdus Artun kunniantunnolle. Ohi on päästävä ja kulkuetta johdatettava!

Alkoi tehdä Artunkin mieli uimaan. Tämä lätäkkö oli kuitenkin joki, joka virtasi jonkun verran. Kahlaus on riittävä viilennin urheilulliselle koiralle.  Se yritti näyttää mallia ihmisille, mutta kukaan ei seurannut perässä. 

Viime vuonna kävimme useammallakin luontopolulla ja näistäkin kolmesta kirjoittelin silloin tarkemmin. Jos joku haluaa vielä niihin juttuihin palata, ne löytyvät

TÄÄLTÄ

TÄÄLTÄ

TÄÄLTÄ

Tätä juttua kirjoittaessa Merri ehti käydä 10-15 kertaa sylissä kyöhnäämässä 😂

Näe minut! Näe minut! Lopeta se Artun kuvien esittely! Näe minut! 

Mukavaa viikon jatketta kaikille!

Arvonnan voittaja

Näin hienoja lausahduksia, laulunsanoja, runonpätkiä, mietelauseita, ennustuksia.... löytyi  lintuaiheisessa arvonnassa. Jokaisen tuli keksiä jokin lintuihin  liittyvä asia, joko ennestään tuttu, tai sitten juuri keksitty, vakava, tai hassu.   Helposti näytti löytyvän, ainakin määrästä päätellen!  Näin koottuna niitä näyttää tosiaan olevan paljon, ja suurin osa ihan tuttuja kaikille.  Linnut ovat näemmä innoittajia  ihmiskunnalle 😊

 Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.

Tirpat ovat kissan toiveita; niin lähellä, mutta niin vaikea saada omaksi.

Ei kukko käskien laula.

Luonto se tikanpojan puuhun ajaa.

Joutsenet näyttävät keväällä kurjilta.

Ei tässä mitään eilisen teeren poikia olla.

Et voi estää surun lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä tekemästä pesää hiuksiisi.

Syö kuin lintu.

Kaksi varista, istui aidalla...

Aikainen lintu madon nappaa.

Mikäs pyryharakka se sinä oot?

Kis kis kippurahäntä (ehkä joku lintulaji? 😍, Uskotaan näin). 

Aikainen lintu madon nappaa, eli myöhäinen mato tulee syödyksi  😁

Älä itke lintu pieni.

Lennä pieni lintu, lennä.

Kaikkea rahalla saa, paitsi Jumalan armoa ja linnun piimää.

Ei pöllömpi! Ei pöllömpää!

Vain kesyt linnut kaipaavat, villit lentävät.

Pidä pihvistäsi kiinni, ettei lokki nappaa!

Lippis päähän ettei lokki pasko päähän.

Haikara on käynyt kylässä.

Olla äimän käkenä.

Lintu lentää liihottaa, Sarpalle ja Merrille onnea toivottaa.

Ei kukkokaan käskien laula.

Kun sä kuulet kuovin äänen, ällös mene järven jäälle.

Aikainen lintu linnun nappaa! 

Lämpö menee harakoille!

Harakan varpaat.

Muisti on kuin kanan lento, hyvä, mutta lyhyt.

Olemus on kuin petolinnun perspuoli.

Valuu kuin vesi hanhen selästä.

Harakatkin nauraa meille!

"Syksyn tullen yli maan taas kurjet lentää. Murhemielin katson aina lentoaan. Ja korviin mulle niiden kutsu entää. Ne minut viedä tahtoo mukanaan..."

Voi, kun loit minua, Luoja,
Kun et luonut lentäväksi,
Kotkana kohoavaksi,
Lintusena liikkuvaksi! (Kanteletar)

Kiitos kaikille  sanasensa mukaan tarjonneille!  Onnetar suosi tällä kertaa  Beatea! Onnea!  Laita yhteystietoa sähköpostiini, niin lähetän sinulle arvontavoittosi 😃

100 vuotta!

 Kesälomareissulla tuli yht´äkkiä mieleen, että yrittäisin tehdä tämän Kuusankosken juhlavuoden logon ruutupiirrokseksi.  Pitäähän nyt juhlavuosisukat saada neulottua!  Yläosan vaakunaosuus on hieman rajaamattoman näköinen, kun harmaa ei niin hyvin erotu punaisesta. Toinen lankavalinta olisi ehkä ollut selkeämpi. 

Alkuperäinen logohan näyttää tältä. Kävin nappaamassa kuvan yhtenä iltana, kun Kuusankoski -talo oli iltavalaistuksessa.  Olin aiemmin katsonut logoa netin kuvahaulla ja nyt ihmettelen, miksi nuo harmaat osat olivat harmaat??  Tässä ne näyttävät enemmänkin valkoisilta.  Sillä värillä neulottuna olisivat erottuneetkin paremmin. No, kaikkea ei voi näköjään tajuta! Ei edes ihan aina 😉

Kuusankoski on osa Kymenlaaksoa. Kunta perustettiin 1921 ja kauppala siitä tuli 1957, kaupunkinimitys tuli 1973.  Se lakkautettiin 2008 kuntaliitoksen myötä ja on nyt osa Kouvolaa. 

Kuusankoski irrottautui ennen vuotta 1921 Iitistä ja Valkealasta, joiden välillä oli Kymijoki rajana. 1743-1809 tuo joki oli myös Ruotsin ja Venäjän rajana. 

Paikkakunta teollistui ja kasvoi nopeasti paperiteollisuuden myötä. 

Vaakunassa on kuusi ja 3 käpyä, jotka kuvaavat tehtaiden ympärille kasvaneita asutusalueita. 

Joen tuntumaan rakennettiin vuonna 1985 Brunow & Maunulan suunnittelema kulttuuritalo. Sieltä löytyy mm. 500 -paikkainen konserttisali, kirjasto, elokuvateatteri, sekä teatteritiloja.  

Mainittakoon tässä kohtaa, että viime vuoden Talent -voittaja, Sirkuskoulu Bravuuri, on kuusankoskelainen.  Muita tunnettuja paikkakuntalaisia ovat/ olivat mm. P.P. Petelius, Kaurismäen veljekset, Anu Pentik, Harri Marstio, Tarja Turunen, Maija-Liisa Peuhu, Janni Hussi, Kaj Chydenius, Sami Hyypiä.....

(tietoja katsottu Wikipediasta)

Tuota vuosilukua en saanut ensin millään mukaan, mutta sitten keksin laittaa sen jalan päälle.  Sukat ovat vielä kuvattaessa kosteat, kun en malttanut kuivatella kauempaa 😂

Aiemmin mainitun Kuusankoski -talon seinustalla oli eilen valo- ja äänitaideteos. 

 Random Doctors VJ:n teos  Lux us 6A

(6A on täälläpäin luettavissa lyhennelmäksi Kuusankoski -sanasta, eli Kuusaa)

Teos käsitteli valon teemaa uskonnossa, tieteessä, filosofiassa, teknologiassa. Musiikki oli Esa Kotilaisen ja Aleksi Perälän tuotosta. 

Sukkien lankana käytin Nallea (Novitan tehdas sijaitsee Kuusankosken naapurissa 😍. Siksipä lankavalintanikin on usein sieltä peräisin).  

Puikot kokoa 3, silmukoita resorista nilkkaan 15/puikko ja jalan päällä 2 x 15, 2 x 14. Sukat ovat kokoa 38. Langankulutus 110 g.

Olen itse ihan tyytyväinen lopputulokseen.  Näihin sukkiin tiivistyy myös kotiseururakkauteni. 

Juhlavuoden kunniaksi on paljon tapahtumia. Yksi niistä on meidän orkesterimme konsertti, jonka mainos on jo julkaistu.  Ensi näkemältä olin vain iloinen kansikuvasta.  Myöhemmin vasta tajusin, kuka kuvassa on ... on nimittäin minun paita pääällänsä. 😂 Kädet näyttivät kyllä ihan vierailta ilman päätä. 

Loppuun vielä  vanha valotaideteos, jonka keskiössä kuusankoskelainen Merri (Merri on kyllä oikeastaan syntynyt Myllykoskella, mutta kuusankoskelaistunut jo pentuna).  Kuvan ottamishetkellä oli muistaakseni liki 20 pakkanen ja turkki on pörhöllään.

Hyvää viikonloppua!

Askartelupotpuri

 Askarteluasiat eivät ole pitkään aikaan oikein innostaneet, siitäkään huolimatta, että sain tuon askarteluhuoneen tuossa taannoin siivottua 😂  Olen käynyt ueammankin kerran pyörittelemässä kaappien sisältöä ilman inspiraatioita. 

Tilanne muuttui, kun oli seuralainen. Tyttären kanssa tehtiin samaa pyörittelyä ja lopulta alkoi jotain syntyäkin. 

Olen vuosia sitten ostanut tällaisen häkkyrän kirpputorilta. Siitä lähtee tuo pääliosa irti varresta. Tässä on ehkä ollut jotain koruja jossain liikkeessä?  Koruja taisin tuolloin ajatella itsekin, mutta  niitä ei oikein ole tarve missään riiputella, kun ei tule juurikaan käytettyä/ vaihdeltua.  Häkkyrä nousi kaapin perukoilta pöydälle ihmeteltäväksi. 

Silloin syntyi inspiraatio: mitä jos tekisi jonkinlaisen lampun?  Pikainen kaivausoperaatio nauha- / pitsilaatikkoon ja löytyi tällaista leveää pitsiä, juuri oikeaa kokoa peittämään tuon aukon kahteen kertaan pyöritettynä. Häkkyrässähän on nuo reiät, joihin sitten ompelin pitsin kiinni molemmista laidoistaan kaksinkertaisella ompelulangalla näkymättömästi. 

Lopputulos on kohtuullisen siisti.  Sisäpuolelle teippasin patterikotelon tuohon varteen ja virittelin lyhyen led -valosarjan.  Jotain vielä puuttui. Kaapista löytyi tuollaiset kristallimaiset roikottimet, jotka myös ovat odottaneet käyttöä aika kauan. 

Ai niin! Tuohan tosiaan myös pyörii! 😁

Tyttärellä, jota Nekuksikin nimitämme,  tuo inspiraation tulo kesti hieman pitempään, mutta sitä kannatti odotella!  Ensin hän leikkasi  ison kasan neliöitä kankaasta. Ompeli ne kiinnit toisiinsa kuution malliin, täytti tyynyntäytteellä ja ompeli viimeisen sivun kiinni.  Valkoisten pollukoiden teko oli ensin hieman ongelmallista. Tytär yritti ensin maalaamalla, josta tuli ihan ok, mutta kangas tietysti imaisi paljolti väriä.  Meillä on kuitenkin kaikenlaista kaapeissa ja ehdotinkin valkoisen huopakankaan käyttöä. Muistin jopa sen sijainnin 😜

Noppa sai hienot pisteet kupeisiinsa. 

Naru on kiinnitetty kulmiin metallirenkaan avulla ja ommeltu sitten käsin kiinni. 

Tässäpä nyt todella moderni ja maxiversio karvanopista! Ei ehkä kuitenkaan peruutuspeilissä roikotettavaa mallia. 

Minä pysyttelin näissä metallihäkkyröissä. Tässä verkkomaisessa kehyksesssä on joskus ollut joku kukka-asetelma. Askartelussa tätä oli käytetty aiemminkin, mutta nyt seisonut pitkään kaapissa. Purkasin vanhan, ja tein Halloween -koristeen. Ei täällä mainittua juhlaa mitenkään vietetä, muutoin kuin pyhäinpäivän hautausmaakierroksen merkeissä, mutta teema antaa inspiraatiota askarteluun. 

Aloitin virittelemällä jonkinlaisen verkon tuohon ylälaitaan. Sovittelin yhtä isoa, värikästä helmihämähäkkiä keskelle vähän huonoin tuloksin. Tytär ehdotti kummitusta.  Se oli helppo toteuttaa styroxpallosta ja kankaasta.  Oli tarkoitus, että se ikään kuin liihottelisi tuossa keskellä, mutta kyllä se aika hirtetyltä näyttää.  Hämähäkit löytyivät lasten vanhoista leluista.  Kuumaliimasin ne kiinni kehykseen.

Vähän valjulta näytti, joten tein muutaman kurpitsan. Vanha T-paita löytyi oikeassa värisävyssä (ainoa kangastarvike, joka oli oranssi!). Leikkasin siitä ympyröitä, jotka täytin vanhalla tyynytäytteellä (oli siis vanhasta tyynystä purettu sisuspehmuste, kaikkea pitää säästää, jos vaikka tarvii...).  Harsin reunat ja kiristin.  Tein muutaman ylipiston, vaikka tytär sanoikin, että musta lanka ei käy. Kokeilin myös oranssia, mutta näytti aneemiselta, joten päädyin tähän mustaan. 

Aika littanoita kurpitsoita. Näyttää ennemminkin niiltä litteiltä persikoilta, jotka ovat niin makeita ja hyviä, mutta sekoittavat vatsan täydellisesti 😂

Lopputarkastuksessa nousivat esiin juuri nuo "kurpitsat". Olivat tosiaan liian litteitä, mutta menivät kuitenkin läpi tällä kertaa. 

Toivon kaikille inspiraatiota elämään!  Lisäksi kannattaa ottaa askartelukaveri mukaan askartelemaan, niin voi heitellä ilmoille ideoita, eikä tarvitse puhua niin paljon yksinään. 

Pimeetä touhua

 Ai mitä sanoit? Ulos vai? Etkö voisi mennä tällä kertaa yksin, kun en viitsisi millään lähteä?  No olkoon menneeksi, jos et uskalla. Lähdetään pienelle happihyppelylle, kuten te ihmiset sanotte. 

Aina saa odottaa! Minä olen ollut valmis jo pitkän aikaa ja sinulla se vaan kestää tuo pukeminen. Pakkoko niitä vaatteita on pakata päälle? Minullakin on samat vaatteet sisällä, ulkona ja jopa nukkuessa.  Paljasjaloin olen myös pärjännyt koko elämäni, ei ole tarvinnut kenkiä jalkoihin rassailla hidasteeksi. 

Okei, katsotaanpa..   vihreää heinää vielä joissain paikoissa.  Haukkaisen palan sieltä, toisen täältä. Saat luvan odotella, kun kerran halusit, että lähdetään yhdessä ulos.  

Tekisi mieli kiivetä puuhun, mutta en ottanut kunnon vauhtia.. 

Tuossa juurella on niin koiramaiset hajutkin, että taidan jättää väliin. 

Tässä risujen takana on hyvä istua piilossa, kun pyöräilijä menee ohi. Harmi, kun tuo ihminen paljastaa meidät seisoa töröttämällä tuossa pyörätiellä. 

Tämä puu on jo paljon kutsuvamman näköinen. Pitää varoa, ettei joudu tuonne autotien puolelle. 

Autotiet kuuluu ylittää näitä suojateitä pitkin.  Jos autoja ei näy, voi jäädä keskelle istumaan ja odottelemaan, josko kohta näkyisi. 

Minulla on heijastimet valjaissa, joten autot kyllä näkevät minut.  Sitten minulla on nämä silmät. Tiedättehän? Kissansilmät!  Ne, joiden mukaan pyörien takaheijastimet ovat saaneet  nimensä. Eikä suotta! 

Jäädäänkö mamma odottelemaan linja-autoa, vai jatketaanko matkaa? Vettä sataa ja turkki on märkä, joten ei ole enää väliä pienellä seisoskelullakaan. 

Naapureiden ojarummut on syytä tarkistaa. Höllää nyt sitä narua, että pääsen kunnolla kurkistamaan! 

Hupia on myös sytytellä toisten pihavaloja asettumalla portille istumaan 😹 Valotutka näkee liikettä ja siinä minä sitten istun ja tuijotan. 

Mamma sanoo, että kaikkien talojen porteille ei kannata mennä pyörimään, kun niissä asuu koiria.  Tästä me ei olla ihan samaa mieltä, että voiko mennä vai ei. Minä en kyllä koiria pelkää!  Arttu, Gizmo ja Ruut on ihan ok, mutta nämä eivät kuulemma välttämättä ymmärrä kissahuumoria. 

Kuusien alle tekisi nin kovasti mieli, mutta mamma ei laske, kun siellä on pimeää. Siis pimeää sille, mutta se ei tajua, että minä näen!  

No arvatkaapa miten meidän viimeisin kävelyreisu sitten päättyi?  Tien yli lyllersi joku otus tosi läheltä ja mamma väittää, että se olisi ollut supikoira.  Mikä se edes on??  Näytti ihan isolta kissalta.  Sinne se meni pusikkoon. Ei minua haitannut, enkä viitsinyt edes häntäkarvoja pörhistää. Tosin ne olivat niin märkiä, että eivät ehkä olisi niin pörhistyneetkään.  Tuo ihminen kuitenkin nappasi minut syliinsä ja kantoi kotiin.  Se on oikein arkajalka! Nyt ei  kuulemma lähdetäkään piemeällä mihinkään! Ei ole reilua, että joku kokoiseni karvanaama voi säikytellä toisia ja estää liikkumisen! 

Tätä aion vielä pohtia uudelleenkin, mutta kotiin päästyä on parasta ensin hieman rentoutua ja kuivatella vatsakarvoja.

Muitakaa tekin käyttää heijastimia, on kuulemma tämän tarinan opetus. 

Poro muuttuu hirveksi

 Onko kyseessä uudelleensyntyminen eri kehossa, vai miksi tätä voisikaan sanoa, jos on ensin poro, sitten yht´äkkiä hirvi. Sarvet ja leukaparta taitavat olla eroina. 

Isot puikot tuntuivat aika koheloilta käsissä. Valmista syntyi melko nopeasti, mutta koko ajan oli tunne, että ei tule riittävän tiivistä. Lopulta kuitenkin oli ihan ok. Kostutin kaikki lopuksi, niin ulkonäkin vähän tasaantui. 

Pyydettiin isoja hirviaiheisia lapasia. Kyllähän minä nekin tein, mutta lisäksi syntyi pipo, kun lankaa tuntui olevan.  Lanka on Isoveljeä. Lapasiin sitä kului 115g ja pipoon 130g. Puikot kokoa 5 ja 6. 5½ olisin toivonut/ tarvinnut, mutta ei minulla olllut. Tyydyin näihin, kun isoilla puikoilla on loppujen lopuksi aika vähän käyttöä. 

Ohje molempiin löytyy lehdestä Novita talvi 2011.  Olen joskus tehnyt ohjeenmukaiset porolapaset ja se muistui tässä kohtaa mieleen.  Poro on kuitenkin poro ja hirvi on hirvi.  Kaivoin esiin ruutupiirroksen hirvestä, jota käytin tuossa taannoin hirviaiheisiin sukkiin. Muokkasin tuon eläinkuvion uusiksi, että se sopi tarkoitukseen. 

Merrille on ihan sama, onko joku poro vai hirvi, kunhan ei tule pihalle pyörimään.

  

Illalla voi ottaa rennosti vaikka eteisen lattialla, kun on koko päivän ollut sisällä ja ulkona ja sisällä ja ulkona. 

Tämä asento taitaa olla ominainen kaikille kissoille. Se on aina yhtä hassun näköistä. 

Käsivarressa on nyt kolminkertainen koronarokote -sarja.  Siitä huolimatta joutuu töissä kulkemaan toimistossa, sekä asiakaskäynneillä maskien kanssa. Alan olla jo aika väsynyt moiseen.  Raskasta on olla aina vaan maskien kanssa oli sitten kyseessä suihkutus, palaveri, toimistotyöt, tai mikä tahansa.  Jos on opiskelija tai muu henkilö mukana kierroksella, ei maskia voi riisua edes autossa, käyntien välillä.

Kahdesta ensimmäisestä rokotteesta tuli hyvin lieviä oireita, kolmannesta ei mitään. 

Kaupoissa näkee vielä aika paljon maskeja, mutta maskittomien määrä on selvästi lisääntynyt.  Itsellä alkaa olla aika ristiriitainen olo vapaa-ajan maskin käytöstä. Toistaiseksi en ole siitä luopunut, kun tulee aina mieleen, että saatan viedä tartunnan tahattomasti töihin jollekin huonokuntoiselle vanhukselle. 

Täytyy sanoa, että sympatiaa ei kovin paljon riitä henkilöille, jotka eivät rokotetta ota. Poislukien tietysti sellaiset, jotka eivät terveydellisestä syystä voi sitä ottaa.   Äskettäin tapasin myös henkilön, joka kertoi, että ei ole pitänyt maskia ollenkaan koko pandemian aikana, koska se on täysin hyödytön. Perustelutkin olisin saanut, mutta päätin tylysti olla epäkohtelias ja jättää hänet selittämään asiaa itselleen. 

Vähän tuli nyt negatiivissävytteistä settiä tähän loppuun.  Yritän jatkossa taas kaivella ne positiiviset asiat tuolta mielen syövereistä ja porskuttaa eteenpäin. 

Mahdollisimman miellyttävää viikon aloitusta kaikille Buzz Lightyearin sanoin: Kohti ääretöntä ja sen yli! (elokuvasta Toy Story 😃).