Pieni kukkapallo

Kun on tehtävä jotain, niin on tehtävä jotain. Niin se vain on. Tarvikkeet esiin ja tekemään. 

Nämä osaset ovat varttuneet pitkään vuoroaan tulla löydetyiksi kaapistani. 

Muovinen, avattava pallo. Kukkia ja lintuja, sekä tuo pallo, jolle en tiedäkään nimeä...ehkä sellainen pallo, johon voi kukkiakin pistellä. Sitähän tässäkin nyt tehtiin 😂

Cocktailtikkuja pystyyn paloon ja niihin kiinni kukkia.  Huom! Ei kuumaliimaa 😂

Linnut ovat aina kiinnostavia!

Kiinnitin kaksi lintua pallon päälle istuskelemaan.  Tämä taitaa päätyä lasivitriinikaappiin ulos. Täytyy varmaan laittaa siitä joskus taas kuvia, tai te luulette, että meillä on ihan oikeasti vitriini pihalla. 

Kukkia on pihalla ihan luomunakin. 

Alppiruusu alkoi kukkimaan. Toinen on ihan hiljaa, eikä näytä mitään merkkiä kukkimisesta.  Tämä on paljon terhakampi. 

Ja siellä "sankari" itse teossa! Kukkapenkkien täystuho! Kasvattajan painajainen! 

Täytyy sanoa, että pihalla on välillä bongattu ihan vieras irtokissakin, häntä pystyssä minun kukkapenkissä. Toisin sanoen Merriä ei voi kaikesta syyttää...

Tässä on nyt täytynyt tehdä valintaa, että kissa vai kukat. Kissa vetää pitemmän korren. 

Arovuokot ovat sitkeitä kukkia. Joku nimeltämainitsematon on käynyt potkimassa ne penkin yläosasta tuonne alaosaan. 

Unohdin laittaa mökkijuttuun kuvan tuosta mustikkatilanteesta. Raakileitakin on jo seassa. 

Aurinko paistaa nyt täydeltä terältä  kesälomalaisten ja muidenkin iloksi. Näillä lämmöillä mustikat ja mansikatkin kypsyvät nopeasti.  

  Ihanaa kesäpäivää Sinulle! 

Nemoako etsimässä?

Näistä väreistä tulee väkisinkin mieleen pikkuinen Nemo -kala 😊

Alkuperäisväri on nimeltään Lakka.  Lanka siis Nallea ja tarkoitus käyttää pois noita kirjavia. Tämäkin yhdistelmä kulutti lankaa taas mahtavat 60g. Seuraaviin sukkiin laitan ohuemmat yksiväriset raidat, niin kirjavaa kuluu edes vähän enemmän.  Näissä on silmukkamääränä 13/puikko. Sukkien koko 38. 

Nemoa täälläkin tekisi mieli... haukkaista. Suu lipoo jo sopivasti. 

Merrin intohimo on käydä vesihanasta juomassa vettä, jos joku avaa hanan. Ihan kuin se olisi parempaa, kuin kupissa. 

Ei Nemoa täälläkään. Kävin sukeltamalla katsomassa.  Samalla tuli heitettyä talviturkki. 

Liplattava vesi houkuttelee aina vähintäänkin kastautumaan, vaikka olisi kuinka kylmää. Tästä lämpötilasta ei ole tietoa. Kylmää oli. En jäänyt polskuttelemaan! 

Sukumökillä tuli pyörähdettyä uimisen ja alkukesän töiden merkeissä. Mitään evästä ei otettu mukaan, kun oli ajatuksena vain käydä. 

Keräsin kaikki petivehkeet mukaan pesua varten. 

Ehdin tyhjentää kompostit ja p...huussinkin.  Kyllä siinä uimaan ja saunaan jo teki mielikin. 

Hirveä nälkä  oli jo. Suunnitelmissa olikin mennä Verlaan kahville.  Verlasta olen kirjoittanut aiemminkin TÄÄLLÄ   ja  TÄÄLLÄ

Kahviakin tuli otettua, mutta nämä suolaiset vohvelit olivat uutuuksia kai tälle kesälle, niin pitihän niitä maistaa. Minun Skagen -versio  (tuo alempi) oli ainakin oikein hyvä. 

Käsityöpuodit piti tietysti kiertää ja ostaa samalla lakua. Sitä suklaapäälistä....

Myynnissä oli taas jos jonkinlaista käsityötä. 

Ihmisiä ei taaskaan ollut kovin paljon liikenteessä, joskin ostajia riitti kahvilassa ainakin jonoksi.  Puodeissa käsidesit ovella ja ihmiset harvakseltaan kävelivät puotien sisällä. 

Tänäaamu sää on harmaa ja sadettakin luultavasti saadaan. 

Kesämieltä Sinulle, joka tätä luet 😎

Kuumailmapallo, farkku osa 15

Hei vaan! Täällä noustaan korkeuksiin!

´

Lähtökohtana 2 farkkupalaa ja 2 aiemmasta verhoprojektista jääneestä kankaasta leikattua palaa.  Kuvanoton jälkeen nämä palat totesin liian pulleiksi ja kavensin kaikista jonkin verran. 

Ompelin palaset yhteen lähes kokonaan, vain täyttöaukko jäi. 

Alareunan liepukkeet olivat niin kivan näköisiä, että halusin jättää ne noin, mutta miten ratkaista aukon sulkeminen?  Leikkasin reiluhkon, pyöreän kangaspalan, jonka työnsin aukon suojaksi, pallon sisäpuolelle. Kuumaliimaa vähän reunuksiin ja hyvin pysyy. 

Näitäkin osia tarvittiin.  Pallo ei nouse ilmaan ilman kuumuutta. Tässä se on nyt hieman virheellisen olettamuksen mukaisesti tuollainen liekki 😁, jolle "astiaksi" päätyi Jättis -tuutin kupu. 

Toivottavasti pallo ei syty kokonaan tuleen!

Missä lentäjä voi istua? Mistä kori?  

Maia ehdotti maitotölkkiä, joka olikin hyvä ratkaisu. 

Korin reunoilta roikkuu säkkejä painona. 

Painoksi päätyi pieniä kiviä. Yritin etsiä vähän pyöreämpiä, mutta piha on täynnä vain näitä. 

Millä kiinnittää pallo koriin?  

Nauhojen varastolaatikosta löytyi sopivaa nauhaa, joka kiinnittyi kuumaliimalla. 

Korin päälystin farkulla. 

Vaikea ottaa kunnollista kuvaa kokonaisuudesta, joka on näin pitkänomainen. 

Testilentäjä Nalle on rohkea yrittäjä. 

Hei, hei! Nyt lähdetään!

Sam! Heti nenä pois sieltä kuumasta kaasusta!!! 

Kori ilmaan ja nopeasti! Tämä kissa yrittää kyytiin! 

Kuumaliiman nurja puoli näyttäytyi jälleen. Pikkurilliin osui tippa. Nappasin sen nopeasti pois ja jatkoin. Samanaikaisesti tuntui, kuinka rakkula alkoi nousta. Ei ollut kylmää vettä lähellä, eikä olisi kyllä malttanut lähteä sormea mihinkään viemäänkään. 

Yllätyin kauppareissulla, kun ihan tavallisessa ruokakaupassa olikin kuumaliimapötköjä!  Luulin, että niitä on vain askartelukaupassa. Nämä olivat itse asiassa aavistuksen halvempiakin. Aika monta pakettia päätyi kärryyn 😆

Pari päivää sitten uskaltauduttiin ensimmäistä kertaa tuttuun kahvilaan. Vain muutama ihminen oli liikkeellä, yllättävää kyllä.  Kaupoissa ja kylillä näkee jo paljon enemmän.  Vieläkin on tosi ristiriitainen olo, kun töissä edelleen on maskien käyttö pakollista.  Tuntuu, kuin koko ajan pitäisi olla kuitenkin varovainen.  Nyt näkyy jo kauppakulkijoillakin maskeja muutamia, kun aiemmin ei juurikaan. 

Dajm -suolapähkinäkakku maistui kuitenkin ihanalta! 

Sunnuntai päivän toivotukset Sinulle!

Kirsikkasukat

Jotkut ne osaavat poseerata...😻

Paikka oli niin hyvä, että jatketaan...

Kirsikkasukkiin löytyi ohje Novita -lehdestä 2/2018. Lanka on Venlaa ja puikot kokoa 2½. Lankaa kului ruhtinaalliset 55grammaa. Varaston pienennys edistyy aika hitaasti näillä lukemilla 😁

Kirsikat näytävät minusta hieman tylpiltä alalaidasta. 

Kirjoneulesukissa on usein tuo pohja kuvioitu, että lanka saadaan kulkemaan läpi kerroksen. Jos on useita värejä, niin värisuorat saattavat kulkea pötkössään, mikä näyttää vähän hassulta.  Näissä on kivasti sekoitettu tuo väripötköisyys. 

Siitä en oikein tykkää, että kerros vaihtuu sukan pohjassa. Vaihdan itse usein sukan sivussa nk kakkospuikon alussa, pohjasta lukien. Silloin sukan pohjaan ei jää sellaista saumantunnetta. 

Näissä oli kuitenkin ruutukuvio kaiken matkaa ja vaihtumiskohtaa olisi ollut hankala muuttaa. 

Löysin vasta nyt tuolta kirjoituspalkista tuon hymiöt -kohdan. Minusta sitä ei ollut aiemmin, vaikka olen etsinyt?  

Sateinen päivä (ei haittaa työpäivää).  Sateinen päivä kesällä tuoksuu aivan erilaiselle, kuin muina vuodenaikoina. Maa ja kukat kastuvat ja tuoksuvat vahvasti. Ilmassa leijailee lämmintä kosteutta. 

Aika kuluu niin sukkelasti. Toukokuu meni todella nopeasti ja tämäkin kuukausi  jo näin pitkällä. Aivan kuin huomaamatta.  Tuleeko sieltä hurjat helteet, kuten luvattu?  Sellaisista en oikein kovasti välittäisi. Lämpö on mukavaa, mutta kohtuudella. 

Hyvää viikonloppua teille, Ihmiset!  💚

Muovitetut pussukat

Tekee mieli suklaata. Vaan kun en osta, olen suklaalakossa...

Nyt täytyy ainakin hiplailla suklaapapereita. Olen joskus nähnyt hienoja pussukoita ja kerännyt karkkipaperiakin valmiiksi. Tässä taas yksi syy, miksi minulla on niin paljon tavaraa, kun karkkipaperitkin pitää säästää ;D 

Näiden kanssa käy kaveriksi tuo kontaktimuovi. Tämä ei ole sitä kaikkein ohuinta. Hieman tukevampi on ehkä helpompi laittaa? Onko muilla kokemusta?

Tätä nyt kuitenkin sattui olemaan kotona. 

Opin netistä myös sen, että vetoketju ei tarvitsekaan olla juuri käyttötarkoituksen mittainen, vaan se voidaan katkaista sopivaksi, kun toisen pään päältä on tikattu kunnolla ompelukoneella. 

Minulle on kauan sitten jostain siunaantunut hirrrrrveän pitkiä vetoketjuja, joilla ei ole ollut mitään käyttöä. Ovat ehkä jotain leninkiketjuja?  Nyt pääsin käyttämään näitä pois varastosta, kun opin tämän "uuden" kikan. Tähän asti olen aina uskollisesti mitannut kohteen ja ostanut sopivan pituisen vetoketjun. 

Liimasin siis karkkipaperit kontaktimuoville ja sen päälle toisen muovin vastakkain. Leikkasin ylijäämämuovit pois sivuista. Vaikka kuinka yritin saada kaikki paperit samoin päin, niin ne tekivät minulle kepposen; osa on eri päin. 

Koska ensimmäinen pussukka onnistui hyvin, tein samoilla lämpöisillä myös toisen pussukan. Se syntyi nuotttipaperista, vuorikangas ruusuinen. 

Ompelin vetoketjun ensin muovitettuun osaan. Ompelukone ei kenkkuillut yhtään.  Kovan tuntuinen osio taittuu hyvin saumalle. 

Vetoketjun toiseen puoleen ompelin vuoriosan, katsottuani, että oikea puoli jää varmasti ulospäin molemmista osista. Saumat jäävät pussin sisään. 

Nyt oli aika ommella muovitetun osan pohja ja sivusaumat.  Vuorikankaan pohjaosa jätetään vielä auki.

Ennen tätä vaihetta on varmistettava, että vetoketju on avoin. Tässä sivusaumassa myös vedettiin se tikki siihen vetoketjun katkaistavan osan lukitukseksi. 

Ylimääräiset kangasosuudet leikkasin hieman kapeammiksi. 

Muovitettu pussiosuus on vähän jäykkä ja rypistyykin, mutta sen saa kyllä vedettyä oikein päin vetoketjuaukosta. 

Sen jälkeen vuoriosuuden pohja käännetään siististi ja ommellaan aivan reunan läheltä umpeen. Käännetään vuoripussi  muovitetun pussin sisään. 

Tässä nyt molemmat pussit käyttövalmiina. Olen todella tyytyväinen vetoketjujen ompeluun. Se ei todellakaan ole aina ihan selviö, että onnistuu. 

Tällaisia pusseja voi tehdä ihan mistä vaan, vaikka makkarapaketista ;D 

Pitää varmaan jossain vaiheessa tehdä uusia, kun nämä päätyivät jo maailmalle. 

Ihan yksin jouduin pusseja väsäilemään. Merri oli ulkona ja nämä kaverukset vetelivät hirsiä. 

Se on ihmiset pikkulauantai jälleen!  Ennen oli tarkat saunapäivät, nykyään käydään milloin huvittaa, jos edes huvittaa ;D 

Hauskaa päivää Sinulle!

Kukkia ja kuljeskelua

Kävin puutarhalla ostamassa joitain kesäkukkia.  Istutin ne sopiviin ruukkuihin.  Ne etsivät vielä paikkaansa. Havahduin siihen, että en voi laittaa niitä mihin vain, kun Merri käy pyöräyttämässä narun ympäri ja joko pudottaa ruukun päälleen, tai sitten eliminoi kasvuston. 

Enkelipatsas ruukkuineen sai samettikukan. Krassit päätyivät koiran kyytiin.  Vedin kerran betonimössöä lasikuitukoiran päälle ja maalasin kilikilimaalilla. Hyvin on pysynyt rappaukset. 

Muutamaan isoon ruukkuun istutin erilaisia yhdistelmiä. Tässä iso samettikukka, verenpisara ja hopeaputous (?). 

Toiseen isoon ruukkuun pelargonia, hopeaputous (?) ja jouluinen joulutähti. Olen joka vuosi istuttanut viimeksimainitun ulos, jos säilyy kevääseen asti. Tekee kivan näkösiä vihreitä lehtiä ja sopii näin toisten kanssa yhteen ihan hyvin. 

Orvokit pitkässä ruukussa on keräilty hiekkapihalta, viimevuotisista siemennyksistä. 

Tontut ja enkelit vartioivat sulassa sovussa. 

Kukat on aseteltava myös siten, että terasin lähellä olevalta vesipöntöltä ei ole pitkä matka kastelemaan...

Nämä ne ovat sitkeitä kasveja! Ainakin 10 vuotta olen kasvattanut kesäisin näitä kalloja (hauska monikko) ja kantanut ne talveksi kellariin.  Keväisin istutan mukulat uudelleen ja erottelen isommiksi kasvaneet ryppäät erilleen. Näin niitä syntyy joka vuosi enemmän ja enemmän. Monta olen antanut maailmallekin. Väreinä on valkoinen, vaaleanpunainen ja lila. En yhtään tiedä, missä on mitäkin, joten odotellaan, odotellaan.  Suurin osa on nyt pihalla, muutama vielä sisällä.  Viime vuonna linnut nokkivat kaikki pienet alut heti keväällä. 

Pesuvatiin valettu betoniruukku sai samettikukan.  Pieniä krasseja istutin kakkuvuokaan ;D 

Yksi kukka päätyi tänne...

...rauhallista on. Pieni lampi väikkyy auringonvaloa.  Ympäröivää kivimuuria peittää sammal. 

Portti on näköjään auki. Sisäänkulkijaa tervhtii usein keväisin portinpylväiden päällä olevien kattojen tervattu haju/tuoksu. 

Paljon on jo vuosia vierinyt tämän tyttösen poisnukkumisesta.  Olisi nykyään 24 vuotta.  

Hautausmaalla on hiljaista ja rauhallista, sanoisin jopa, että levollista. Luonto ympäröi hautakiviä. Männyssä kasvaa tänä vuonna paljon käpyjä. 

Veikkaisin, että linnuillakin on täällä rauhallista pesiä. 

Lopullista tunnelmaa ja kuitenkin niin tavallista, jokapäiväistä, kuin missä muualla luonnossa tahansa. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta. 

Täällä me Merrin kanssa toivotamme teille hyvää alkavaa viikkoa!