Viimeisin lukemani kirja

 Kristiina  K:n lokakuun  haaste, viimeisin lukemani kirja. 

Näin jossain vinkin tästä kirjasta ja nappasin sen kuuntelulistalleni.  Se on julkaistu tämän vuoden huhtikuussa. 

Tykkään kuunnella monenlaisia kirjoja ja siksi tällaiset yllätysvinkkaukset ovat ihan kivoja. Välillä on huonoja kirjoja, välillä keskinkertaisia ja sitten tällaisia, jotka ilmenevätkin olevan ihan napakymppejä. 

Alku oli vähän pitkäpiimäinen, mutta sitten pääsin jyvälle jutun juonesta.  Pertti Koivula luki kirjaa melkein 20 tuntia, mikä ei tuntunut yhtään liian pitkältä. Oikein odotin aina, että kohta jatkuu, kun oli pakko pitää paussia. 

 Kirja on historiallinen suurromaani lappilaispoikien kohtaloista talvisodasta nykypäivään ja osittain jopa ennen tuota.  Poikia kuoli hämmästyttävän paljon. Oli ihmeellistä, että jotkut sentään selvisivät aikuisiksi ja ikääntyivät. 

Pieni Lapinkylä (ymmärtääkseni keksitty nimi) oli sotien aikaan suurin kärsijä. Saksalaisten jättämät miinat ja niiden raivaus veivät monta poikaa ennenaikaiseen kuolemaan.  Kaamoksen pimeys tuotti runsain mitoin särkyneitä mieliä ja raskaita ajatuksia.  Korkeat pakkaslukemat jäädyttivät nuoria, jos vanhojakin pitkille taipaleille. 

Uskontojen monimuotoisuus oli omiaan järkyttämään herkkiä mieliä. 

Koko pohjois-Suomi tuntui olevan ajoittain eteläisen Suomen vietävissä. Kukaan ei oikein tiennyt, missä mennään ja kuka lopulta päättää. 

Kirja on kirjoitettu monin paikoin Lapin murteella, joka kuulostaa hauskalta Koivulan lukemana.  Traagisissakin kohtaloissa on aina jonkinlainen surullinen huumorinpilke, joka yllättää kuulijan. 

Kirjailija Tuikka on kirjoittanut 2 muutakin kirjaa, jotka pääsivät heti tämän kirjan myötä kuuntelulistalle: Kekkosen salaiset päiväkirjat ja Vitutuksen voima - suomalaisen katkeruuden voima.