Kristiina K:n lokakuun haaste, viimeisin lukemani kirja.
Näin jossain vinkin tästä kirjasta ja nappasin sen kuuntelulistalleni. Se on julkaistu tämän vuoden huhtikuussa.
Tykkään kuunnella monenlaisia kirjoja ja siksi tällaiset yllätysvinkkaukset ovat ihan kivoja. Välillä on huonoja kirjoja, välillä keskinkertaisia ja sitten tällaisia, jotka ilmenevätkin olevan ihan napakymppejä.
Alku oli vähän pitkäpiimäinen, mutta sitten pääsin jyvälle jutun juonesta. Pertti Koivula luki kirjaa melkein 20 tuntia, mikä ei tuntunut yhtään liian pitkältä. Oikein odotin aina, että kohta jatkuu, kun oli pakko pitää paussia.
Kirja on historiallinen suurromaani lappilaispoikien kohtaloista talvisodasta nykypäivään ja osittain jopa ennen tuota. Poikia kuoli hämmästyttävän paljon. Oli ihmeellistä, että jotkut sentään selvisivät aikuisiksi ja ikääntyivät.
Pieni Lapinkylä (ymmärtääkseni keksitty nimi) oli sotien aikaan suurin kärsijä. Saksalaisten jättämät miinat ja niiden raivaus veivät monta poikaa ennenaikaiseen kuolemaan. Kaamoksen pimeys tuotti runsain mitoin särkyneitä mieliä ja raskaita ajatuksia. Korkeat pakkaslukemat jäädyttivät nuoria, jos vanhojakin pitkille taipaleille.
Uskontojen monimuotoisuus oli omiaan järkyttämään herkkiä mieliä.
Koko pohjois-Suomi tuntui olevan ajoittain eteläisen Suomen vietävissä. Kukaan ei oikein tiennyt, missä mennään ja kuka lopulta päättää.
Kirja on kirjoitettu monin paikoin Lapin murteella, joka kuulostaa hauskalta Koivulan lukemana. Traagisissakin kohtaloissa on aina jonkinlainen surullinen huumorinpilke, joka yllättää kuulijan.
Kirjailija Tuikka on kirjoittanut 2 muutakin kirjaa, jotka pääsivät heti tämän kirjan myötä kuuntelulistalle: Kekkosen salaiset päiväkirjat ja Vitutuksen voima - suomalaisen katkeruuden voima.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Tietyllä tavalla myös ajankohtaiselta, kun uutisia katsomalla uutta sotaa povataan harva se päivä.
VastaaPoistaKirjassa yhdisteltiin asioita myös nykypäivään, koska kyseessä oli nykypäivän toimittaja, joka haastatteli vanhoista ajoista.
PoistaOi että, olipa varmasti kaikin tavoin vavisuttava kirja! Kaikkea sitä ihmisille sattuukin eikä tosiaankaan aina hyvää. Mutta tuo viimeinen mainitsemasi kirja on melkein kuunneltava; sen verran sykähdyttävä nimi kirjalla👍😇😅
VastaaPoistaMinä taas hetken paheksuin tuota nimeä, mutta totesin, että onhan se kuunneltava ;D Taitaa olla Suomen kansallissana käytössä, niin paljon sitä viljellään.
PoistaKuulostaa mielenkiintoiselta ja tallensinkin sen äänikirjoihini. Kiitos!
VastaaPoistaTämä olikin hyödyllinen haaste, kun kaikki voi nyt napata uusia lukuvinkkejä omille listoilleen.
PoistaKivalta vaikuttaa tämä kirja. Minunkin pitäisi hankkia kuunteluohjelma. Meinaan aina nukahtaa kirja kourassa ja lasit solmulla
VastaaPoistaMinä luulin joskus aiemmin, että en pysty äänikirjoja kuuntelemaan. Kokeilin tätä nykyistä ja oli pakko lopulta todeta olevansa aivan koukussa. Keksin vaikka mitä tekemistä samalla, kun kuuntelen kirjaa ;)
PoistaMielenkiintoiselta kuulostava kirja ja aihe tämäkin, kiitos!
VastaaPoistaKaikki saa nyt vinkkejä uusiin lukukokemuksiin tämän haasteen myötä.
PoistaMielenkiintoista, äänikirjathan tuo murteella kirjoitettuun tekstiin aivan eri vihvahteen... erilaisen miten itse lukisi!!
VastaaPoistaLapsuudessa kävimme joka vuosi lapissa ja se h-kirjain oli niin hassu, että leikin sitä pitkään joka sanaan...
Nyt jäin miettimään, kun tykkään lukea enkuksi, että "lausumani" mielessäni on varmaan ihan erilainen, kuin jos sitä kuuntelisi - empä ole koskaan aiemmin asiaa miettinyt!!
Minä kuuntelen, tai luen välillä englanniksi kirjoja, äänikirjapalvelussa. Pidän sitä vähän niin kuin kielikylpynä :) Riippuu ihan lukijasta, miten ymmärrettävää tuo teksti on. Pertti Koivulan lappalaismurteen lukeminen oli hyvän kuuloista. Kyllä se h siellä hauskuuttaa useassa kohdassa. Varmaan meiänkin murre on hassua jonkuu muun mielest. ;D
PoistaEn ehkä itse osasi tuota kirjaa luettavaksi poimia, mutta kuvauksesi perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ja kuten niin moneen kertaan olen tainnut todeta etten osaa kirjoja kuunnella, mutta kaipa sekin päivä vielä vastaan tulee...
VastaaPoistaLuulen, että naamakirja on alkanut ehdotella minulle enemmän kirjoja, koska niitä näkyy siellä aika usein. Sieltä tämänkin bongasin.
PoistaNiin minäkin luulin aiemmin, mutta sitten se lähti ihan lapasesta ;D Kuuntelen useimmiten puhelimesta ihan ääneen, kun olen yksin. Harvoin käytän kuulokkeita.
Lappi ja sen asukkaat ovat monella tavalla olleet sotien tapahtumien sijaiskärsijöinä. Oikein osuvasti sanottu tuo että Pohjois-Suomi on ollut eteläisen Suomen vietävissä. Päätösten tekijät aina ole osanneet huomioida pohjoisen asiaa ja asemaa.
VastaaPoistaEtelässä tehtiin varmaan päätöksiä, joita pohjoisessa ihmeteltiin, että miten ne pitäisi toteuttaa, kun olosuhteet on täysin erilaiset.
PoistaPohjoius-Suomi on yhä eteläisen Suomen vietävänä. Äänikirjoiussa oli asia lukijalla, hänen äänen sävyllään ja vaihtelevaisuudellaan. Kuvaat hyvin kirjaa tekstissäsi. Kiinnostuin niin paljon, että listasin itsellenikin.
VastaaPoistaNäin minäkin poimin uusia vinkkejä kuunneltavakseni. Viimeisin oli paikallislehdessä, ihan uusi: Suomalaispoliisina Pietarissa.
Poista