keskiviikko 8. lokakuuta 2025

Koiraelämää

 Viime kuussa vietettiin Artun kanssa yhteistä aikaa vähän tavallista enemmän.  Äidillä oli pientä toimenpidettä, eikä koiran kanssa lenkkeily ollut oikein suotavaa.  Arttu oli aluksi aika hämmentynyt tilanteesta.  Yhteistyömme loputtua se kuulemma odotteli edelleen ovenpielessä, jos vaikka tulisin lenkkikaveriksi. 


Lähellä on kivoja polkuja, joita kiersimme useampana päivänä. 


Artulle reitti on tuttu.  Yritimme silti löytää vähän erilaisia reittejä, kuin sen tavanomaiset reitit. Teimme myös aika pitkiä lenkkejä ...ööö minun mittapuuni mukaan eli max 6km 😅 Ilmeisesti kuitenkin vähän pitempiä, kuin ne päivittäiset lenkit, joihin se on tottunut. 


Tuolloin oli vielä kauniita ja lämpimiä ilmojakin. Aurinko paistoi komeasti Kymijoen pintaan.  
Mitähän seikkailuja täältä polulta löytyy...? 


Arttu oli välillä vähän epätietoinen, voiko kyseiseen suuntaan mennä, vai ei.  Kerran valittiin sellainen reitti, että joka ikisessä talossa oli koiria pihalla. Minäkin välillä säikähdin, kun oli niin möreitä haukkuja.  Siinä me sitten Artun kanssa kiiruhdettiin eteen päin ja ajateltiin, että haukkukaa te vaan, me jatketaan matkaa! 


Yhden reitin varrelta löytyi hieno hyönteishotelli! Oikein isoille hyönteisille kai. 


Sähkökaappeja bongattiin useampi. Tässä komea riikinkukkomaalaus.


Uusia polkuja, uusia reittejä..... 


"Vanhoja" ennenkin blogissa näytettyjä muraaleja tehtaan taideruukin alueelta. 


Joka kerta yhtä komeita katsella! 


Artun olisi kovasti tehnyt mieli uimaan. En kuitenkaan uskaltanut laskea, kun sen iho välillä kutisee jokiveden jäljiltä. 


Vanhaa UPM:n tehdasaluettakin kiersimme useamman kerran.  


Kaukana häämöttää keskustaan vievä silta ja sen vieressä oleva suihkulähde.  Tuo siltakin tuli ylitettyä useita kertoja lenkkeillessä. 


Vielä uusi polkulöydös! 


Tämä ranta taitaa olla vanhan lossin pysähdyspaikka joen tällä  puolella.  


Kun koira ei ole oma, on oltava paljon tarkempi siitä, mitä tehdään ja mitä ei uskalleta tehdä. Kaikenlaisia uhkakuvia  tulee taluttajan mieleen.  Olin juuri ajatellut, että mitä tekisin, jos Arttu hyppäisi tuosta uimaan. Kiristin narua, että ei pääsisi ihan reunalle ja silloin se hävisi! Ai hitsin hitsi kun säikähdin!  Sieltä Arttu pomppasi katsomaan, että mikä minulla on hätänä. Tuossa reunan takana oli vielä yksi kivetysrappunen!  


Ai kun tulee ikävä noita syyskuun aurinkoisia ja lämpimiä ilmoja.   Nyt on jo niin viileää ja märkää ja ties mitä.  Ankiokin paistelee vain harvoin.  
Välillä voi käydä koiralenkillä, mutta olen silti tyytyväinen siitä, että meillä ei ole kotona koiraa. Tuollainen kävely ei ole minulle tervettä 😂 Mitenkäs se laulu menikään... " kun sitä ulkoiluttaa täytyy, on raitis ilma tärkeää!" .  Tyttöystävälläin koira on jne. Olisiko ollut Jussi Raittisen laulama ralli?
Arttu auttoi minua kuitenkin nostattamaan lopahtanutta liikuntaintoani tälle vuodelle. Saan edes jotain tavoitetta saavutettua. 
Äiti on jo taas kunnossa ja Arttu pääsee nyt esittelemään hänelle uusia, oppimiaan reittejä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!