Syyspäivien iloja

 Kävin pyytämässä Arttua lenkille. Se oli sille ihan ok. Niin ok, että se meinasi hypätä turkistaan ulos 😅 Onkin kulunut jo aikaa, kun viimeksi kävimme lenkillä.  Suuntasimme heti luontopolulle, joka kulkee Kymijoen rantaa.  Äiti sanoo, että Arttu ei hänen kanssaan suostu lähtemään mihinkään  poluille.  Tämä on siis vain minun ja Artun välinen juttu 😉

Raikas syysilma ja luonto luovat mielenrauhaa.  Alla olevat koivut sopisivat Repolaisen bingoon, jos sanoina olisi käyrä ja suora.  Hassua, miten jotkut asiat jäävät mieleen kummittelemaan. Elämä on yhtä bingoa! 😂

Maamerkit on tutkittava.  Karvaiset kaverit ovat käyneet merkkaamassa reittiä. 

Tätä kelluvaa palleroa ihmettelin niin, että piti ottaa kuva, jota pääsi suurentamaan. En silti tiedä, mikä se on.  Ehkä joku katiskan merkki?  Mitään venettä ei ollut, mutta tämän saisi ehkä oirittua jollain pitkällä kepillä maalle. Mysteeripallero! 

Jotain ääniä....?  

Artun turkki on kasvanut taas aika pitkäksi. Sillä on kuulemma ensi viikolla koiraparturiaika. 

Tästä tuli jostain syystä mieleen Pocahontas ja viisas puu. Ilmestyyköhän tuohon kasvot, jos laulaa oikeaa sävelmää? 

Ennen kuvan ottamista lensin pehvalleni rinteeseen. Arttu tuli katsomaan, mitä oikein puuhaan.  Sen mielestä puhelimen kanssa räpeltäminen kesken lenkkeilyä ei ole turvallista. 

Arttu on pieni koira, mutta voimaa siinä on kuin pienessä kylässä.   Huutelin sitä kääntymään, että saan kasvokuvan. Se luuli, että en jaksa enää jatkaa matkaa, vaan käännytään kotiin.  Ei käännytty. Vähän yli 5 kilometriä oli edestakainen matkamme.  Minulla alkoivat jalat väsyä jo paljon ennen Arttua (jolla jalat eivät tuntuneet väsyvän ollenkaan). 

Tämä joen ylle kaatunut puu  saa näköjään olla paikoillaan vaikka kuinka kauan. Ei ole pudonnut jokeen kuitenkaan.  Tulee muistikuva ajasta, jolloin joella uitettiin tukkeja. Niitä näkyi vielä minun lapsuudessani. 

Parit pikkusukat ovat vihdoin valmistuneet. Vaaleat valmistuivat oikeastaan jo mökillä jämäilyprojektina. Halusin punaiset samaan  kuvaan.  Ne olivatkin niin suuritöiset, että tein niitä monta kuukautta reissuneuleena 😂 

Punaiset ovat ihan rehelliset junasukat, lankana Novitan Venla, jota kului 26grammaa.  Pohjan pituus 10,5cm.  11 silmukkaa/ 2,5 puikko. 

Vaaleat ovat kai sitten epärehelliset junasukat, koska vähän mukaelevat niiden muotoa.   Niissä on vahvistettu kantapää. Pohjan pituus 12cm. Nimettömiä lankoja kului 28 grammaa. 3 puikoilla. 

Artun moikkaamisreissulla vaihdoin äidille uudet verhot, joihin hän oli ommellut jo ylä- ja alasaumat valmiiksi.  En ole ennen nähnyt tuollaisia verhoja, jotka eivät rypisty ollenkaan. Niissä on kuulemma paljon polyesteriä.  Pesaisin myös ikkunat ulkoa ja sisältä.  Ulkoa pääsin pesemään ne ikkunoita avaamatta.

Ensi yönä sitten kellonkääntö. Nyt on juuri sopiva aika mennä aamuvuoroon, kun saa nukkua tunnin kauemmin 😉