Kävin pyytämässä Arttua lenkille. Se oli sille ihan ok. Niin ok, että se meinasi hypätä turkistaan ulos 😅 Onkin kulunut jo aikaa, kun viimeksi kävimme lenkillä. Suuntasimme heti luontopolulle, joka kulkee Kymijoen rantaa. Äiti sanoo, että Arttu ei hänen kanssaan suostu lähtemään mihinkään poluille. Tämä on siis vain minun ja Artun välinen juttu 😉
Raikas syysilma ja luonto luovat mielenrauhaa. Alla olevat koivut sopisivat Repolaisen bingoon, jos sanoina olisi käyrä ja suora. Hassua, miten jotkut asiat jäävät mieleen kummittelemaan. Elämä on yhtä bingoa! 😂
Maamerkit on tutkittava. Karvaiset kaverit ovat käyneet merkkaamassa reittiä.
Jotain ääniä....?
Artun turkki on kasvanut taas aika pitkäksi. Sillä on kuulemma ensi viikolla koiraparturiaika.
Tästä tuli jostain syystä mieleen Pocahontas ja viisas puu. Ilmestyyköhän tuohon kasvot, jos laulaa oikeaa sävelmää?
Ennen kuvan ottamista lensin pehvalleni rinteeseen. Arttu tuli katsomaan, mitä oikein puuhaan. Sen mielestä puhelimen kanssa räpeltäminen kesken lenkkeilyä ei ole turvallista.
Arttu on pieni koira, mutta voimaa siinä on kuin pienessä kylässä. Huutelin sitä kääntymään, että saan kasvokuvan. Se luuli, että en jaksa enää jatkaa matkaa, vaan käännytään kotiin. Ei käännytty. Vähän yli 5 kilometriä oli edestakainen matkamme. Minulla alkoivat jalat väsyä jo paljon ennen Arttua (jolla jalat eivät tuntuneet väsyvän ollenkaan).
Tämä joen ylle kaatunut puu saa näköjään olla paikoillaan vaikka kuinka kauan. Ei ole pudonnut jokeen kuitenkaan. Tulee muistikuva ajasta, jolloin joella uitettiin tukkeja. Niitä näkyi vielä minun lapsuudessani.
Parit pikkusukat ovat vihdoin valmistuneet. Vaaleat valmistuivat oikeastaan jo mökillä jämäilyprojektina. Halusin punaiset samaan kuvaan. Ne olivatkin niin suuritöiset, että tein niitä monta kuukautta reissuneuleena 😂
Punaiset ovat ihan rehelliset junasukat, lankana Novitan Venla, jota kului 26grammaa. Pohjan pituus 10,5cm. 11 silmukkaa/ 2,5 puikko.
Vaaleat ovat kai sitten epärehelliset junasukat, koska vähän mukaelevat niiden muotoa. Niissä on vahvistettu kantapää. Pohjan pituus 12cm. Nimettömiä lankoja kului 28 grammaa. 3 puikoilla.
Artun moikkaamisreissulla vaihdoin äidille uudet verhot, joihin hän oli ommellut jo ylä- ja alasaumat valmiiksi. En ole ennen nähnyt tuollaisia verhoja, jotka eivät rypisty ollenkaan. Niissä on kuulemma paljon polyesteriä. Pesaisin myös ikkunat ulkoa ja sisältä. Ulkoa pääsin pesemään ne ikkunoita avaamatta.
Ensi yönä sitten kellonkääntö. Nyt on juuri sopiva aika mennä aamuvuoroon, kun saa nukkua tunnin kauemmin 😉
Onpa teillä ollutkin Artun kanssa ihana lenkki. Hyvä, ettet särkenyt itseäsi valokuvaillessa.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua
Huomenta. Tässä unenpöpperössä vielä pitää miettiä, paljonko se oikea kello on ;D
PoistaPaksut lehtikerrokset ovat hämääviä askeltaa. Lähtevät helposti alta. Etenkin rinteessä. Onneksi en mennyt jokeen asti ;) Sunnuntaitoivotukset sinne!
Arttu on varmaan ihanaa lenkkiseuraa🥰Onneksi et satuttanut itseäsi. 😳Kivat pikkusukat olet tehnyt. Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle!
VastaaPoistaArtun vauhdissa sentään pysyy melko hyvin. Isomman koiran kanssa voisi olla menevämpää :)
PoistaPikkusukat on nopeita tehdä... yleensä :)
Arttu selkeästi tykkää kun välillä lenkkiseura ja matkat vaihtelee. Se jo tietää, että kanssasi pääsee vähän toisiin maisemiin.
VastaaPoistaOnneksi liukastuminen kävi kepeästi eikä kipeästi:-).
Raitasukissa näyttäisi olevan kultaiset raidat ; väri jotenkin ihan hehkuu. Nuo perinteiset junasukat on kyllä taattua laatua. Viimeksi kun sellaiset tein lahjaksi niin sain jälkeenpäin kuvan ja kommentin että ovat ainoat sukat jotka oikeasti pysyvät kunnolla vauvan jalassa. Kaikenlaiset töppöset kun tuppaavat tippumaan vauhdissa; niin suloisia kuin ne ovatkin.
Sattuipa aamuvuoro hyvään saumaan :-).
Minullekin kävely oli kivempi, kuin nämä omat reitit (joita hädin tuskin edes on ;D ). Tämä kaatuminen oli sellainen, että piti katsoa näkikö kukaan. Ei siis sattunut ihmeemmin.
PoistaNyt kun sanoit, niin voihan tuota väriä kultaiseksikin sanoa ;) Alun perin se oli sinapinkeltaista...
Kesäaikaan siirryttäessä aamuvuoro on pahin mahdollinen.
Ihana Arttu! Hauskaa, että teillä on yhteinen harrastus – polkukävely. 😊
VastaaPoistaPolkukävely kuulostaa hyvältä! Ensin tulee tosin mieleen sellainen polkulaite, mutta se on vain minun mielikuvitukseni tuote ;D Poluilla Arttu pääsee kulkemaan omia aikojaan, ei tarvitse olla niin lyhyessä hihnassa. Se ei varsinaisesti ole mikään automaattisesti vierelläkävelijä.
PoistaArttu on soma karvapallo ja kaiken lisäksi viisas, kännykkää ei todellakaan kannata räpeltää kesken lenkin, aina on syytä katsella eteensä. Hauska kolo puussa. Pienet koiran tassut jaksaa tehdä yllättävän pitkiä lenkkejä. Koirilla riittää niin paljon tutkittavaa reitin varrella, ettei ne kai huomaa maitohappoja lihaksissaan. Kivat sukat!
VastaaPoistaArttu katsoi minua välillä sen näköisenä, että vieläkö jaksat ;D Metsän puiden havina myös herätti sen epäilykset paikan turvallisuudesta. Kumpikin turvasi toisiinsa.
PoistaOlitpa löytänyt puun, jossa on erikoisen siisti kolo.
VastaaPoistaMaailmassa monta on ihmeellistä asiaa, kun vaan opettelee näkemään niitä. Välillä tulee kuljettua ihan putkinäköisenä ja moni juttu menee ohi.
PoistaNyt sitten voitkin porhaltaan tänne ikkunapesuun. Verhoja ei tarvitse ommella eikä ripustaa ;)
VastaaPoistaÄlä kuvittelekaan! Minulla on kaappien siivous kesken. Kaappi/ päivä on hyvä vauhti. Tavaroiden vähentäminen oli sysäyksenä tälle minulle -ei-niin-tavanomaiseen-hommaan. Tuo hirveä lankamäärä toi ajatuksen vähän laajemmalle tasolle: muutakin roinaa on talo täynnä!
PoistaMinulla on koirakuume ja siksi ei tee yhtään hyvää lukea ja katsella Arttu-söpöläisestä. Pahentaa vaan kuumettani :D
VastaaPoistaVai koirakuume! No sitten vaan toimimaan :)
PoistaNiin haikein mielin katselen Arttua! Meillä oli samanrotuinen Pilvi, eli 18v.si, kolme ja puoli vuotta sitten oli hetki luopua. <3
VastaaPoistaPilvi ehti korkeaan ikään. Ilmeisesti sai olla terve pitkän elämänsä aikana?
PoistaLemmikistä luopuminen on todella surullista. Jokainen niistä tuntuu rakkaalta. Meillä on itketty aikoinaan niin monen hamsterin ja gerbiilin perään.
Very cute dog💖
VastaaPoistaThank you :) Arttu is 7 years old. I remember when we went to Hämeenlinna and got it home to my mother. They have been as one ever since :)
PoistaVoi kun minullekin joku tulisi pesemään ikkunat ja vaihtamaan verhot. Hyvän työn teit ja kivoja pikkusukkia myös.
VastaaPoistaNiin. Minullakin kävi joku pesemässä. Löytyy kuva vessan peilistä ;D Vähän kerrallaan pesin. Helpottaa huomattavasti, kun sain pestyä omatkin ikkunat ulkopuolelta pitkävartisella pesimellä. Äidin ikkunat oli helppo pestä, kun tavaroiden siirtely jäi äidille. Ne verhot olivat kyllä ihmeelliset, kun eivät rypistyneet ollenkaan.
PoistaPikkusukkaset ovat sopivaa reissukäsityöhommaa.
Arttu on ihan oikeassa siinä kännykänräpläämisessä.... onneksi vain pyllähdys ja kädet sidottuina, toinen Artun hihnaan ja toinen (hih) kännykkään - niin et niitäkään refleksinä tökännyt maahan ja ranteen hentoja luita vaurioittanut.
VastaaPoistaOi tuota Kaarnamuoria - minä kyllä näin jo kasvotkin.... rakastan näitä puita, joita voi halata ja joille murheensa/huolensa/askarruttavat mietteensä kertoa.... oletko kuullut sen tarinan baobabeista?
Pirtsakkaa talviaikaa toivotellen!
En ole kuullut. Kuukkeloiden se on apinanleipäpuu?
PoistaVälillä tulee mieleen, miten ikäväksi elämä muodostuisi, jos kädet tai sormet jotenkin vahingoittuisivat. Ensimmäinen ajatus on aina se, että huilunsoitto loppuisi. Se olisi kamalaa.
Pirtsakasta en nyt vielä puhuisi, mutta ehkä se vielä muuttuu talviajan edetessä.
Sinulla on kiva, kun saat lainaksi Artun lenkkeilemään kanssasi. Ja on vallan hienot lenkkeilymaastot.
VastaaPoista