Farkkutontut

 Siniset tontut ovat jouluisten punaisten tonttujen sukulaisia ja niitä voidaan nähdä jo paljon ennen joulua.  Ne kurkistelevat hatun reunan alta ja haistelevat tunnelmia punaisella nenällään.  Parta kasvaa ihan silmissä ja  kulkusen kilinän voi kuulla yön hiljaisina tunteina. 

Kävin Merrin kanssa suunnittelemassa, mitä voisi tehdä vanhoista farkuista.  Merrillä on tuumausilme. 

Siitä se sitten lähti kehittymään. Punttia poikki nyt ainakin alkajaisiksi.  Puntin suuhun kiinnitettävää pyörylää sai leikata useamman, ennen kuin löytyi sopiva koko. 

Käytä mamma näitä saksia, ne ovat terävämmät! 

Punttipussiin päätyi vielä pahvinen ympyrä pohjalle ja vähän riisiä painoksi täytteen alle.   Tuntui kyllä pahalta käyttää ruokaa tällaiseen, mutta siellähän se sitten on varastossa, jos tulee äkkinäinen nälänhätä.

Ompelukoneella surautin punttiin pohjakankaan. Sisäpuolelle laitoin sen pahvipyörylän. 

Homma seis! Nyt on sylittelyaika!  Kaikki muu on nyt keskeytettävä. Täältä tullaan!

Paksusta jämälangasta tein nippuja, jotka kiinnitin tuonne ylosaan riviin.  Letitin langat  valmiille tontulle.  

Pyöreä kangaspala muuttui täytetyksi nenäksi. 

Mietin, miten saan tonttuhatun pysymään paikoillaan. Ompelin sen valkoisella virkkauslangalla käsin alareunastaan kiinni päähän (aika julmaa?). Ompelujälki tuo samalla koristeellisen kuvion reunaan.  Kuumaliimalla liimailin pieniä koristeita hattuun.  

Ensin syntyi kaksi tonttua aika nopealla aikavälillä. Kolmannen tontun kohdalla olin unohtanut partalankojen määrän ja se sai toisia tuuheamman parran.  Näistä partamateriaaleista en laske langan kulutusta, vaikka jämälankoja menikin ihan kivasti. 

Tontut viettävät aikaa ikkunalaudalla, odotellen, josko niiden punanuttuiset sukulaiset jossain vaiheessa tulisivat päästämään ne vapaalle.