tiistai 12. elokuuta 2025

Kuusi karvakuonoa

Merri on jo aika väsynyt vahtimaan tätä ponilaumaa. Kaikki hinkuvat vauhtiin ja laukkaan ja se juuri on nyt kielletty! Merri lupasi vahtia vain vähän aikaa, mutta ponivalmentaja lähti pitemmäksi aikaa muualle (leikkimään palloilla ehkä...). 


Juna tai bussi?  Huvittavaa tilanteessa on se, että Frodo ei aavista ollenkaan Merrin olevan noin lähellä 😆Tuo tassujen asento on aina niin söpöä. Kissat kokevat kuulemma olevansa turvassa, kun uskaltavat piilottaa tassunsa vatsan alle lämpimään. 


Nyt tapahtui outoja!  Malla -kissa tuli käymään!  Kukas se Malla sitten on??  Se on vanhimman pojan perheestä, ja tullut testaamaan, voisiko meille tulla joskus hoitoon.  Malla ja veljensä Miko olivat tosi arkoja, eläinsuojeluyhdistyksestä kotiin otettu.  Kumpikin oli tosi arka, mutta tottui kuitenkin leikkimään ja oleilemaan perheen lapinkoirien kanssa.  Jokin aika sitten Miko sairastui ja nukkui pois.  Malla jäi ainoaksi kissaksi. Onneksi koirat ovat edelleen hyvissä väleissä sen kanssa.  Se on myös hiljalleen oppinut olemaan ihmisten kanssa. Jopa niin hyvin, että se on saatu käytettyä eläinlääkärissä ja muutenkin kuljetettua kopassa, esimerkiksi nyt meille. 
Merrissä herää taistelija heti, jos meidän pihaan tulee vieras kissa.  Sisään kannetut kissat ovat kuitenkin ihan eri juttu. Rauhallisesti sai Malla tulla kuljetuskopasta ulos. Nenäkkäinkin haisteltiin hetken aikaa. 

 
Malla lähti yllättävän rohkeasti kopasta, mutta päätyi  kuitenkin keittiön puusohvan alle.  Sieltä se ei sitten enää tullut pois nappuloilla houkuttelemalla, tai edes Liisan kalalla leikittämällä. 
Frodo ei ollut viitsinyt tulla ulkoiluhäkistä pois ollenkaan.  Se näki Mallan kanssa olleet ihmiset ja päätteli, että nyt on taas koiria luvassa...   Syömään se kuitenkin tuli ja huomasi yht´äkkiä Mallan 😅 Sen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen!  Se olisi halunnut mennä heti tutustumaan, mutta suostui sitten katselemaan vain kauempaa. 


Malla lähti.. sohvan alle jäi syömättömiä nappuloita. Eräs huomasi tilaisuutensa tulleen 😉


Merrin ilme, kun sille selviää, että nappuloita ei nyt tule vähään aikaan. 


Sam ja Maia tulivat meille hoitoon muutamaksi päiväksi. 


Ne ovat tyttären perheen kissoja. Heillä on 4 kissaa. 2 ei voi tuoda hoitoon, ovat sen verran arkoja.  Alakuva on otettu heiltä kotoa. Olli on päässyt tietämättään kuvaan Maian kanssa.   Susu on kaikkein arin ja pysyttelee piilossa. 


Olli lähetti myöhemmin itsestään mainion selfien.  Tuo Ollin nenä on minusta niin suloinen, asennon lisäksi. 



Tämä kesä on mennyt tosi vähillä bloggailuilla.  Mökille en ole ottanut läppäriä, enkä viitsi puhelimella päivitellä.  Kesä on ollut muutenkin raskas. Raskaampi, kuin itsekään tajusin. Suorittaja ei osaa pysähtyä, vaikka pää olisi kainalossa.  Muutaman vuoden takaisesta uupumuksesta en näköjään oppinut mitään.  Sain taas lähtöpassit sairaslomalle.  Vaikeaa on ollut pysähtyminen. Se toi tullessaan valtavan väsymyksen. Olen nukkunut välillä kahdetkin päiväunet päivässä.  Pää on sumuinen ja keskittymiskyky kateissa. Tilanteen hyväksyminen on myös vaikeaa. Nyt toivon vaan, että selviän tästä takaisin jaloilleni nopeammin, kuin 3 vuotta sitten. 

Tehän voittekin nyt heitellä vinkkejä, miten homma lähtee taas käyntiin?   

Terveisin yksi höperö täältä meiltä päin. 

41 kommenttia:

  1. Ihania kissoja, kaikki tyynni! Merri ponilaumaa vahtimassa <3
    Voi sinua. Tsemppiä! En osaa antaa ohjeita, kun en ole suorittajatyyppiä varmaan ollenkaan. Mutta toivotan sinulle rauhallista, leppoisaa, hyväksyvää oloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tilanne on varmaan parempi hyväksyä nopeasti (voiko sellaisenkin suorittaa..), että pääsee miettimään, miten taas olo kohenee.

      Poista
  2. Ihanat kissat ja kissan silmät. Naurattaa tuo ponivahti. Merri saisi tulla tyttärenikin poneja vahtimaan. Niitä on monta sataa kammattuina ja tiptop kunnossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merriä aina kovasti kiinnostaa tyttösen touhut. Vastaavasti tyttö ei ole erityisemmin jahdannut kissoja, kuten lapset helposti tekevät. Kotona oleva Maisa kissa on varmaan opettanut sääntöjä.
      Nykyään moni aikuinen kerää jonkinlaisia leluja. Ihmettelen minne ne mahtuvat, jos niitä pidetään esim hyllyillä näytillä. Ehkä sekin on vain tahtokysymys 😉

      Poista
  3. Ihanat kissat😍 Päivä kerrallaan ja muistaa olla armollinen itselleen ja tehdä nyt vain sitä mikä hyvältä tuntuu ja antaa aikaa. Tsempit💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, yritän ajan kanssa. Joitain asioita on silti pakko yritellä.

      Poista
  4. Mainiot kuvat! Eka on ihan yliveto, paimen ja lauma 😀

    VastaaPoista
  5. Minulla on ollut aikanaan burn-out kaksikin kertaa. Lepo ja töistä irrottautuminen auttoivat uuteen alkuun. Olen sittemmin tajunnut välttää ylikuormitusta ja elämäntilannetta jossa ei ole sijaa muulle kuin työlle. Onnea sinulle 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari kertaa olen itsekin jo tämän vaivan kanssa paininut. Se tuleekin itse asiassa kuulemma herkemmin toistuvana. Nykyinen työtahti ei yhtään helpota irrottautumista.

      Poista
  6. "Oppia ikä kaikki" vai miten se menikään... kuka sitä nyt mitään muutakaan kerrasta oppii...
    Mummini tapasi sanoa, että toisella kerralla helpompaa, kun jotain kokemusta jo...
    Hyväksyvämpää otetta, että kun jostain on kerran selvitty, niin selvitään jatkossakin....
    Elokuu energisoi jotenkin taivaanrantoja maalaten... joka ilta sillä tuntuu olevan eri värit pensselissään ja muodoissa ei säätele... taivaanrannanmaalarin otetta toivotan koko sydämestäni Sinulle... pikkuhiljaa lisäten sitä arkeen, mistä eniten tykkäät!! Kamera suuntaa jo niin ihanista kuvakulmista "Kissahoitolanne" vilkkaaseen eloon... sieltä ne voimavarat pikkuhiljaa on tullakseen, kiirehtimättä. Halaus!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kerrasta mitään opi, eikä vielä useammastakaan 😅 Epävarmuus ja tavoitteeseen pääsyn hitaus tuovat oman suolansa oleiluun. Tänään meni taas parin tunnin päikkärit että hurahti.

      Poista
  7. Nyt on kissoja ja poneja joka lähtöön :-)). Olet sanut napattua juurikin sellaisia kissamaisia asentoja ja ilmeitä.

    Minulla on paljonkin sanottavaa tuohon työuupumiseen kun olen sen itse kokenut. Minusta se saa alkuunsa siitä ettei työtä pysty tekemään siten kuin kuuluisi ja haluaisi. Se syö naista ja työstä katoaa ilo. Toki työssä poissaolo auttaa vähän kun saa levätä (jos osaa) mutta jos/kun palaa samoihin ongelmiin takasin niin.....minä kävin työpsykologilla ja oli neuvotteluja pomon ja työterveyslääkärinkin kanssa, mutta se oli silkkaa sanahelinää ja tiesin ettei mikään muuksi muutu ja siksi sitten sanoin itseni irti ja lähdin "keikkailemaan".
    Ymmärrän täysin tunteesi, väsymyksesi, voimattomuutesi ja turhautumisesi.Ja toivon totisesti, että valoa löytyy tunnelista !
    Tsemppiä ja aurinkoisia elokuun päiviä toivotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että pistän pystyyn myös ponihoitolan.
      Kissojen touhujen seuraamiseen on myös ollut vielä tavallistakin enemmän aikaa ja sen myötä kuviakin roppakaupalla.
      Sanoja olen käännellyt yhden jos toisenkin kanssa. Työolot tuskin muuttuvat joten muuttuminen jää minun kontolleni 😮‍💨 Irtisanoutuminenkaan ei taida olla vaihtoehto.

      Poista
  8. Söpöjä kisuja ja niiden puuhasteluja . Toivottavasti saat taas elämän langasta kunnolla kiinni olethan oikea kutoja guru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kivasti sanottu ❤️ Tänä kesänä käsityötkin ovat käyneet kovin hitaalla. Mitään ei tunnu valmistuvan, eikä useina päivinä ole edes huvittanut neuloa. Eiköhän se syksyä kohti muutu.

      Poista
  9. Vanhan neuvo: ole itsekäs! Unohda sanat: keritä, muuntautua, jaksaa,. Sinun ei ole pakko mennä harmaan kiven läpi. Ota katit syliin ja mene nukkumaan. Tai lähde niiden kanssa lenkille. Tee mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Syö hyvin, juo hyvin, nuku hyvin. Tule kylään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoista, nostattavat vedet silmiin. Syömistä tuntuu menevän jatkuvasti liiankin kanssa. Massakuuri on huipussaan.

      Poista
  10. Repolainen totesi hyvin, että nythän sinulla on jo kokemusta toipumisesta ja burn outin merkit huomaa varmaan toisella kerralla nopeamminkin. Olen varma, että löydät keinot itsestäsi toipumiseen, mutta asiat ottavat aikansa.

    Nykyajan työelämässä on niin paljon kuormittavia tekijöitä, että todella moni kokee palautumisen vaikeaksi ja osalla se johtaa burn outiin. Turhauttavaa on se, että työyhteisössä moni saattaa kärsiä samasta ongelmasta, mutta muutoksen saaminen siihen voi olla hyvin vaikeaa. Voimia ja lisääntyvää iloa ja valoa!

    Ihania kissakuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä halua myöntää, vaikka näkeekin, ikävä kyllä. Suomalainen ei hevillä anna periksi 🤔 Uskon monenkin uupuvan nykyisessä työelämän tahdissa. Kenellä se kriittinen piste sitten tuleekaan ja milloin. Tieto siitä, että kaikki tulee jatkuvasti kiristymään lisää, on ahdistava. En haluaisi muuttua hoitajaksi joka on vain ns töissä täällä, eikä muuta. Inhimillisyys pitäisi pystyä säilyttämään.

      Poista
  11. Voi itku tuota sinun uupumustasi. 😢 Vaikea paikka varmasti monella tapaa. Vinkkejä minulla ei ole, kun en ole vastaavassa tilanteessa ollut, muuta kuin että lepää niin paljon kuin tunnut lepoa tarvitsevan. Luonnossa oleskelu (vaikka siellä mökillä) tekee varmasti myös hyvää, kuten myös kissojen ihanat toilailut. 😍 Teillä näyttää olevan lähipiirissä enemmänkin kissoja. 🤭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökillä olin monta päivää. Tuli lopulta aika jumiutunut olo ja piti kotiutua välillä.
      Näitä kissoja tosiaan riittää 😅 Lapsena ei ollut muita lemmikkejä, kuin nuijapäitä ja nekin piti laskea vapauteen.

      Poista
  12. Ihania kuvia kissoista, jokainen niistä oma persoonallisuutensa. Uupumus on viheliäinen vaiva, se väsymys ei mene ohi lepäämällä eikä niskasta kiinni ottamalla. Väsymyksen keskellä on vaikea nähdä edes niitä asioita, joista yleensä saa iloa elämään. Toivottavasti nautit kuitenkin ponin hoitajan sekä kissojen seurasta, ne kun ei liity työelämään mitenkään. Pienin askelin eteenpäin. Lämmin halaus sinulle!

    VastaaPoista
  13. Teillä on oikea kissatarha. Ihania ovat kaikki ja tuon etutassujen laittamisen jonnekin rinnan alle muistan omista kissoistamme.
    Toipumista sinulle ja paljon lepäilyä että saat itsesi taas kuntoon. Kissat varmaan auttavat toipumisessa.
    Mahtava määrä poneja teiltä löytyykin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meillä ja lasten perheillä yhteensä 8 kissaa ja koiria äidin koira mukaan lukien 3. En olisi lapsena uskonut, että meilläkin on joskus kissoja. Silloin ei ollut mitään, vaikka olisi toivottu.
      Poneja on tainnut kerääntyä nuorimmaisellemme jo aikuisiksi kasvaneilta leikkijöiltä. Meillä on muutenkin leluja ihan liikaa siihen nähden montako lasta meillä asuu, eli 0.

      Poista
  14. Postauksesi ilahdutti kun olen juuri sairaalassa toipumassa leikkauksesta. Useat työuupuneet lähipiirissäni ovat hyötyneet kelan osittain korvaamasta kolmen vuoden kuntoutuspsykoterapiasta, onhan työuupumus masennuksen kaltainen tila. 2x vko terapiassa se sisäinen suorittajakin voi pikku hiljaa lempeytyä itsestä huolehtivammaksi. Halaus!
    T. Neulikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon sinulle nopeaa toipumista ja että leikkaus on onnistunut hyvin!
      Meillä on työn puolesta mahdollisuus muutamaan psykologikäyntiin. 1 on jo käyty.
      Itselle pitäisi kyllä olla suppeampi. Sitä vaan ajattelee, että homma on tehtävä ja töissä se todella onkin näin, ehti tai ei.

      Poista
  15. Mainiot kuvat kissoista.
    Toivotan sinulle pikaista toipumista uupumuksesta.

    VastaaPoista
  16. En tiennytkään kissojen tuntevan olonsa turvalliseksi silloin, kun laittavat tassunsa vatsan alle piiloon. Sanoimme oman kissan kohdalla asentoa sfinksi-asennoksi. Sinut on kyllä ympäröity pehmoisilla kissoilla, joiden touhuja on ilo seurata. Ehkä saat niiltä myös positiivista tassuterapiaa.
    Olen kokenut rankan burnoutin. Siitä toipuminen vaati pitkän tien, enkä osaa sanoa, mikä lopulta auttoi. Tunnelin päässä on valoa. Siihen kannattaa luottaa ja sitä odotellessa antaa itselleen lupa olla väsynyt. Muistan hyvin, kuinka lääkäri sanoi minulle, että "Kyllä niitä pullia saa sieltä oman kylän kaupastakin. Ei kaikkea tarvitse itse tehdä." Tunnisti minussa perfektionistisen suorittajan, mikä yhä olen.
    Hiljaa hyvää tulee. Halaus sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo kuulostaa ihan loogiselta. Itsekin voi istua tai maata mukavasti, jos on turvassa. Turvattomana on pidettävä liikkeellelähtövalmius. Söpöt on joka tapauksessa tassujen piilottelut :)
      Kai sitä valoa hiljalleen jo pitäisi näkyä, ainakin toivon niin. Tuosta suorittamisesta on vaikea irrottautua. Monissa tapauksissa siitä on paljonkin hyötyä ja iloakin. On myös tilanteita, että ei olisi mikään pakko suorittaa, kuten nuo mainitsemasi pulla-asiat. Pitäisi oppia erottamaan ne jyvät akanoista :)

      Poista
    2. Valoa ei pidä näkyä, jos ei ole näkyäkseen. Pitää -sanasta olisi hyvä päästä eroon. Väsyneenä ja ahdistuneena kaikki "pitää tehdä" -sanat ja ajatukset lisäävät taakkaa. Valo tulee näkyviin, kun on tullakseen. Anna itsellesi lupa olla pimeässä.

      Poista
  17. Pihapiiri on Merrin reviiriä ja sinnehän ei muilla ole asiaa. Sisälle asti tulevat ovatkin sitten kutsuvieraita ja niitä on siedettävä. Hyvä Merri. Niin ajaa meidänkin Maija pihalta vieraat kissat pois ja sisällä oleville vain sähistään ohimennen. Kyllä on hieno juttu kun on tuttu paikka mihin tuoda kissat hoitoon tarvittaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla. Ulkona on turha tulla elvistelemään. Sisällä ollaan vieraanvaraisia. Frodolle tuppaa tulemaan isännyysongelmia vieraiden kissojen aikana, etenkin, kun Merri on jo muutenkin se vanhempi kissa, jota sen pitäisi kunnioittaa ;D

      Poista
  18. Oikein hyvää loppukesää palautumisen ja levon merkeissä. On sulla siellä ihania karvaisia hoitajia!

    VastaaPoista
  19. Hei! Anna aikaa itsellesi ja unohda kaikki työkiire. Nyt vain nautit näiden ihanien kisu kamujen
    seurasta. Ymmärrän vaikea on pysähtyä ja kroppa ei tottele! Tee kaikkea mielekästä, se voimaannuttaa. Voi iik! tuota Ollin nenua...söpö!
    Niin ihanat kuvat kisu kamuista, silityksiä ja rapsutuksia jokaiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellisesti noita työjuttuja vielä pumpsahtelee mieleen, vaikka keskellä yötä. Pitää yrittää vaan päättäväisesti työntää ne sivuun. Merrin kanssa kovasti silitettiin (vaatteita ja Merriä) äsken. :)

      Poista
  20. Kissantassut sentään, kun teillä on vipinää 😅
    Anna väsyn tulla. Keskustelu työnantajan kanssa voisi tuottaa pienemmän vastuun, kun toistat samaa vuodesta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikki kissat eivät ole yhtä aikaa paikalla ;D
      Sellaista liukuhihnatyötä on hoitoala nykyään, että vastaan rimpuilu ei auta. Pitää vaan soljua mukaan ja jättää empatiat toiseen elämään. Jos olisi toinen työpaikka ja ikää vähemmän, vaihtaisin. Nyt on niin pitkä työura ja sen mukaiset työedut, että ei taida onnistua. pitää vaan odotella eläkeikää, mikäli hallitus ei poista sitä ylärajaa.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!