tiistai 12. elokuuta 2025

Kuusi karvakuonoa

Merri on jo aika väsynyt vahtimaan tätä ponilaumaa. Kaikki hinkuvat vauhtiin ja laukkaan ja se juuri on nyt kielletty! Merri lupasi vahtia vain vähän aikaa, mutta ponivalmentaja lähti pitemmäksi aikaa muualle (leikkimään palloilla ehkä...). 


Juna tai bussi?  Huvittavaa tilanteessa on se, että Frodo ei aavista ollenkaan Merrin olevan noin lähellä 😆Tuo tassujen asento on aina niin söpöä. Kissat kokevat kuulemma olevansa turvassa, kun uskaltavat piilottaa tassunsa vatsan alle lämpimään. 


Nyt tapahtui outoja!  Malla -kissa tuli käymään!  Kukas se Malla sitten on??  Se on vanhimman pojan perheestä, ja tullut testaamaan, voisiko meille tulla joskus hoitoon.  Malla ja veljensä Miko olivat tosi arkoja, eläinsuojeluyhdistyksestä kotiin otettu.  Kumpikin oli tosi arka, mutta tottui kuitenkin leikkimään ja oleilemaan perheen lapinkoirien kanssa.  Jokin aika sitten Miko sairastui ja nukkui pois.  Malla jäi ainoaksi kissaksi. Onneksi koirat ovat edelleen hyvissä väleissä sen kanssa.  Se on myös hiljalleen oppinut olemaan ihmisten kanssa. Jopa niin hyvin, että se on saatu käytettyä eläinlääkärissä ja muutenkin kuljetettua kopassa, esimerkiksi nyt meille. 
Merrissä herää taistelija heti, jos meidän pihaan tulee vieras kissa.  Sisään kannetut kissat ovat kuitenkin ihan eri juttu. Rauhallisesti sai Malla tulla kuljetuskopasta ulos. Nenäkkäinkin haisteltiin hetken aikaa. 

 
Malla lähti yllättävän rohkeasti kopasta, mutta päätyi  kuitenkin keittiön puusohvan alle.  Sieltä se ei sitten enää tullut pois nappuloilla houkuttelemalla, tai edes Liisan kalalla leikittämällä. 
Frodo ei ollut viitsinyt tulla ulkoiluhäkistä pois ollenkaan.  Se näki Mallan kanssa olleet ihmiset ja päätteli, että nyt on taas koiria luvassa...   Syömään se kuitenkin tuli ja huomasi yht´äkkiä Mallan 😅 Sen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen!  Se olisi halunnut mennä heti tutustumaan, mutta suostui sitten katselemaan vain kauempaa. 


Malla lähti.. sohvan alle jäi syömättömiä nappuloita. Eräs huomasi tilaisuutensa tulleen 😉


Merrin ilme, kun sille selviää, että nappuloita ei nyt tule vähään aikaan. 


Sam ja Maia tulivat meille hoitoon muutamaksi päiväksi. 


Ne ovat tyttären perheen kissoja. Heillä on 4 kissaa. 2 ei voi tuoda hoitoon, ovat sen verran arkoja.  Alakuva on otettu heiltä kotoa. Olli on päässyt tietämättään kuvaan Maian kanssa.   Susu on kaikkein arin ja pysyttelee piilossa. 


Olli lähetti myöhemmin itsestään mainion selfien.  Tuo Ollin nenä on minusta niin suloinen, asennon lisäksi. 



Tämä kesä on mennyt tosi vähillä bloggailuilla.  Mökille en ole ottanut läppäriä, enkä viitsi puhelimella päivitellä.  Kesä on ollut muutenkin raskas. Raskaampi, kuin itsekään tajusin. Suorittaja ei osaa pysähtyä, vaikka pää olisi kainalossa.  Muutaman vuoden takaisesta uupumuksesta en näköjään oppinut mitään.  Sain taas lähtöpassit sairaslomalle.  Vaikeaa on ollut pysähtyminen. Se toi tullessaan valtavan väsymyksen. Olen nukkunut välillä kahdetkin päiväunet päivässä.  Pää on sumuinen ja keskittymiskyky kateissa. Tilanteen hyväksyminen on myös vaikeaa. Nyt toivon vaan, että selviän tästä takaisin jaloilleni nopeammin, kuin 3 vuotta sitten. 

Tehän voittekin nyt heitellä vinkkejä, miten homma lähtee taas käyntiin?   

Terveisin yksi höperö täältä meiltä päin. 

13 kommenttia:

  1. Ihania kissoja, kaikki tyynni! Merri ponilaumaa vahtimassa <3
    Voi sinua. Tsemppiä! En osaa antaa ohjeita, kun en ole suorittajatyyppiä varmaan ollenkaan. Mutta toivotan sinulle rauhallista, leppoisaa, hyväksyvää oloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tilanne on varmaan parempi hyväksyä nopeasti (voiko sellaisenkin suorittaa..), että pääsee miettimään, miten taas olo kohenee.

      Poista
  2. Ihanat kissat ja kissan silmät. Naurattaa tuo ponivahti. Merri saisi tulla tyttärenikin poneja vahtimaan. Niitä on monta sataa kammattuina ja tiptop kunnossa

    VastaaPoista
  3. Ihanat kissat😍 Päivä kerrallaan ja muistaa olla armollinen itselleen ja tehdä nyt vain sitä mikä hyvältä tuntuu ja antaa aikaa. Tsempit💗

    VastaaPoista
  4. Mainiot kuvat! Eka on ihan yliveto, paimen ja lauma 😀

    VastaaPoista
  5. Minulla on ollut aikanaan burn-out kaksikin kertaa. Lepo ja töistä irrottautuminen auttoivat uuteen alkuun. Olen sittemmin tajunnut välttää ylikuormitusta ja elämäntilannetta jossa ei ole sijaa muulle kuin työlle. Onnea sinulle 💚

    VastaaPoista
  6. "Oppia ikä kaikki" vai miten se menikään... kuka sitä nyt mitään muutakaan kerrasta oppii...
    Mummini tapasi sanoa, että toisella kerralla helpompaa, kun jotain kokemusta jo...
    Hyväksyvämpää otetta, että kun jostain on kerran selvitty, niin selvitään jatkossakin....
    Elokuu energisoi jotenkin taivaanrantoja maalaten... joka ilta sillä tuntuu olevan eri värit pensselissään ja muodoissa ei säätele... taivaanrannanmaalarin otetta toivotan koko sydämestäni Sinulle... pikkuhiljaa lisäten sitä arkeen, mistä eniten tykkäät!! Kamera suuntaa jo niin ihanista kuvakulmista "Kissahoitolanne" vilkkaaseen eloon... sieltä ne voimavarat pikkuhiljaa on tullakseen, kiirehtimättä. Halaus!!

    VastaaPoista
  7. Nyt on kissoja ja poneja joka lähtöön :-)). Olet sanut napattua juurikin sellaisia kissamaisia asentoja ja ilmeitä.

    Minulla on paljonkin sanottavaa tuohon työuupumiseen kun olen sen itse kokenut. Minusta se saa alkuunsa siitä ettei työtä pysty tekemään siten kuin kuuluisi ja haluaisi. Se syö naista ja työstä katoaa ilo. Toki työssä poissaolo auttaa vähän kun saa levätä (jos osaa) mutta jos/kun palaa samoihin ongelmiin takasin niin.....minä kävin työpsykologilla ja oli neuvotteluja pomon ja työterveyslääkärinkin kanssa, mutta se oli silkkaa sanahelinää ja tiesin ettei mikään muuksi muutu ja siksi sitten sanoin itseni irti ja lähdin "keikkailemaan".
    Ymmärrän täysin tunteesi, väsymyksesi, voimattomuutesi ja turhautumisesi.Ja toivon totisesti, että valoa löytyy tunnelista !
    Tsemppiä ja aurinkoisia elokuun päiviä toivotellen.

    VastaaPoista
  8. Söpöjä kisuja ja niiden puuhasteluja . Toivottavasti saat taas elämän langasta kunnolla kiinni olethan oikea kutoja guru.

    VastaaPoista
  9. Vanhan neuvo: ole itsekäs! Unohda sanat: keritä, muuntautua, jaksaa,. Sinun ei ole pakko mennä harmaan kiven läpi. Ota katit syliin ja mene nukkumaan. Tai lähde niiden kanssa lenkille. Tee mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Syö hyvin, juo hyvin, nuku hyvin. Tule kylään ;)

    VastaaPoista
  10. Repolainen totesi hyvin, että nythän sinulla on jo kokemusta toipumisesta ja burn outin merkit huomaa varmaan toisella kerralla nopeamminkin. Olen varma, että löydät keinot itsestäsi toipumiseen, mutta asiat ottavat aikansa.

    Nykyajan työelämässä on niin paljon kuormittavia tekijöitä, että todella moni kokee palautumisen vaikeaksi ja osalla se johtaa burn outiin. Turhauttavaa on se, että työyhteisössä moni saattaa kärsiä samasta ongelmasta, mutta muutoksen saaminen siihen voi olla hyvin vaikeaa. Voimia ja lisääntyvää iloa ja valoa!

    Ihania kissakuvia!

    VastaaPoista
  11. Voi itku tuota sinun uupumustasi. 😢 Vaikea paikka varmasti monella tapaa. Vinkkejä minulla ei ole, kun en ole vastaavassa tilanteessa ollut, muuta kuin että lepää niin paljon kuin tunnut lepoa tarvitsevan. Luonnossa oleskelu (vaikka siellä mökillä) tekee varmasti myös hyvää, kuten myös kissojen ihanat toilailut. 😍 Teillä näyttää olevan lähipiirissä enemmänkin kissoja. 🤭

    VastaaPoista
  12. Ihania kuvia kissoista, jokainen niistä oma persoonallisuutensa. Uupumus on viheliäinen vaiva, se väsymys ei mene ohi lepäämällä eikä niskasta kiinni ottamalla. Väsymyksen keskellä on vaikea nähdä edes niitä asioita, joista yleensä saa iloa elämään. Toivottavasti nautit kuitenkin ponin hoitajan sekä kissojen seurasta, ne kun ei liity työelämään mitenkään. Pienin askelin eteenpäin. Lämmin halaus sinulle!

    VastaaPoista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!