Rojupuu muutti muotoaan

 Reilun  viikon takaisia kuvia mökiltä.  Aurinko paistoi, poutapilvet kulkivat taivaan halki, tupsupäämäntyjen latvat hivottelivat korkeuksiin. 

Kissat oli pakattu kuljetuskoreihin. Ruoka maistui mökillä yhtä hyvin, kuin kotona.  Samin ruokapaikka on mielenkiintoisesti Merrin takapuolen vieressä, ainakin tässä tilanteessa. 

Aiemmin saunan ja varastokopin alusia tyhjennellessäni löytyi kaikenlaista rojupuuta. Näitä nk.aidannepätkiä löytyi muutama. En raaskinut hävittää, kun ovat jo valmiiksi kivan näköisiä.  Yhdestä laudanpätkästä maalasin tervetuloa -kyltin ja kiinnitin sen ketjuilla tuohon ritelikköön.  Sen verran voin varmuudella sanoa, että minusta ei olisi ikinä tullut puuseppää. Joka ikinen naula meni vinoon naulatessa. Ehkä tuuli oli niin kova?  

Löysin paikan tälle "teokselle" mökille tulevan pihatien varresta. Kivet ja alppiruusu tuovat sille kivan ympäristön.  Ei tätä kylttiä kyllä näe mökkitielle tultaessa, mutta tärkeintähän on, että naapuri näkee sen ja itsekin voi nähdä, jos kävelee sen luo, tai ohi ajaessaan sattuu vilkaisemaan sitä kohti. 

Nämä kissat olivat oikeastaan ensimmäinen tekoseni.  Mikäli muistatte, oli romulautakasa aika iso.  En kuitenkaan saanut sitä paljolti pienenemään näillä touhuillani. 

Sahasin 3 eri pituista lautaa ja niille lovet yläosaan. Taakse vielä yksi kokoava lauta, johon sitten hakkasin niitä linttaan meneviä nauloja lisää.  Ennen sitä maalasin laudat ja suhuttelin päälle vielä kilikililakkaa. Viiksiksi löysin mustaa narua, jonka kiinnitin tuolla valkoisella napikalla, jolla kiinnitetään yleensä sähköjohtoja seinään (eli mikä sen nimi sitten onkaan..).  

Frodo kertoi päivän tapahtumat uusille kissakavereille. 

Ovat ilmeisesti vähän ujoja, se ajatteli. 

Anopin asuntoa taannoin tyhjennettäessä  löytyi 3 keramiikkakalaa. Ne päätyivät varastokopin seinälle. Minä en niitä naulannut, näkee lopputuloksesta. Tarkkaan jos katsoo, niin nehän taitavatkin olla ruuveilla kiinni. 

Kiertelen välillä kopin sisällä katsomassa, mitä ihmeellistä sieltä löytyy. Mistä voisi taas tehdä "sitä jotain".  Nappasin seinänaulasta nuo kukkakorit ja katsoin sisään....    ehdin jo KOSKEAKIN naruihin, ennen kun tajusin, mitä siellä oli!  Kuollut lepakko! Yök! 

Isä oli henkilö, joka ei suotta heitellyt mitään pois. Siksipä mökiltä löytyy edelleen kaikenlaista tavaraa.  Tämän puunkantotelineen hän oli tehnyt koulupoikana. Se oli meistä tärkeä säilyttää. Keksimme sille paikan kopin seinustalle. Minä taas naulasin... 

Sille löytyi heti käyttöäkin, kuten mies hoksasi.   Voi laittaa tölkin telineelle tikanheiton ajaksi. Poika totesi, että ei kannata siinä seisoskella tölkkeinensä, kun toiset heittävät tikkaa. 

Tunnustan, että en ole heittänyt tikkaa moneen vuoteen, vaikka taulu on seinällä. Hahaa! Luulitte, että tunnustan jotain tuon tölkin suhteen 😂 Voin tunnustaa, että se ei ole minun. 

Muutama vuosi sitten tuli kiinnitettyä vanha kirves puuliiterin viereisellä seinälle. Sekin oli isäni kätköistä. Hänellä oli intohimona keräillä kirveitä ja kuorimaveitsiä.  

Maalia oli, lautaa oli. Syntyi opasteviitta kilpineen. Harmittaa vain tuo wc -osio. Eihän meidän mökillä mitään vesivessaa ole. Eikös tuo ole lyhenne sanoista water closet.  Olisi pitänyt kirjottaa reilusti suomeksi, että huussi.  Nyt kaikki kuitenkin tietävät, missä on vessa, eikä kukaan lähde esim. laiturille hortoilemaan sitä etsiessään. 

Opaste olisi saanut olla pitempi, mutta eiköhän tuokin pituus riitä kaatamaan opasteen tuulen mukana ensi kesään mennessä. 

Tein tyhjänpäiväisen kierroksen kattarellien perässä. Ei ollut yhtään. Joku aika sitten lensin metsässä vatsalleni, kun jalka ei noussutkaan kaatuneen puunrungon yli.  Metsässä ei tarvitse miettiä, näkikö kukaan.  Hieman myöhemmin kaaduin mökin pihalla selälleni näreikköön. Olin kai niin väsynyt. En edes päässyt itse ylös, joskin nauru vaikutti asiaan.  Mustelmilla ja naarmuilla selvisin.  Olen näköjään aika tapaturma-altis nykyään.  Pari päivää sitten kävin päivystyksessä poistattamassa punkin selän puolelta. Oli niin syvällä, että ei kotikonstein lähtenyt. 

Puolukat alkavat kypsyä. Mustikoita on mökin pihalla, mutta en ole paljoa kerännyt, kun viimevuotisiakin on vielä . Tuntuu ihan kamalalta katsoa niitä mustikoita, käyttämättä viimeisiä voimiaan niiden pakonomaiseen keräämiseen. Tässä taitaa olla yksi opetus, että asioita ei tarvitse tehdä, jos niitä ei edes tarvitse tehdä.  Ota tästä elämänfilosofiasta nyt sitten selvää! 

Kuviosaha on aika hauska vempain. Sillä sain ne kissojen korvatkin sahattua.  Tässä olen laudan lisäksi kaivellut pieniä kepuloita puuliiteristä.  Lopputulosta katsoessani mietin, että mitä tuo lauta oikein meinaa. Siitähän teinkin puukepulakalalle pään ja pyrstön.  Rautalangan pujotin kepuloiden läpi. 

Erikoinen puunkänkkärä kuulunee myös isäni löytöihin. Minäkään en raaskinut laittaa sitä pois.  Tämä "taideteos" hakee vielä paikkaansa. 

Aurinkoisena hetkenä vesi on tosi kirkasta ja näkyy pohjakin selvästi. Kalaparvi  uskaltautui uimaan ihan rannan tuntumassa.  Tästä tulikin mieleen yksi ilta, kun näin puolipimeissä, että 2 joutsenta uivat kuninkaallisen näköisinä ihan laiturin ohitse.  On ne vaan komeita lintuja! 

Illan pimetessä taivas on vielä aika vaalea. 

Makasin laiturilla ja katselin ylös päin.  Yhtään luvattua perseidiä ei näkynyt.  Oli kuitenkin erikoinen tunnelma maata siellä keskiyöllä. 

Tähtiä olen tuijotellut useana iltana. Tällä mökkireisulla perseidejä ei näkynyt, mutta muutama päivä myöhemmin omassa pihassa alkoi jo näkymään.   Niska könössä tuijottelin parina yönä ylös päin ja lopulta näin 10 perseidiä!  Alakuva on kuitenkin vielä mökiltä, kun kaikki taivaankappaleet olivat vielä  siellä, missä pitikin. 

Eilen oli kuulemma isoäidinneliöpäivä. Innostiko se sinua tarttumaan lankaan ja koukkuun?