Merrillä ja Frodolla riittää mielenkiintoista odottelemista, kun Maia ja Sam käyvät täällä hoidossa ajoittain. Sam on ollut paljon yksinkin hoidossa, mutta tällä kertaa Maia oli mukana.
Maia pitää pojat aisoissa sähisemällä. Yhdessä vaiheessa sen sähinä oli aika herkässä ja Frodo otti siitä heti opikseen. Se ei ollut ennen sähissyt ollenkaan. Ehkä se luuli, että Maialle pitää kommunikoida näin. Nyt on sähinä -tilanne jo hieman rauhoittunut. Eihän se mitään rähinää aiheuttanut aiemminkaan, olipahan vaan tapa ilmaista itseään. Alakuvassa Maia ja Frodo mahtuvat sulassa sovussa syömään saman tarjottimen eri kulmista. Ruoka yhdistää 😆
Maialla on aivan omanlaisensa persoona. Se tekee juuri niin kuin sitä huvittaa, eikä välitä toisten hälinästä ympärillään. Jos se on päättänyt mennä johonkin, se ei edes sivuilleen katso, kun se lähtee kävelemään. Näyttää niin lutuiselta, mutta pehmoiset töpökkäjalat ovat sukkelaakin sukkelammat, jos tarve vaatii.
Sam on kaikkien kaveri, vaikkakin vähän arka äänille. Syöminen on aika rauhatonta, kun takaa kuuluu jotain ripsahduksia ja rapsahduksia kesken nieleskelyn. Merrin kanssa Sam saattaa ottaa painitkin vanhojen aikojen kunniaksi.
Maia muutti pienenä ensin meille, ennen kuin se muutti ihmisensä kanssa omaan kotiin. Merri ja Maia ovat siis hyvinkin tuttuja jo pentuiästä. Ainakin Maian pentuiästä, koska Merri on pikkuisen vanhempi.
Kissaosuus loppuu tähän ja alkaa leijonaosuus.
Päälipistelyä oli näissäkin jonkin verran, vaikka en tajuakaan, miksi valitsin taas sellaisen mallin. Kuviot kuitenkin kiehtoivat, joten oli tartuttavaa leijonaa harjaksesta. Oikean puoleisessa sukassa kaikki on jo pistelty, vasemman puoleinen vielä pistelemättä. Helpoin osuus olivat ilmapallojen narut ja hankalin tuo teräosan apina.
Tänään on vuoden viimeinen soittokeikka, Kauneimmat joululaulut kirkossa. Siellä on monia esiintyjiä, me soitamme Pienen rumpalipojan ja White Christmas.
Mukavasti väriä ainakin löytyy! Itse olen enemmän hillittyjen värien käyttäjä, siksi näiden tekeminen oli tosi kivaa, kun pyydettiin vain värikkyyttä ja loppu vapaissa käsissä.
Koko syksy on mennyt aika hitaasti joululahjasukkien merkeissä. Niiden valmistuttua nämä, ja ne edellisetkin, valmistuivat oikein pikavauhtia. Tästä voi vetää sellaisenkin johtopäätöksen, että tenniskyynärpääni on selkeästi paremmassa kunnossa. Kohta tuon tennis - alkuosan voi jo jättää pois! Saunanpesusta se vähän äityi, mutta vain vähäksi aikaa. Saunanpesussa olisikin ollut paikallaan piilokamerakuvaus. Minulla ei ole kunnon pitkävartista harjaa, jolla saisin lauteiden alta lattian pestyä. Olen yleensä kontannut sinne niin, että juuri ja juuri olen mahtunut ja polvet ovat ihan muroilla. Nyt keksin kurotella ylä- ja keskilauteiden välistä! Hieno idea, paitsi että en meinannut enää mahtua pois kapeasta rakosesta 😂 Jostain syystä vyötärön ympärys oli poispäin vetäytyessä suurempi, kuin aluksi. Lopputulos oli kuitenkin se, että sauna on nyt pesty!
Soittamisesta tulee mieleen yksi kiva uni. Yleensä uneni ovat enemmän tai vähemmän työpainotteisia, ja jokin asia on pielessä. Sen takia oli erityisen mukava nähdä unta, jossa olin vieraan kaupungin torilla katsomassa, kun paikallinen puhallinorkesteri oli harjoittelemassa. Minulle annettiin klarinetti käteen. Ystäväni soitti aikoinaan klarinettia ja antoi minun kokeilla soitinta. Opin C -duurin sormitukset. Ne olin osaavinani vielä unessakin ja totesin, että kun osaan nuo sävelet, voin soittaa niitä missä järjestyksessä tahansa ja osaan siis soittaa jonkin kappaleenkin. Orkesterista joku pyysi minua mukaan soittamaan ja minä menin. Osasin oikeasti soittaa heidän harjoittelemiaan kappaleita! Se tuntui tosi hienolta. Oikeastihan minä en osaa soittaa klarinettia, vaan instrumenttini on huilu ja piccolo.
Oli jotenkin voimaannuttava uni. Lisää tällaistä, please!
Rauhallista kolmatta adventtia juuri Sinulle!
Suloiset kissakuvat ja hienot sukat. Noissa on ollut paljon kirjomista.
VastaaPoistaOn varmasti hienoa ja hyvin tunnelmallista esiintyä kirkossa.Toivottavasti mieluisia unia on tulossa lisää.
Kirjomista ja lankojen päättelyä oli tosiaan paljon. Mukavaa hommaa on kiva tehdä, vaikka olisi paljon työtäkin.
PoistaKirkossa on ihan omanlaisensa tunnelma.
Kerrassaan hienot ja iloiset sukat! Kissaosuus oli jälleen suosikkini, varmasti lukijankin verenpaine laskee noita veijareita katsellessa.
VastaaPoistaUnesi oli kerrassaan mainio. Minä olen joskus hionut selkäuintia ja tennislyöntejä unissani. Yleensä näen aika miellyttäviä unia, mutta jos nukun pidempään kuin 7.30, uneen tulee jotain stressin aihetta. :D
Hyvää adventtisunnuntaita!
Onnistumisen tunne unessa tuntuu vielä hereilläkin :)
PoistaMerrin kanssa sain just olohuoneen siivottua. Se on niin hassu, kun se pyörii siinä vieressä kyttäämässä, eikä pelkää edes imuria :)
Ihanat kissat <3 Sam ja Merri keittiön tasolla vierekkäin ovat ihan söpöyden huipentuma. Rapsutukset kaikille!
VastaaPoistaSinä jaksat tehdä noita paljkon nyherrystä vaativia juttuja. Eihän se haittaa, että neuletyöhön kuluu aikaa, jos jatkuvasti neuloo - muutenkan syntyy ihan hirveä määrä neulomuksia. Mutta olet kyllä aika nopea, sillä minulla kuluisi tuollaisen sukkaparin tekemiseen kuukausi, eikä niitä voisi joululahjaksi tuosta vain alkaa tehdä, ainakaan kovin monelle! Ihana lopputulos on kuitenkin, etenkin nuo leijonat todella ihanat.
Olipa hauska uni! Ihanaa, että osasit ja kaikki sujui hyvin.
Tein syksyllä niin monta samanlaista juttua, että alkoi tympimään. Saman toisto ei ole kovin mieluisaa hommaa. Mieluiten tekisi vaikka vain yhden sukan erilaisista malleista :) Kieli keskellä suuta piti noita jälkipistoja taas tehdä. Osa onnistui, osa ei oikein hyvin. Kokonaisuus ratkaisee.
PoistaJos oikein toivon, osaisinkohan soittaa ensi yönä saksofonia? :)
Sopu sijaa antaa, kissoilla näköjään jopa ruokaillessa. Meillä käy silloin tällöin koiravieraita, mutta niiden on turha kuvitella, että saisivat mennä syömään samaan aikaan meidän koiran kanssa samasta kupista. Upeat sukat. Päällipistely on oma taiteenlajinsa, jonka näköjään hallitset, kuten kirjoneuleen muutenkin. Unet voi tosiaan olla voimaannuttavia, joskus ne jäävät mieleen pitkäksikin aikaa ja saattavat auttaa ratkomaan ongelmiakin.
VastaaPoistaKyllä tuo päälipistely on vielä lapsenkengissä, mutta ilokseni huomaan, että se ei ole enää niin toivotonta, kuin joskus aiemmin :) ehkä siihen voi kuitenkin oppia hiljalleen.
PoistaKoirat on varmaan tarkempia ruokakupeistaan. Tosin, ei Merrikään anna kenenkään tulla kupilleen. Märkäruoka on enemmän vartioitua, kuin nuo nappulat.
Odottelen tässä, mitä taitoja minulla saattaa olla seuraavissa unissa ;)
Ihana sirkus! <3 Kyllä kissat ovat moni-ilmeisiä ja -luonteisia.
VastaaPoistaMinun unissani on aika usein jotain huumorijuttuja, ja vielä aamullakin naurattaa. Semmoisen(kin) jälkeen on kiva herätä. :-)
En muista yhtään nauru-unta, mutta itkuun olen joskus herännytkin. Nauruhan pidentää ikää, että siitä pitäisi kyllä oppia uneksimaan. Ikä karttuisi ikään kuin vahingossa, kun päivisin vain irvistelisi ja öisin naureskelisi ;D
PoistaHurmaannun noista sukista ❤️💛 Aivan ihana väriyhdistelmä, monta väriä ja toimii.
VastaaPoistaPuhallinorkesteri - sympaattista 🎷
Ja taas mitä mielenkiintoisinta ja lystikkäintä kuvareportaasia kissaelämästä. 🖤🤎🧡
Minähän taidankin vaihtaa alaa ja ruveta kokonaan reportteriksi! Silkkaa kissareportaasia päivät pitkät, ehkä jotain muitakin eläimiä silloin tällöin :)
PoistaSukkien neulominen tuntuikin tosi kivalta, kun sai käyttää mielin määrin värejä.
Taas kerran niin ihanat värikkäät ja taidokkaasti tehdyt sukat. Saaja on taatusti iloisesti yllättynyt.Ymmärrän hyvin tuon tarpeen tehdä jotain erilaista ja koukuttavaa :-) joskin kun olen itse väkästänyt jotain vaikeampaa neuletta niin sitten on taas kiva palata perusjuttuihin kun ne tuntuu hetken kovin helpoilta .
VastaaPoistaSoitin klarinettia hetken aikaa ihan nuorena tyttönä ja nytkin meillä olisi sellainen hyllyssä. Mutta kun kaikkea ei kerkiä ...ei edes unissaan :-).
Kissakuvat super :-).
Pitäisi saada sukanvarsiin kuminauha, mutta ei ollut kaupassakaan. Sain vähän ynseää palvelua muutenkin. Ehkä pyörittelen nyörit sukansuihin, tai sitten teen tälle tyttöselle kapeammat sukat.
PoistaOlisi aika metkaa saada kokeiltavaksi erilaisia soittimia. Onhan meillä noita ksylofoneja ja panhuiluja yms. (ihan yksikössä kuitenkin ;D ), mutta tarkoitan ihan jotain muuta puhallinsoitinta, vaikka se saksofoni, tai oboe. Ei mutta nyt muistan! Onhan meillä pojalta jäänyt trumpetti, kun ei halunnut sitä matkaansa, kun muutti kotoa. Pitää joku päivä töräytellä siitä pölyt pois ;D
No nyt varttui niin monipuolisista kissa-persoonista sitten oikein Leijona-kuninkaat... todelliset kuningassukat!
VastaaPoistaEn ikimaailmassa saisi moisia aikaan - ihailen ja aarteet ovat takuuvarmasti saajalleen. Ihanaa oli myös lukea, että kyynärpäästäsi voi pian napata sitä tennisosaa pois... saunakin jo pesty... tulee kyllä sellainen olo, ettei täällä ole saatu mitään aikaan... joulukuusi ja koti sentään koristeltu, mutta siitäkin kunnia kuuluu lapsenlapsille! Tämä mummo ottaa vuosi-vuodelta lunkimmin.... Ihanaa Joulunalusviikkoa... viikon kuluttua sitä ollaankin tähän aikaan herätty jo jouluaamuun...
Joulu tulee aina jotenkin yllättäin. Tarkoitan ihan ajallisesti. Vuorotyössä on se huono puoli, että päivät menevät ihan sekaisin ja hups, onkin jo jouluaatto.
PoistaIhanaa huomata, että mokomasta tennisvaivasta pääsee myös eroon. Luulin, kun se tuli, että se on tullut ikuiseksi vaivaksi. Voihan se tietysti uusiakin, mutta toivottavasti ei. Ei se vielä kunnossa ole, mutta ihan toista luokkaa, kuin muutama kuukausi sitten :)
Tykkään kuusesta ja sen tuoksusta, mutta mieluusti antaisin sen koristelun nuoremmalle sukupolvelle, jos se olisi mahdollista. Ei ole ollut tungosta ;) Nyt kun saan siivottua, niin sitten vasta ensi vuonna seuraavan kerran ;D Miten voikaan olla tahmeaa koko homma!
Kissat on joskus omapäisiä varsinkin persialaiset....kokemusta on anoppilassa aikoinaan .
VastaaPoistaHienot sukat ja päälle pistely on joskus todella ärsyttävää ,hyvin onnistuit .
Taitaa tuo persialaisten luonne tosiaan olla omanlaisensa. Maia on kyllä koko ajan ollut varsinainen oman tien kulkija. Välillä se jumittaa ja tuijottelee ihan kummallisissa paikoissa :)
PoistaPitäisiköhän ensi vuodelle ottaa jonkinlainen oma haaste päälipistelyn harjoittelusta. Sellaisen mallin tekeminen, jossa ei neulota mitään kuviota, vaan se tehdään kokonaan pistellen. Ehkä sitä tehdessä taas muistaa, miksi ei ole tullut tehtyä sellaisia ;D
Voi että teet sitten upeita sukkia. En ikimaailmassa saisi tuollaisia aikaan. Hyvä sinä!
VastaaPoistaToiseksi ylimmäisessä kuvassa Maian ilme on mainio: katsoo suoraan kameraan ja tuntuu sanovan: vihaan teitä kaikkia. Tai ehkä ei sano niin, vaan jotain kiltimpää. Tuo vaan tuli ensimmäisenä mieleen, kun katsoin kuvaa.
Mitähän joku unien tulkitsija sanoisi klarinettiunestasi? Onko se kehotus hankkia klarinetti ja alkaa harjoittelemaan? Ehkä se on salaa kiinnostanut??
Muistan lehden ilmestyessä katselleeni näitäkin ja ajatelleeni, että nuo ainakin jäävät väliin :) Sopivien jalkojen odotellessa värikkäitä sukkia, tämä oli sittenkin kiva valinta.
PoistaMaian ilme on ihan ristiriidassa siihen, että se tykkää silityksistä ja sylittelystä :)
Olen tässä odotellut, että näkisin taas mukavia unia, mutta ei ole näkynyt. Kaikkia ei tietty aamulla edes muistakaan, mutta näen aina unia kun siihen on tilaisuus. Klarinettia olis oikeasti kiva päästä puhaltelemaan, jos olis klarinetti. Muutaman puhaltelun takia ei sellaista kuitenkaan raaski hankkia :)
Ihanat kissakuvat ja varsinkin kaunottarien silmät. Kauniit katseet.
VastaaPoistaJa upeita on leijonatkin. Katselin myös toiset upeudet muutama postaus sitten. On noissa kirjoneuleissa ollut iso työ, mutta tuli kyllä upeuksia.
Kiitos :) Iso työ ei tunnu missään, kun on kiva aihe. Kirjoneule on siitäkin mukavaa, että kuvio alkaa hiljalleen paljastua ja sitä on neuloessa kiva odotella näkyväksi.
PoistaOn kivat jutut kissoista. Olikohan joku ohjelma kissaroduista tvssä tai jossain. Tai vaan jäädä katsomatta. Pitäs tutkia menikö tallennukseen. Eri kissaroduissa on eroja (kuulemma). Tekis mieli kissaa, mutta kun katson kukkahyllyjäni, niin ne on liian huterat, eikä kestä kiipeilyä. Mutta jos joskus saisi elämäänsä vielä kissan ja laittas hyllyt tukevasti. Ja kasvit....
VastaaPoistaOn myös upeat sukat! Olisko enneuni jotta soitat joskus klarinettiä...tuskin tiedän minkälainen se on edes :))
Mukavaa joulun odotusta!
En minäkään nähnyt sellaista ohjelmaa. Varmaan eri roduissakin on omia erityispiirteitä käytäksessä. Maialla on ainakin ihan selvästi omat kuviot ;D Ja Maia kun tulee kylään, on aina muistettava laittaa se talon ainokainenkin kasvi piiloon, tai Maia pureskelee sen ihan varmasti. Sillä on joku kasvikatse ja se näkee heti, jos on jäänyt pöydälle. Meidän omat kissat ei koskaan syö kasveja.
PoistaEiköhän tämä minun soittelu pysy tässä huilussa vaan. Jos olis paljon soittimia tarjolla, voisi niitä ihan huvikseen kokeilla, mutta ovat turhan kalliita vain kokeiluihin.
Kivaa päivää sinulle!
Hauskan värikkäät sukat! Eniten jäin tuijottamaan ilmapalloja.
VastaaPoistaHyvää joulunalusviikkoa!
Minäkin tykkään ilmapallorivistöstä. Niiden varret olivat helpoimpia jälkipisteltäviäkin ;)
PoistaSuloinen kissajoukko sinulla siellä näistä kissoista on aina mukavaa lukea😻😼😽😺Ja vau,onpa upeat sukat pitää kyllä olla tosi taitava että osaa tehdä tuollaista.Hyvää joulun aikaa sinulle🎅🎄❄️
VastaaPoistaHyvä, että sain aikaiseksi vähän käsitöitäkin, ettei tämä käsityöpainotteinen blogi muutu kokonaan kissablogiksi ;D Ei minulla sitäkään vastaan mitään olisi ;) Kissoja on aina mukava seurailla. Aina niiden touhuissa on näkevinään hassuja tilanteita. Harvoin vaan osuu kamera juuri silloin käsiin.
PoistaMinä niin tykkään tehdä kirjoneuleita. Niiden ruutupiirroksin ohjeistetut kuviot tuovat mieleen lapsuudesta virkkaukset. Niissäkin tykkäsin tehdä ruutuvirkkauksia, joista muodostui jotain kuvioita.
Joulu lähestyy päivä päivältä.
Voi ihanuus noita kissa kuvia, niin suloiset karvakamut😊 Miten hyvin ne keskenään tulevat toimeen kaikki.
VastaaPoistaVoi Luoja Lulu saisi taatusti sellaset sähinät jos tänne tulisi joku kissa kamu. Monesti miettinyt Lululle kissa ystävää.
Mutta Lulu jo 17v rouva hää ei taida enää nii jaksaa häslää nuoremman kisun kanssa.
Wau mitkä villasukat, nyt on kyllä saaja onnellinen.
Ihanaa joulunaikaa teille sinne lemmikkejä myöten🥰
Minäkin ihmettele, miten kukaan tässä porukassa ei nouse toisten yli määräilemään. Joissain tilanteissa vähän sähistään, jos jokin juttu ärsyttää, mutta se menee pian ohi ja koskee vain jotain tiettyä tilannetta. Eihän sitä itsekään kovin ilahtuisi, jos oot syömässä ja joku tulee haistelemaan takapuolta ;D
PoistaPitkään yksin olleelle kaveri ei varmaan ole kovin mieluinen juttu. Merristäkin näki Frodon tullessa, että ei heti oikein ollut valmis yhteiseloon. Se stressaantui ihan selvästi. Nytkin Frodo on sellainen takiainen, että Merri välillä hikeentyy. Mukava nähdä sitten niitä hetkiä, kun ovat ihan sulassa sovussa.
Vielä muutama päivä jouluun. Aika menee niin äkkiä, että kohta on ohi koko joulu ;)
Onpa hienot sukat 🤍
VastaaPoistaJa Maiasta tuli mieleeni meidän iäkäs pikku terrierimme, joka on Persoona isolla P:llä ja hymyilee ihan oikeasti meille niin, että joku voisi luulla sen irvistävän, mutta se hymyilee 😊Ja tarvittaessa murisee nuoremmalle pitääkseen sen ruodussa. Välillä nukkuvat vierekkäin, mutta välillä pidetään jöötä :)
Mukavia hetkiä jouluunne!
Kiitos :)
PoistaEläinten kanssa päivittäin eläessä niiden ilmeitä ja tapoja oppii tulkitsemaan aika tarkkaan. Vaikka kissa on kissa ja koira on koira, on jokaisella tosiaan omat luonteenpiirteensä ja persoonansa. Mitähän ne mahtaa meistä ajatella ;D
Onpa ihanaa, kun sitä unessa osaa mitä vain!❤️Minäkin osasin aikoinani lentää; nykyään en enää näe sellaisia unia, harmi.
VastaaPoistaOlipas kivat leijonasukat ja kisulit ovat yhtä hurmaavia kuin aina. Jännä kun kissojenkin naamasta jotenkin voi aavistaa niiden luonteen tai ainakin kuvittelen niin👍😅t. Irkku
Minäkin olen joskus harvoin lentänyt unessa ja se tuntuu hienolta, kunnes tajuaa, että ei osaakaan ja putoaa. Kerran istuin lasten vannassa yläkerran ikkunalla ja siitä sitten lähdin lentoon ;) Unessa pystyy myös tekemään valtavia loikkia, lähes lentämään, kun siirtyy paikasta toiseen. Karkuun juostessa loikat ovat hitaampia, kuin juoksu.
PoistaOlen ihan samaa mieltä, että kissoja, ja miksei muitakin eläimiä, seuraillessa, niiden ilmeistä näkee valtavasti asioita. Rakastava, syyttävä, innokas, väsynyt, ärsyyntynyt, vaaniva, hämmästynyt.... ties mitä :)
Ihania kissajuttuja. Maia näyttää vähän siltä, että pysykää poissa kaikki. Asennetta! Leijonankesyttäjät on upeat.
VastaaPoistaAsennetta tosiaan löytyy, ehkä aivan tahtomattaankin. Maia tykkää silityksistä ja sylittelyistä. Muuten se ei paljon välitä, mitä sen sivuilla tapahtuu, kun se on menossa päättämäänsä suuntaan :)
Poista