Valmistautumisia

Kevät ei ole vielä kissojen mielestä käsillä. Liikaa lunta!   Vielä ehtii levätä ja kerätä voimia tulevaan auringonpaisteeseen, ruohojen tuoksuihin (ja makuihin), pieniin koppakuoriaisiin hiekalla....  Vielä on aikaa siihen, että pääsee kaivelemaan muhevaa multaa mamman kukkapenkistä, johon se yritti aluksi epätoivoisesti kasvattaa jotain.  Sitten se tajusi, että turhaa hommaa ja siirsi kasvatuksensa kauemmas. 

Kevättä voi odotella myös näin.   Päiväunia lentävistä perhosista ja linnuista ja hiiristä ja.....  

Minulla on viikko lomaa ja katsastan joka päivä 10 vuorokauden säätiedotusta, miettien, miltä sää näyttää, kun palaan töihin, joko kevät on käsillä? 😄😎  

Viikon toinen pääteema on siivoaminen. Merri on ollut suureksi avuksi. Se on aina mukana, vieressä henkisenä tukena.  Jotain on tarkoitus leipoakin, rennolla otteella.   Varsinainen  pääteema on kuitenkin sunnuntaina järjestettävät ristiäiset.  Pikkuinen tytteli saa nimen 💖 Ristiäismekko on jo puhtaana odottamassa. 

Viime sunnuntain konsertti meni hyvin. Vain katsojia olisi saanut olla enemmän.  Reilun vuoden harjoittelu kulminoitui konsertin tunnelmiin.   Tilaisuus taltioitiin soittajien iloksi, jos haluaa myöhemmin kuunnella konsertin uudelleen.  Huilujen ääni on aina vähän altavastaaja isompien soitinten seassa, siksi saimme istua tuossa mikrofonien alla 😂   Yhdessä kappaleessa oli sellaiset luritukset, joita en ikinä oppinut soittamaan kunnolla. Huomasin, että kapellimestari ei koskaan puuttunut siihen, ei ehkä kuullut, kun se tuli myös muilta soittajilta.   Nyt tuli sellainen tunne, että tässäkö se on?  Se hetki, kun mikrofonin myötä käy tallenteelta ilmi, että lirutukset eivät olleet kohdillaan 😅

Konsertin ohjelma oli viihteellisen monipuolinen, soitannollisesti melko vaativa.  Tykkään haasteista ja nyt odotankin niitä hetkiä, kun tulevissa harjoituksissa otetaan esille uusia nuotteja.   Johtaja tuo ehdotelmia, joita kokeillaan ja yhdessä hyväksytään tai hylätään.   Seuraavan konsertin teema ei vielä ole selvillä. Joulukonsertista on ollut puhetta, kun sellaista ei ole vuosiin ollut. Toisaalta en usko, että alettaisiin soittamaan pelkästään joululauluja näin kevään kynnyksellä 😄

Olen lopulta päästänyt irti ajatuksesta, että haluan neuloa jotain pikkuiselle tyttövauvalle.  Yksi villatakki meni niin pieleen, että tajusin lopulta, miksi en ole neulonut omille lapsillenikaan juuri mitään vauvakokoista.  Ehkä joskus tulee hetki, että taas kokeilen, siihen asti neulon mitä huvittaa.   Sekin on ollut ongelmallinen päätös, sillä ideat ovat olleet jotenkin vähissä.   Muutamat lahjasukat olen saanut neulottua. 

Ohjetta olen muokannut Fazer -Novita -lehdestä.  Siinä olivat ne jogurtti -suklaa -sukat.  Tässä ei nyt mitään jogurtteja kaivattu, vaan silkkaa suklaata.   Betweenin neulomat suklaasukat olivat tyyliltään mieluisammat.   Ei näissä minun sukissani ihan tyylillisesti päästy alkuperäisen ohjeen ideaan, siksi rekvisiittana suklaalevy, että tiedätte, mistä on kyse 😂

Sukat painavat 95grammaa, suklaalevyn kanssa 300grammaa.  En ostanut lankoja erikseen, vaan löytyivät omasta varastostani.  Olifantin lankapaastoon siis nämäkin!   Lasketaankohan suklaan paino mukaan.....?   😆

Ei varmaan yhtään huomaa, että olen ollut edelleen karkki- ja suklaalakossa?   Sanoisinko, että aika paljon tekee mieli suklaata..... 

Yhtenä päivänä tulin töistä kotiin ja näin, että iso lintu istuu meidän terassilla täysin liikkumattomana!  Ei välittänyt yhtään siitä, että ajoin autolla viereen.   Meidän terassihan on kolmelta sivulta suljettu ja lintu istui siellä sisällä.    En uskaltanut nousta autosta, mutta sain napattua tämän suttuisen kuvan linnusta.  Soitin miehelle sisälle ja sanoin, että kurkistahan ikkunasta, mikä meidän terassilla kököttää!   Mies yritti saada kuvaa ikkunasta, onnistumatta, ja yritti sitten varovasti avata ulko-ovea. Lintu pelästyi, lensi tietysti päin  lasiseinää, tokeni ja kääntyi ympäri, lentäen pakoon (suoraan minua kohti, onneksi istuin vielä autossa). 

Lintu oli varista suurempi, jokin haukka.  Kysyin lintuja bongailevalta ystävältäni, mikä siipiveikko tässä saattaisi olla kyseessä. Näin epäselvästä kuvasta ei kuitenkaan saa  mitään varmaa selkoa.  

Hämmästyttää silti, että lintu oli tullut terassille kököttämään. Ties miten kauan se oli jo istunut siinä ennen tuloani. 

Pyykkitelinekin tuolla takana pilkottelee...vielä ei tee mieli laittaa pyykkejä ulos kuivumaan 😅