tiistai 14. maaliskuuta 2023

Valmistautumisia

Kevät ei ole vielä kissojen mielestä käsillä. Liikaa lunta!   Vielä ehtii levätä ja kerätä voimia tulevaan auringonpaisteeseen, ruohojen tuoksuihin (ja makuihin), pieniin koppakuoriaisiin hiekalla....  Vielä on aikaa siihen, että pääsee kaivelemaan muhevaa multaa mamman kukkapenkistä, johon se yritti aluksi epätoivoisesti kasvattaa jotain.  Sitten se tajusi, että turhaa hommaa ja siirsi kasvatuksensa kauemmas. 

Kevättä voi odotella myös näin.   Päiväunia lentävistä perhosista ja linnuista ja hiiristä ja.....  



Minulla on viikko lomaa ja katsastan joka päivä 10 vuorokauden säätiedotusta, miettien, miltä sää näyttää, kun palaan töihin, joko kevät on käsillä? 😄😎  

Viikon toinen pääteema on siivoaminen. Merri on ollut suureksi avuksi. Se on aina mukana, vieressä henkisenä tukena.  Jotain on tarkoitus leipoakin, rennolla otteella.   Varsinainen  pääteema on kuitenkin sunnuntaina järjestettävät ristiäiset.  Pikkuinen tytteli saa nimen 💖 Ristiäismekko on jo puhtaana odottamassa. 


Viime sunnuntain konsertti meni hyvin. Vain katsojia olisi saanut olla enemmän.  Reilun vuoden harjoittelu kulminoitui konsertin tunnelmiin.   Tilaisuus taltioitiin soittajien iloksi, jos haluaa myöhemmin kuunnella konsertin uudelleen.  Huilujen ääni on aina vähän altavastaaja isompien soitinten seassa, siksi saimme istua tuossa mikrofonien alla 😂   Yhdessä kappaleessa oli sellaiset luritukset, joita en ikinä oppinut soittamaan kunnolla. Huomasin, että kapellimestari ei koskaan puuttunut siihen, ei ehkä kuullut, kun se tuli myös muilta soittajilta.   Nyt tuli sellainen tunne, että tässäkö se on?  Se hetki, kun mikrofonin myötä käy tallenteelta ilmi, että lirutukset eivät olleet kohdillaan 😅


Konsertin ohjelma oli viihteellisen monipuolinen, soitannollisesti melko vaativa.  Tykkään haasteista ja nyt odotankin niitä hetkiä, kun tulevissa harjoituksissa otetaan esille uusia nuotteja.   Johtaja tuo ehdotelmia, joita kokeillaan ja yhdessä hyväksytään tai hylätään.   Seuraavan konsertin teema ei vielä ole selvillä. Joulukonsertista on ollut puhetta, kun sellaista ei ole vuosiin ollut. Toisaalta en usko, että alettaisiin soittamaan pelkästään joululauluja näin kevään kynnyksellä 😄



Olen lopulta päästänyt irti ajatuksesta, että haluan neuloa jotain pikkuiselle tyttövauvalle.  Yksi villatakki meni niin pieleen, että tajusin lopulta, miksi en ole neulonut omille lapsillenikaan juuri mitään vauvakokoista.  Ehkä joskus tulee hetki, että taas kokeilen, siihen asti neulon mitä huvittaa.   Sekin on ollut ongelmallinen päätös, sillä ideat ovat olleet jotenkin vähissä.   Muutamat lahjasukat olen saanut neulottua. 

Ohjetta olen muokannut Fazer -Novita -lehdestä.  Siinä olivat ne jogurtti -suklaa -sukat.  Tässä ei nyt mitään jogurtteja kaivattu, vaan silkkaa suklaata.   Betweenin neulomat suklaasukat olivat tyyliltään mieluisammat.   Ei näissä minun sukissani ihan tyylillisesti päästy alkuperäisen ohjeen ideaan, siksi rekvisiittana suklaalevy, että tiedätte, mistä on kyse 😂

Sukat painavat 95grammaa, suklaalevyn kanssa 300grammaa.  En ostanut lankoja erikseen, vaan löytyivät omasta varastostani.  Olifantin lankapaastoon siis nämäkin!   Lasketaankohan suklaan paino mukaan.....?   😆

Ei varmaan yhtään huomaa, että olen ollut edelleen karkki- ja suklaalakossa?   Sanoisinko, että aika paljon tekee mieli suklaata..... 



Yhtenä päivänä tulin töistä kotiin ja näin, että iso lintu istuu meidän terassilla täysin liikkumattomana!  Ei välittänyt yhtään siitä, että ajoin autolla viereen.   Meidän terassihan on kolmelta sivulta suljettu ja lintu istui siellä sisällä.    En uskaltanut nousta autosta, mutta sain napattua tämän suttuisen kuvan linnusta.  Soitin miehelle sisälle ja sanoin, että kurkistahan ikkunasta, mikä meidän terassilla kököttää!   Mies yritti saada kuvaa ikkunasta, onnistumatta, ja yritti sitten varovasti avata ulko-ovea. Lintu pelästyi, lensi tietysti päin  lasiseinää, tokeni ja kääntyi ympäri, lentäen pakoon (suoraan minua kohti, onneksi istuin vielä autossa). 
Lintu oli varista suurempi, jokin haukka.  Kysyin lintuja bongailevalta ystävältäni, mikä siipiveikko tässä saattaisi olla kyseessä. Näin epäselvästä kuvasta ei kuitenkaan saa  mitään varmaa selkoa.  
Hämmästyttää silti, että lintu oli tullut terassille kököttämään. Ties miten kauan se oli jo istunut siinä ennen tuloani. 


Pyykkitelinekin tuolla takana pilkottelee...vielä ei tee mieli laittaa pyykkejä ulos kuivumaan 😅

20 kommenttia:

  1. Voi miten söpösti pojat nukkuvat sylikkäin. Frodo ei taida olla enää ainoastaan ärsyttävä pikkuveli ;-)
    Huh ja heh, aika paineet, kun luritukset tallennetaan! Nyt sitten tulee totuus julki ;-) Ihania biisejä oli konsertissanne.
    Upea lahjapakkaus nuo sukat ja suklaalevy.
    Onpa jännä tuo mahd. haukka. Ehkä tuossa on tosi hyvä paikka kytätä jyrsijöitä, aika moni haukka niitä metsästää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on yksi niistä hämmästyttävistä hetkistä, kun Frodo osaa mennä nätisti Merrin lähelle ja Merri vastaavasti antaa sen tulla. Tähän vaaditaan luultavimmin se, että Merri on jo valmiiksi väsynyt ja puoliunessa ;)
      Toivottavasti meidän terassilla ei pyöri jyrsijöitä... Linnut eivät kyllä tajua tuota lasiseinämää. Joku talitintti on joskus päättänyt päivänsäkin sen takia. Lumen tupruttamisen kannalta lasiseinä sen sijaan on ollut tosi hyvä juttu.

      Poista
  2. Fazerin sininen on ykkönen :-) .
    Hassua että kun kirjoitit tuosta konsertista niin itsellekin heräsi pikkuisen jännittynyt olo ja se tunne kun pikkuisen pelottaa jos jokin kohta ei menekään toivotusti. Olin eilen illalla soittotunnilla ja sain kehuja että edistystä tapahtuu. Ehkäpä minäkin joskus sitten istun konserttihuilistina :-). Tähtäin korkealle !
    Reipasta otetta siivoukseen. Kun alkuun pääsee niin se on hetkittäin jopa ihan kivaa puuhaa. Positiivisesti ajatellen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, vaikka muutkin kyllä kelpaisivat... ainakin tällä hetkellä, kun olen suklaalakossa ;D
      Soittotunneista saa sitä samaa mukavaa haastetta, kuin orkestrisoitostakin. Yhdessä soittamisesta on sitten omat puolensa. Ajattelin lopuksi, että kyllä se harjoitus tekee sittenkin metsurin, koska onnistuin välttämään kaikki harjoituksissa ilmi käyneet sudenkuopat ;D Välillä tuntuu, että vähän väliä tulee vääriä ääniäkin, jos ei oikein jaksa keskittyä.
      Yritän ajatella positiivisesti tuon siivouksen suhteen... homma on edennyt kuitenkin joka päivä. Olohuonetta ei vielä edes viitsi siivota, kun h-hetki on vasta sunnuntaina. Tähän asti olen siivonnut huoneita, joihin kukaan ei 99 prosentin varmuudella edes tule kurkistamaan ;D

      Poista
  3. Veikkaan vanhaa varpushaukkakoirasta, samanlaista pilkkuselkäistä mieheni kuvasi juuri viikonloppuna t. Neulikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilkkuja tosiaan oli ja koko vähän varista suurempi. Oudossa paikassa lintu joka tapauksessa oli. Toivottavasti ei tule uudelleen. En tiedä, kävisikö kissan kimppuun, mutta Merri on niin saalistushimoinen, että hyökkäisi varmaan itse huonoin tuloksin.

      Poista
    2. Varpushaukkanaaras isompana voi ottaa pulun kokoisen, tuo pienempi koiras pienempiä saaliita. Kissat eivät ole vaarassa, haukka ennemmin. Lasin ulkopuolelle voi ripustaa jonkin tuulessa liikkuvan pelätin - itse askarrellun ;) - jos haluaa etteivät linnut törmäile. T. Neulikki

      Poista
    3. Ehkä hän oli vain eksynyt yksilö kevättä rinnassaan ;)

      Poista
  4. Huilistille hatun nosto. Olen erittäin epämusiikillinen, mutta tykkään kuunnella ja ihailen kaikkia, jotka osaa. Meidän rapussa joku huilisti harjoitteli iltaisin. Oli kiva palata lenkiltä kotiin, kun vieno musiikki soi porraskäytävässä. Eipä soi enää. Joku oli tiputellut lappuja eri asuntoihin valittaen, että joku harjoittelee päivittäin, että voisko muuttaa pois tai edes paksuntaa seiniä. Joku tympääntynyt oli sitten laittanut lapun ilmoitustaululle lisäten, että heillä ei soitella (ovinumero ja nimi oli mukana) ja voisko laputtaja lopettaa naapureiden häiritsemisen. Alkuperäinen lappu oli tietenkin nimetön. Mutta soittajakin sen varmaan sitten huomasi ja vaikeni. Harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrostaloelämä ja soittaminen eivät oikein sovi yksiin. Joissain kerrostaloissa on jonkinlainen kerhotila tms. jota voi käyttää harjoitteluun. Sielläkin tietysti saattaa olla joku ilmastointiputki, jota pitkin kaikki kuuluu joka asuntoon ;D
      Yksi tuttu harjoitteli klarinetinsoittoa aina työpaikalla (tehtaalla) ruokatuntiensa ajan. Pientä hilpeyttä sekin herätti.
      Kaivelin muuten tämän kommentin just tuolta roskaposteista, jos olet ihmetellyt, mihin tämä katosi. Jostain syystä jotkut kommentit vaan menee sinne, ihan sattumanvaraisesti.

      Poista
  5. Veljekset kuin Ilvekset.... tai ainakin kissat - ihanan RENTO kuva!
    Syötäviä sukkia ja sopisi täydellisesti äidilleni - nimikin mukana!!
    Minä kudoin omille muksuille villahaalaritkin, mutta lapsenlapsille en ole kutonut MITÄÄN, auts...
    Sulla on niin tarkka kuulo luritusten/lirutusten (hauskat sanat) suhteen...
    kuulija kuulee kokonaisuuden ja aiempaan viestiin sairaalamuusikko kuulostaisi kyllä ihan huikealta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä liki -kuvat on niin harvinaisia, kun kumpikin yleensä nukkuu omissa oloissaan. Taitaa olla enemmän Merristä kiinni ;)
      Tarkoititko, että äitisi nimi on sama? Minulla lähtee tänään liikenteeseen toisetkin nimisukat. Niistä laitan kuvan myöhemmin.
      Muistan ekalle lapselleni aloittaneeni sellaista mansikkahaalaria raskausaikana. Se jäi kesken... Tuntuu niin kummalliselta, että on neulonut valtavasti kaikkea ja sitten tuollaiset ei suju ollenkaan.
      Kyllä minä aina haluan saada omalta osaltani kaikki nuotit soitettua, mutta tuossa kohtaa piti nostaa hanskat pystyyn. Sitten tajusin, että kun aloitan lirun selkeästi lyönnillä, niin loppu ei ole niin tärkeä. Saa nähdä/ kuulla, miten tarkka tallenne on. Luultavasti sielläkään ei kuulu mitään korviinpistävää...

      Poista
  6. Kiitos konserttipäivityksestä. Cherbourgin sateenvarjot on aina yhtä ihana.
    Minäkin tein suklaasukat, mutta jätin kaikki siniset osat pois, eli pelkkää suklaata koko sukat. Ne menivät miehelle ystävänpäivälahjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuo jogurtti ei ollut mieleen ;) Vain suklaa.
      Sateenvarjotkin on hyvä valinta :)

      Poista
  7. Ihanat nukkvat kissat <3 Ja hienot ovat sukatkin.

    VastaaPoista
  8. Ihanat suklaasukat! Ovat omallakin to do -listalla, Anopille. Hänelle on aina helppo ostaa mieleinen lahja: laadukasta suklaata. Ehkä seuraavilla synttäreillä saakin sukat - vaikka pakko kai laittaa sitä suuhunpantavaakin mukaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntui, että suklaalevy on välttämätön. Sukka-asiaan vihkiytymätön ei ehkä tajua, että kyseessä on suklaasukat :)

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!