perjantai 11. marraskuuta 2022

Matkakertomus täydentyy

Lokakuinen Barcelona-aiheinen juttu jäi vähän vaiheeseen, mutta se jatkuu nyt 😉 

Vaikka matkatoimisto markkinoi sitä Finnairin lentona, käyttää ko lentoyhtiö kuitenkin espanjalaista Iberiaa yhteistyökumppanina.  Espanjalaisissa säädöksissä kasvomaskin käyttö  joukkoliikennevälineissä on pakollinen.  Niinpä mekin istuimme 4 tuntia mennessä ja tullessa maskit kasvoilla.  Koneessa oli hieman heikompi ilmastointi, kuin Finnairilla ja olo tuntui välillä jopa tukalalta.  Eroja oli myös tarjoilussa. Jokainen sai veloituksetta muffinssin ja mehua tai kahvia. Muutakin sai tilata maksua vastaan (lähinnä kai juomapuolta..). Onneksi olimme ostaneet lentoasemalta ruisleivät evääksi.  

Lentokoneen vessaa ei tullut testattua, joten en tiedä onko siinä eroa 😅 Ihmetyttää muutenkin aina lentokoneessa, kun samat ihmiset käyvät vähän väliä vessassa.  Jotain vetoa siinä pienessä kopperossa täytyy olla.  


Vaatimattoman matkustushistoriani aikana en ole koskaan törmännyt kohdemaan lentoasemalla niin järjestäytynyttä taksijonoa, kuin Barcelonassa!  Paikalla oli virkapukuisia henkilöitä, jotka osoittivat matkustajille vapaana olevia takseja.  
Heti aluksi huomasi, että kaupunki näyttää ainakin turistin silmissä  siistiltä ja hoidetulta.  Taksi ajoi (huom ei kiihdytellyt hengenvaarallisesti, kuten joissain maissa) meidät hotellille joka osoittautui hyvin kutsuvaksi ja ystävälliseksi.
  
Tykkään näistä ranskalaisista parvekkeista.  


Hotellissa oli runsas ja hyvä aamiainen ja erittäin ystävällinen henkilökunta. 

Alla muutama tunnelmakuvia hotellista.  Tuota hissiä emme käyttäneet, mutta näytti se toimivalta. 
Pohdimme, olisiko pitänyt viedä muutama suomalainen sanomalehti, joilla olisi voinut jatkaa tuota tapetoitua seinää. 
  Alinna palveleva puhelin.  Nyt muuten vasta tajusin, että eihän tuo olekaan kiekkopuhelin!  Siinähän on nappulat ympyrän muodossa!  Hyvin meni läpi ainakin minuun 😁   
 "Numero 9 ja olemme palveluksessanne!".


Aamuisin ja iltaisin ehdimme katsastaa television tarjontaakin.  Oli lievästi huvittavaa, miten kaikki ohjelmat oli dubattu espanjaksi!  Missään tunnetuissa elokuvissakaan ei ollut tekstejä, vaan jopa Arnold Schwarzenegger puhui espanjaa sujuvasti. Pokemoneilta ja frendeiltäkin taittui  tuo kaunis kieli ihan tuosta vaan.   Miettikää, mikä hirveä homma on dubata kaikki, että suunliikkeetkin täsmäävät!!! 


Barcelonassa on hämmästyttävän paljon koiria.  Kuumassa kaupunkiympäristössä, ihmisvilinän keskellä pitää olla rohkea ja vahva koira!   Sagrada familian viereisessä puistossa oli aidattu koirapuisto. Lemmikit oli hyvin huomioitu.   Jos täällä kotimaassa koirat laskettaisiin tuosta vaan aitaukseen juoksemaan keskenään, tulisi ihan varmasti sanomista.  Espanjalaiset koirat ovat paljon sosiaalisempia, kuin suomalaiset koirat (ja niiden omistajat). 

Koko matkan aikana näin vain tämän yhden kissan, ja sekin oli kaupassa, lasi-ikkunan takana. Se suostui kuitenkin kuvattavaksi.  


Koira oli selvästi kielitaitoinen, koska se tuli minua katsomaan, kun juttelin sille. Se oli tullut ulos, varjoon jäähylle, kun sen palvelijaihminen piti kauppaa tuossa vieressä. 

Koirakuiskaaja vauhdissa...


Minun aterioissani ei ollut juurikaan ihmeellisyyksiä. Söin salaatteja, kanaruokaa yms.  Ruuissa ei ollut mielestäni niin paljon suolaa, kuin mihin olen tottunut, vaikka en mikään suolan suurkuluttaja olekaan. 
Söimme muutaman aivan ihanan jälkiruuan!  Paikallinen suklaa oli myös kerrassaan ihanaa. Suklaapuoteja oli useita ja ostimme suklaata mukaankin.  Yksi laatu maistui enemmän piparkakkutaikinalle, mikä on tietysti hyvää! 

Mies halusi kokeilla erikoisuuksia.  Tässä on testauksessa mustekala jonkinlaisella perunapedillä. Minäkin maistoin palan mustekalaa. Se oli merkillisen makuista, kuin kiinteä lihapala.  


Jouduimme katsomaan kääntäjällä monta ruokalajia, kun emme olleet varmoja, mitä ne olivat. Ruokalistat olivat usein monikielisiä (ei suomea!! 😅). 
Jonkun teki mieli merikrottia.  Varmasti hyvää, kun kalakin on näin kutsuvan näköinen. 


Alla sitä nyt sitten on lautasella maisteltavana.  Minun ruokani on tässä kohtaa näköjään pastaa ja katkarapuja.  Tämä ruokailupaikka oli satamassa.  



Yksi tutustumisen arvoisista paikoista oli Montjuicin linna, samannimisellä vuorella. Se on armeijan linnoitus, joka rakennettiin pienimuotoisena ensimmäisen kerran jo 1640 -luvulla ja laajennettiin 1750-luvulta eteenpäin. Vaikka linna on noin vanha ja erinäisiä sotia ja kahakoita kestänyt, jäi päälimmäisenä mieleen museossa näytetty osuus, jossa linnaa käytettiin Espanjan sisällissodan aikana (1930 -luvulla) vankilana ja ns. puhdistuksen näyttämönä.  

Linnaan pääsee tietä pitkin, tai kuten me, köysirataa pitkin.  Hissikojussa istuessa näkee kauas yli kaupungin ja satamaan.  Hississä oli myös pysäkkejä matkan varrella, jos olisi halunnut kävellä puistossa, joka kasvoi vuorenrinteellä.  "Jaloittelua" oli tässä vaiheessa matkaa jo niin riittävästi, että jokainen istuen vietetty hetki oli erityisen toivottu. 
Wikipedia -tiedon mukaan  vuoren rinteille on rakennettu puiston lisäksi mm. kansallismuseo, stadion (-92 kesäolympialaiset),  moottorirata ( Formula-ajot neljästi) jne. 



Sillat ylittävät puistomaisesti koristellun vallihauta-alueen. 


Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kuvaaminen oli välillä hankalaa  paitsi suuren ihmismäärän vuoksi, niin varjon ja valon aiheuttamien jyrkkien vastakohtien takia. 


Heti sisäänkäynnissä oli kuvaamisen arvoinen reliefi.  Kuvatessa tuli mieleen, että tyttären kanssa kuvia ottaessa ilmestyy näkökenttään aina jotain outoja lisäkkeitä.  Kun mainitsin tästä miehelleni, sain hetkellisen käsityksen perimän vaikutuksista sukujuuriin. 


Lähetin kuvan kotiin ja sain lähes välittömänä vastauksen kuvan muodossa. 
4 kissaa saman katon alla oli ollut liikaa keramiikkasammakolle ja se oli päättänyt hypätä hyllyltä lattialle. 


Tämä sisäpihan kenttä on varmasti nähnyt paljon surua ja murhetta. 


Meille tuntemattomaksi jäänyt rumpali oli saanut hahmonsa ikuistetuksi kiveen. 

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tähystäjät ovat nähneet vihollisen lähestyvän satamasta päin.  rumpali  paukuttaa kaikin voimin hälytystä palikoillaan.   Tykit alkavat jyskyä ja sotilaat juoksevat asemiinsa. Rummutus jatkuu, vaikka jääkin muun hälinän ja melun alle. Osa rumpalin  rytmikkäästä soitosta kantautuu heikosti vastustajan korviin kirkkaassa, tuulisessa ilmassa....  Hyökkäys on alkanut.



Linnan pihalle asetetut tykit ovat vähän tuoreemman näköisiä, kuin itse linna. 


Alakuvassa näkyy vanhan linnanosan perustuksia. 


Kaupungissa rauhallista....


Satamassa rauhallista....


Kävelimme jonkin verran vanhan kaupungin alueella.  Siellä on kapeita katuja, talot lähellä toisiaan.  Sisäpihoilla ja katetuilla käytäväosuuksilla oli runsaasti pieniä puoteja. Halloween lähestyi täälläkin ja koristeet sen mukaisia. Vieressä naamiaisasuja tms. myyvä liike hurjine varusteineen. Vampyyrit, päättömät nuket ja pääkallot sulassa sovussa naapuriliikkeen pizzerian kanssa. 


Osa vanhaa, osa uutta.  


Taidenäyttelyitä. 



Ja kas kummaa! Lankakauppoja!   😜😜
Päädyimme tähän pieneen käsityöputiikkiin ihan tarkoituksella, seuraten karttaohjelman reittiä  vanhankaupungin pienillä kujilla.  All you knit is love  on tämän pienen kaupan nimi. 


En halunnut alkaa kantamaan isoja määriä lankaa mukanani, joten valitsin vain jotain erityistä viemisiksi.  Alla oleva mohair-silkki -lanka oli riittävä tuliainen itselleni. Kaupassa oli mallineuleita, mm. huivi, jossa oli osana käytetty tätä lankaa.
Kerroin, että lanka lähtee nyt Suomeen ja myyjä totesi sen olevankin paremmin sopiva paikka neuleille lämpötilan puolesta. 


Tällaisella turistibussilla liikuimme parina päivänä eri reittejä paikasta toiseen.  Bussiin pääsi matkan varrelta, eri pysäkeiltä ja kyytiin sai taas nousta päivän mittaan, milloin huvitti, kun oli 2 päivän lippu.  Bussissa pääsi myös lataamaan esim. puhelinta. Jatkuva kuvien ottaminen ja reittien etsiminen yms. vei vanhasta puhelimestani virtaa liikaakin. Olihan se käytössä aamusta iltaan vähän väliä. 

Tässä vieressä oli aukio, johon kokoontui eräänä päivänä runsaasti ihmisiä. Menimme tietysti katsomaan ja selvisi, että aukio oli mielenosoituksen lähtöpaikka.   Ihmiset osoittivat mieltään tämänhetkistä sotaa vastaan, pukeutuen sinikeltaisiin lippuihin.  Marssi sai kulkea rauhallisesti läpi vilkkaan liikenteen, poliisien pyöriessä ympärillä ylläpitämässä turvallisuutta. 



Mikä ihme saa ihmisen kiduttamaan itseään oikein kunnolla??  Jatkuva, useamman päivän kävely tuntui vievän jalat alta.  Mitä tekevät ihmiset, joiden jalat ovat huutaneet apua jo pitkän aikaa?   Suuntaavat tietysti eläintarhaan!  Täydellinen tapa päästä jaloista kokonaan eroon. 


Enhän minä jaksanut koko eläintarhaa edes kiertää, mutta tämän ihastuttavan näkymän ja kuvan takia kannatti mennä 😍


Kaupungissa on todella hyvin huomioitu pyöräilijät ja sähkölaitteilla liikkujat. Tarkoitus on ilmeisesti vähentää autoliikennettä, mikä tuntuukin onnistuneen ihan hyvin, ainakin jos katsoi pyöräilijöiden määrää.  Minä en olisi silti uskaltautunut pyörällä muiden joukkoon, joten apostolin kyydillä oli mentävä. 
Kaikkialla oli näkemistä ja paikoilleen ei halunnut pitkäksi aikaa jäädä.  
Rantaviivaa pitkin kävellessä sai todeta uimarantaosuuden olevan toooodella pitkä.   Hiekasta oli muotoiltu erilaisia veistoksia, uimareita ja auringonottajia, rantapallon pelaajia oli paljon. 


Barcelonan oma riemukaari, eli Arc de Triomf, on Joseph Vilaseca i Casanovaksen suunnittelema portti 1888 vuonna järjestettyyn maailmannäyttelyyn (Wikipedia). 


Upean kaaren alla ja läheisyydessä oli meneillään sähköisten ajoneuvojen näyttely/ markkinat.  Tämä kiinnosti tietysti miestäni huomattavasti enemmän, kuin esim. lankakauppa. Suurin osa kulkupeleistä oli täysin sähkökäyttöisiä.  


Loppuhuipentuma:  
Toiseksi viimeisen päivän aamuna kävin tavalliseen tapaan suihkussa, jonka jälkeen sammutimme huoneesta valot ja lähdimme aamupalalle. Takaisin palattuamme löytyi suihkusta ylimääräinen köllöttelijä, yrittäen epätoivoisesti päästä taas jaloilleen, siinä onnistumatta.  
Menin torakkakuvan kanssa respaan ja sainkin heti huoneeseen siivouspartion. Toinen siivoojista nappasi torakan paperilla roskiin ja pussin kiinni. Ilmeestä näki, että ei ollut ihan  mieluisa homma 😳. 
Lähdimme viettämään päivää kaupungille ja meille sanottiin, että huone siivotaan sillä aikaa perusteellisesti.  Palattuamme kuvittelimme saapuvamme desifiointiaineen hajuiseen huoneeseen, mutta....     No kai siellä sitten oli siivottu vain pesutila.   Hotelli oli todella siisti ja remontoidun näköinen, mutta vanhan rakennuksen ilmastointikanavasta oli varmaan pudonnut tuo onneton otus.  Viimeisen yön pidimme vessassa valoja. Torakat kun liikkuvat ilmeisesti pimeässä.   
Mitä enemmän luin netistä torakoihin liittyvää tietoa, sitä ällöttävämmäksi tilanne muuttui. Meillä on kotona kaksi pakastinta. Saimme toisen tyhjennettyä ja kaikki matkatavarat mahtuivat pakastukseen, jossa ne olivat viikon, osa kauemminkin.   Tämä on varmaan sitä hygieniahörhötystä, mutta kammotti ajatuskin, että olisimme tuoneet kotiin tuon otuksen munia tms.   Missä on yksi torakka, on siellä mahdollisesti useampikin....   

No palataanpa vielä hotellin tapahtumiin. 
Samaisen päivän iltana huoneemme oveen koputettiin ja virkapukuinen nainen tuli huoneeseen, kantaen mukanaan suklaakakkulautasta ja shampanjaa. Mukana oli lisäksi anteeksipyyntökortti aamuisen torakkaepisodin takia.  Mainio ele meidän mielestämme, vaikka heidän ajatuksensa oli varmaan lepyttää meitä, että hotellin maine ei menisi.  Emmehän me hotelllia ole nimeltä mainneet missään kohtaa. Voin kuvitella, että eteläisemmissä maissa torakka (ja ehkä muitakin otuksia) on yleisempi, kuin kotopuolessa.  Lisäksi se on vaikea, jos ei jopa mahdoton hävittää kokonaan sieltä, missä se liikkuu.  
Olimme tyytyväisiä, että asia oli huomioitu ja pidämme asian omana tietonamme. Nyt siis myös teidän tietonanne, mutta ettehän te varmaan tietoa levitä?   😂


Aiemmassa jutussa kerroin Merrin saaneen pienen lintupillin tuliaisiksi. Tämä paita on tavallaan Frodoa varten, vaikka se onkin minulle...    


Turbaanipäinen tyttö (tunnetaan myös nimellä Tyttö ja helmikorvakoru) on hollantilaisen Johannes Vermeerin maalaus.  Yhdessä pienessä putiikissa oli yläkuvan mukaisia neuleita myynnissä ja kuvassa on mainiosti mukaeltu kissamaisin muokkauksin ko. taideteosta. Myyjä kertoi teoksesta, mutta ei osannut nimetä maalaajaa. Otin kuvan seinällä olevasta "mallista" ja selvitin asian myöhemmin netistä. 
Ihan äskettäin kerrottiin uutisissa, että ilmastomielenosoittajat olivat töhrineet sen oikean maalauksen jossain taidenäyttelyssä.  
Olipa hyvä, että minä ehdin pelastaa paitani ajoissa. 


Merrin mielestä on väärin, että Frodo komeilee paidan etumuksessa. 



Barcelonassa kävimme myös  yhdessä paikassa, jolle haluan antaa vielä kokonaisen postauksen, koska vaikutuin siitä niin paljon.  Yksi juttu on siis vielä tulossa. Jossain vaiheessa. 

Toivotan Teille hieman sisäistä auringonpaistetta päiväänne. 

32 kommenttia:

  1. Ihana lukea näitä matkajuttujasi! Niin tuttuja paikkoja ja uusiakin, kuten uudet puodit. Nam noita ruokakuvia, yöks torakkaa. Kaiketi niitä on siellä satoja vuosia vanhoissa putkistoissa. Kuten meillä sokeritoukkia kerrostaloissa. Mitenkäs niistä eroon pääsisi.
    Aivan ihana tuo paita! Mutta Merri kyllä vielä ihanampi, pus pus ja raps raps!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olen jo muistanut juttuja, jotka jäivät kokonaan mainitsematta. Näimme niin paljon ja niin paljon jäi näkemättä. Varmasti näkemämme oli vain pisara meressä. Onneksi jalat ovat jo selvinneet järkytyksestä ;D

      Poista
  2. Ihana t-paita, juurikin sopiva sinulle :)

    Kiva ele tuo kakku ja kuohujuoma hotellilta.

    Torakat ovat sitkeitä ja voivat elää millaisissa olosuhteissa tahansa. Mitä vanhempi rakennuskanta, sitä todennäköisemmin siellä on torakoita. Minä sain varsinaisen torakkasiedätyksen Japanissa. Siellä ne ovat jatkuva riesa. Minä asuin niin uudessa talossa, että koko aikana näin vain yhden torakan. Työkaverin vanhassa kerrostalossa niitä oli 2 kertaa vuodessa tehtävästä myrkytyksestä huolimatta jatkuvasti. He joutuivat ottamaan aina kuvaputkitelevision pois sähköpistokkeesta varmuuden vuoksi. Torakat tykkäsivät kömpiä kuvaputkitelevision tuuletusraoista sisään. Telkkarin alta löytyi säännöllisesti kuolleita torakoita. Isoimmat olivat etusormen mittaisia. Siellä olen myös nähnyt lentävän torakan ja emäntä huusi, kaikki ulos olohuoneesta ja suihkutti torakan myrkyllä kuoliaaksi. Toinen kaveri asui samalla alueella yhtä vanhassa talossa ja hän ihmetteli, että miksei heillä oli ikinä torakoita. Noh, taloudessa oli kaksi kissaa. Minulla oli Tokiossa kotona rukoilijasirkkaongelma. Parvekkeen hyttysverkot olivat lasiovien ulkopuolella ja verkkoihin tarttui useasti isoja rukoilijasirkkoja. Ne pitävä todella voimakasta ääntä, mies luuli ääntä joksikin työkaluksi. Yöllä piti sitten käydä pudottelemassa sirkkoja irti verkosta, jotta sai nukuttua :D Neppailin niitä irti sateenvarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on ollut vahva luonto ja korkea sietokyky ;D Luin netistä, että torakan tappaminenkin on hankala juttu, kun sen sisältä voi purskahtaa roppakaupalla "pienokaisia". Myrkytyskin on kyseenalaista. Mietimme kotimatkalla miten kuumennamme matkatavarat, kunnes tajusimme, että pakastin onkin ihan hyvä ratkaisu ;D siinä tuli pakastettua sellaisiakin asioita, jotka eivät olisi varmaan pakastusta kaivanneet ;) Varmassa vara parempi. Hyi, kun ajattelenkin, että kissat päästäisivät torakat päiviltä.... :O
      Sitä on niin tottunut näihin kotoisiin olosuhteisiin, että pieni asia voi viedä tolaltaan ;)

      Poista
  3. Barcelona on kohde, johon haluaisin joskus mennä. Lentokentällä koneen vaihto ei ole tyydyttänyt vielä uteliaisuutta :D Torakat on taas Espanjassa niin yleisiä, että niitä on vaikea välttää missään. Mitä tulee lentokoneessa vessassa käymiseen, niin täällä on yksi jonka pitää käydä usein koska rakko on pieni ja nesteenpoistolääkitys tekee sen että vaikka ei joisi ennen lentoa, niin silti on pakko käydä pari kertaa vessassa; onneksi vessassa käyminen ei maksa sillä miellyttävää se ei koneessa ole. - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se ole mukavaa täydellä rakolla istuskelu ja silloin on mentävä, kun on tarvis. Meidän reisu sattui samaan aikaan jalkapallokisojen kanssa ja koneessa oli jonkin verran kannatusjoukkoja, nesteytyskin näytti olevan kunnossa :)
      Kaupungista jäi hyvät tunnelmat ja eipä olisi mahdoton ajatus vaikka joskus palatakin sinne.

      Poista
  4. Ihana lukea näitä matkakertomuksia ja nähdä kuvia eri paikoista! Ja välillä tuppaa naurattamaan tämä sinun hauska tyylisi kertoa asioita ja huumorintajusi👍😊 Hyvältä näyttää myös samppanja ja leivokset torakkaepisodin jälkeen👏T. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kippis vaan torakalle! Pakkohan se pullokin oli tyhjentää, etteivät olisi loukkaantuneet, kun tarjongit eivät kelvanneet ;D

      Poista
  5. Olipa kiva päästä jatkamaan Barcelona-kierrosta. Näistä jää aina hippusia omaan päähän ja niistä on hyötyä omilla matkoilla. On se vaan valtavan kokoinen kaupunki, kun korkeuksista pääsee katsomaan. Jalkasärky on pakollinen lisämauste, jos meinaa kaiken mahdollisen lomallaan nähdä. Ja niinhän sitä yleensä meinaa.
    Torakkaepisodi olisi toki saanut jäädä kokematta. Matkalaiset tuovat niitä nykyään Suomeenkin yhä enenevässä määrin. Ymmärän hyvin, että laitoitte tavarat pakastimeen. Niin olisin varmaan tehnyt itsekin.
    Syyskuisella Milanon lennolla pohdin ihmisten vessakäyttäytymistä. Istuimme koneen toiseksi viimeisellä rivillä, jonka ohi oli taukoamaton ramppaus vessaan koko sen ajan, kun turvavyövalo oli sammuksissa. Kun koneessa tarjotaan vain pienet mukilliset vettä tai mustikkamehua (ostaa sai toki muitakin nesteitä) ihmettelin, mistä sitä pissaa 3 tunnin lennolla matkustajissa riittää.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo miljoonakaupungit hiljentävät pienen suomalaisen jo lentokoneen ikkunasta katsoessa. Kaupunki leviää ympärillä laajana ja huokuu lämpöä ja elämää.
      Eihän sitä viitsi paikoillaan kököttää, kun pitää nähdä mahdollisimman paljon. Kotona voi sitten taas kököttää ;)
      Onhan se hyvä, että aineenvaihdunta toimii :)

      Poista
  6. Varmasti mieleenpainuva ja kiva Barcelonan matka muilta, kuin torakan löytymisen osalta. Yhdyn täysin edelliseen kommentoijaan kertomuksesi tyylistä ja hauskuudesta. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että kirjoitteluni on kiinnostavaa :) Itse sitä ei niin huomaa, kun höperöt jutut ovat kuuluneet elmään lapsuudesta asti ;) Tykkäsin koulussakin ainekirjoituksesta ja kehittelin kaikenlaisia mielikuvitustarinoita. Nämä eivät kyllä olleet mielikuvitusta ;D

      Poista
  7. Upeita matkakuvia, paitsi ehkä se merikrotti ja torakka. Lankakaupalle oli keksitty kiva nimi, jo pelkkä nimi lämmittää, vaikkei sieltä yhtään lankaa ostaisikaan. Pidä varasi, ettei helmikorvakorupaidallesi heitellä kananmunia tai joku aktivisti liimaudu siihen kiinni. Onneksi sen aidonkin kuvan päällä on lasi, niin taulu säilyi kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miten kylmä tuolla päin maailmaa on talvella, mutta nyt oli ainakin tosi lämmin ja lankakaupan sisältä tuntui hassulta. tosin näkyi kaupungilla ihmisiä toppatakeissakin!
      Mietin itsekin, että on oltava paitani kanssa varovainen, ettei jukurtit lennä päälle jonkun muun, kuin oman käden kautta ;) Onneksi aidon taulun päällä oli lasi.

      Poista
  8. Miten se isäntä nyt paremmin viihtyi mopojen kanssa kuin lankakaupassa? Ihan kumma juttu 😂. Ihanan pörrölangan ostit matkamuistoksi. Barcelona on aivan ihana kaupunki, toivon pääseväni sinne joskus uudelle käynnille. Suklaamuseo oli hauska, lipunmyyjä kysyi, mistä olemme ja pääsylippu oli pieni suklaalevy, jonka kääre oli siniristilippu, kun kerta Suomesta olimme. Helena Petäistön kirjan mukaan etsimme ruokapaikkoja emmekä pettyneet yhtään kertaa. T Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt täytyy sanoa, että mies se otti kuvia lankakaupasta, en minä, eli jotain mielenkiintoa taisi kuitenkin olla ;) Minä sitä vastoin en ottanut yhtään kuvaa mopoista sun muista ;)
      Olin yllättynyt, miten hyvää tuo suklaa oli, kun päästiin maistelemaan eri makuja yhdessä kaupassa. Olen ollut aina melko vannoutunut Fazerin sinisen ystävä ja ulkolaiset suklaat eivät kovin usein ole mitenkään hyvän makuisia. Nyt on jo sellainen ikävä tunne, kun ei saa enää ikinä tuota piparkakulta maistuvaa suklaata. Enhän minä piparkakuistakaan niin välitä, mutta kukapa ei tykkäisi siitä taikinasta ;D

      Poista
  9. Ihania matkakuvia; kiitos niistä. Kyllä se matkailu aina avartaa. En ole itse koskaan törmännyt (tai huomannut) torakoita reissuillani ....onneksi.
    Turkissa ollessani löysin lankakaupan jossa lankavalikoima oli pääosin tekokuitulankoja ja syynkin ymmärtää kun talvi on lähes samanlainen kuin meidän syksy eli villaisia vaatteita ei juurikaan tarvita. Se toppatakki-pukeutuminen on jotenkin NIIN hassua kun itse vetää shortseissa ja T-paidassa. Mutta milloinkas niitä talvitamineita sitten käytettäisiin /myytäisiin kun oikein kylmää ei ole juuri koskaan meidän mitta-asteikolla :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekokuituisia oli paljolti tuollakin langat, niitä en kaivannut. Halusin jotain, mikä on aidompaa. Täällä en ikinä taitaisi ostaa noin kallista vyyhteä. Täytyy tämäkin käyttää harkiten. Toivottavasti ei mene harkinnassa liian kauaa aikaa, ettei ehdi marinoitua ;D
      Jäi mieleen etenkin yksi perhe, kun pienellä tytöllä oli kauniit valkoiset vaatteet ja valkoinen toppatakki. Muu perhe kulki sotseissa. Meillä valui hiki katsellessa. Jäin todella miettimään, mikä oli jutun juoni.

      Poista
  10. Teillä kuulostaa olleen mukava reissu. :) Mutta yöks yöks torakalle, ja itse pelkään myös luteita ihan Suomimatkustamisessakin, niitä ei todellakaan haluaisi tavata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo kaikki otukset aina ällöttävät, vaikka tietää, että niitä on olemassa, eikä niille mitään voi.
      Meillä on ollut töissä muutaman kerran ns. ludehälytys, kun on joku alkanut epäillä ja sitten on syynäilty ja tarkasteltu paikkoja oikein terveystarkastajan voimin, tuloksetta. Kerran yksi asiakas keksi, että luteita on ja oli yön aikana roudannut sohvansa rappukäytävään ;D Jo ajatus siitä, että luteita olisi ollut ja sohva olisi nyt yleisessä rappukäytävässä, oli älytön. Sittemmin sohva päätyi takaisin asuntoon.

      Poista
  11. Ihania matkakuvia! Oli mukava lukea matkakertomustasi ja kommentteja. Postauksesi kautta pääsin matkalle ihan omalta soffalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Jokainen matka on omanlaisensa. Minä olen katsellut Repolaisen Intia -kuvia hämmentyneenä. Jää ainakin minulta tuo Intia varmasti käymättä, mutta kuvissa voi aina olla mukana :)

      Poista
  12. Hieno matkakertomus, ja kun on itse tuolla käynyt niin mielenkiintoista. Hieno taiteellinen pusero Merrille ei kun sinulle💖Täälläkin on hurja määrä koiria, etenkin Tel Avivin keskustassa, ja monta koirapuistoa. Nyös Eyelä-Amerikassa oli telkkuohjelmat dubbattu, ja onneksi Espanjan taito riitti ymmärtämään.
    Kivaatulevaa viikkoa Sartsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on itse nähnyt, on toisten kuvatkin erityisen kiinnostavia: näkyykö samoja paikkoja, joissa on itse kulkenut ja mitä toinen on nähnyt ja kokenut :)
      Tuo dubbausbisnes täytyy olla äärettömän laajamittaista! Joku/jotkut käyvät läpi ihan kaiken, etsivät sopivat äänet ja sovittavat ne suunliikkeisiin. Ei voi kuin hämmästellä.

      Poista
  13. Aivan huippu-upeita matkakuvia. Kiva taisi olla matkanne ja olettepa kokeneet todella paljon. Ihanuus tuo lankakauppa. Voi kunpa pääsisin tuonne joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kännykällä kuvattuja, mut aiheet oman mielen mukaisia. Oli paljon hienompi paikka, kuin etukäteen ajattelin.

      Poista
  14. Kaukokaipuu tässä iskee, kun matkajuttuja lukee. Ihana ja mielenkiintoinen reissu teillä on ollut.
    Vai mustekalaa- minä en aikoinani saanut Sisiliassa alas, kun näin ne imukupit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mustekala minunkaan juttu :) Yhhh, imukupit! yöks.

      Poista
  15. Olipa kiva postaus, kiitos!
    Itse en ole käynyt (vielä?) koskaan Espanjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko kaupunki oli kyllä positiivinen yllätys. Yhdestä isosta ylläristä aion vielä kertoa, vaikka muut eivät varmaan tajuakaan, miksi se oli niin hieno ;D

      Poista
  16. Pahoittelut, että tähän postaukseen vastaaminen kesti - vaikka olen lukenut sen "kolmeen kertaan"
    Ensin ahmien kuvat, sitten ihan syöden kuvat ja nopeasti tekstin, nyt edelleen nauttien kuvista ja keskittyen tekstiin!!
    Kiitos-kiitos-kiitos!!
    Sinun tapasi kirjoittaa on kyllä mulle oikeaa bestselleriä, nostit monta muistoa niin paikoista, kuin torakoista, hih...
    noin hienossa hotellissa emme tapaa kyllä olla, joten... niitä torakkakokemuksia riittää - hieno ele hotellilta ja mikä paita.... koska näemme sen mallin itsenä päällä - tykkään kyllä tuosta koirakuiskaaja kuvastakin!! Nautihan sinä lomasta, min'ä lähden nyt töihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs tuota pahoittelemaan ;) Tuosta hotellivalinnasta on pakko sanoa, että vaikka olen nyttemmin jo uskaltautunut matkustelemaan, haluan aina mennä turvallisimman kautta... Minusta ei ikinä olisi kulkemaan samoja polkuja, kuin te, kulkemaan krokotiilien sekaan ja silleen ;)
      Loma huristaa täydellä vauhdilla eteenpäin ;) Iloisia työpäiviä sinulle! Varmaan ihan mukava taas ollut palata kotiinkin (ennen seuraavaa reisuanne ;D ).

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!