lauantai 20. elokuuta 2022

Napolissa

 Kissoilla oli taas majoitustoimintaa, kun mammat matkustelivat.  Ruokailu jälleen kahdessa kerroksessa.  Kaikki sujui hyvin, eikä Merrin stressikynnyskään ylittynyt liikaa. 


Mammat olivat kolmessa sukupolvessa matkustelemassa. Äidin Arttu -koirakin oli ensimmäistä kertaa hoidossa.  
Meillä oli kaupunkiloma Napoliin, jossa oli, kuten säätiedotuskin oli jo kertonut, vielä vähän kuumempaa, kuin kotimaassa.  Moni varmaan miettii, että on hulluutta lähteä Suomen kesästä etelän lämpöihin, mutta lomat ja niiden yhteensopivuus ovat varmaan merkittävässä osassa näitä päätöksiä tehtäessä.  Napolissa on kuitenkin erilaiset näkymät, kuin Suomessa, jota kierrettiin miehen kanssa jo lomani aluksi.  Vietin sairaslomalla niin monta kuukautta kotona, ilman minkäänlaisia haluja edes lähteä kotoa mihinkään, että nyt päätin rohkaista itseni ja lähteä "isommille kylille".  En ole koskaan ollut kova matkustelemaan ulkomailla, koska olen pelännyt lentämistä ja laivamatkoja ja melkein mitä vaan kuvitella saattaa....   Ensimmäinen pidempi matkamme oli myös kaupunkiloma, muutamia vuosia sitten. Silloin kohteena oli Rooma ja mehän sitten myöhästyimme lentokoneesta Roomassa. Soppa oli lopulta sitä luokkaa, että matkustaminen ei ole edelleenkään ollut ensimmäisenä mielessäni. Toisaalta tuosta matkasta selviäminen on karaissut luontoa ja uskallusta. 

Napoliin saavuimme vasta illalla ja voitte varmaan kuvitella tuntemuksiamme, kun  hotellin edustalla katu näytti tältä...   Meillä oli tarkoitus mennä vielä illalla johonkin katuravintolaan syömään.  Meinasi mennä pupu pöksyyn ja ruuat syömättä, kun uloslähteminen alkoi siinä määrin hirvittää. 


Hotelli oli kyllä ihan siisti. Hillittömän naurukohtauksen saimme kuitenkin tästä suihkukopista!   Vessakin oli tuossa lähellä, siinä oli sentään savulasiseinämät 😂 Tytär sai oman osansa "kaksiosta" ja nukkui sohvalla. Myöhemmin illalla huomasimme, että minulla ja äidillä oli tuossa parisängyssä jopa yhteinen peitto! 


Naureskelun jälkeen keräsimme rohkeutemme ja lähdimme etsimään ruokaa.  Ilma huokui lämpöä vielä silloinkin.  Italiassa piti syödä pizzaa...   Äiti mietti ananasta ja minä hölmö kysyin tarjoilijalta.... hän meinasi saada sydänkohtauksen!  No hei! Sen verran pitää sanoa puolustuksekseni, että minähän en syö pizzaa juuri koskaan, enkä kyllä tiedä mistään suomalaisista ananaspitsa  -meemeistä.  Voin sanoa, että tämän reisun jälkeen pitsakiintiöni on tälle vuodelle täysi.  Onneksi tarjoilija oli tosi mukava, kun vihdoin selvisi, että hän ehkä sittenkin selviää kysymyksestäni. 😉 Ruokailun päätteeksi kiittelin pizzoista ja sanoin, että hyvää oli, vaikka ei ananasta ollutkaan... 
Alla olevasta kuvasta voi ehkä päätellä mikä oli minun pizzani? Sehän on tietenkin tuo kaikkein vaalein! 😂 Paikallinen "aneemispizza", joita harrastan kotonakin. 


Hotellimme oli aika pieni ja aamupalakaan ei ollut mikään ruuhkaisa tilaisuus.  Syötävää löytyi ihan yllin kyllin. Mieltäni hivelee vieläkin tuo hedelmäpalojen kulho.  Kahviautomaatin kanssa minulla oli taas vaihteeksi vähän erimielisyyksiä. 


Kirkkaammassa päivänvalossa ympäröivä kaupunkikaan ei enää näyttänyt niin surkealta. Roskia ja seinäkirjoituksia oli kuitenkin kaikkialla paljon.  Asunnottomia on kaupungissa varmasti todella paljon, kuten kaikkialla Italiassa pakolaisten myötä. 


Päätimme hypätä turstibussiin ja kierrellä vähän kauempanakin hotellista. Samalla totesimme, että kaikkialla ei ollut ihan samannäköistä, kuin meidän hotellimme ympäristössä.  Hotellin valinta ei aina ole kuvien ja faktojen perusteella niin helppoa.  


Tälläisiäkin näkymiä kaupungilla oli. Selkeästi siistimpää. Aamupäivän pilvisyys alkoi päivällä kadota ja aurinko alkoi paahtaa ihan tosissaan. Lämpötila oli varjossa ainakin 32 astetta, auringosta puhumattakaan. Hiki tuntui valuvan noroina selkää pitkin. Vaatteet näyttivät ulkoisesti yllättävän kuivilta, vaikka ne olivat kosteita vielä kotiin palattuakin 😎  En aio valittaa tuota kuumuutta, joka oli tiedossa jo ennen matkaa.  Kyllä se oli ihan siedettävyyden rajoissa ja vaihteli päivän mittaan jonkin verran.  Monissa kaupoissa ja ravintoloissa, sekä muissa tiloissa oli hyvä ilmastointi, myös hotellihuoneessamme. 


Hyppäsimme turistibussin kyydistä tällä upealla aukealla, jossa sijaitsi mm. alla oleva rakennus. 


Rakennus on eräänlainen galleria/ ostoskeskus, joka on rakennettu 1887-1890. Siinä on 4 eri suuntaan ulottuvaa käytävää  ja upea lasikatto!  


Seinämillä ja katonrajassa on korkokuvia ja koristekaiverruksia. osa yläkerroksista oli peitetty pressuin remontin takia. Kaupungissa oli monessa paikassa remonttia. Lisäksi monet rakennusten seinämät ja patsaat oli peitetty nk. verkoilla, jotta mitään ei putoaisi  ohikulkijoiden päälle. 


Rakennus on pienen videonpätkän arvoinen, vaikka se antaakin hyvin suppean kuvan kaikesta. 


Lattialla, keskikupolin alla on upeita mosaiikkikoristeluja. 


Galleriaa vastapäätä on Napolin nuorin linna, Castle nuovo. Sitä on alettu rakentaa 1279 ja sen on ollut määrä olla puolustuksen keskus, josta on ollut hyvät näkymät meren suuntaan. Meri on ollut tuolloin huomattavasti korkeammalla ja nyt kuivaksi jääneelle merenpohjan päälle on rakennettu huomattavan laaja alue asuintaloja ja muita rakennuksia. 
Linnan sisälle emme yrittäneetkään. Meillä oli vain 2 kokonaista päivää aikaa kiertää Napolissa, eikä silloin ehdi oikein tarkasti  katsoa kaikkea.  Hellekään ei edesauttanut ylimääräisiä kierroksia. 


Tässä vielä linna toiselta sivulta. Rakennustöitä senkin edustalla. 


Vanhan kaupungin kaduillakin ehdittiin vähän aikaa kierrellä.  Monissa pienissä liikkeissä myytiin koruja, huiveja, mukeja, kodin turvallisuuden ja onnen  takaavia "esineitä" (selviää myöhemmin) jne.  Kovin monissa liikkeissä emme käyneet, mutta mielenkiintoisen näköisissä pyörähdimme.  Yhdessä liikkeessä myytiin puuvilla- ja pellavavaatteita. Löysimme jokainen jotakin. Minä löysin vihreän tunikamekon, joka oli niin kiva, että laitoin sen seuraavana päivänä päälle (näkyy myöhemmin kuvassa). 
Luulin, että minulla olisi ollut kuva tekemistäni hatuista, mutta yhtään kuvaa ei ollutkaan siitä, jossa oli sininen nauha. Se kävi ihan täydellisesti tässä näkyvän sinisen tunikan kanssa.   Varjon osuessa kohdalle, oli pakko tuulettaa päätä ja ottaa aurinkolasit, sekä hattu hetkeksi pois.


Kävimme myös paikallisessa eläinkaupassa.  Se oli todella hyvin varusteltu.


Frodon pentuvaljaat ovat jo jonkin aikaa olleet siinä-ja-siinä -kokoa. Täältä lähti tuliaisiksi uudet.  Tarjolla oli kaikkea söpöä, mutta pääosin koirille. Merrin valjaathan taitavat olla koirien osastolta (älkää kertoko sille) ja ne ovat olleet oikein hyvät. Olisin ostanut Frodollekin samaa tyyliä, mutta kaikissa oli koiran kuva! Eikö se olisi ollut jo vähän liikaa?  


Frodo sai kuitenkin tyylikkäät vihreät valjaat suoraan Italianmaalta. Ihan tyytyväisenä se on niitä käyttänyt.  Vanhoihin verrattuna uutta on se, että pääosa on pujotettava, mikä ei Frodon mielestä ole mistään kotoisin. 



Hyppäsimme uudelleen turistibussiin, koska lippumme mahdollisti kaksi kyytiin nousua.  Pyörähdimme vanhan kaupungin Piazza del gesú -aukiolla. 
Ihmetyttää, miten monta kuvaa olen saanut otettua ilman ihmisiä, tai vähällä ihmismäärällä, kun kaikkialla oli valtavasti ihmisiä!



Kaupungin läheiset kukkulat näkyivät kävelyreiteillemme ja bussin kyydissä selvisikin, että siellä asuu parempituloista väkeä hienoissa taloissaan. Asunnon ostamiseen tarvittaisiin miljoona euroa.  Näkymät kukkuloilta satamaan olivat upeat. Taustalla näkyi myös jo seuraavan päivän matkakohteemme, Vesuvius. 


Illalla kävimme taas ruokailemassa ja minä halusin jälkiruokaa.... Tarjoilija ehdotti babaa, josta emme tajunneet yhtään mitään, kunnes hän kiikutti meidät vitriinille katsomaan.  Näyttää hyvältä, mutta maistuu hmmm... hieman erikoiselta.  Koko luomus on kostutettu kauttaaltaan jollain liköörillä tms.  
Koko matkan ajan oli huolehdittava reilusta nesteytyksestä. Silti tuntui, että oli lähes jatkuva nestehukka hikoilun takia, vaikka vessaan ei ollutkaan mitään asiaa. 


Olin varannut netistä löytämäni pienryhmäretken Pompeijille ja Vesuviukselle.  Löysimme helposti pikkubussille, joka vei meidät aluksi Pompejille, joka oli koko matkamme pääkohde. 
Meidän muutenkin pienessä ryhmässämme oli useita eri kielikuntia, joten saimme kulkea englanninkielisen oppaan kanssa vain 7 hengen ryhmässä kierroksen oppaan valitsemissa tärkeimmissä kohteissa.  Alue on valtavan laaja ja jatkuvasti arkeologit tekevät työtä kaupungin esiinkaivamisessa. 
Pompejin kaupunki on rakennettu aiemman tulivuoren purkauksen päälle jo n.800eaj. Roomalaiset valloittajat muuttivat kaupungin omannäköisekseen. 
Kaupungin loisto päättyi vuonna 79  Vesuviuksen purkautumiseen.  Tulivuoren laavat valuivat vuoren toiselle rinteelle, mutta Pompejille työntyi valtavalla voimalla hirvittävä kuuma ilmavirta ja tuhkamäärä, jotka tappoivat ihmiset niille sijoilleen.  Lopulta tuhka peitti kaiken pitkäksi aikaa, jopa syvimmät kohdat.  Tuhkaa ja maakerrostumia on alettu kaivaa vasta 1700 -luvulla. Kaikki kaivauksissa löydetyt esineet on viety Napoliin museoon, joten tuhoutuneessa kaupungissa vain kiviset osat ovat näkyvissä. Osa esiinkaivetusta historiasta on tuhoutunut myös toisen maailmansodan pommituksissa.  Jäljellä on silti hämmästyttävä määrä vanhaa kaupunkia.  Osa rakennelmista on entisöity, mutta täysin vanhaakin osaa on vielä nähtävissä. 

Oppaamme oli todella asiantunteva ja kertoi mielenkiintoisesti hyvin selväsanaisella englannilla (jota minäkin ymmärsin..) alueen historiasta.  Alla oleva alue on ollut nk. gladiaattoreiden taisteluareena.   
Opas kertoi taisteluiden olevan useimmiten vain harjoitusotteluita ja vasta arvovaltaisten vieraiden edessä taisteltiin elämästä ja kuolemasta. 
Tuhon sattumishetkellä he olivat olleet tavanomaisesti kahlehdittuina ja kuolivat siihen.



Amfiteatteri oli kulttuurin keskus.  Näytelmät olivat kaksiosaisia. Ensin esitettiin tragedia ja sitten komedia, jotta yleisö voi lähteä hyvillä mielin pois.  Arvokkaimmat katselijat saivat olla eturivin leveämmillä istuimilla ja vähempiosaiset siitä ylöspäin. Naisten piti olla ylhäällä, koska he puhuivat niin paljon, että häiritsivät esityksen seuraamista.  Myös tämä teatterimonttu (jossa oli aiemmin katos), oli täynnä tuhkaa ja on sittemmin kaivettu kokonaan esiin. 
Tytär käänsi tärkeimmät osiot äidilleni ja opas otti hyvin huomioon myös tähän kuluneen ajan. Hän tiesikin, että Suomessa kaikille aletaan opettaa englantia jo koulussa. 



Teatteriin johti käytävä, jossa edelleen on alkupeäisiä maalauksia seinillä. Haaleina näkyy vielä pohjakuvia teatterin istumapaikoista. Tästä voitiin etukäteen katsoa, mihin päin kukakin sijoittuisi. Minä tumpelo menin sitten nojaamaan seinään tuolla kuumuudessa ja ehdin juuri ajatella, että seinä on ihanan viileä.... sitten opas sanoi, että seiniin ei saa koskea ja alkoi selittää mitä niissä on 😳 Olen kai nolojen tilanteiden henkilö?


Portilta nousevan kadun varrella on ollut erilaisia kauppoja yms. Tämä tiedetään siitä, että kaivauksissa on löytynyt selkeitä esinejäämiä, jotka kertovat, mitä niillä on tehty. Esineet ovat nyt siis siellä museossa, jossa emme ehtineet käydä. 


Portilta nouseva katu on alkuperäinen ja suurin kivilaatoin päälystetty. 


Tietyn matkan päästä oli aina näitä kohokiviä, jotka ovat olleet nk. suojateitä, koska tie on ollut liejun yms. valtaama. Rattaat ovat kulkeneet kivien välisistä rakosista. Niissä näkyi vieläkin renkaiden uomia. 



Tässä rakennuksessa on ollut leipomo. Taustalla oli jonkinlainen avouuni. Noissa  pyöreissä pöntöissä on säilytetty myytäviä ruokia.   Suurin osa rakennuksista on ollut kaksikerroksisia, eli välikattoa on kannatellut paksuja puuparruja, jotka tietysti paloivat tuhossa. 


Alakuvaa katsellessa tulee hiki.... taivas aivan selkeä ja sininen. Kaupunkiin tulleelta kadulta lähtee valtavan pitkä pääkatu kaupungin keskusaukiolle. Tämän kadun varrella oli vähän parempiarvoisempia taloja. 
Kuvaa katsellessa alan vasta miettiä, miten ne rattaat tuosta on menneet?  Onko ne nostettu tuon kivetyksen päälle??


Elämä oli tuolloin kovin vaarallista ja kodit oli turvattu monin tavoin. Ikkunattomuus oli yksi turvaseikka, tuolloin kukaan ei päässyt niistä sisään.  Jokaisen talon seinämästä tuli lisäksi löytyä symboli turvallisuudesta ja onneatuottavasta muodosta. 


Noita muotojahan sitten myytiinkin kojuissa Pompejin alueella ja muuallakin Napolissa.   Museossa olisi ilmeisesti ollut jopa kuuluisa eroottisten esineiden kokoelma.  Itse en kokenut tarvitsevani tällaista onnentuojaa kotiinviemisiksi. 


Pompejin raunioissa saisi varmasti kulumaan aikaa monta päivää! Olisi todella mielenkiintoista päästä tutkimaan kaikkea vähän viileämmässä säässä ja rauhallisella aikataululla. 


Roomalaiset olivat rakentaneet tännekin omia vedenottopisteitään, akvedukteja. Vesi oli erittäin tärkeä aine ja sitä arvostettiin suuresti. Kukaan ei tuhlannut vettä.   Vesi pulppusi siis maasta noita torneja pitkin ja ihmiset kävivät hakemassa siitä astioihinsa tuota kallisarvoista nestettä. 


Monessa asunnossa on ollut tällaisia seinämaalauksia, mutta tämä on ilmeisesti selkeästi säilynein. Kyseessä on rikkaamman perheen oleskeluhuone, jossa myös vieraita otettiin vastaan. Seinän vierustoilla oli vuoteet, joissa levättiin syömisen jälkeen.  Rikkaammat pystyivät palkkaamaan kotinsa maalaajiksi taidemaalareita, mutta köyhempien piti tyytyä rakentajiin ja orjiin, jotka maalasivat mitä osasivat. Orjat saivat ruuan ja juoman, kuten kaupungin laeissa kehotettiin. Lisäksi jotkut saivat myös pientä palkkaa, jolla saattoivat jopa ostaa itsensä myöhemmin vapaaksi. 


Raunioille on jätetty muutama ruumis, jotka on löydetty raunioista. Ne ovat juuri niissä tiloissa ja asennoissa, joista ne on löydetty.  Kehot on päällystetty jonkinlaisella muovilla, jotta alkuperäinen keho ei vahingoitu ja siitä saadaan edelleen esim. näytteitä tutkimuksiin.  Tässä hierojalla ollut nuorukainen on suojannut kasvonsa valtavan kuumuusaallon syöksyttyä huoneeseen. 
Oli vähän kyseenalaista seistä tuijottelemassa ruumista ja ottaa siitä vielä kuviakin lasivitriinistä. Suurin osa löytyneistä ruumiista on viety museoon. 


Viereisessä kylpylaitoksessa on vielä jäljellä seinän koristeluita. 


Tässä on siis ollut kylpylaitos.  Jäin miettimään, miten sitä kallisarvoista vettä on riittänyt kylpemiseen, vai onko tämäkin ollut rikkaiden hupia. 


Päätie johti siis valtavan suurelle keskusaukiolle, jonka laidalla oli kunnioitettavan näköinen oikeustalo. Tuomarit istuivat tuolla pylväiden takana. 
En saanut aukiosta kunnolla kuvia, kun ihmisiä oli joka suunnassa niin valtavasti. 


Alla näkyy se vihreä tunika, jonka ostin vanhan kaupungin kaupasta. Tykkään siitä tosi paljon!  Nuoriso ottaa aina jonkinlaisia asentokuvia, joten minäkin kokeilin 😀
Puntitkin näyttävät ihan eri pituisilta.  Olisihan tuo käynyt mekostakin jonkun päällä...  Kuumuuden ja hikoilun takia ei mekossa ollut kovin miellyttävä kulkea, kun reidet alkoivat hangata toisiinsa.  Ei kovin mukavaa muutaman kilometrin jälkeen.  Näin äskettäin kaupassa jotain putkiloita, jotka voi vetää reisien suojaksi.. aina oppii jotain uutta! 😂


Raunioissa vietetyn miellyttävän hellehetken jälkeen suuntasimme pikkubussillamme Vesuviukselle. Puolessa välissä rinnettä pysähdyimme syömään pizzaa, joka kuului retken hintaan.   Sitten taas bussiin ja ylemmäs, ylemmäs, ylemmäs... tuota serpentiinitietä, kunnes oli jatkettava jalan. 


Loppurinteen alaosassa oli nainen, joka sanoi, että 20 minuuttia ylös ja toinen alas, sen verran  jokaiselle varattu aikaa. En kyllä tiedä, miten hän sitä aikaa mittasi.  Ei riittänyt ihan tuossa paahteessa se 20 minuuttia ylös. Jalat alkoivat hapottua, kuumuus vaivasi, sydän hakkasi ja ilma oheni.  En tiedä kuinka pitkä matka lopulta oli, mutta puhti meinasi loppua kesken ihan väkisin. 
Naamari jo vähän punoittaa ponnistuksesta ja helteestä.  Valtava määrä ihmisiä kulki ylös ja alas rinnettä. 
Siellä se kraateri on taka-alalla. 







Rinteen laskeutuminen oli nopeampaa, mutta kävi reisille ihan kiitettävästi.  Minulle on vanhemmiten tullut jonkinlainen korkeanpaikankammo ja ulkoreunan yli katselu teki huimaavan olon.  Mitenkähän sitä lapsena pystyi kiipeämään jos jonkinlaisilla kallioilla ja puissa. 



Bussi rytyytti melkoista vauhtia takaisin Vesuviuksen rinnettä ja Napolin linja-autoaseman viereen. 

Matka sujui hyvin ja kotiin oli taas kiva tulla. Minulle sopii tällaiset lyhyet matkat. En millään jaksaisi olla kahta viikkoa tai kuukautta jossain ulkomailla. 


Merrillä oli heti kotiinpaluunjälkeisenä päivänä eläinlääkäri sen poistettavan hampaan takia.  Hampaat kuvattiin ja onneksi poistettavaa ei ollut kuin se yksi hammas.  Merrillä meni koko ilta istuskellessa ja tuijotellessa tyhjyyteen. Onneksi sillä alkoi hiljalleen ruoka maittaa ja se sai syötyäkin. Nyt ei saa pariin viikkoon syödä muuta, kuin märkäruokaa!  Merri aloitti jo iltasella ruokakaapin oven nyhjäämisen, koska se haluaa NAPPULOITA! Miten ihmeessä sille saa selitettyä, että niitä ei nyt voi syödä.  Kipulääkettä sai mukaan viikoksi. Suu on selvästi kipeän näköinen. 

Frodo otti tilaisuudesta heti kiinni ja kömpi Merrin kotiuduttua kuljetuskoppaan. 


Aika pitkän tarinan tulin lopulta kirjoittaneeksi. Onnea ja kiitokset jos pääsit loppuun! 😃

43 kommenttia:

  1. Oli todella kiinnostava tarina! Pompeji ja Vesuvius ovat paikkoja, joissa haluaisin joskus käydä. Niin kiehtova historia. ja pitkä.... kun Pompejia rakennettiin, Suomessa taisi asua jotain kymmenen ihmistä :-D
    Asuinalueiden ja ylipäätään ihmisten eriarvoisuus on asia, joka suomalaisia järkyttää monissa maissa. Meillä kun ei sitä ole samassa määrin ollenkaan. Toivottavasti ei koskaan tulekaan. Onneksi olemme maa, jossa yhteiskunnan samanarvoisuutta yritetään ainakin jossain määrin jatkuvasti ajaa.
    Heh, noista onnea tuovista muodoista tuli mieleen kirja, jonka vastikään luin: Juha Hurmeen Niemi. Se on todella kiinnostava katsaus Suomen historiaan. Meilläkin on noita onnea tuovia asioita käytetty, tasa-arvoisesti sekä miehen että naisen haaroväliosia on jatkuvasti mainittu puhekielessä, ei meillä ehkä tuollaisia kuvallisia symboleita ole ollut. Mutta puhuessa niitä on käytetty harhauttamaan pahoja henkiä :-D Eipä ole siis mikään uusi ilmiö, ja ihminen, joka harmittelee, että nykyään nuoriso niitä sanoja niin kovasti viljelee, on pahasti väärässä! Välissä vain ehti olla tiukkapipoista uskonporukkaa kieltämässä kaiken vanhan uskomuksen ja kansa eli hirveässä herran pelossa vuosisadat. Niin että mikä sukupolvi nyt sitten on oikeassa uskomuksissaan, siitä on monta tulkintaa.
    Merrille paljon tsemppiä! Mustilta poistettiin kaksi hammasta pari vuotta sitten ja ne kaksi viikkoa olivat sekä Mustin että mamman elämän pisimmät, kun ei saanut myyrästää, ts. ei saanut päästää Mustia ulos. Niinpä ulkoilutin sitä valjaissa keskellä yötäkin, sillä se protestoi vankeuttaan pissaamalla pääni viereen tyynylle.
    No nyt se tuli sisään maukuen, ihan kuin olisi tiennyt, mitä siitä juuri paljastin! Tai ehkä se maukui ne tsempit, niin se varmaan on. Hyvää elokuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historia on ihmeellistä. Täällä sitä vaan eletään, eikä tiedetä menneistä ihmiskohtaloista tuon taivaallista. Olisi tosiaan mahtavaa päästä kiertelemään Pompejia useamman päivän ajan. Nyt meille ehdittiin näyttää vain pieni osa. Oppaan tarinointi oli kyllä todella mielenkiintoista ja yksityiskohtaistakin.
      Kyllähän täälläkin eriarvoisuutta on, mutta taidetaan olla vähän erilaisissa mittapuissa. Tosin asiaintila ei taida täysin valjeta, jos ei ole kokenut.
      Ahaa! Eli kiroilu ei välttämättä olekaan pahasta, vaan sillä voi myös harhauttaa pahoja henkiä ;D Nykyinen sukupolvi osaa ainakin harhauttaa aika lahjakkaasti, kun kuuntelee joidenkin ihmisten puhetta. Hyvä että ei olla niin pitkällä näissä onnea tuovissa asioissa, että pitäisi oven pieleen alkaa vehkeen kuvia kiinnittelemään ;)
      Musti tiesi, mikä sinuun tehoaa ;D En muista lukeneeni ohjeista, että ei saa mennä ulos. Tosin Merri onkin aina valjaissa ja narussa, kuten tänään on jo ollut normaalisti. Onhan siinä tietysti se vaara, että paistia lähtee tulemaan. Merri on ollut tänään oikein ylionnellinen, kun pääsi siitä eilisestä olotilasta eroon. Se aloitti päivän poikkeuksellisen runsaalla kiehnäämisellä ja kehräämisellä :)

      Poista
  2. Kiitos mukavasta matkakertomuksesta, meillä oli serkun ja esikoisen kanssa tarkoitus tehdä samanlainen matka, mutta korona muutti suunnitelmat. Ehkäpä joskus. Väljät pellavavaatteet ovat helteessä ylittämättömät, jopa meidän neiti 18-v suostuu ja suosii niitä. T Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli ennestään muutama pellavatunika, mutta jostain syystä en ole osannut niitä oikein täällä kotimaassa käyttää. Nyt on muutettava tapoja!
      Meillä jäi miehen kanssa Santorinin matka tekemättä koronan takia. Ehkä joskus sinnekin vielä voisi mennä. Asioissa on aina hyviä ja huonoja puolia.

      Poista
  3. Kiitos pikamatkasta Napoliin ja Pompeijin raunioille. Juuri sopivan mittainen matka. Sisilia on ainoa Italian paikka, jossa olen käynyt. Taorminassa luulin jo osaavani italiaa ja tilasin kahvilassa lattea. Tyrmistys oli suuri kun eteeni tuotiin lasi lämmintä maitoa. Kysyin, missä kahvi on ja tarjoilija totesi minun tilanneen lattea. Pakko oli nöyrästi todeta, että ehkä, mutta ottaisin kuitenkin kahvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen käynyt Taorminassa. Se oli kaunis paikka ja nousu ylös vuorelle oli ikimuistoinen. Sitä lattea taisin minäkin valuttaa toisena aamiaispäivänä kuppiini. Ensin tirahti hiukan kahvia ja sitten päälle 9/10 osaa kuumaa maitoa ;D En ole oikein maidon ystävä muutenkaan. Kyllä minä sitä yritin hörppiä, kun kerran itse olin nappia painanut. Vähän kahviton olo kyllä jäi.

      Poista
  4. Sinulla on ollut tiivis reissu, mutta paljon ehditte nähdä ja kokea! Suihku on kyllä vähintäänkin mielenkiintoinen.. Ja kotona oli lemmikkihotelli; hyvinkö sekin hotelli oli selvinnyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin oli hotellissa asiat menneet. Mieheni piti kissoja tyytyväisinä erilaisin tavoin. :)
      Jos retkipäivä olisi ollut ennen tuota toista kokonaista päivää, emme varmaan olisi jaksaneet juurikaan liikahtaa hotellilta :)

      Poista
  5. Aivan ihana matkakertomus! Kiitos tästä! <3

    Tuo suihku on aivan järkyttävä! Ei ole niin tuttua ihmistä, jonka edessä haluaisin pestä looraani pelkän lasiseinän erottamana…

    No olipas tyly tarjoilija, kun veti ananaksesta herneet (vai pitäiskö sanoa ananakset!) nenäänsä. Mutta joo, varmaankin jokin kansallisylpeys tuo pizza. Vaikka oikeasti, pizzoja on yhtä monenlaisia kuin on syöjiäkin.

    Olen aina halunnut käydä Pompeijissa, eikä halu ainakaan vähentynyt tämän jälkeen. :-)

    Kivaa viikonlopun jatkoa eläin- ja muiden ystävien kanssa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suihkujärkytys ja matkajännitys purkautuivat hervottomana nauruna. Kyllä tuosta nyt selvittiin jotenkin. Onneksi oli se toinenkin huone, jonne pääsi katsomo viettämään aikaa yhden käydessä suihkussa. Se vessakin oli aika hulvaton.
      Ei se tarjoilija oikeasti ollut mikään tyly, vaan oikein mukava. Osasi heti lähteä leikkiin mukaan ja vitsaili itsekin. Käytiin samassa ravintolassa seuraavanakin päivänä. Pasta maistui oikein mukavalta vaihtelulta.
      Kaikki tällaiset upeat historialliset kohteet ovat kiehtovia. Minä en ole ollenkaan rannallamakoilijatyyppiä, joten matkakohdekaan ei voi olla sellainen.
      Tänään otettiin äidin kanssa riehumalla hiki ja kuskattiin pari isoa halkosettiä puuliiteriin. Arttu oli mukana. Se sai matkatuliaisina Mikki Hiiri -valjaat :)

      Poista
  6. Kiitos upeista kuvista ja kivasta lomakertomuksesta. Matkustaminen avartaa ja saa mieleen jääviä muistoja. Minäkin innostuin lentämään vasta vanhoilla päivilläni. Espanjassa olen kahdesti nyt käynyt ennen korona-aikaa. Olisipa Ihanaa päästä Italiaan. Mielenkiintoisia paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on edelleen kaikenlaisia "esteellisyyksiä" matkakohteiden suhteen. Siksipä olenkin ollut jo 3 kertaa Italiassa. Espanjaankin voisi mennä, vaikuttaa kiinnostavalta. Mitä kohdetta suosittelisit Espanjassa, tai missä sinä kävit?

      Poista
  7. Wau! Kiitos kuvista olipa kiva seurata teidän lomamatkaa. Paljon nähtävyyksiä ja maisemia.
    Ja ihana meri💙 ääretön kauneus.
    Matkailu avartaa aina.
    Oi! Merriä hyvä ,kun hänen hampaan poisto onnistui hyvin.
    Aurinkoa viikonloppuusi🌼

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan vähemmän hikistä touhua katsella kuvia :) Meri on valtava.
      Merrillä on jo kaikki ihan ok, paitsi ärsyttää, kun ei saa nappuloita, vaan pelkkää märkäruokaa ;)

      Poista
  8. Hieno matkakertomus kommeluksineen kaikkineen ! Samanlainen fiilis hotellin ikkunasta tuli aikonaan Roomassa kun aamulla ensi kertaa näki todellisuuden.Siihen lisättynä vielä tyhjentämättömät roska-asiat ja niiden löyhkä.Mutta se ei tahtia haitannut kunhan hotellista ulos pääsi paremmille paikoille.Minäkin kammoan lentämistä mutta siitäkin huolimatta pitää aina vain lähteä :-).Matkustaa mihin tahansa tai milloin tahansa niin aina jää jokin muisto.Hyvä tai huono ja hyvät jää onneksi elämään muistoissa. Itse tykkään tehdä nykyään pidempiä reissuja siksi että samalla lentämisen ja matkustamisen vaivalla saa enemmän irti.Vuorotteluvapaiden 3 kuukauden matkat Turkkiin ja Espanjaan oli omanlaisensa kokemus kun pääsi lähemmäs paikallista elämää.Mutta kuten sanottu kaikki matkustaminen avartaa ja kotiin on aina NIIN kiva tulla !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on yhtenä kriteerinä matkakohteen suhteen, että lentokoneessa ei viitsi älyttömiä aikoja istua, se ei tosiaankaan ole kovin miellyttävää. Olen ollut max viikon pituisella matkalla ja viimeiset päivät eivät enää oikein napanneet ;)
      Koti on paras paikka! Jaksaa arkeakin katsella taas ihan eri näkökulmista, kun on nähnyt jotain muuta välillä.

      Poista
  9. Ei tainnut olla sateisia päiviä reissullanne, ainakin aurinkoiset kuvat! Voi, miten hyvin toteutettu tilan käyttö, sängyn vieressä suihku ja toisessa nurkassa vessanpönttö :D
    Suojatie on hauska! Varmaan riittää kauaksi aikaa muisteltavaa matkaltanne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei satanut ainakaan päivisin. Ekana yönä oli valtavaa ukonilmajyrinää. Koko taivaankansi tuntui repeävän, äänestä päätellen. Taisi yöllä sataakin, koska kaduilla oli vielä aamullakin vähän märkää.
      Jos oli kovin lyhyet jalat, oli suojatien ylittäminen varmasti hankalaa ja vaarana pudota liejuiselle tielle ;)

      Poista
  10. Kiitos matkakuvauksesta! Oli kiva päästä Pompeijiin ja Vesuviukselle, joissa kävimme 90-luvun alkupuolella. Muistan varmaan lopun ikääni, millainen voimainponnistus oli kiivetä Vesuviukselle +40 asteen helteessä. Ja torjua Pompeijin portilla kymmeniä rihkamakauppiaita. Telkussa tuli kevättalvella muutamia Pompeijin historiaa ja kaivauksia käsitteleviä dokumentteja. Siellähän kaivetaan ja tutkitaan edelleen aktiivisesti. Moni tuhkasta kaivettu ihminen ja esine oli käyntimme aikana vielä esillä Pompeijissa. Nyt ne on siirretty museoon. Historia on aina kiinnostanut minua ja siksi matkaisin uudelleen Pompeijiin ja Vesuviukselle.
    Vietimme kaksi viikkoa Napolinlahdella, josta suuntasimme retkiä eri tahoille. Matkatoimistossa kehotettiin välttämään Napolia, jossa oli tuolloin voimakkaita mafian valtataisteluja. Teimme kuitenkin lyhyen päiväretken. Napolissa on paljon nähtävää, mutta hyvin siellä näkyi myös köyhyys ja asunnottomuus, vaikka 90-luvulla ei vielä nykyisen kaltaista muuttoaaltoa Afrikasta ollutkaan.
    Hotellikuvauksissa näkee aika usein tuollaisia lasiseinäisiä suihkuja makkaritilassa. Vessojakin. Vaikka majoittuisin yksin, olisi ihan erillinen vessa ja suihku mukavampi. Kaikkeen kai tottuu ja ajattelee, että muutama päivä menee mitenpäin vaan.
    Pikaista paranemistta Merrille, ja pääsyä nappulakupin ääreen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pompeijin edessä oli nyt ihan rauhallista. Myyjillä oli omat kojut, joissa tekivät kauppoja. Ostin aivan ylihintaisen mukin. Vesuviuksen huipulta ostin laavakivikissan, joka ei maksanut juuri mitään. Se oli ehkä alennushinta niille, jotka jaksoivat tuon rinteen kivuta paahtavassa helteessä ;)
      Minäkin katsoin yhden dokumentin, joka tuli juuri niihin aikoihin, kun olimme tilanneet matkan, kuin tilauksesta tuli sekin. Museo olisi varmasti ollut mielenkiintoinen kohde myöskin, mutta kaikkea ei vaan ehdi.
      Tässä kohtaa suihkuun ja vessaan oli pakko mukautua, kun ei ollut vaihtoehtoa. Omaan olohuoneeseen en kyllä laittaisi. ;D
      Historia on mielenkiintoista.

      Poista
  11. Oi kiitos matkapostauksesta Italian näkemättömälle osalle - ihan kaikkialle kun ei vaan millään ennätä yhden elämän aikana, vaikka niin mielenkiintoista olisikin monessa paikassa.Saapasmaan pohjoispuolta koluttu asuntoauto aikana ja laskettelureisuilla ja sittemmin saappaan kärkeä ja korkoa, pääsiäisenä viimeksi!! Ilolla aina Italian kuvia katselee
    - joten Iso kiitos kuvamatkasta ja osaat kirjoittaa niin mukaansatempaavasti vielä reisusta - että se on lisäILO!!
    Mut eikös helteessä ollut mukavampaa kuin rankkasateessa... ei silti kunnon vesisadekin on niin vaikuttava, että vanhoissa historiallisissa kohteissa saa oikein dramaattisia kuvia. Mut on aivopesty mummini lauseella: "Aina on hyvä sää", pitää vaan olla säähän sopivat kamppeet" Joten aina on hyvä sää!! Hotellihuoneenne on ollut moderni - vastaava avotyyli muotia, heh heh... meillä usein niin vaatimattomat hotskut et veski käytävällä - mut kunhan jossain.
    Santorini vilahti jossain kohtaa... en enää muista missä - sitä suosittelen täpöllä! Aivan ihana saari seikkailla vaikka mönkkärillä!! Toipumiset Merrille.... hampaat on kyllä sellainen "pakko-paita-pelko" itsellänkin... en tajua miksi niin-niin inhoan hammaslääkäreitä (en siis ihmisiä, vaan sitä työtä) No, toisaalta ne saa mun tikuttaa aamuin illoin ja peseen ainakin pari kertaa päivässä hampaat... usein kolmekin... ettei vaan tarttis mitään korjailla... joten antipatat Merrin puolella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta :) Ehkä se Santorinikin vielä joskus koittaa ihan oikeasti.
      Helle oli ehdottomasti parempi, kuin sade! Minulla on vähän tuo sama periaate säähän asennoitumisen suhteen, mutta joskus ei silti mene ihan nappiin. Aikamoinen jytinä oli ekana yönä. Kadulla asuessa ei elämä varmasti ole säänkään puolesta helppoa.
      Minä olen aina niin arka, että hotelli (ja vessakin ;D ) täytyy olla turvallisia ;) Nyt ollaan kotona alettu suunnittelemaan uutta vessanpaikkaa meillekin ;D
      Hammaslääkäri on kamala paikka. Aina pelottaa. Tuntui pahalta viedä Merriäkin, kun tiesin, että hammas poistetaan. Merri ei varmaan ymmärtänyt edes sitä, mitä hyötyä poistosta on, vaikka kerroin etukäteen. Nyt se on kyllä ihan iloinen. Hammasmätä on varmaan kivuliasta. Onneksi lähti vain yksi hammas.

      Poista
  12. Huh, ihan huimaa tuokin reissu täälläkin! Osaatko italiaa, vai kaikkiko englanniksi siellä toimii.
    Katoin että tamperelaisia makkaroitako siellä roikkuukin matkamuistoina!
    Ois voinut Frodo pahoittaa mielensa koira valjaista ja alkaa haukkumaan, vaikka hyvältä ois näyttänyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englannilla mentiin ja välillä vahingossa suomellakin😂 Muutama tutumpi italian kielen sana eksyi joukkoon. Italia on jotenkin tutunkuuloista. Kaikki klassisen musiikin sanasto on italiaa ja sitä on tullut jokunen vuosi opeteltua huilua soittaessa.
      Noita makkaroita oli kerta kaikkiaan jokaisessa myymälässä. Vasta Pompejissa alkoi homman juju valjeta 🤣
      Merri oli eilen päässyt irti valjaistaan ja tepasteli kaikessa rauhassa terassilla, kun menin katsomaan.

      Poista
  13. Upeita historiallisia kohteita. Kiitos, kun kuvasit ja kerroit.
    Jos mitään ei tapahdu, ei mitään jää mieleen.
    Meillä on tavoite, ettei jouduta lööppeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on hyvä tavoite! Tosin nyt jään miettimään onko tilanne ollut jo lähellä 😂

      Poista
  14. Kiitos tästä retkestä. Olemme tehneet sen vuosia sitten. Meidän suosikkimaa on Italia. Teimme myös silloin omatoimisen matkan Napoliin. Asuimme silloin Majorissa ja tulimme silloin bussilla Napoliin. Kuumaa oli myös silloin ja aina on mukavaa tulla kotiin 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa se olla meidänkin, kun tämä oli jo 3. reisu Italiaan 😊
      Minä en ole juurikaan uskaltautunut noihin julkisiin kulkuneuvoihin.

      Poista
  15. Luin otsikon ja mietin, mitähän tarkoittaa tuo Napolissa, kunnes tajusin, että sehän tarkoittaa juuri sitä, että ollaan Napolissa!😅 Aivan mahtavaa ja kiitoksia matkakertomuksesta ja kuvista!
    Itse luin jotakin 8v italiaa kansalaisopistossa ja haaveena oli italianreissu, mutta se nyt jääköön haaveeksi. Joten kiva, kun saa maistiaisia näin toisten matkoista. Ja on kyllä mielenkiintoista ajatella tuota Pompeijiakin, miten on onnistuttu kaivamaan esiin taloja ja osia ihmisten elämästä kuin myös ihmisiä. Onhan tuo pysähdyttävää! T. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin omaperäinen otsikko ja aloituskuvana kissoja 🤣
      Maailmassa on ihan ihmeellisiä paikkoja, joita ei näe ikinä. Ehkä meillä täällä kotimaassakin on jotain näin ihmeellistä, jos katsoo kaukaisemmin silmin.
      Minulla tuo kielen opiskelu sujui lähinnä musiikkitermein 🎶

      Poista
    2. Ja tiedätkö; musiikkitermeistä oli hyötyä ihan kielen opiskelussakin👍 poco a poco, forte, lento, largo, adagio, andante jne. Kaikki sopivat puhuessakin😊

      Poista
    3. Italia on hyvin suuhun sopivaa, vaikka sitä ei arkikäytössä muutoin oikein tarvikaan :)

      Poista
  16. Hieno matka teillä Napolissa, täynnä historiaa,arkeologiaa ja paljon muuta.Harmi tuota hotellin näkymää,varmaakin tuntuu turvattomalta pimeän tullen.Kauniin. Vihreä 💚tuo mekkosi, minunkin suosikki pellava-puuvillamekko on Italiasta,vaikka täällå ostettu Tuo läpinäkyvä suihku on kyllä sellainen jota en huolisi kotiin,olen täälläkin nähnyt sellaisia.Hih, ananas pizzassa on kyllä kauhistus italialsisille,ja Suomeen se on tainnut alunperin tulla USAsta.Teillä oli Napolissa hienoja retkikohteita😍Voi Merri ressukkaa,pikaista toipumista hänelle😻Hienot myös nuo vihreät tuliaisvaljaat Frodolle 💚Tuo ensimmäinen kuva kaikista kissoista syömässä on ihana🐈Oikein hyvää uutta viikkoa sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merri vaikuttaa jo hyvin parantuneen. Ehkä se on iloinen, kun kipeä hammas on Poissa. Se nauttii ruokailuista, mutta on kovin hämmentynyt, kun nappuloita ei ala kuulumaan ja pitää syödä pelkkää märkäruokaa.
      Mikähän idea tuossa suihkukopissa oikein on ja mitä on mahtanut suunnittelija miettiä.
      Eilen sain imuroitua hirmuisen määrän kissankarvoja pois 🤣

      Poista
  17. Pompeiji on todella mielenkiintoinen kohde. Meillä miehen kanssa meni siellä aikoinaan ihan koko päivä ja olisi tehnyt mieli tulla seuraavana päivänä takaisin. Vesuvius jäi silloin meiltä näkemättä.

    Minustakin tuo vihreä tunika on kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti riittäisi tutkittavaa. Vielä jos opas kävelisi mukana kaikkialla 😉
      Harmittelin lyhyttä aikaa paikan päällä, mutta helle oli niin polttavaa, että vaikea olisi ollut pitempäänkin olla. Viileämmällä säällä olis hyvä.

      Poista
  18. Kiva matka teillä! Telkkarista tuli hiljattain ohjelma Pompeijista. Se oli tosi mielenkiintoinen, mutta mietin samaa siitä vainajien kuvaamisesta, ettei ehkä ole tarpeellista. Olet tehnyt hyviä hattuja ja nyt niille oli heti käyttöä. Voi Merri parkaa! Hammaslääkärissä ei ole mukava asioida, mutta välillä se on kyllä ihan tarpeelliista. Olisiko Frodokin halunnut lääkäriin, kun parkkeerasi kantokoppaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin tuli minäkin katselin, vahingossa osui silmiin. Ihmeellisiä tutkimuksia nykyaikaisin laittein osataan historiasta tehdä.
      Frodo ei taida vielä käsittää, mikä saattaa lääkärissä odottaa. On sillä jo 2 rokotuskäyntiä takana. Ekalla kerralla se maukui niin kovaa, että lääkäri kuuli sisällä, vaikka oltiin vasta pihalla 😂

      Poista
  19. Sinun pizza, hih. Olen käynyt "vain" Sisiliassa ja pakkohan se oli testata pizzaa. Pahimmat ikinä. Tai sitten sitä vaan on tottunut näihin "kotimaisiin versioihin". Kiitos virtuaalireissusta ja hyvää alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en osaa oikein verrata Pitsoja. Pasta oli parempi vaihtoehto toisena päivänä. Myös ruisleipää oli jo ikävä. Ja kahvia...😂
      Minulla alkoi eilen työt. Normaali 8 tunnin päivä taas puolikkaan heinäkuun jälkeen. Vähän varpaillaan olen näin aluksi, vaikka ihan hyvin meni.

      Poista
  20. Vesuviukselle kiivetytin äitini 50-vuotislahjana. EI kai ole antanut vieläkään anteeksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin rasittava kipuaminen olikin, että voin kuvitella, että kantoi kaunaa pitkään ;D

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!