Vuoden pituinen homma

 Jossain täällä sen täytyy olla....   

Merrin tehdessä etsintöjään, tapahtui viereisessä puuliiterissä kummia.   Oikeastaan niitä kummia alkoi tapahtua jo vuosi sitten, mutta tekemisen äänet hiljenivät vuodeksi. 

Sahasin heinäseipään yläpäästä poikki. 

Kukahan mahtaa olla tehnyt tämän seipään aikoinaan ja missä kaikkialla se on jo ehtinyt täyttää tehtäväänsä? 😶

Tuo yläkuvassa oleva lauta oli tarkoitus laittaa tuohon väliin, mutta se ehti kadota talven aikana. Joku on varmaan heittänyt sen takkapuiksi.  Penkasin puuliiterin epämääräistä lautavarastoa, enkä löytänyt mitään sopivaa tilalle.  Askarteluhuoneesta löytyi sitten pari kirpputorilta ostettua leikkuulautaa, joista pienempi oli sopiva.  Olin aikonut käyttää leikkuulautoja joskus askarteluun, mutta siinäkin suunnitelmassa näyttää kuluneen erinäisiä vuosia.  Hyviä juttuja pitää näköjään haudutella mahdollisimman kauan, että niistä saa haluamansalaisia. 😄

Mies osallistui tuon kokonaisuuden kiinnittämiseen poraamalla reiät ja kiinnittämällä pitkän kaksipäisen ruuvin paikoilleen.  Minä sitten osallistuin palojen paikoilleen kierittämiseen 😓

Leikkuulauta on vaaleampi, kuin alkuperäinen lauta olisi ollut, mutta kelpaa, kun ei ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa.  Ehkä se siitä ajan myötä jopa tummuu. 

Merri osallistui uuden laudanpätkän etsintään ja mittasi samalla talven puuvarastoa.  Se oli sitä mieltä, että enemmänkin voisi olla...    Miten mukavaa onkaan sitten talvella köllötellä matolla takan edessä lämmittelemässä. 

Kävin iskemässä heinäseipään uusimpaan kukkapenkkiin, koska siellä ei ollut vielä niin  täyttä, kuin muualla 😏

Vieressä kärköt ovat alkaneet kukkimaan!  Tai ainakin toinen niistä. Toisessa taitaakin olla keltaisia kukkia. 

Mietin, mitä laittaisin tuohon pikkuiselle hyllylle. Kellarista ja varastosta löytyivät nämä kannut. En muistanut yhtään, että olin tehnyt näitä kaksi!  Toinen on ehkä palautunut anopilta kukkaruukkujen mukana. 

Näiden kiinnitykseen käytin tuota lasten rikkoutuneista leijoista jäänyttä siimaa. Luulen, että olen käyttänyt sitä myös noiden kannujen helmiosioihin. 

Olisin linkittänyt tähän jutun kannun tekemisestä, mutta siinä jutussa ei ollut muuta kuin lopputulos. Noista nokan sihdin rei´istä on siis pujotettu siima, joka on sisäpuolelta topattu helmellä. Ulospäin suuntautuvaan siimaan on pujoteltu helmiä jonoon, ei sen kummempaa. 

Kirpputorilta löytyi taannoin myös muovipussillinen muovisia ja styroksisia  hedelmiä.  Muovi olisi ollut tässä parempi vaihtoehto, kuin tämä styroksi, joka luultavasti kelpaa myös lintujen nokittavaksi.  Muovisia hedelmiä löytyi varastostani kuitenkin vain vesimelonilohkoina ja ne olisivat olleet liian höpsön näköisiä tässä tarkoituksessa.  

Kuumensin kuumaliimapistoolin ja juoksutin sen pikaisesti pihalle ennen jäähtymistä. En tiedä, kestävätkö omenat kuumaliimalla pihalla, ehkä eivät.  Jotain pikkuisia patsaita oli oikeastaan tarkoitus tuohon laittaa, mutta en löytänyt kotoa mitään mieleistä.  Jos sinne laittaa painavan sammakkopatsaan, niin se putoaa tietysti puskiani syövien pupujussien päähän....

Kukkapenkki sai "ikuisen kastelun" tuon kannun myötä. 

Toisellekin kannulle piti löytää paikka, kun se kerran oli löytynyt.  Virittelin sen luumupuuhun.  On ihan kevyt, niin ei haitanne puuta. 

Merrillä piti olla eilen eläinlääkärissä hammashuolto.  Siellä selvisi kuitenkin, että varattu aika ei ollutkaan tallentunut järjestelmään, eikä aikaa ollut enää olemassakaan.  Eihän siinä auttanut kuin palata kotiin uuden ajan kanssa. Merriä ei näyttänyt haittaavan. Se istui taas hipihiljaa kantorepussa koko matkan ajan.   Olisin kysynyt eläinlääkäriltä myös Merrin oksentelusta, mutta se näyttääkin menneen jo ohi. Pariin viikkoon ei ole ollut oksentelua. Ehkä se suurin syy oli sittenkin se valtava karvojen lähteminen ja karvojen joutuminen vatsaan. Heinät sitten ajoivat niitä ulos.  Sekä karvanlähtö, että heiniensyönti on nyt vähentynyt.  

Toivotan isoja tai pieniä iloja päivääsi!