Unta ja valvetta

 Kesäisin ilmestyy kivoja kesäkahviloita, joissa voi käydä kahvittelemassa ja katselemassa, miltä maailma näyttää sieltä kulmalta katsottuna.  Alakuvassa on ainakin päästy tunnelmaan. Läsnä aurinko, vesi, kukat, maisema.... 

Paikka on Iitin rantamakasiini, joka on toiminut kesäkahvilana vuodesta 2020 lähtien.  Rakennus on 1900 -luvun alkupuolella rakennettu ja siirretty -40 -luvulla nykyiseen paikkaansa. 

Minulta jäi kuva ulkopuolelta ottamatta, joten nappasin sellaisen tuolta äsken mainitsemaltani sivustolta.

Terassilla voi istuskella kahvittelemassa veden päällä ja äärellä.  Myös sisällä, sekä pihalla on istumapaikkoja. 

Sisältä löytyy myös taidenäyttely tunnelmallisessa ympäristössä. 

Minusta nuo itämaistyyliset matot ovat hauska erikoisuus lattioilla. 

Näyttelyn taiteilijana  ja esillepanijana on Elimäkeläinen Tiia Tiainen. 

Kahvilassa vuokrataan lisäksi ainakin sup -lautoja. 

Onko tullut kokeiltua suppailua? 

Yhdessä tilassa on käsityöpuoti.  Kukot ja puput värikkäine ulkoasuineen olivat söpöjä. 

Alla hieman erikoisempi seinävaate. Makrameeta, solmimista ja palmikkoa kokonaisuutena. 

Pääsin tuttavan matkassa myös hänen kuoronsa järjestämälle teatterimatkalle, kun lähtijöitä oli peruuntunut.  Takavuosien kokemusten perusteella bussissa on aina ääntä, kun lähtee reisuun soittajien tai laulajien kanssa.  Ajattelin laulua riittävän alusta loppuun, mutta olikin vähän hiljaisempi kuoro kyseessä 😃

Heinolan kesäteatterissa esitettiin Flirttikurssi 55+. Kukapa ei tällaista kurssia kaipaisi 😅 Esityksessä oli huumoria ja raastavan totisiakin hetkiä. Yksinäisyyttä eri muodoissa.   

Kävin myös eräässä toisessa kesäteatterinäytöksessä, mutta siitä en tykännyt, enkä aio mainita. Joku muu varmasti tykkää.  Itse huomasin olevani varsinainen tosikko. 

Kesäillat ovat leppoisia ja hellepäivän jälkeen vilvoittaviakin. Kissat viihtyvät ulkohäkissään lekotellen.  Nukkumaan käydessä ulkohäkkiin pääsy  ei enää ole mahdollista ja sen nuo veijarit selvästi muistavat.  Melkoinen houkuttelu on joinain iltoina saada pehmopalleroiset sisään. Kaikenlaisia houkuttelukeinoja on käytetty, mutta ruoka on kuitenkin aina tehokkain 😂

Katse on hämmästynyt, kun luukusta mennään huhuilemaan.  

Ei me haluta vielä sisään! Halutaan olla pihalla vielä vähän aikaa!  Kerrankin samoilla linjoilla ilman paininujakointia. 

Sain pyynnön Hattivatti -sukista.  Varasin kirjastosta tämän kirjan sitä varten. 

Hattivatit (Minttu Wikberg) ovat ainakin tuon värisinä vähän oudon näköiset.  Löysin netistä toisenkin Muumi -ohjekirjan, joka ehkä on vasta ilmestynyt?  Siinä olisi vähän toisenlainen malli. Pitää varmaan vielä metsästää sekin käsiinsä. 

Tässä kirjassa oli kuitenkin muutama muu kiva malli.

Kannessa Muumitalo -sukat (Sonja Nykänen).  Punaiset Äidin rakkaus -sukat (Marita Karlsson).

Muumimamman ruusutarha -sukat (Minttu Wikbergin malli) ja Yksinäinen kalastaja (Sonja Nykänen).

Joulu on jo ovella (Sonja Nykänen) ja Hemulin puutarha (Sonja Nykänen). 

Näistä sukista ja niiden aiheista tulee ensisijaisesti mieleen retket Muumimaahan, kun lapset olivat pieniä.  Etenkin se noidan ansa on jäänyt hyvin mieleen. Siinä mentiin sellaisen tunnelin läpi ja toisessa päässä lojahteli vettä tietyin väliajoin.  Sitä piti sitten väistellä. Minun isäni oli kerran mukana ja käveli tietysti noidan ansaan. Sekös jaksoi naurattaa ja muistuu edelleenkin mieleen silloin tällöin. 

Muistoja riittää, vaikka isän poismenosta on nyt jo reilu vuosi. Aluksi näin unia, joissa hän oli tosi huonokuntoinen, mutta nyt unet ovat muuttuneet ja eheytyneet. Nykyään näen unissani aina ihan entisen isäni, joka kävelee ja touhuaa.  Kerran hän tuli jopa halaamaan minua, mikä oli hyvin poikkeuksellista senkin puoleen, että sellaista ei oikeassa elämässä juurikaan tapahtunut. 

Tänään on ensimmäinen täysi työpäivä sairasloman jälkeen, iltavuoro.  Viime yönä näin ahdistavia työunia, kaikki oli pielessä. Kun olin jo kolmatta tuntia ylitöissä, sain tiukan puhelun jostain ylijohtajalta, että mikä on ongelmana. Tarkoitus oli tiukata, miksi olin niin hidas. Soittaja hämmästyi, kun kiittelin, että joku oikeasti huomasi ja reagoi ylitöihin 🤨

Luulin olevani jo kunnossa, mutta näköjään alitajunta jyllää omiaan. Ehkä tämäkin tästä sujuu. Puolipäivät ovat ainakin sujuneet.

Aurinkoista päivää juuri Sinulle!